Sää, se on monen mielestä paras mahdollinen lyhyen jutustelun aihe. Kaikki eivät kuitenkaan tule ajatelleeksi, että omat havainnot ja kokemukset säästä ovat eri asia kuin säätä tutkivan tieteenalan eli meteorologian näkemykset. Tämän huomaa työssään säännöllisesti meteorologi Anniina Valtonen.
Hän on opiskellut ilmakehän käyttäytymistä tutkivaa meteorologiaa Helsingin yliopistossa. Valtonen työskentelee tv-meteorologina Yleisradiossa, Ylen Aamu-tv:ssä ja puoli yhdeksän uutisissa.
– Meteorologia on tieteenala, joka näkyy telkkarissa joka ikinen ilta, Valtonen sanoo.
Säätiedotuksen vetäminen ruudussa on yksi osa tv-meteorologin työtä. Toinen puoli on ennusteen ja sääkarttojen valmistelu uutisia varten.
– Jos ennuste on vaikka se, että matalapaine saapuu Suomeen ja nousee Jyväskylän korkeudelle, mutta se jääkin sata kilometriä etelämmäs, ennuste on meteorologisesti varsin onnistunut, sillä virhe on pieni.
Mutta ihmiset Jyväskylässä voivat hyvinkin olla toista mieltä. Se johtaa joskus siihen, että Valtonen saa lähetysten jälkeen kipakkaa palautetta.
– Sääennuste on ennuste, ei lupaus. On suuri taito tehdä päätöksiä ja esittää niitä julkisesti muille tietäen, että kaikki on epävarmaa. Se vaatii luonteenlujuutta.
Meteorologian opinnot taas opettivat ennen kaikkea pitkäjänteisyyttä.
Asiantuntijuus on murroksessa
Valtonen keksi kahdeksanvuotiaana, että hän haluaa meteorologiksi. Perhe oli palaamassa Teneriffan-lomalta kotiin yölennolla.
Valtonen istui vanhempiensa välissä keskipenkillä. Saksan yllä kapteeni kuulutti, että kannattaa katsoa ikkunasta ulos. Taivaalla riehui ukonilma, joka oli koneelle vaaraton mutta näyttävä.
Valtonenkin vaikuttui näystä. Hän kysyi isältään, mistä kapteeni oli saanut tietää ukonilmasta.
– Isä vastasi, että meteorologilta. Silloin ajattelin, että siistiä. Minäkin haluan meteorologiksi.
Vielä lukiossakin Valtosella oli ruusuiset kuvat alan opiskelusta. Hän ajatteli kuten monet muutkin: televisiossa esiintyvä meteorologi on ”vain” lähetyksen juontaja, joka lätkii sääsymboleita kartalle.
– Totta kai tiesin, että siellä on tiedettä taustalla. En vain tarkasti tiennyt, että minkälaista.
Meteorologiaa voi Suomessa opiskella ainoastaan Helsingin yliopistossa. Ennen opiskeluiden aloittamista Valtonen elätteli haaveita, että kursseilla käytäisiin läpi konkreettista sisältöjä, kuten opeteltaisiin erilaisten pilvien tunnistamista.
– No, sitä ei ollut, paitsi yhdellä kurssilla. Opinnot olivat matikkaa ja fysiikkaa ja kurssit raskaita, työläitä ja vaativia. Tärkein asia, jonka yliopisto minulle opetti, on pitkäjänteisyys. Kun ruvetaan mallintamaan ilmakehän muutoksia, derivoinnissa ei tarvitse olla kuin pieni virhe, ja koko laskutoimitus menee väärin. Sen virheen etsimisessä voi kulua pitkä aika.
Samalla kasvoi arvostus oman alan ammattilaisia kohtaan. Työ näkyvällä paikalla televisiossa ei ollut Valtosen haave, vaan hän suunnitteli ryhtyvänsä päivystäväksi meteorologiksi. Taustapiruksi, joka laatii ennusteita esimerkiksi lentäjille.
Hän kuitenkin päätyi yhdeksi Suomen tunnetuimmista tv-meteorologeista. Siinä asemassa hän haluaa nyt laajentaa omalta osaltaan kuvaa hyväksyttävästä asiantuntijuudesta. Valtonen on saanut uransa varrella palautetta esimerkiksi värikkäästä pukeutumisestaan ja ”turhasta” iloisuudestaan.
Se kertoo roolien kapeudesta yhteiskunnassa.
– Stereotypian mukaan asiantuntija on keski-ikäinen mies tai nainen, joka pukeutuu asiallisesti. Omasta mielestäni persoonan näkyminen ei vie ihmiseltä asiantuntijuutta.
Oletko sinä opiskellut tai työskennellyt Helsingin yliopistossa?
Helsingin yliopiston alumnina hyödyt uudesta verkostostasi, jonka jäsenenä saat tukea, tietoa ja tuoreita kontakteja työelämään. Voit jakaa osaamistasi muille ja oppia lisää kiinnostavista aiheista tai ryhtyä vaikkapa valmistuvan mentoriksi. Lue lisää Helsinki Alumni -yhteisön eduista ja liity jäseneksi täysin ilmaiseksi.
Liittymislahjaksi saat Helsingin yliopiston Avoimen yliopiston lahjakortin!