Heikki Aittokoskesta Helsingin yliopiston Vuoden Alumni

Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski sanoo, että kyynisyyttä pidetään liian helposti älykkyyden merkkinä. Tulevaisuutta pitäisi hänen mukaansa tarkastella enemmän mahdollisuuksien kuin uhkien kautta.

Helsingin yliopiston alumniyhdistys on valinnut Vuoden Alumniksi 2019 Helsingin Sanomien ulkomaantoimittajan ja tietokirjailijan Heikki Aittokosken

Vuoden Alumni on Helsingin yliopiston myönteinen lähettiläs. Tehtävään valitaan vuosittain henkilö, joka on toiminnallaan tukenut Helsingin yliopiston periaatteita, akateemisen koulutuksen arvostusta ja nostanut akateemista Helsingin henkeä.

Vuoden Alumnina Aittokoski aikoo puhua ainakin rakentavan optimismin puolesta. Häntä häiritsee nykyinen tapa tarkastella nykyhetkeä ja tulevaisuutta vain dystopiapainotteisesti.

– Kyynistä suhtautumista ympäröivään maailmaan ja pessimismiä pidetään älyllisyyden osoituksena. Nähdäkseni sillä ei ole mitään tekemistä älyllisyyden kanssa, hän sanoo.

– Maailmaa ei pitäisi lähestyä ongelmalähtöisesti vaan myös myönteisessä valossa olematta toki sinisilmäinen.

Aittokoski on neljässä tietokirjassaan pyrkinyt ymmärtämään maailman ja Euroopan nykykehitystä, ja vuoden 2018 hän on työskennellyt Helsingin Sanomien tulevaisuuskirjeenvaihtajana.

– Suurimmalla osalla maailman ihmisistä elämä on huomattavasti paremmalla tolalla kuin heidän isovanhemmillaan. Luultavasti tekniikan kehitys tulevaisuudessakin parantaa koko planeetan asukkaiden elämää.

Aittokoskea harmittaa, kun hän on viime vuosina lehdistä lukenut monien suomalaisten kulttuurielämän vaikuttajien haastatteluja siitä, että suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ollaan ajamassa alas.

– Ne ovat löysiä heittoja, ilman että huolta perustellaan konkreettisilla faktoilla. Tuollaiset irtonaiset heitot häiritsevät tosi paljon.

Poliittisen historian opinnot auttoivat toimittajaa jäsentämään nykyisyyttä

Aittokoski aloitti Helsingin yliopistossa poliittisen historian opinnot vuonna 1991. Hän ei koskaan valmistunut. Päästyään Helsingin Sanomiin kesätöihin vuonna 1995 hän ei enää kunnolla palannut opintojen pariin.

 – Varmaan siinä oli myös sellaista lama-ajan nuoren mielenmaisemaa, että jos Hesarista kerran tarjotaan töitä, niin ei siitä uskalla kieltäytyä. 

Aittokoski katsoo, että yliopistosta saatu poliittisen historian tuntemus on auttanut paljon hänen työssään nykyisyydestä kirjoittavana toimittajana. Erityisen innostunut hän oli opintojen alkupuolella käydystä ismi-kurssista, jossa käytiin perusteellisesti läpi aatesuuntia fasismista liberalismiin.

Aittokosken opiskelijaelämä pyöri pitkälti ainejärjestölehti Poleemin ympärillä. Siinä hän pääsi kirjoittamaan yhtäältä poikamaisia huumorijuttuja, toisaalta kunnianhimoisia vakavia juttuja esimerkiksi Suomen sisällissodasta ja suomettumisesta.

Ensimmäinen Vuoden Alumni, joka ei ole valmistunut

Aittokoski ilahtui, kun Alumniyhdistyksen hallitus pyysi häntä Vuoden Alumniksi, mutta huomautti, ettei ole valmistunut.

Yhdistys vastasi, että se ei haittaa. Kymmenen vuotta sitten Alumniyhdistys linjasi, että alumni on jokainen, joka on saanut opinto-oikeuden tai tutkimusluvan tai nimetty työtehtävään Helsingin yliopistoon. Tämä tehtiin siksi, että esimerkiksi 1960- ja 70-luvuilla opiskelleista naisista suuri osa jätti opinnot kesken jäädessään kotiin hoitamaan lapsia. Olisi ollut kohtuutonta jättää alumnitoiminnan ulkopuolelle heidät ja toisaalta myös ne, jotka revittiin töihin koulunpenkiltä.

– Olen tosi iloinen tästä avarakatseisuudesta. Meitä valmistumattomia on aikamoinen joukko, Aittokoski sanoo.

***

Aikaisemmat Vuoden Alumnit