Kesäkuussa Helsingissä järjestetyssä MAA10-symposiumissa pohdittiin anestesiaan liittyvää kiperää ongelmaa: miksi nukutettu ihminen joskus onkin hereillä?

Yleisanestesialla tarkoitetaan tilaa, jossa ihmisen tietoisuus on lamattu aivoihin vaikuttavalla lääkeaineella. Tiedottomuuden lisäksi yleisanestesiaan sisältyy kipuaistimusten estäminen sekä lihastoiminnan lamauttaminen.

Lähes aina anestesia toimii moitteettomasti. Suunnilleen yksi potilas tuhannesta on kuitenkin hereillä silloin kun ei pitäisi.

– Vielä 1960-luvulla arviolta yksi potilas sadasta oli hereillä anestesiasta huolimatta. Nyt tilanne on parempi, mutta silti tämä on huolestuttava kliininen ongelma, totesi yksi symposiumin puhujista, psykologian professori Michael Wang Leicesterin yliopistosta.

Niin paljon kuin anestesiaan liittyvää neurobiologiaa onkin tutkittu, yleisanestesian aikaansaama tiedottomuus on yhä suurelta osin mysteeri – niin kuin on myös ihmisen tietoisuus kokonaisuudessaan, sanoo professori Harry Scheinin. Scheinin tutkii Turun yliopistossa anestesian avulla ihmisen tietoisuuden neurobiologista perustaa.

– Emme vieläkään ymmärrä, miten aivokudoksessa voi syntyä tajunnan elämys itsestä ja ympäristöstä.

ANESTESIA KATKOO AIVOJEN VIESTIYHTEYKSIÄ

Anestesia katkaisee aivojen hermosoluverkostojen välisiä yhteyksiä. Vaikutukset ovat kuitenkin yksilöllisiä.  

– Potilas saattaa anestesiassa kadottaa yhteyden kehoonsa ilman että hän silti on täysin tiedoton. Hän on ikään kuin menettänyt ’ruumiillisen’ minuutensa, mutta primitiivisempi tietoisuuden taso toimii silti. Tämä voi selittää leikkauksen aikaista valveillaoloa ja muistikuvien syntymistä, professori Jamie Sleigh Aucklandin yliopistosta sanoo. 

Anestesian aikaista hereillä oloa on raportoitu keskimääräistä enemmän muun muassa sydänleikkausten, keisarileikkausten ja kiireellisten päivystysleikkausten yhteydessä.

PAHINTA ON HALVAANTUMISEN TUNNE

Professori Wang on uransa aikana hoitanut lukuisia potilaita, joille hereillä olo leikkauksen aikana on aiheuttanut psyykkisiä traumoja.

– Lihaksia lamauttavien lääkkeiden vuoksi potilas voi olla hereillä ja tietoinen ympäristöstään, mutta hän ei pysty ilmaisemaan sitä millään tavalla. Se on hyvin traumatisoiva kokemus.  

Äskettäisessä tutkimuksessa paljastui, että keskeinen tekijä AAGAn – accidental awareness during general anaesthesia – aiheuttamassa traumassa on nimenomaan potilaan kokemus halvaantumisesta, täydellisestä kyvyttömyydestä liikkua tai reagoida. Lihaslama voi aiheuttaa potilaalle tukehtumisen tunteen, vaikka hän on hengityskoneessa. Potilas pelkää kuolevansa tai jäävänsä loppuiäkseen halvaantuneeksi.

– Näiden kokemusten ja väärinymmärrysten käsitteleminen ja purkaminen on tärkeää potilaan psyykkisen toipumiselle, Wang sanoo.  

POTILAS NUKKUU – VAI NUKKUUKO SITTENKÄÄN?

Jos potilas ei pysty tuottamaan tahdonalaisia liikkeitä, puhetta tai minkäänlaista merkkiä tietoisesta tilasta, hänen tajunnantasonsa arviointi on erittäin vaikeaa. Nukutetun potilaan tilan seuraamiseen ja anestesian syvyyden mittaamiseen ei ole vielä löydetty täydellistä menetelmää. 

– Aivosähkökäyrän seuraaminen yleisanestesian aikana on suositeltavaa. Se ei ole täydellinen menetelmä, mutta sen avulla voidaan suurella todennäköisyydellä varmistua siitä, että anestesia ei ole liian pinnallinen eikä tarpeettoman syvä, sanoo Scheinin.

Tällä hetkellä suuren mielenkiinnon kohteena ovat menetelmät, joilla voitaisiin erikseen mitata yleisanestesian unikomponentin ja kipulääkityksen riittävyyttä. Myös aivojen soluverkostojen toiminnan muutoksia mittaamalla voitaisiin tulevaisuudessa ehkä nykyistä paremmin todentaa potilaan absoluuttinen tajunnantila.

– IFT eli isolated forearm technique on hyvin yksinkertainen ja erittäin luotettava keino osoittamaan tietoisuuden tason, professori Wang huomauttaa.

HÄMMENNYSTÄ LEIKKAUKSEN JÄLKEEN

Professori Lis Evered Melbournen yliopistosta tutkii leikkauksen jälkeen esiintyviä kognitiivisen toimintakyvyn häiriöitä. Kognitiivisten kykyjen tilapäinen heikkeneminen leikkauksen jälkeen on yleistä: vielä kolme kuukautta leikkauksen jälkeen sitä kokee 13–21 prosenttia potilaista.

– Pitempiaikaisia seurantatietoja ei juuri ole, mutta näyttää siltä, että useimmilla potilailla ongelmat ovat ohi vuoden kuluttua leikkauksesta, Evered kertoo.

Leikkauksen jälkeisten kognitiivisten häiriöiden syytä ei tiedetä eikä myöskään sitä, onko anestesialla siihen osuutta. Muun muassa tulehduksellisten tekijöiden vaikutusta tutkitaan. Heti leikkauksen jälkeen esiintynyt sekavuustila, delirium, on yhteydessä kohonneeseen dementian riskiin.

– Tärkein kognitiivisia ongelmia ennustava tekijä on potilaan tila ennen leikkausta. Huolellinen kognitiivinen arviointi auttaisi tunnistamaan riskipotilaat, Evered sanoo. On myös tärkeää antaa potilaille ja heidän omaisilleen etukäteen riittävästi tietoa kognitiivisten häiriöiden riskistä.

Haastattelujen lisäksi lähteenä on käytetty kirjaa ’Mielen salat’ (Gaudeamus), jonka on toimittanut FT Mikko Ylikangas Suomen Akatemiasta.