Opettajien akatemian jäsenet

Opettajien akatemiaan valittu saa akatemian pysyvän jäsenyyden sekä kaksivuotisen henkilökohtaisen määrärahan. Lisäksi opettajan kotiyksikkö, kuten oppiaine tai osasto saa samaksi ajaksi kehittämisrahaa. Määrärahat ovat käytettävissä opettajana kehittymisen edistämiseen sekä erilaisiin opetuksen ja oppimisen kehittämishankkeisiin.

Alla olevassa jäsenlistauksessa ovat mukana ne Opettajien akatemian jäsenet, jotka löytyvät yliopiston henkilöhausta eli he ovat palvelussuhteessa yliopistoon. Löydät kaikki Opettajien akatemian jäsenet palkitsemisvuosittain listauksen alta.

Show more info
Opet­ta­jien aka­te­mian kun­nia­jä­sen Bengt Holm­ström

MIT:n professori ja nobelisti Bengt Holmström kutsuttiin vuosijuhlapäivän tilaisuudessa 24.3.2017 Helsingin yliopiston Opettajien akatemian ensimmäiseksi kunniajäseneksi.

Perusteluissa todetaan, että Holmström on omalla esimerkillään vaikuttanut merkittävällä tavalla yliopisto-opetuksen arvostukseen muun muassa tuomalla esiin professorien aidon läsnäolon merkityksen opetus- ja ohjaustilanteissa. Bengt Holmström on suosittu luennoitsija ja opettaja, joka ottaa huomioon opiskelijoiden toiveet ja tarpeet opetustilanteissaan ja vie opetustaan eteenpäin keskustelujen ja opiskelijoiden esittämien kysymysten kautta. Holmström on myös useassa eri yhteydessä korostanut, että opetuksen ja oppimisen kehittämiseen on muistettava investoida siinä missä tutkimukseenkin.

Opet­ta­jien aka­te­mian jä­sen­ten va­lin­ta

Opettaja hakee itse Opettajien akatemian jäsenyyttä. Hakuasiakirjana toimii opetusportfolio, joka on jäsennelty Opettajien akatemian kriteerien mukaisesti. Portfoliossaan hakija kuvaa, analysoi sekä tuo esiin näyttöjä opetusosaamisestaan ja -ansioistaan suhteessa Opettajien akatemian kriteereihin. Portfolion lisäksi hakemukseen liitetään lyhyt ansioluettelo sekä suositukset kollegoilta ja opiskelijoilta.

Hakemusten arviointi toteutetaan vertaisarviointina monialaisissa asiantuntijapaneeleissa. Päätöksen Opettajien akatemiaan valittavista jäsenistä tekee rehtori. Arviointiprosessin päätteeksi kukin hakija saa hakemuksestaan kirjallisen palautteen, jossa tuodaan esiin hakijan vahvuudet ja kehittämishaasteet.

Tarkemmat hakutiedot löytyvät yliopiston intranet Flammasta.

Palkitsemisvuosi 2023

Maria Ahlholm kerää palautetta opetuksesta ja hyödyntää sitä opetuksen kehittämisessä. Hän reflektoi pedagogista näkemystään opettajaverkostoissa ja yhteistyöhankkeissa työskennellessään. Hänellä on pedagoginen pätevyys. Lisäksi hänellä on laaja kansainvälinen verkosto, jota hän ansiokkaasti hyödyntää opetuksen kehittämisessä ja tietämyksensä jakamisessa. Ahlholm mainitsee linjakkaan logiikan merkityksen opetuksessa ja erityisesti arviointityössä. Hän osallistaa opiskelijoita aktiivisesti ja monipuolisesti opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Lisäksi hän hyödyntää ansiokkaasti tutkimustaan osana opetusta. Ahlholm käyttää vertaispalautetta sekä hyödyntää vuorovaikutusta ohjausprosessin tukemisessa. Hän on saanut Maikki Friberg 2016 -tasa-arvopalkinnon. Ahlholm on tuottanut hyvin monipuolista oppimateriaalia, jossa hän on hyödyntänyt laajaa verkostoaan ja tutkimuskokemustaan. Hänen oppimateriaalejaan käytetään myös muissa yhteyksissä. Materiaali on useissa tapauksissa avointa ja vapaasti hyödynnettävissä. Ahlholm osoittaa aktiivista ja kansainvälistä osallistumista opetuksen kehittämiseen yhteistyössä erilaisten toimijoiden kanssa. Hän hyödyntää monipuolisesti tutkimustietoa opetuksen kehittämisessä. Ahlholm työskentelee myös tiedekunnassa opetussuunnitelmien ja tutkielmien ohjaus- ja arviointikäytänteiden kehittämistyössä. 

