Taustalla tutkittua tietoa

Opettajien akatemian perustamisen taustalla olivat havainnot ja kokemukset siitä, että opetuksen arvostus ja asema eivät ole samalla tasolla kuin tutkimuksen arvostus ja asema. Vaikka Opettajien akatemian yhtenä tarkoituksena onkin erinomaisten opettajien palkitseminen, tavoitteena on samalla koko yliopistoyhteisön opetuksen ja oppimisen laadun parantaminen. Teoreettisena lähtökohtana on yliopistopedagoginen näkemys oppineisuudesta opetuksessa (scholarhsip of teaching).

Aloite Opettajien akatemian perustamisesta nousi esiin rehtorin kampuskeskustelujen ja kauden 2013-2016 strategiaprosessin yhteisöllisen valmisteluprosessin myötä keväällä 2011. Aloitteen pohjalta yliopiston opetuksen kehittämistä ohjaava opintoasiainneuvosto perusti monitieteisen ryhmän perehtymään kansainvälisiin malleihin ja tutkimuksiin palkitsemisjärjestelmistä ja niiden vaikuttavuudesta. Idea Opettajien akatemiasta sai yliopistoyhteisössä myönteistä palautetta ja akatemia perustettiin vuonna 2012.

Perustamalla Opettajien akatemian yliopisto ja sen johto halusi antaa selkeän viestin siitä, että opetus on keskeinen ja arvokas osa akateemisen työn kokonaisuutta yliopistossa. Samalla haluttiin korostaa, että samoin kuin tutkimusosaamista, myös opetusosaamista voi oppia, kehittää tavoitteellisesti ja jakaa kollegiaalisesti.

Opettajien akatemian tavoitteena on:

  • vahvistaa opetuksen arvostusta ja asemaa yliopistoyhteisössä
  • edistää opiskelijoiden oppimisen laatua ja hyvää tulosta
  • luoda akateemisen opettajan uralle palkitseva etappi
  • lisätä opetusansioiden arvostusta ja vertailukelpoista dokumentointia
  • tarjota yliopiston opettajakunnalle monialainen yhteisö, joka antaa kollegatukea opetuksen kehittämisessä ja vahvistaa hyvien käytäntöjen leviämistä yliopistolla

Opettajien akatemia perustuu yliopistopedagogiseen näkemykseen oppineisuudesta opetuksessa (scholarship of teaching). Tavoitteena on, että erinomaisen opetuksen palkitsemisjärjestelmä edistää opetuksen ja oppimisen kehittämistä yliopistossa. Ydinajatuksena ei ole ainoastaan yksittäisten erinomaisten opettajien palkitseminen, vaan koko yliopistoyhteisön opetuksen ja oppimisen laadun parantaminen.

Oppineisuus opetuksessa sisältää sekä

  • yksittäisen erinomaisen opettajan opetuksen ulottuvuuden ja
  • kollegiaalisen yhteistyön muiden opettajien kanssa että
  • tämän myötä vaikuttavuuden opetuksen laadun paranemiseen yliopiston tasolla[1].

Mitä tarkoittaa oppineisuus opetuksessa?

Erinomaisen opetuksen palkitsemisjärjestelmän teoreettisena taustana on oppineisuus opetuksessa -ajattelu. Tämän ajattelun esitti vuonna 1990 Boyer. Hän esitti mallin, jossa akateemiseen oppineisuuteen kuuluu neljä toisiinsa limittyvää oppineisuuden osa-aluetta:

  • oppineisuus tutkimuksessa
  • oppineisuus integroimisessa
  • oppineisuus soveltamisessa ja
  • oppineisuus opetuksessa.

Opetus ymmärretään keskeisenä osana akateemisen työn kokonaisuutta. Tutkimusta ja opetusta ei aseteta vastakkain, vaan oppineisuus on läsnä kaikissa akateemisen työn ulottuvuuksissa. Keskeistä on, että Boyer kiinnitti huomiota yliopisto-opetukseen toimintana, jossa yliopisto-opettaja voi tavoitteellisesti kehittyä ja saavuttaa korkean akateemisen tason[2].

