Tiedesatelliitti Foresail-1 laukaistiin avaruuteen

Kestävän avaruustieteen ja -tekniikan huippuyksikön nanosatelliitti lähti matkalleen 25.5. Floridasta Cape Canaveralin avaruuskeskuksesta.

Kestävän avaruustieteen ja -tekniikan huippuyksikön ensimmäisen satelliitin, Foresail-1:n, huippuhetki koitti keskiviikkona 25.5.. SpaceX-yhtiön Falcon 9-raketin onnistunut laukaisu tapahtui Cape Canaveralin avaruuskeskuksessa Floridassa myöhään suomen aikaa.

– Meidän 1. satelliitti [on nyt] taivaalla ja kaikki kunnossa!, twiittasi varhain torstaiaamuna huippuyksikön johtaja, professori Minna Palmroth Helsingin yliopistosta.

SpaceX:n Transporter 5 -niminen rakettimissio vei kymmeniä piensatelliitteja 550 kilometrin korkeudessa olevalle kiertoradalle. Foresail-1 satelliitti tekee yhden kierroksen maapallon ympäri noin puolessatoista tunnissa ja ylittää Suomen joka päivä suunnilleen samaan aikaan.

– Satelliitti on onnistuneesti radallaan ja lähettää säännöllisesti tietoa voinnistaan - akut latautuvat ja aurinkopaneelit toimivat. Pieniä komennukseen liittyviä korjauksia tehdään parhaillaan, mutta itse satelliitissa kaikki näyttää olevan kunnossa, sanoo mission vetäjä, Aalto-yliopiston apulaisprofessori Jaan Praks.

Kestävämpää avaruustutkimusta

Kaikki Foresail-1-satelliitin järjestelmät ja tieteelliset instrumentit on kehitetty ja rakennettu Suomessa.

Satelliitti kantaa mukanaan kahta ainutlaatuista tieteellistä instrumenttia: lähiavaruuden säteily-ympäristöä tutkivaa PATE-hiukkasteleskooppia sekä satelliitin radalta poistavaa plasmajarrua.

Plasmajarrun tavoitteena on vähentää merkittävästi kiertoradoille kertyvää avaruusromua nopeuttamalla käytöstä poistetun satelliitin ohjaamista ilmakehään, jossa se palaa poroksi. Normaalisti satelliiteilta kuluu vuosia painua ilmakehään, mutta plasmajarrun ansiosta matka voi nopeutua jopa muutamaan kuukauteen.

Turun yliopistossa kehitetyn PATE-hiukkasteleskoopin tavoitteena on auttaa tutkijoita ymmärtämään entistä paremmin avaruuden säteily-ympäristöä ja sitä kautta pidentää satelliittien käyttöikää avaruudessa.

– Olemme luoneet Suomen Akatemian pitkäjänteisen rahoituksen avulla Suomeen ensimmäisen tieteellisen avaruusohjelman, jonka tavoitteena on kehittää kestävämpää avaruustutkimusta. Nyt avaruuteen matkaava ensimmäinen satelliitti on tärkeä osa tutkimustyötämme ja toivottavasti pääsemme testaamaan teoriaa käytännössä, sanoo Palmroth.

Juttua päivitetty 30.5.

Foresail-1-satelliitin kuvat ja videot ladattavissa täältä.

Kestävän avaruustieteen ja -tekniikan huippuyksikkö kokoaa yhteen Suomen avaruustieteen ja –teknologian ykkösosaajat ja aikoo mullistaa kokeellisen avaruusfysiikan nanosatelliittien avulla. Samalla se haluaa suojata kiertoradat niitä uhkaavalta avaruusromulta. Huippuyksikköä johtaa professori Minna Palmroth Helsingin yliopistosta ja se muodostuu Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston, Turun yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen tutkimusryhmistä.

Lisätiedot:

Jaan Praks (lisätiedot liittyen Foresail-1 satelliitin toimintaan ja laukaisuun)

apulaisprofessori, Aalto-yliopisto

puh 050 420 5847

jaan.praks@aalto.fi

Minna Palmroth

professori ja huippuyksikön johtaja, Helsingin yliopisto

puh 040 531 1745

minna.palmroth@helsinki.fi

FORESAIL-1

Kestävän avaruustieteen ja -tekniikan huippuyksikön ensimmäinen satelliitti, Foresail-1 on kooltaan vain maitopurkin kokoinen. 

Satelliitissa on mukana kaksi Suomessa kehitettyä, ainutlaatuista tieteellistä instrumenttia: Turun yliopiston lähiavaruuden säteily-ympäristöä tutkiva PATE-hiukkasteleskooppi sekä huippuyksikön satelliitin radalta poistava plasmajarru. Plasmajarrun tavoitteena on vähentää merkittävästi kiertoradoille kertyvää avaruusromua nopeuttamalla käytöstä poistetun satelliitin ohjaamista ilmakehään, jossa se palaa poroksi.

Satelliitin kuljettaneessa Transporter 5 -nimisessä rakettimissiossa oli mukana yhteensä 59 nanosatelliittia ja avaruuteen matkasi myös suomalaisen avaruusyhtiön ICEYEn viisi nanosatelliittia. Ensimmäisen signaalin Foresail-1-satelliitista poimi kansainvälinen SatNOGS verkosto pian laukaisun jälkeen sekä myöhemmin myös Otaniemen maa-asema Espoossa.