Idea lahjoittajaksi ryhtymisestä syntyi, kun Ilona Ervasti-Vaintola vietti 60-vuotispäiviään kymmenisen vuotta sitten. Hänen toiveenaan oli, että muistamiset osoitettaisiin Helsingin yliopistolla tehtävään lääketieteelliseen tutkimukseen. Samassa yhteydessä hän teki itsekin lahjoituksen.
– Olen ylpeä siitä, että meillä on Suomessa niin hieno yliopisto. Haluan omalta osaltani olla kaikin puolin tukemassa sen menestystä, Ervasti-Vaintola sanoo.
Keräys toimi alkusysäyksenä lahjoittamiselle, joka jatkuu edelleen. Vuosien varrella Ervasti-Vaintola on lahjoittanut Helsingin yliopistolle esimerkiksi erilaisten juhlien ja muistamisten yhteydessä. Kun tutulla, ystävällä tai sukulaisella on ollut väitösjuhla, syntymäpäivä tai muu tilaisuus, hän on saattanut antaa lahjan lahjoituksen muodossa.
– Se ilahduttaa saajia todella, koska nykyäänhän kaikilla on jo niin paljon tavaraa.
Suvussa on opiskeltu Helsingin yliopistossa 1800-luvulta lähtien
Ilona Ervasti-Vaintola valmistui juristiksi Helsingin yliopistosta 1975 ja on tehnyt työuransa finanssialalla. Yliopiston alumniksi hän liittyi viitisentoista vuotta sitten.
Suhde kotiyliopistoon juontaa kuitenkin kauemmas.
– Olen opiskelijoiden lapsi. Kun olin kolmevuotias, asuimme Fabianinkatu 8:ssa. Sanoin aina, että minä menen puistoon ja äiti menee ylipuistoon, kun hän lähti opiskelemaan suomen kieltä yliopistolle.
Paitsi Ervasti-Vaintolan perhepiirissä myös hänen suvussaan on pitkät perinteet tieteen arvostukselle ja yliopistolaisuudelle.
– Sekä äitini että isäni suvussa on ollut lähtökohtana, että kun on kirjoitettu ylioppilaaksi, jatketaan opintoja Helsingin yliopistossa.
Ervasti-Vaintola kertoo jo viipurilaisen äidinäitinsä isän suorittaneen sen aikaisen juristin tutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1890.
Lahjoittamisen ja alumniuden myötä Ervasti-Vaintolalle itselleen on tarjoutunut mahdollisuus olla mukana yliopiston toiminnassa ja joukossa, joka on kiinnostunut edistämään sitä.
Lahjoitus tulee sydämestä
Ervasti-Vaintola pitää tiedettä ja tutkimusta koko yhteiskunnan hyvinvoinnin perustana. Siksi hän kertoo järkyttyneensä kuultuaan, kuinka paljon vähemmän Helsingin yliopistolla on käytössään tutkimusvaroja kuin vaikkapa Tukholman yliopistolla.
– Ja kuitenkin saavutetaan tuloksia. Se on asia, joka on todella iskenyt minuun.
Ervasti-Vaintola on vuosien mittaan tukenut sekä perustutkimusta että kampanjaluonteisia projekteja.
– Se, mihin teen lahjoituksen, tulee aika lailla sydämestä eli toivon, että kyseinen projekti menestyisi.
Itselleen Ervasti-Vaintola kertoo saaneensa lahjoittamisesta hyvän mielen. Hän kokee lahjoitusten tekemisen olevan helppoa Helsingin yliopiston lahjoitussivuston kautta. Summat voivat olla aivan pieniäkin.
– Lahjoittamisen ei tarvitse olla mikään juhlallinen toimenpide, Ervasti-Vaintola sanoo.
– Toivoisin, että yliopistolle lahjoittamisesta tulisi arkipäiväisempi asia niin, että jokainen voisi tehdä pienempiä tai isompia lahjoituksia eri syistä ja valita tuettavien asioiden joukosta sen, jota haluaa tukea. Lahjoitukset ovat hyvin tärkeitä.