Yksi saa merkityksen elämälleen työstä, toinen vapaa-ajan projekteista. Salla Katajapelto taas kuuluu heihin, jotka haluavat puuhata kaikenlaista. Katajapelto on varhaiskasvatuksen opettaja, päiväkodin varajohtaja, tangolaulaja ja pubivisaemäntä.
Pubivisaa hän vetää Helsingin Kalliossa sijaitsevassa Street Barissa kerran viikossa. Se tarjoaa vastapainoa työlle päiväkodissa. Harva osallistuja on humalassa, sillä monet tahtovat tosissaan menestyä kisassa.
- Vedän visailukonseptia, jonka nimi on Baaripähkinä. Alun perin päädyin hommaan, koska halusin lisätuloja. Nyt ansiopuoli ei ole olennainen. Tykkään olla mikrofonin varressa. Lisäksi monista osallistujista on tullut kaverituttujani, joiden kanssa on kiva höpötellä ja vaihtaa kuulumiset.
Katajapelto on Helsingin yliopiston alumni. Hän valmistui kasvatustieteellisestä tiedekunnasta varhaiskasvatuksen opettajaksi vuonna 2013 ja kasvatustieteiden maisteriksi vuonna 2020.
Kandiopintojensa viimeisen vuoden Katajapelto suoritti vastasyntynyt kirjaimellisesti kainalossaan.
- Siltavuorenpenkereellä oli todella lapsiystävällinen meininki. Se tuli esiin siinä, että kysyessäni sain aina osallistua opetukseen vauvan kanssa. Yhdessä kävimme sujuvasti luennoilla ja pidimme jopa esitelmiä.
Vakaopeksi kohtaloa vältellen
Katajapellosta tuli varhaiskasvattaja ei vahingon mutta välttelyn kautta. Vuosia hän yritti keksiä itselleen toisen alan. Sisko on varhaiskasvattaja, ja Katajapelto epäröi omaa valintaansa. Eikö kuitenkin pitäisi keksiä jotain omaperäisempää?
Hän työskenteli vuosia ensin nuorten ja sitten lasten parissa. Kun hän oli työskennellyt vuoden päiväkodissa lastenhoitajana ilman alan koulutusta, valinta oli selvä: leikki-ikäisten kanssa työskentely yksinkertaisesti kiinnosti eniten, ja Katajapelto haki varhaiskasvatuksen kandiopintoihin Helsingin yliopistoon.
Hän halusi hankkia pedagogisen pätevyyden työhön, joka tuntui omalta jutulta.
- Koin, että yliopisto antoikin vahvan pohjan juuri pedagogiselle teoriatason osaamiselleni. Kandivaiheessa en ajatellut urapolkuani, enkä lähtenyt maisteriopintoihinkaan tähdätäkseni päiväkodin johtajaksi. Nyt tieni näyttää kulkevan sitä kohti.
Varhaiskasvatuksen opettajan koulutus on kasvatustieteiden kandidaatti. Ammattikorkeakoulusta voi valmistua varhaiskasvatuksen sosinomiksi. Katajapelto halusi syventää kandivaiheen osaamistaan maisteriopinnoilla.
- Vuosien varrella olin miettinyt, mikä minusta isona lopulta tulisi. Nyt ajattelen vahvasti, että minulla on niin paljon osaamista varhaiskasvatuksessa, ettei minun kannata uramielessä juuri höntyillä muualle.
Alalla on säästöistä johtuvat ongelmansa, Katajapelto toteaa. Päteviä työntekijöitä on vaikea saada, ja resurssien supistaminen karkottaa motivoituneetkin ammattilaiset helposti muihin töihin.
- Ainakin Helsingissä tilanne pätevien työntekijöiden suhteen alkaa pikkuhiljaa parantua. On esimerkiksi uusia koulutuspolkuja, joiden kautta voi pätevöityä alalle. Se on todella hyvä, sillä me varhaiskasvatuksessa tarvitsemme nopeallakin aikataululla ihmisiä töihin.
Vuoden 2030 alussa uudistuva varhaiskasvatuslaki velvoittaa, että ryhmässä on vähintään kaksi korkeakoulutettua työntekijää.
Yhtenä roolina pienten pelaajien tenniskoutsi
Katajapelto on itsekin tehnyt hiljattain uuden aluevaltauksen. Ei tosin töissä vaan vapaalla. Hän on kaiken muun ohella nykyisin pienten lasten tennisvalmentaja.
- Aloin ensiksi itse harrastaa tennistä. Kun ammattini kävi ilmi seuralle, minua pyydettiin ohjaamaan kaikkein nuorimpien pelaajien ryhmää. Suostuin, sillä tahdoin paitsi auttaa seuraa myös vaikuttaa siihen, että lapset saavat kivan alun harrastuksilleen.
Aika riittää, kun tekeminen aidosti kiinnostaa, Katajapelto sanoo.
Työnsä vetovoimaa hän pohdiskeli syvällisesti pari vuotta sitten, nelikymppistensä alla.
- Kävin läpi jonkinlaista välitilinpäätöstä ja mietin, miksi teen sitä mitä teen. Frank Martela sanoo kirjassaan, että onnellisuus syntyy merkityksellisyydestä. Pohdin, että teen kyllä hirvittävän merkityksellistä työtä ja olen oikealla alalla.