Sumea puhe hämää, harhauttaa ja harmittaa. Suomen kielen tutkija muistuttaa, että hyvää kieltä kannattaa vaatia niin poliitikoilta kuin viranomaisiltakin.
Kylläpä siinä oli asiantunteva ja osaava ihminen. Puhui niin vakuuttavasti ja varmasti. Mutta hetkinen, mitä hän oikein sanoi. En tainnut ymmärtää puoliakaan, tai en ainakaan pysty jälkeenpäin toistamaan, mistä todella oli kyse.
 
Joskus käy näin. Vasta jälkikäteen kuulija huomaa, että hienoista ja mutkikkaista sanoista muodostuneiden lauseiden sisältö jäikin hänelle hämäräksi. Etenkin poliitikot ja virkamiehet saavat usein moitteita tällaisesta sumeasta tai hämäävästä puheesta. 
 
Kritiikki on ymmärrettävää. Ovathan molemmat julkisen vallan käyttäjät kansalaisten palveluksessa, ensin mainitut vieläpä heidän valitsemiaan.
 
— Kyllä muutkin käyttävät kieltä sumeasti. Mainoksissa on paljon hämäävää kieltä. Asiantuntijoiden puheesta oudot termit valuvat journalismiin. Välillä kuka tahansa meistä puhuu sumeasti, suomen kielen dosentti, Kotimaisten kielten keskuksen erityisasiantuntija Vesa Heikkinen sanoo.
 
Epäselvän puheen motiivit voivat olla moninaisia. Mainostaja haluaa myydä. Valkoisia valehteleva koettaa olla pahoittamatta keskustelukumppaninsa mieltä. Poliitikko yrittää vaikuttaa ja vakuuttaa. Tietämätön peittelee osaamattomuuttaan puhumalla mutkikkaasti.
 
Viime vuonna ilmestyneessä, Tieto-Finlandiasta kisanneessa Kansalaistaito-kirjassa Heikkinen analysoi ja purkaa yhdessä toimittaja Tapio Pajusen kanssa politiikan kieltä. Aiemmissa kirjoissaan dosentti on käsitellyt muun muassa viranomais- ja lehtitekstejä.

SANO SUORAAN

Sumean kielen vastinparina voisi pitää hyvää yleiskieltä. Heikkisen mukaan sumea kielenkäyttö onkin usein erikoiskieltä, jossa on paljon jonkun tietyn alan asiantuntijoiden käyttämää erikoissanastoa.
 
Hän tähdentää, että esimerkiksi lääketieteen kieli ei sinällään ole käsittämätöntä. Lääkärit ja alan tutkijat kyllä ymmärtävät toisiaan ja puheessa vilahtelevia alan termejä. Heidän keskinäisessä puheessaan käsitteillä on tarkka sisältö, jonka kaikki kollegat ymmärtävät. Ongelmaksi jargon muuttuu, kun sitä käytetään yleiskielen seassa ja sanat osoitetaan ihmisille, jotka eivät ole perehtyneet lääketieteeseen.
 
Erikoissanasto on usein abstraktia ja pitkät yhdyssanat ovat tavanomaisia. Kasvatustieteilijät puhuvat oppimisympäristöistä, lääkärit hoitopoikkeamista.
 
— Hämäävälle kielenkäytölle ominaista on myös positiivistaminen. Lääkärien tai hoitajien tekemät virheet ovat nimenomaan hoitopoikkeamia ja vuokran korottaminen vuokrantarkastelua. Tämä usein tietysti ärsyttää ihmisiä. Parempi olisi, että sanottaisiin suoraan, Heikkinen ymmärtää.

NUMEROILLA PYÖRITTELY

Myös numeroilla voi puhua kuulijan pään pyörälle. Etenkin politiikassa ja taloudessa luvuilla argumentoidaan ja vakuutetaan.
 
— Yksillä ja samoilla numeroilla voi perustella vaikka täysin päinvastaisia päätöksiä riippuen siitä, miten niitä painotetaan. Olennaista on, verrataanko lukuja edelliseen vuoteen vai edeltävään kymmenen vuoden jaksoon, Heikkinen huomauttaa.
 
”Toivottavasti tulppa lähtee paatista ja päästään eteenpäin”, lausahti pääministeri Juha Sipilä taannoin kilpailukykyneuvottelujen edistymisestä.
 
Yleensä metaforien avulla puhuja koettaa konkretisoida jotain abstraktia asiaa. Vaikean asian rinnastaminen tuttuun ilmiöön voikin parhaimmillaan avata sen kuulijalle. Monesti käy päinvastoin. Vertauskuva jää kryptiseksi.
 
— Metaforalla voi olla myös ideologinen olettamus. Puhe aivovuodosta ulkomaille vahvistaa tutkijoiden statusta. Kun tavallinen duunari lähtee maailmalle, niin ei se ole aivovuotoa, vaan jotain ihan muuta, Heikkinen hymähtää. 

