Tuonnempana tässä jutussa kerrotaan, miten toisiinsa liittyvät saksalaiskirjailija Hermann Hessen (1877–1962) kuuluisa romaani ja Helsingin yliopiston filosofian opiskelijoiden 2000-luvulla vietetyt illanistujaiset.
Aloitetaan kuitenkin, ei enempää eikä vähempää, kuin elämän tarkoituksesta – sekin liittyy asiaan. Filosofi, tutkija ja Helsingin yliopiston alumni Frank Martela julkaisi taannoin aihetta käsittelevän tietokirjan.
Helposti ajattelisi, että elämän tarkoitus olisi mietityttänyt ihmiskuntaa kautta aikojen. Kysymys elämän perimmäisestä merkityksestä on voinutkin askarruttaa eri vuosisadoilla ja -tuhansilla.
Sen sijaan termi elämän tarkoitus on varsin uusi keksintö: se tuli puheisiin ja kirjoituksiin niinkin vähän aikaa sitten kuin 1800-luvulla. Tieto yllätti kirjaansa suunnitelleen Martelan.
– Saksan Jenassa kokoontui tietty porukka, jota inspiroi esimerkiksi runoilija Goethen ajatukset. He puhuivat der Sinn des Lebensistä, ja elämän tarkoitusta tarkoittava termi tuli ensiksi käyttöön saksan kielellä, Martela kertoo.
Taustalla vaikutti individualismikehitys: uusi tieteellisempi maailmankuva oli alkanut kyseenalaistaa ajatusta, että ihmiselämällä olisi jokin ulkopuolelta määrätty tarkoitus. Romantikot alkoivat etsiä sellaista itsestään.
Martelaa kysymys elämän merkityksestä on kiehtonut pitkään, teinistä asti.
– Muistan että yksi ensimmäisiä impulsseja kiinnostua teemasta oli Herman Hessen Narkissos ja Kultasuu, joka teki minuun suuren vaikutuksen. Siinä kaksi päähenkilöä elävät elämäänsä hyvin eri tavoilla. Hesse ei ota kantaa, kumpi niistä voisi olla parempi kuin toinen.
Kirjan lukeminen oli Martelalle ”herätys”: hetkinen, ehkei todella ole yhtä oikeaa tapaa elää – vaan erilaisia ja yhtä hyviä.
– Kyse onkin juuri siitä, mikä tekee ihmisen elämästä merkityksellisen tuntuista juuri hänelle.
Hyllymetri jugurttia ei tee onnelliseksi
Martelan kirja Elämän tarkoitus – suuntana merkityksellinen elämä ilmestyi vuonna 2020. Filosofilta alettiin seuraavaksi kysellä haastatteluissa, mistä hänen oman elämänsä merkitys syntyy.
– Vastaukseni on tosi tylsä: työstä ja perheestä. Monille muillekin merkityksellisyyttä tuottavat työ ja läheiset ihmissuhteet. Työssäni pystyn tekemään juuri sitä, mikä minua kiinnostaa. Koen myös vaikuttavani myönteisesti sekä tieteeseen että kirjoittamillani kirjoilla ihmisten elämään.
Merkityksellisyydestä ja arvoista tunnutaan puhuvan juuri nyt paljon sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa. Voisiko filosofi selittää?
Martelan mukaan arvokeskustelu helposti lisääntyy ensinnäkin sellaisina aikoina, kun arvot pitää määritellä uudelleen.
– Tällä hetkellä esimerkiksi ympäristökriisi haastaa ajatuksia siitä, millaisia päämääriä meillä kannattaisi olla vaikka suhteessa talouskasvuun. Ajatus, että talouskasvu tuottaa hyvinvointia, on jouduttu enemmän ja enemmän kyseenalaistamaan, Martela huomauttaa.
– Ensimmäisen hyllymetrin jälkeen toinen tai kolmas hyllymetri uusia jugurtteja kaupassa ei todennäköisesti lisää myöskään onnellisuutta.
Arvopuheen nousun taustalla vaikuttaa myös parhaillaan elämämme individualismin aikakausi: juuri nyt, ehkä selkeämmin kuin koskaan aiemmin historiassa, jokaisen kuuluisi löytää omat arvonsa valmiiksi määriteltyjen sijaan.
Hesse, teekkarit ja filosofian ylioppilaat
Martela opiskeli kahta pääainetta. Silloisessa Teknillisessä korkeakoulussa hän pänttäsi informaatioverkostoja ja Helsingin yliopistossa käytännöllistä filosofiaa.
– Ei ollut selkeää ajatusta, mitä isona haluan tehdä.
Kaksien opintojen suorittaminen oli osittain seilaamista kahden maailman välissä. Eri porukoissa arvot olivat osin erilaiset, ja se sopi Martelalle hyvin.
– Minua on aina kiehtonut mahdollisuus liikkua vähän eri tyyppisissä maailmoissa. Silloin oppii enemmän kuin jos liikkuu vain samanlaisten tyyppien kanssa. Maailmankuvaani avarsi huomata, miten eri tavoilla asioita voi lähestyä. Tämä oli yksi tärkeimmistä opeista, jonka yliopistosta sain.
Jos esimerkiksi teekkariporukan illanvietossa tuli puheeksi jonkun menneen armeijan sijaan siviilipalvelukseen, ihmiset tapasivat tivata, että miksi. Filosofian illanvietossa kysymys oli sama mutta kysymyksenasettelu päinvastainen: miksi joku oli käynyt armeijan?
– Toisessa kontekstissa tietty valinta oli itsestäänselvyys, toisessa toinen. Se kertoi minulle maailmasta samaa kuin aikanaan Hessen kirja ja osoitti siis, kuinka erilaisia katsomuksia ja arvostuksia ja tapoja meillä voikaan olla.
– Tutkimuksen kautta voi etsiä universaaleja totuuksia ihmisyydestä. Jotta niihin pääsee käsiksi, pitää päästä yhdestä kapeasta näkökulmasta irti, Martela sanoo.
– Se taas onnistuu vain siten, että etsiytyy toista arvostavaan vuorovaikutukseen ihmisten kanssa.