Ossi Heinänen tempautui aikoinaan järjestötouhuun mukaan jo fuksisyksynään. Hän nousi nopeassa tahdissa ESO:n eli Eteläsuomalaisen Osakunnan isännäksi, HYY:n eli Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallitukseen hallitukseen ja jopa HYY:n pääsihteeriksi.
Nykyään Heinänen on lasten ja nuorten, erityisesti tyttöjen, oikeuksia ajavan Plan International Suomi -järjestön pääsihteeri. Hän on toiminut myös Mannerheimin Lastensuojeluliitossa, Nuori Suomi –liikuntajärjestössä ja Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ry:ssä.
— En ollut nuorena mikään maailmanparantaja, mutta jostakin syystä mainitsin jo yliopistoaikoinani, että voisin nähdä itseni jossakin hyväntekeväisyysjärjestössä johtotehtävissä töissä. Hyvän puolesta on palkitsevaa ahertaa, Ossi Heinänen sanoo.
Tiukka mutta empaattinen
Esihenkilötehtävät ovat vetäneet Heinästä puoleensa. Johtajantaitojaan hän alkoi hioa jo HYY:ssä.
— Olen aina ottanut tosissani tavoitteeni olla hyvä esihenkilö. Myönnän, että valtakin esihenkilötehtävissä toki kiehtoo jossain määrin. Se viehättää, että pystyy vaikuttamaan asioihin.
— Lisäksi minulla on kunnianhimoa ja kilpailullisuutta. On aina tuntunut hyvältä, jos olen pärjännyt ja päässyt eteenpäin jossakin yhteisössä.
Millainen sitten on hyvä johtaja? Tarpeen tullen jämäkkä, mutta johtajan tärkeimmäksi ominaisuudeksi Heinänen nostaa empaattisuuden.
— Helposti lähestyttävyys, empatia ja ihmisten aito kuunteleminen ja ymmärtäminen ovat hyvää johtajuutta. Tässä ei vain pidä mennä liian pitkälle: ihmisten tai organisaation murheisiin pitää olla tietty etäisyys. Silti, jos johtajalta puuttuu empatiaa, hänestä huokuu välinpitämättömyys ja kylmyys, ja se ei tuo hyvää työyhteisölle.
Tasa-arvo toteutuu
Plan on maailman suurimpia ja vanhimpia lastenoikeusjärjestöjä: toimintaa on 76 maassa ja työntekijöitä noin 10 000. Järjestö on profiloitunut varsinkin tyttöjen oikeuksien ajamiseen. Työtä riittää.
— Olen hämmästynyt siitä, miten , miten EU:n sisälläkin on viime vuosina otettu takapakkia naisten asemassa. Esimerkiksi Puolassa ja Unkarissa naisten ja vähemmistöjen oikeuksia uhkaavat näkemykset ovat saaneet sellaista painoarvoa, ettei moista olisi 1990-luvulla voinut kuvitellakaan.
— Toisaalta kehittyvissä maissa mennään parempaan suuntaan. Yhä useammissa maissa esimerkiksi lapsiavioliitot on laissa kiellettyjä, Heinänen iloitsee.
Taka-askelista huolimatta Heinänen on optimistinen.
— Uskon vakaasti, että lopulta suvaitsevaisuus ja liberaali ajattelu voittavat maailmassa. Ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle maailmassa. Ne eivät ole poliittinen valinta, eikä niitä voi pilkkoa tai poistaa. Tasa-arvo sisältyy ihmisoikeuksiin – jokainen ihminen on yhtä arvokas.
— Tasa-arvo toteutuu, pitää vain olla kärsivällinen ja jaksaa tehdä töitä sen eteen.