Helsingin yliopistosta valmistunut Maija Vilkkumaa: ”Lopulta tärkeintä on ajattelu."

Muusikko Maija Vilkkumaan opinnot alkoivat Helsingin yliopistossa vuonna 1992. Vaikka tie vei nopeasti Suomen suosituimpien artistien joukkoon, kulkivat suomen kielen opinnot taiteilijuuden rinnalla läpi vuosikymmenten. Valmistumisen jälkeen yliopistolaisuus jatkuu alumnina ja uteliaana asenteena maailmaa kohtaan.

18-vuotiaalle Maija Vilkkumaalle oli luonnollista, että opinnot jatkuvat Kallion lukiosta yliopistoon. Perheen ajattelumaailma kannusti opiskeluun, ja myös kaikki ystävät suuntasivat yliopisto-opintoihin. 

Opinto-oppaita selatessa kävi pian selväksi, että Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta oli vaihtoehdoista se ainoa oikea. 

Kielen ja ajattelun kiehtova liitto 

– En suhtautunut pääaineen valintaan nuorena kovin vakavasti – tärkeintä oli päästä yliopistoon ja opiskelemaan jotain kiinnostavaa. Suomen kielen opintoihin päädyin, sillä minua kiehtoi kielen ja ajattelun suhde, josta oppiaineen kuvauksessa puhuttiin. Ja kiehtoo edelleen! 

Yliopistolla Maija Vilkkumaa nautti akateemisesta vapaudesta ja osallistui kursseille suomen kielestä kirjallisuustieteeseen, yleiseen kielitieteeseen, sosiologiaan ja filosofiaan. Hän kävi luennoilla, luki tentteihin ja kirjoitti esseitä - usein öisin. 

Opintojen ohella Vilkkumaa toimi myös tutkimusavustajana Helsingin yliopiston silloisella suomen kielen laitoksella. Työ oli kiinnostavaa ja sen kautta pääsi kurkistamaan siihen, millaista tulevaisuus vaikkapa kielentutkijana voisi olla. 

– Olisin voinut hyvinkin voinut jatkaa kielen tutkijana, jos ura ei olisikaan musapuolella auennut, Vilkkumaa pohtii. 

Musiikin tekeminen, bändit ja esiintymiset olivat tärkeässä roolissa jo Maija Vilkkumaan lukio- ja opiskeluaikoina. Varsinainen läpimurto tapahtui vuonna 1999. Sen jälkeen oli todettava, että kaikkeaan ei voi antaa sekä akateemisen uraan että musiikkiin. Oli pakko valita, ja tässä kohtaa musiikki vei voiton. 

Taiteilijaelämää ja opintoja aikuisena

Sitten vuoden 1999 Maija Vilkkumaasta on tullut yksi maamme valovoimaisimmista ja suosituimmista artisteista. Hän on julkaissut kaikkiaan kahdeksan studioalbumia, yhden EP:n, kaksi kokoelmaa ja yhden livealbumin. Hän on myös - muun muassa - kirjoittanut romaanin, käsikirjoittanut kuunnelman sekä osallistunut teatteri- ja musikaaliproduktioihin.

Myös yliopisto-opinnot ovat edenneet taiteilijuuden rinnalla vähitellen ja sykäyksittäin. Vuonna 2013 Vilkkumaa sai kandin paperit ja teki valmiiksi pro gradunsa. Loppukiri tapahtui tärkeän opiskelu- ja työkaverin, professori Jaakko Leinon kannustamana. Vilkkumaan viimeinen tentti oli Porthaniassa tammikuussa 2023, ja nyt taskussa ovat filosofian maisterin paperit. 

– Kun sain tehtyä viimeisen tentin, tunsin toki huojennusta, mutta ennen kaikkea tietynlaista haikeutta: nytkö tämä ihana yliopistolaisuus päättyy! – Samaan aikaan olen totta kai todella iloinen ja ylpeä saaavutuksestani. On yllättävänkin mahtava tunne, kun saa asioita valmiiksi.  