Sebastian Godenhjelm har arbetat målmedvetet och systematisk för att utveckla sin universitetspedagogiska kompetens, vilket reflekteras tydligt i hans undervisning. Han använder studentrespons genomgående för att utveckla sina kurser i dialog med studenterna. Godenhjelms undervisning är tydligt upplagd enligt principerna för konstruktivt samordnad undervisning och hans metoder är genomtänkta, mångsidiga och studentaktiverande. Hans dialog med studenterna är öppen och inkluderar generöst med respons. Godenhjelm har utvecklat undervisningsmaterial för sitt eget bruk och använt dessa i sin undervisning. Han är en central aktör inom sin egen universitetsgemenskap och arbetar såväl målmedvetet som på olika nivåer med att utveckla undervisningen där. Godenhjelm har planerat och delvis genomfört samarbetsprojekt över fakultetsgränser och i viss mån på internationell nivå.  

Iryna Herzon continually develops her own teaching, engages students, systematically collects feedback and also shares good practices. Herzon uses versatile assessment practices, involves students in the teaching process and takes the diversity of students into consideration. She emphasizes working life competences to students in teaching and systematically analyzes how these competences are addressed during the study program. Herzon has developed various learning materials by oneself and together with colleagues. She shares learning materials with other colleagues in the department, different groups and internationally and asks feedback from colleagues and students to develop the materials. Herzon is central person in her own teaching and research community. She conducts collaboration in the development of teaching: Invites teachers from across the department, faculty, other institutions as well as practitioners to teach in the courses. Herzon is on the board of several degree programmes and has participated actively in restructuring the bachelor and master programmes in the department. She participates regularly in teacher meetings and encourages colleagues to share their experiences and best practices. Herzon has taken over professorship duties including teaching and supervision and has participated in teacher-exchange through the Erasmus program. 

Seija Kairavuori arvioi, pohtii ja kehittää opetus- ja ohjausosaamistaan järjestelmällisesti. Hän kerää palautetta opiskelijoilta järjestelmällisesti ja kehittää sen perusteella omaa opetus- ja ohjausosaamistaan. Kairavuori kuvaa opetusfilosofiaansa ja sen kehittämistä taidokkaasti. Hänen pedagoginen näkemyksensä perustuu pedagogiseen koulutukseen ja tutkimukseen sekä osallistumiseen pedagogian alan konferensseihin. Hän osallistaa opiskelijat opetuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Kairavuori esittelee oppimistavoitteet opiskelijoille, keskustelee niistä opiskelijoiden kanssa ja antaa opiskelijoille palautetta. Kairavuori kehittää oppimateriaalia oman alansa tutkimuksen perusteella. Oppimateriaalin ja digitaalisten oppimisympäristöjen käyttö on innovatiivista ja edistää opiskelijoiden oppimista poikkeustilanteissakin (esim. virtuaalinen vierailu taideluennolle pandemian aikana). Kairavuori jakaa ja kehittää materiaalia yhdessä työtoverien, yhteistyökumppanien, opiskelijoiden, yliopistoyhteisöjen ja muiden osapuolten kanssa (esim. avoimet verkko-oppimateriaalit). Kairavuori on tärkeä toimija opetusyhteisössään, missä hän johtaa Helsingin yliopiston suurinta kandiohjelmaa. Hän suunnittelee ja toteuttaa tiedekunnan opetusta aktiivisesti yhteistyössä opettajien, opiskelijoiden ja muiden toimijoiden kanssa sekä kehittää tutkimusperustaista opetusta yhdessä työtovereidensa kanssa.