Yliopisto-opetuksen tutkijat ovat kehittäneet opetuksen oppineisuuden määritelmiä ja keskustelleet siitä, mitä oppineisuus opetuksessa tarkoittaa. Sen keskeisistä elementeistä ja ominaisuuksista ollaan melko yksimielisiä. Oppineet opettajat ovat erinomaisia opettajia, he ovat oman alansa asiantuntijoita, he jakavat tietämystään ja edistävät tietoa opetuksesta ja oppimisesta tieteenalallaan niin, että sitä voidaan vertaisarvioida [3]. Erinomaisen opetuksen ydin on se, että opettaja opettaa siten, että se aktiivisesti tukee opiskelijoiden oppimista [4].

Yliopisto-opettajan oppineisuuden malli herätti ajatuksen siitä, että opetuksen oppineisuutta pystyttäisiin arvioimaan. Trigwell, Martin, Benjamin ja Prosser laativat opetuksen ja oppimisen teorioihin [5] sekä tutkimuksiin perustuvan opetuksen oppineisuuden ja sen arvioimisen mallin. Mallin mukaan erinomaiset opettajat pyrkivät ymmärtämään opetusta käyttämällä opetukseen ja oppimiseen liittyvää kirjallisuutta, tutkimalla omaa opetustaan, reflektoimalla opetustaan tavoitteellisesti ja systemaattisesti ja opiskelijan näkökulman käsittäen sekä esittelemällä opetusideoitaan ja käytäntöä vertaisilleen joko keskustellen tai julkaisuissa [6].

Palkitsemisjärjestelmien vaikuttavuus

Useat palkitsemisjärjestelmiä vertailleet tutkijat korostavat, että tarkoituksenmukaisen palkitsemisjärjestelmän tulee vaikuttaa yliopiston opetus- ja tutkimushenkilöstön tutkimuskulttuuriin. Sen tulee tehdä yliopisto-opetuksen ja oppimisen ilmiöt heille myös tutkimuksellisesti mielenkiintoisiksi. Samalla palkitsemisjärjestelmän tulee mahdollistaa myös lähtökohtaisesti opetukseen paljon panostaneiden ja siinä erityisen ansioituneiden yliopisto-opettajien palkitsemisen. Useiden eri yliopistojen opetuksen palkitsemisjärjestelmät kohdentuvat palkitsemaan erinomaisia opettajia, mutta niiden varsinaisena tarkoituksena ja päämääränä on vaikuttaa vallitsevaan yliopiston opetuskulttuuriin ja kehittää sitä [7].

Toisaalta vanhemmassa tutkimuskirjallisuudessa on olemassa myös jonkin verran näyttöä siitä, että palkitsemisjärjestelmät tukevat ja kannustavat ensisijaisesti yksittäisiä palkittuja opettajia, eivätkä niinkään kannusta muita kehittämään opetustaan [8]. Uudemmat palkitsemisjärjestelmät ovatkin tästä syystä pyrkineet ottamaan huomioon myös yhteisöllisen näkökulman opetuksen palkitsemisessa. Myös yliopistojen laatutyötä ja laatua arvioitaessa tutkimusperustainen opetuksen kehittäminen ja palkitsemisjärjestelmät mielletään yhdeksi keskeiseksi laatukriteeriksi [9].

Viitteet ja lähdeluettelo

1) Vrt. Olsson & Roxå, 2008.
2) Boyer, 1990.
3) Kreber, 2002. Suhlman, 1998.
4) Biggs, 1996; 1999. Boyer, 1990. Elton, 1998. Prosser & Trigwell, 1999. Ramsden, 1992.
5) Trigwell et ai., 2000. Ks. myös Olsson & Roxå, 2008.
6) Trigwell et ai., 2000.
7) Olsson & Roxå, 2008. Thibault et al., 2003. Chism & Szabo, 1997. McNaught & Anwyl, 1993. Menges, 1996. Warren & Plumb, 1999. Cambridge, 2001.
8) Chism & Szabo, 1997. McNaught & Anwyl, 1993.
9) esim. Huusko, 2009

 

Opettajien akatemiaa ja sen vaikuttavuutta arvioidaan erillisessä tutkimushankkeessa. Tutkimuksesta vastaa Helsingin yliopiston yliopistopedagogiikan keskus yhteistyössä pedagogisten yliopistonlehtoreiden verkoston kanssa. Ensimmäinen Opettajien akatemiaa ruotinut kansainvälinen vertaisartikkeli julkaistiin keväällä 2016. Tutkimustiedon lisäksi hanke tuottaa materiaalia Opettajien akatemian tavoitteiden, kriteerien ja arviointiprosessin toimivuuden arviointiin.

Lisätietoja tutkimushankkeesta löytyy Yliopistopedagogiikan keskuksen sivuilta.