Vuonna 1994 Veera Sylvius puntaroi eri opintojen välillä. Kirjallisuustiede ja musiikintutkimus kiinnostivat, mutta teoreettinen fysiikka vei voiton.
— Pidin siitä, että fysiikassa on selkeät säännöt ja kaavat eikä mitään epämääräistä — tai näin minä aluksi luulin, Sylvius hymyilee.
— Ensimmäinen opiskeluvuosi oli kiehtovaa aikaa. Puhuttiin kansantajuisesti Einsteinin töistä ja aika-avaruuden vääristymästä, Sylvius muistelee.
— Seuraavana vuonna sitten lyötiinkin lekalla päähän, ja alkoi todellinen uurastus! Onneksi löysin aikaa myös opiskelijatoiminnalle. Limes ry:stä tuli minulle tärkeä henkireikä, josta sain elämänikäisiä ystäviä.
Maan ja Auringon välillä
Sylviuksen laudaturopintojen aikana 1990-luvun lopulla fysiikan laitokselle perustettiin avaruusfysiikan professuuri. Siinä missä tähtitiede katsoo kauas galakseihin, avaruusfysiikassa tutkitaan Maan ja Auringon välissä tapahtuvia asioita kuten avaruussäätä ja magneettisia myrskyjä.
Sylvius päätti kokeilla alaa ja kävi tenttimässä sen perusteet.
— Tentin jälkeen sain professori Hannu Koskiselta henkilökohtaisen meilin, jossa hän toivotti tervetulleeksi opiskelemaan avaruusfysiikkaa. Tentti oli mennyt oikein hyvin.
Vastikään eläkkeelle jäänyt Hannu Koskinen oli opettajana vertaansa vailla, Sylvius kehuu.
— Hannu ei todellakaan piirtänyt mykkänä kaavoja taululle, vaan otti meidät opiskelijat kunnolla siipiensä suojiin. Hänen kanssaan saattoi aina keskustella ja kysyä mieltä askarruttaneista asioista.
Itseään etsimässä
Valmistuttuaan Sylvius huomasi, ettei introvertti tutkijan työ ollut hänen omin alueensa.
— Vanhemmiten olen ymmärtänyt, että kaikki ei vain sovi kaikille. On uskallettava etsiä ja hyväksyä omat vahvuutensa, eikä väkisin ryhtyä tekemään jotain, mitä vaikkapa ympärillä arvostetaan.
— Meillä fysiikassa vielä 2000-luvun alussa akateemista tutkimista arvostettiin huomattavasti enemmän kuin vaikkapa uraa teollisuuden parissa.
Sylvius oli oivaltanut avujensa olevan etenkin johtamisessa.
— Nautin siitä, että saan kommunikoida ihmisten kanssa. Haluan johtaa, kehittää ja edistää asioita, saada asioita tapahtumaan, Sylvius kuvailee.
Äitiyslomallaan Sylvius suoritti opettajan pedagogisen pätevyyden.
— Helsingin yliopiston kasvatustieteiden opetus on erittäin laadukasta ja opinnot antoivat minulle myös johtamistaitojen kannalta paljon. Niin opettamisessa kuin johtamisessa on tärkeää ymmärtää, miten toinen asiat näkee, kokee, ajattelee ja ymmärtää, Sylvius luonnehtii.
Toimitusjohtajaksi ja osaomistajaksi
Kolmikymppisenä Sylvius oli päätynyt työskentelemään koodariksi satelliittilaitteisiin ohjelmistoja tekevässä Space Systems Finland –yrityksessä. Se ei tuntunut unelmatyöltä, ja Sylvius rupesi miettimään, miten edetä johtotehtäviin.
Ratkaisu? Hän otti ja käveli silloisen toimitusjohtajan puheille pyytämään ylennystä. Aivan samalta seisomalta johtoporras ei auennut, mutta sinnikkyydellään Sylvius sai yrityksen kustantamaan itselleen MBA–bisnestutkinnon. Hän myös pääsi firman myyntitiimiin ja johtoryhmään.
Muutaman vuoden päästä kyseinen toimitusjohtaja lähti yrityksestä muista syistä ja yllätyksekseen Sylviusta kysyttiin hänen seuraajakseen. Luontaiset kyvyt oli selvästi pantu merkille.
— Tämä oli vuotta 2010. Pian omistajat yllättivät taas ja pistivät yrityksen myyntiin.
Kahden kollegansa kanssa Sylvius otti riskin ja osti firman. Hänestä oli nyt tullut SSF:n toimitusjohtaja ja osaomistaja.
— Ei siinä ollut mitään hävittävääkään. Onneksemme kaikki on lähtenyt hyvin pyörimään!
”Älä aliarvioi itseäsi!”
1980-luvulla perustettu SSF tekee yhä satelliittiohjelmistoja ja perkaa niiden tuottamaa dataa, mutta avaruustyöt ovat yritykselle enää vain yksi tukijalka.
— Huomasimme, että voimme hyödyntää korkean luokan osaamistamme muillakin teollisuudenaloilla. Siksi olemme nykyään ohjelmistotalo, joka tekee ohjelmistoja ja data-analytiikkaa kaikelle kovan luokan luotettavuutta tarvitsevalle teollisuudelle kuten ydinvoimaloille, rautatieliikenteelle ja lääkelaitteisiin.
SSF on niitä yrityksiä, jotka tarvitsevat töihin yliopistosta valmistuvia, huipputeoreettisen tiedon taitajia.
— Yliopisto tuottaa meille ja muille vastaaville yrityksille korvaamattomia tekijöitä. Maailma muuttuu koko ajan kompleksisemmaksi, ja yhä enemmän tarvitaan niitä, jotka ymmärtävät ja hallitsevat monimutkaistuvia ongelmia.
Kaikille omia kykyjään epäileville Sylviuksella on kannustava viesti.
— Moni varsinkin nuori nainen epäilee suotta itseään ja taitojaan. Muista, että muut eivät ole sinua ihmeellisempiä tai taitavampia. Etsi sitä, missä olet parhaimmillasi, älä jää rakenteiden vietäväksi — ja hanki se mitä haluat!