Tohtorikoulutettava Ilse Kaaja liittyi Helsingin yliopiston alumniyhteisöön heti valmistuttuaan 2020. Jäsenille tarjottavat koulutukset ja verkostoituminen kiinnostivat häntä.
– Kouluttautuminen ei mielestäni lopu koulunkäymiseen. Jos on tarjolla kehittymismahdollisuuksia, niin tosi mielelläni käytän tilaisuuden hyväkseni, Kaaja sanoo.
Kaaja on oman työuransa alkuvaiheessa. Alumnitoiminnasta hän on saanut tukea ja hyötyä urasuunnitteluun. Kaaja on osallistunut esimerkiksi alumneille tarjottavaan henkilökohtaiseen uravalmennukseen sekä monialaiseen, urasuunnittelupainotteiseen workshopiin.
– Se auttoi tunnistamaan, mitä haluaa tulevalta työelämältä.
Uravalmennuksesta Kaaja sai ideoita ja työkaluja siihen, miten hän voisi soveltaa aiemmin maajoukkuetason urheilijana saamiaan oppeja ja tavoitteellista työskentelytapaa nykyiseen väitöskirjatyöhönsä.
– Urheilussa olin tottunut arvostamaan tavoitteita ja pilkkomaan niitä pieniinkin osiin. Tavoitteiden seuranta oli arkipäivää, Kaaja sanoo.
– Akateemisessa työssä puolestaan on paljon vapauksia ja vähemmän struktuuria tavoitteiden asettamiseen ja saavuttamiseen. Mittarit eivät välttämättä ole yhtä suoraviivaisia kuin urheilussa.
Alumnius laajentaa verkostoa
Alumniyhteisöön liittyminen tuntui Kaajasta tärkeältä siksikin, että hän oli suorittanut kandin tutkinnon ulkomailla. Helsingin yliopistosta hän valmistui kaksivuotisesta translationaalisen lääketieteen maisteriohjelmasta, jonka opiskelijamäärä on pieni.
– Alumnius on ollut hyvä laajennus siihen, Kaaja sanoo.
Kaaja ajatteleekin, että vastavalmistuneen kannattaa liittyä alumnijäseneksi, koska sitä kautta pääsee osaksi laajempaa yhteisöä.
– Pidän alumnitoiminnassa verkostoitumisen mahdollisuutta tärkeänä. Toivottavasti siihen panostetaan myös jatkossa.
Äskettäin valmistuneena Kaaja on toistaiseksi vasta ehtinyt nauttia alumnitoiminnan mukanaan tuomista eduista, mutta toiveena on, että jossain vaiheessa osat kääntyvät.
– Tietenkin toivon, että jatkossa voisin ehkä olla myös se antava osapuoli alumnitoiminnassa.