”Me kehitimme menetelmän, mutta lääkäri Mark Sloan popularisoi sen.”
Suurin piirtein näin plastiikkakirurgi Anne Saarikko on kansainvälisissä yhteyksissä esitellyt rintasyöpäkirurgiaan liittyvän uuden tekniikan, jota hän oli mukana kehittämässä 2010-luvun vaihteessa.
Uudessa tekniikassa oli keksitty yhdistää kaksi leikkausta: rinnan korjausleikkaus ja imusolmukesiirto.
Siihen asti syöpäpotilaille oli korjausleikkauksessa rakennettu takaisin vain rinta mutta ei poistettua imukudosta. Sen vuoksi monille tuli haitallista turvotusta käsiin. Parantavaa hoitoa ei ollut.
Saarikon kommentissa on mukana huumoria. Mark Sloan on kirurgi Greyn Anatomia -sairaalasarjassa.
Sen jälkeen, kun suomalainen tutkijaryhmä julkaisi uudesta tekniikasta tutkimuksen ensimmäisenä maailmassa 2012, se sai paljon huomiota, muun muassa Yhdysvalloissa.
Tekniikka päätyi myös Greyn Anatomiaan, jossa kirurgi Mark Sloan leikkasi sillä potilaita jo täyttä päätä, vaikka tieteellisiä julkaisuja oli olemassa vasta noin 40 potilaasta.
– Tosielämässä näin ei olisi todellakaan voitu tehdä, Anne Saarikko sanoo huvittuneena.
– Kyse oli vielä täysin kokeellisesta leikkauksesta.
Vakuutusyhtiöistäkin alkoi tulla kyselyjä eri puolilta maailmaa. Potilas halusi leikkauksen, tulisiko se korvata?
– Olin aika ihmeissäni. Mietin, että näinkö tämä maailma toimii, Saarikko sanoo.
– Se on aika hupaisa tarina tieteen popularisoinnista.
Uusi tekniikka ei olisi syntynyt ilman kansainvälistä verkostoitumista
Kyseinen rintasyöpäkirurgian tekniikka on sittemmin yleistynyt maailmalla myös tosielämässä.
Nykyään Anne Saarikko toimii plastiikkakirurgian dosenttina Helsingin yliopistossa. Lisäksi hän työskentelee lasten plastiikkakirurgian osaston ylilääkärinä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä, Husissa.
Lääkärin uran valintaan vaikutti lapsuuden kokemus. 12-vuotiaana Saarikko sai pernavamman, ja joutui viikoksi sairaalaan.
– Kaikki muut lapset halusivat sieltä pois, mutta minusta se oli todella kiinnostava maailma. Sen viikon aikana syntyi kipinä lääkärin ja kirurgin työhön.
Heti lukion jälkeen Saarikko pääsi opiskelemaan lääketiedettä Helsingin yliopistoon. Hän eteni vauhdilla väitöskirjavaiheeseen ja pääsi mukaan huipputason syöpätutkimusta tekevään akatemiaprofessori Kari Alitalon ryhmään.
Plastiikkakirurgiaan erikoistuminen kiinnosti Saarikkoa alan nopean kehityksen takia.
– Se on tosi luova kirurgian ala, joka kehittyy edelleen.
Uran kannalta merkittävää oli, että professori ja opiskelijayhteisö kannustivat alusta asti kansainvälistymiseen. Jo nuorena tutkijana Saarikko pääsi osallistumaan huippuyliopistojen kursseille ja konferensseihin Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
– Maailma aukesi siinä kyllä niin, että se on muokannut ajatteluani koko loppuelämän osalta.
Harvardissa Saarikko esimerkiksi kuunteli professoreiden neuvoja siitä, miten ura kannattaa rakentaa.
– Pitää löytää se jokin asia, jota haluaa kehittää ja panostaa siihen sitten sataprosenttisesti. Ja olla välittämättä mitä muut sanovat. Keskittyminen mahdollistaa huipputuloksia.
Greyn Anatomiaankin kopioitua uutta tekniikkaakaan ei olisi syntynyt ilman kansainvälisiä verkostoja.
Kolmikymppisenä Saarikko tapasi eräässä Buenos Airesissa järjestetyssä kokouksessa ranskalaisen kirurgin, joka oli kehittänyt uuden leikkaustekniikan imusolmukekudoksen siirtoon. Matkan jälkeen 2006 Saarikko pääsi Pariisissa seuraamaan hänen työskentelyään leikkaussalissa ja oppimaan.
Siitä virisi idea yhdistää rinnan korjausleikkaukseen myös imusolmukesiirto.
– On todella tärkeää, että kirurgit tekevät yhteistyötä keskenään ja myös moniammatillisesti, Saarikko sanoo.
– Kun olen käynyt maailmalla, olen ymmärtänyt, että tavoitetason pitäisi meilläkin olla se, että vain taivas on rajana. Että kaikkea voi tehdä myös Suomessa. Olemme älyttömän hyviä todella monissa asioissa.
Linkki yliopistoon on tärkeä, koska hoitojen kehittämiseksi tarvitaan paljon tutkimusta
Vuodesta 2012 Anne Saarikko on keskittynyt täysin lasten huuli-ien-suulakihalkioiden plastiikkakirurgiaan.
– Lasten plastiikkakirurgi ottaa hoitoonsa vastasyntyneen lapsen, jolla on koko elämä edessä. Siinä hoidetaan isoa asiaa, Saarikko sanoo.
– Se vetää nöyräksi, ja siinä pitää olla perfektionisti, keskittyä.
Työhön yliopistosairaalassa kuuluu jatkuva kehitys- ja tutkimustyö.
– Tälläkin hetkellä tässä käytännön työssä koen sen ehkä tärkeimmäksi asiaksi, että olen todella hyvin kartalla siitä, mitä muualla tapahtuu. Ettei toista vaan edellisten työtä, vaan luo uutta.
Kehut ansaitsee myös suomalainen yhteiskunta. Saarikko haluaa nostaa mahdollisuuksien tasa-arvon merkitystä. Sen ansiosta kuka tahansa voi edetä huipulle.
– Ajattelen, että tämä suomalainen malli on kyllä komea. Olen lähtöisin työläisperheestä. Isäni on rekkakuski ja äitini varastotyöntekijä. Lähisuvussa ei ole ainoatakaan lääkäriä, Saarikko sanoo.
– Monessa muussa maassa tällaisista lähtökohdista ei olisi voinut tehdä akateemista uraa. Tämä on hieno yhteiskunta, josta voimme olla ylpeitä.