MYSTEERIT SALLITTUJA

Puhevalmentaja ja -tutkija Juhana Torkki tähdentää, että sumea puhe ei ole välttämättä ollenkaan huono asia. Käsittämätön kielenkäyttö on välillä jopa hyvästä. Se on aikojen saatossa kehittynyt palvelemaan erityisiä viestinnän tarpeita.
 
Esimerkkeinä Torkki mainitsee kaikessa epämääräisyydessään kiehtovan runouden ja tahallisesti asian vierestä puhuvan ironian.
 
Sumeudella on paikkansa myös vaikkapa ensitreffejään viettävän ihastuneen parin keskinäisessä puheessa.
 
— Treffeillä käytetään usein monitulkintaisia ilmauksia. Lauseita jätetään kesken. Ei paljasteta kaikkia ajatuksia, vaan halutaan jättää toinen miettimään mysteeriä. Siinä on ihastuneiden peliä, Torkki innostuu.

KAUNISTELUN TAITO

Epäselvyys on joskus myös välttämättömyys. Torkki poimii esimerkiksi onnettomuustilanteen, jossa viranomainen koettaa välttää väkijoukon paniikkia ja isompaa vahinkoa rauhoittavalla, mutta epäselvällä puheella.
 
Sumeaa puhetta voi kuulla myös perhepiirissä. Vanhemmat puhuvat pienten lasten korville sopimattomista asioista kiertoilmauksin. Isän vuolas kehu parivuotiaan ensimmäisestä pääjalkaisesta ei välttämättä vastaa totuutta. Teini säästää vanhempiaan puhumalla kaunistellen edellisillan kotibileistä.
 
Torkin mukaan suomalaiset vaalivat puheessaan täsmällisyyttä ja totuudellisuutta joskus naiiviuteen asti. 
 
— Kohteliaasti kuulumisia kyselevä saa meillä monesti yhä piinallisen perusteellisen selvityksen vastaajan terveysvaivoista ja arkisista vastoinkäymisistä.

TOIMITTAJA KYSYKÖÖN

Poliitikot käyttävät numeroita perusteluun, ja numeroilla argumentoivat myös Heikkinen ja Pajunen Kansalaistaito-kirjassaan. He siteeraavat Demokratiaindikaattorit 2015 -raporttia, jonka mukaan 70 prosenttia suomalaisista pitää politiikkaa välillä niin monimutkaisena, että sen ymmärtäminen on vaikeaa.
 
Vaikeaksi politiikan tekee osin juuri käsittämätön puhe.
 
Politiikan sumeaa puhetta on pidetty ongelmana jo vuosikymmeniä. Sillä on selitetty muun muassa äänestysaktiivisuuden laskua. Onpa puhuttu demokratiavajeestakin.
 
Mutta miten päättäjien sumeaan puheeseen voisi puuttua?
 
Heikkisen ratkaisu on keskustelu.
 
— Toimittajien paras keino ovat vanhat kunnon tyhmät kysymykset. Voi heittäytyä tyhmemmäksi kuin onkaan. Kansalaisille kysyminen on hankalampaa, mutta kyllä siihen somessa tarjoutuu mahdollisuuksia, Heikkinen sanoo.

AJATTELE ENSIN

Paitsi poliitikkojen myös viranomaisten, tutkijoiden, lääkärien, esimiesten — kenen tahansa — puheen sumeuden saa parhaiten hälvennettyä kysymällä.
 
— Parempi tietysti olisi, jos luotaisiin työpaikoille ja virastoihin selväsanaisuuden kulttuuria. Viestittäisiin heti ymmärrettävästi. On tehotonta ja kallista, että viranomaispäätöksen saaneen kansalaisen pitää soittaa virastoon saadakseen selville, mitä hänen saamansa ratkaisu tarkoittaa, Heikkinen napauttaa.
 
Selvän ja ymmärrettävän puheen resepti on Heikkisen mukaan yksinkertainen. Hyvä yleiskieli toimii lähes tilanteessa kuin tilanteessa, ja sitä ymmärtävät kaikki.
 
Selväsanainen kielenkäyttäjä osaa myös sovittaa sanansa kulloisellekin yleisölleen sopiviksi. Viranomainen voi puhua kollegoilleen eri tavoin kuin suurelle yleisölle.
Hyvä puhuja ymmärtää myös itse, mitä sanoo.
 
— Vanha totuus on, että jos on itse ajatellut asiat läpi, on helppo viestiä ymmärrettävästi. Jos ei itsekään käsitä, niin eihän sitä pysty muille selittämään, Heikkinen toteaa.
 
Lisää aiheesta:
Vesa Heikkinen ja Tapio Pajunen
Kansalaistaito. Miten politiikkaa voi  ymmärtää, jos sitä voi ymmärtää?
Teos, 2016.
 
Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehden numerossa Y/02/17.

Yliopisto-lehti on kaikille tarkoitettu, monipuolinen tiedelehti Helsingin yliopistosta.
Tilaa ja rakastu tieteeseen.