Tohtoreita valmistuu aiempaa enemmän ja monet heistä suuntaavat työpaikkaa etsiessään katseensa akateemisen maailman ulkopuolelle. Tämä on myös monen toiveena. Sopivan urapolun löytäminen on kuitenkin joskus haasteellista, oli toiveena sitten akateeminen tai sen ulkopuolinen työura.
Eurooppalaisten tutkimusyliopistojen verkosto LERU selvitti tutkijoiden työllistymismahdollisuuksia ja -toiveita. Kesällä 2018 julkaistun Delivering Talent -raportin mukaan tutkijoille on tarjolla paljon mielenkiintoisia työllistymismahdollisuuksia niin yliopistoissa kuin niiden ulkopuolellakin.
Raportin mukaan yliopistoilta tarvitaan kuitenkin jatkossa uudenlaisia tapoja tukea tutkijoiden erilaisia urapolkuja. Yksi raportin pääviesteistä on, että nuoria tutkijoita on autettava löytämään urapolkuja akateemisen maailman ulkopuolelta. Toisaalta tukea tarvitaan myös akateemisella uralla navigointiin, sillä akateeminenkin työelämä muuttuu vauhdikkaasti.
– Tohtorien osaamista ei Suomessa vielä hyödynnetä täysimääräisesti yliopistoyhteisön ulkopuolella, esimerkiksi yrityksissä. Tohtoreilla on laajaa osaamista oman tutkimusalansa lisäksi esimerkiksi johtamisesta, tutkijakoulutuksesta vastaava vararehtori Paula Eerola sanoo.
Mentorointia ja työnhakuneuvontaa kehitetään
Työelämässä tarvittavat taidot muuttuvat työelämän muutosten mukana. Jotta yliopistot osaisivat kehittää koulutustaan ja tukea tohtorikoulutettavia oikealla tavalla, tarvitaan tietoa siitä, mihin töihin tuoreet tohtorit ovat sijoittuneet sekä siitä, mitä taitoja nykytyöelämä heiltä vaatii.
Tätä tietoa haetaan käynnissä olevalla uraseurantakyselyllä, joka on suunnattu vuonna 2015 väitelleille tohtoreille. Vastauspyynnöt on lähetetty postitse tai sähköpostitse kaikille, joiden osoite on ollut tiedossa. Mistään muualta yliopisto ei tätä tietoa saa, joten vastaukset ovat kullanarvoisia.
Vastauksia hyödynnetään erityisesti tutkijakouluissa, jotka vastaavat tohtorikoulutettavien valmiustaitojen koulutuksesta. Urapalveluissa kehitetään vastausten pohjalta esimerkiksi mentorointia, coachingia ja työnhakuneuvontaa.
Yhtenä esimerkkinä tehdyistä kehitystoimista ovat tohtorikoulutettavien tukena olevat seurantaryhmät.
– Kaikki tohtorikoulutettavat saavat tuekseen ohjaajan lisäksi seurantaryhmät. Seurantaryhmien jäsenet tuovat tuoreita näkökulmia väitöskirjatyöhön. Mukana on usein jäseniä myös yliopiston ulkopuolelta, kertoo palvelupäällikkö Maija Urponen Helsingin yliopiston tutkimuspalveluista.
Hyvät esikuvat tuovat vaihtoehdot näkyviin
Uraseurantakyselyistä saatava tieto voi auttaa nuorta tutkijaa selkeyttämään urahaaveitaan. Vuonna 2015 Helsingin yliopistosta filosofian tohtoriksi valmistunut Sanna Lehtinen päätti vastata kyselyyn juuri tästä syystä. Hän halusi jakaa omia kokemuksiaan ja näkemyksiään, jotta tulevia tohtoreita voitaisiin entistä paremmin ohjata valmistautumaan uran seuraaviin vaiheisiin.
– Jokaisen tutkijan urapolku näyttää tohtoroitumisen jälkeen omanlaiseltaan. Väitöksen jälkeiset urat koostuvat silti samantyyppisistä rakennuspalikoista, ja niiden tuntemisesta on varmasti hyötyä. Itselleni oli tärkeintä tunnistaa, että postdoc-vaiheessa itsenäisen uran käynnistämiseksi tarvittavat taidot olivat melko erilaisia kuin ne, joita tarvittiin väitöskirjaa tehdessä, Lehtinen sanoo.
Lehtinen toivoo myös, että hyviä esikuvia olisi enemmän:
– Itse koin tohtorikoulutettavana, että uran seuraavaa vaihetta valaisemaan sopivat esikuvat olivat vähissä. Muutama hyvä esikuva riittäisi näyttämään miten monin eri tavoin tutkijuutta on mahdollista työelämässä hyödyntää.
Lue lisää Sanna Lehtisen ajatuksia Urapalvelujen blogissa
Aiempi uutinen aiheesta: Alumni, vastaa uraseurantakyselyyn