Nuorten koulutus- ja ammattisuunnitelmiin vaikuttivat eniten yhteiskuntaluokka ja sukupuoli. Ammateista vain mainospiirtäjä oli sellainen että siitä haaveilivat kaikki. Teknologian lisääntyminen työpaikoilla lisäsi uudenlaisten taitojen ja muodollisen koulutuksen arvostusta.

1950- ja 60-luvuilla koulutukseen tehty sijoitus kantoi hedelmää sekä yksilöiden että yhteiskunnan näkökulmasta. Tuolloin yhä useampi kohosi keskiluokkaan, elintaso nousi ja hyvinvointivaltio rakentui. Nuoret tarttuivat innolla uusiin, nouseviin ammattimahdollisuuksiin. Teknologian kehitykseen liittyneet pelot osoittautuivat myöhemmin vääriksi.

Sinikka Selinin väitöstutkimus Mikä sinusta tulee isona? käsittelee 1950–60-luvun helsinkiläisnuorten koulutus- ja ammattisuunnitelmia. Tutkimus perustuu ainutlaatuiseen ammatinvalinnanohjauksen yhteydessä syntyneeseen aineistoon, joka antaa äänen nuorille itselleen.

Suuren valinnan edessä

Oppivelvollisuutensa suorittaneet 15–17-vuotiaat olivat 1950–60-luvuilla nykynuorten tapaan suurten valintojen edessä. Nopeasti modernisoituvassa yhteiskunnassa nuoret eivät voineet aiempaan tapaan ottaa mallia edellisestä sukupolvesta. Koneellistumisen ja automaation pelättiin hävittävän työpaikkoja ja aiheuttavan työttömyyttä. Kehittyvä teknologia sekä elinkeino- ja ammattirakenteiden muutokset kuitenkin lisäsivät työelämän ammattitaitovaatimuksia ja korostivat muodollisen koulutuksen merkitystä. Vielä 1950-luvun alussa työnteolla oli hyvin keskeinen asema nuorten suunnitelmissa, mutta seuraavina vuosikymmeninä yleissivistävä ja ammatillinen kouluttautuminen saivat niissä enemmän sijaa.

Yhteiskuntaluokka ja sukupuoli vaikuttivat valintaan

Ajallisen muutoksen lisäksi tutkimus valottaa nuorten suunnitelmia sukupuolen, perhetaustan ja aikaisemman koulutuksen näkökulmista. Ennen peruskoulua rinnakkaiskoulujärjestelmän aikaan ikäluokka jakautui kahtia jo kymmenvuotiaina. Perheen yhteiskuntaluokka oli keskeinen taustatekijä sille, suorittiko nuori oppivelvollisuuttaan kansakoulussa vai oliko hän pyrkinyt ja päässyt laajemmat työ- ja koulutusmahdollisuudet avanneeseen oppikouluun. Valtaosa kansakoulun jatkoluokkia/kansalaiskoulua käyneistä nuorista oli työväenluokkaisia, kun taas oppikoululaisista suurin osa kuului vanhempiensa ammatin perusteella keskiluokkaan. Perhetausta ja aikaisempi koulutus suuntasivat nuorten ammattiasemasuunnitelmia.

Ammattialan valintaan suurin vaikutus oli sukupuolella.  Nuorten aikeet noudattelivat ammattirakenteen sukupuolittunutta jakoa ”miesten ja naisten töihin”. Ainoastaan yksi ammatti, mainospiirtäjä, oli sellainen, josta haaveilu yhdisti nuoria koulutaustasta ja sukupuolesta riippumatta.

”Elinkeino- ja ammattirakenteet uudistuvat ensisijaisesti työmarkkinoille tulevien uusien sukupolvien kautta. Tulevaisuudesta voi esittää vain valistuneita arvauksia, mutta nuorten valinnoilla on suuri vaikutus tulevaan kehitykseen. Tulee myös muistaa, että vaikka nuorten suunnitelmat vaikuttaisivat ylioptimistisilta, toiveikkuudella oli – ja on edelleen – tärkeä merkitys, sillä se auttaa nuoria heidän tavoitteidensa asettelussa ja niihin pyrkimisessä”, Sinikka Selin sanoo.

 

 

Sinikka Selin: Mikä sinusta tulee isona? Koulutus- ja ammattisuunnitelmat 1950–60-luvun Helsingissä.Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 191, sarja: Tiede.

Väitöskirja tarkastetaan Helsingin yliopistossa 31.3.

 

Lisätietoja:

 

Sinikka Selin
tohtorikoulutettava
puh. 050 380 4273
sinikka.selin@helsinki.fi

Pia Purra
viestinnän asiantuntija
puh. 02941 24205
Pia.Purra@helsinki.fi