Opiskeleminen aikuisena on ollut erilaista kuin nuorena. Vilkkumaa muistelee alkuaikojen opiskelun olleen koulumaista, vaativaakin suorittamista. Aikuisena tärkeämmiksi ovat nousseet kiinnostavat sisällöt sekä halu ajatella ja ymmärtää. 

Opiskelurutiineissa on taukojen jälkeen ollut joskus vähän etsimistä. Vahva motivaatio on kantanut yli näidenkin haasteiden.Aikuisena on ehtinyt kartuttaa elämänkokemusta ja tietämystään, joiden pohjalle uuden tiedon omaksuminen ja rakentuminen on helpompaa kuin nuorena. 

Vilkkumaa kertoo, että opiskelu yliopistossa on tuntunut myös arvokkaalta etuoikeudelta. 

– On ollut ihanaa syventyä opintoihin; se on kuin olisi lomalla tai menisi toiseen maailmaan! Suosittelen kaikille! 

Ole utelias ja seuraa sitä, mikä kiinnostaa! 

Oman alan valitseminen ei aina ole helppoa. Vaihtoehtoja on paljon, ja nopeasti muuttuvassa työelämässä ei voi varmuudella tietää, mihin valittu polku johtaa. Humanistisilla aloilla tämä on erityisen tuttua, sillä opinnoista ei pääsääntöisesti valmistuta johonkin tiettyyn ammattiin. 

Maija Vilkkumaa kannustaa nuoria suhtautumaan tulevaisuuden työelämään luottavaisin mielin:

– Kannattaa suhtautua luottavaisesti ja uteliaasti maailmaan ja seurata sitä, mikä tuntuu itselle hyvältä ja kiinnostavalta, hän sanoo. - Tällä tavalla vastaan tulee ihan varmasti paljon loistavia mahdollisuuksia! 

Uteliaista asennetta ei pidä unohtaa aikuisenakaan. Maija Vilkkumaa puhuukin vahvasti jatkuvan, elämänmittaisen oppimisen puolesta: 

– Elämän edessä ei pitäisi olla väärällä tavalla ylimielinen ja ajatella, että tietää tai osaa jo tarpeeksi. 

– Uteliaisuus tekee elämästä mielenkiintoisempaa! Olen itsekin avoin ajatukselle uusista opinnoista. Nykyisin huomaan, että lähes mikä tahansa aihe on kiinnostava, kun siihen tutustuu vähänkään enemmän. 

Maailma tarvitsee tutkittua tietoa ja humanistisia tieteitä 

Maailma on muuttunut Maija Vilkkumaan yliopisto-opintojen aikana valtavasti. Tämä on näkynyt myös tieteeseen ja tutkimukseen liittyvissä asenteissa ja keskusteluissa – eikä aina niin hyvällä tavalla. 

– Kun aloitin opintoni 90-luvulla,tieteellä ja tutkimuksella nähtiin olevan itseisarvoa sinänsä. Nykyisin talousajattelu tuntuu olevan etusijalla kaikenlaisessa toiminnassa. Tieteelläkin on arvoa, jos se myös tuottaa lisää rahaa, Vilkkumaa pohtii. 

Aina tieteen tuloksia ei ole mielekästä – eikä mahdollistakaan – mitata euroissa. Humanististen tieteiden kautta voidaan ymmärtää yhä paremmin asioiden merkityksiä ja ihmistä osana kulttuuria, kieltä ja yhteisöjä. Opiskelu kartuttaa sivistystä ja ajattelun taitoja.

Tätä kaikkea tarvitsemme, kun yritämme ymmärtää toisiamme ja maailmaa, ratkoa erilaisia haasteita, muodostaa näkemystämme eettisistä kysymyksistä ja suhtautua vaikkapa repiviin keskusteluihin sosiaalisessa mediassa. 



– Humanistinen ajattelu on hakkaavien someriitojen vastakohta! Se on jotain muuta kuin aggressiivista tunteiden tyranniaa, sanoi Maija Vilkkumaa valmistuneen opiskelijan juhlapuheessaan humanistisen tiedekunnan valmistujaisissa 5.6.2023. 

– Lopulta opiskelussakaan ei ole kyse opintosuorituksista tai tutkintonimikkeestä, vaan ajattelusta. Ajattelu on ihmisen supervoima.