Tietoa bakteereista

ESBL eli extended spectrum beta-lactamase on entsyymi, joka pystyy hajottamaan 1.-3. polven kefalosporiineja. ESBL-entsyymejä on yli sata erilaista. ESBL-bakteereiksi kutsutaan bakteereita, jotka ovat hankkineet ESBL-ominaisuuden. Tällaisia bakteerikantoja voi olla esimerkiksi Escherichia coli- ja Klebsiella pneumoniae -lajeilla. Näitä bakteereita esiintyy eläinten ja ihmisten ulosteessa.

ESBL-bakteerit voivat aiheuttaa infektioita (tyypillisimmin virtsatieinfektio) tai potilas voi olla bakteerin oireeton kantaja. ESBL-kannat pystyvät leviämään eläinsairaala- ja eläinlääkäriasemilla helposti ja voivat aiheuttaa erilaisia epidemioita.

Suosittelemme käsittelemään ESBL-bakteeria kantavaa eläintä kosketuseristyksessä eläinlääkäriasemalla. Mikäli eläin joutuu muuhun yksikköön eläinlääkäriasemalle tai sairaalaan, tulee löydöksestä ilmoittaa lähetteessä ja/tai ilmoittautumisen yhteydessä. Mikäli koiran kanssa päivittäin kontaktissa oleva perheenjäsen joutuu terveydenhoitoalan yksikköön, kannattaa löydöksestä ilmoittaa hoitohenkilökunnalle, sillä ESBL-bakteerit voivat siirtyä ihmisten ja eläinten välillä.

Kotioloissa huolellinen käsihygienia on hyvä muistaa eläimiä käsiteltäessä, mutta kotona ei kuitenkaan ole tarvetta eristystoimiin.

MRSP eli metisilliinille resistentti Staphylococcus pseudintermedius on kaikille beetalaktaamiantibiooteille vastustuskykyinen muoto S. pseudintermedius -bakteerista. S. pseudintermedius kuuluu koiran ihon ja limakalvojen normaalimikrobistoon. Kissalla ja hevosella MRSP ei ole ongelma.

MRSP-kannat leviävät helposti eläinlääkäriasemilla ja eläinsairaaloissa. Ne voivat aiheuttaa myös epidemioita. Tämän vuoksi MRSP-positiivisia eläimiä kannattaa käsitellä eläinlääkäriasemilla/-sairaaloissa kosketuseristyksessä. Mikäli potilas joutuu hoitoon toiselle vastaanotolle, tulisi löydöksestä ilmoittaa lähetteesssä.

Tavallisessa kotiympäristössä MRSP-bakteereista ei ole haittaa. MRSP-positiivisen eläimen kanssa voi liikkua ja harrastaa normaalisti infektion parannuttua. Suosittelemme omistajia käsittelemään kaikkia eläinten haavoja aina käsineet kädessä ja hyvää käsihygieniaa noudattaen.

MRSA, eli metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus, on beetalaktaamiantibiooteille vastustuskykyinen stafylokokkibakteeri. Staphylococcus aureus ei kuulu koiran normaaliin mikrobistoon, joten se on yleensä siirtynyt koiraan jostain toisesta eläinlajista tai ihmisestä. Kissalla ja ihmisellä S. aureus on normaali iho- ja limakalvobakteeri. S. aureus aiheuttaa yleisimmin iho- ja haavainfektioita.

MRSA ei ole vaarallinen perusterveelle ihmiselle tai eläimelle eikä se aiheuta infektioita tavallisia stafylokokkeja herkemmin.

Oireeton kantaja voi elää normaalia arkea. Jos eläimellä on todettu MRSA-bakteerin aiheuttama erittävä infektio, tulee tällöin välttää esimerkiksi koiran viemistä koirapuistoon tai tapahtumiin. Lapsiperheessä on hyvä jättää haavainfektion käsittely aikuisten vastuulle.

MRSA:n aiheuttaman haavainfektion hoidossa tulee käyttää samanlaista hyvää hygieniaa, kuin tavallisestikin:

  • Desinfioi kädet ennen haavanhoitoa
  • Käsittele haavaa hanskat kädessä
  • Laita kaikki haavanhoidossa syntyvät roskat suoraan roskakoriin (ei pöydälle/lattialle), esimerkiksi taitokset ja hanskat
  • Pese ja desinfioi kädet haavanhoidon jälkeen

Bakteerit lisääntyvät jakaantumalla eli tuottamalla itsestään kopion. Tämän kopion perimässä, eli DNA:ssa, esiintyy kopiointivirheitä, sillä bakteerisolu on huono korjaamaan näitä (verrattuna eläinsoluihin). Nämä virheet muuttavat uuden bakteerin ominaisuuksia. Mikäli ominaisuus on haitallinen, kyseinen bakteeriyksilö ei selviä kilpailussa ravinteista ja kuolee. Mikäli kopiointivirhe aiheuttaa kilpailukykyä edistävän ominaisuuden ilmentymisen, uusi bakteeriyksilö menestyy muita paremmin ja kykenee monistumaan muita enemmän. Jokaisessa bakteeripopulaatiossa esiintyy vaihtelua eri ominaisuuksien, kuten antibioottiherkkyyden, suhteen. Kuten monet muutkin asiat luonnossa, tämäkin jakautuu usein normaalisti (Gaussin käyrän mukaisesti). Näin ollen suurin osa bakteereista on kohtalaisen herkkiä, kun taas pieni osa on hyvin herkkiä ja pieni osa ei ole herkkiä.

Bakteereilla on useita eri tapoja vastustaa mikrobilääkkeiden vaikutuksia. Näihin kuuluvat mm. kyky tuottaa entsyymeitä, jotka hajottavat antibioottimolekyylin (esim. beetalaktamaasit), muuttaa kohtaa johon antibiootti kiinnittyy, estää antibiootin pääsy bakteerisoluun, suojata antibiootin kiinnittymiskohta, sekä antibiootin pumppaaminen ulos solusta.

Resistenssin kehittäneitä bakteereita kutsutaan myös mutanteiksi, koska ne ovat perusjoukkoon verrattuna kehittäneet mutaation, joka tekee niistä vähemmän herkkiä ko. lääkeaineelle. Näitä mutantteja ei pääse kehittymään, jos lääkeainepitoisuus on selvästi yli MIC-arvon. Tätä pitoisuutta kutsutaan mutantteja ehkäiseväksi pitoisuudeksi (MPC, mutant prevention concentration). MPC ja MIC-arvon välissä olevaa aluetta kutsutaan mutanttien valintaikkunaksi (MSW, mutant selection window), sillä se mahdollistaa niiden muodostumisen. Paikallisella annostelulla MPC ylittyy usein reippaasti, joten resistenttien bakteerien valikoituminen on mm. tästä syystä harvinaisempaa.

Mutant selection window-kuvaaja

 

Antibioottiresistenssi leviää joko bakteerisukupolvelta toiselle, vertikaalisesti (eli klonaalinen leviäminen) tai bakteeriyksilöstä toiseen, horisontaalisesti. Bakteerit leviävät kantajaeläinten, elottomien esineiden (fomiittien), sekä välittäjäeläinten (esim. eläinlääkäri tai eläintenhoitaja) välityksellä. Lisäksi ne voivat päätyä ruokaketjuun ja sitä kautta levitä niin eläimiin kuin ihmisiinkin. Resistenssin alkulähteenä toimii mikrobilääkkeiden käyttö.

YESLAB antibioottiresistenssi, kuva: Thomas Grönthal