Johanna Komppa kehittää opetustaan aktiivisesti opiskelijapalautteen perusteella ja tehden erilaisia opetuskokeiluja. Hänellä on runsaasti yliopistopedagogista koulutusta. Hän osallistuu opetusalan konferensseihin, julkaisee pedagogisia julkaisuja ja jakaa tietämystään omassa opettajayhteisössään. Komppa hyödyntää vaihtelevia opetusmenetelmiä sekä panostaa monipuolisiin ja pedagogisesti perusteltuihin arviointikäytäntöihin. Hän kannustaa opiskelijoita yhteiseen tiedonmuodostukseen, minkä tuloksena on syntynyt useita yhteisjulkaisuja joko opiskelijoiden ja opettajien kesken tai opiskelijoiden kesken. Hän osallistaa opiskelijoita opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen sekä ottaa suunnitteluun mukaan myös muita opettajia, alumneja ja työelämän edustajia. Hän huomioi opetuksessaan opiskelijoiden moninaisuuden ja kansainvälisyyden. Komppa tuottaa monipuolista oppimateriaalia ja on ollut mukana useissa oppimateriaalien kehittämishankkeissa. Hän käyttää digitaalisia oppimisympäristöjä monipuolisesti. Komppa on kehittänyt tutkimusperustaista opetusta monissa eri projekteissa. Hänellä on useita koulutukseen ja opetukseen liittyviä asiantuntijatehtäviä ja on toiminut ylioppilaskokeen sensorina usean vuoden ajan. Komppa on hyvin aktiivinen koulutuksen kehittäjä sekä omassa tiedeyhteisössään, yliopistotasolla että kansallisesti. 

Antti Laaksonen arvioi ja kehittää systemaattisesti omaa opettamistaan, hyödyntää työssään monipuolisia ja systemaattisia palautekäytäntöjä ja jakaa aktiivisesti opetukseen liittyviä hyviä käytänteitä kollegoidensa kanssa. Hän kerää palautetta opiskelijoilta sekä opetuksen aikana keskinäisissä keskusteluissa että myös kurssin jälkeen, ja antaa vastapalauttetta saamastaan palautteesta. Laaksonen suunnittelee ja toteuttaa opetuksensa linjakkaan opetuksen periaatteiden mukaisesti ja osallistaa myös opiskelijoita opetuksen toteutukseen. Laaksonen ymmärtää opiskelijoiden oppimiseen liittyviä haasteita ja tukee opiskelijoiden yksilöllistä kehittymistä sekä ottaa huomioon opiskelijoiden kansainvälisyyden. Hän on saanut opiskelijoilta erinomaista palautetta opetuksestaan ja siitä, miten hän kohtaa opiskelijoita. Laaksonen on tuottanut paljon oppimateriaalia itse ja kollegoiden kanssa. Laaksonen on myös kirjoittanut kansainvälisen oppikirjan, jota on käännetty eri kielille. Laaksonen edistää toiminnallaan systemaattisesti yhteisöllisyyttä ja on keskeinen toimija omassa yhteisössään. Hän perustanut algoritmikerhon, johon osallistuu lapsia, nuoria, yliopiston opiskelijoita ja henkilökuntaa. Laaksonen kehittää opetusta muiden opettajien, opiskelijoiden ja alumnien kanssa ja hän kehittää kursseja yhteistyössä mm. teollisuuden ja liike-elämän toimijoiden kanssa. 

Anu Lahtinen kehittää opetustaan systemaattisesti ja tutkimusperustaisesti. Hän kerää monipuolisesti opiskelijapalautetta sekä osallistaa opiskelijoita opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Hän suunnittelee ja toteuttaa opetustaan myös kollegojen ja työelämän edustajien kanssa. Hänellä on pedagoginen pätevyys ja hän on kirjoittanut pedagogisia julkaisuja. Lahtinen on saanut opiskelijoilta tunnustusta hyvästä opetus- ja ohjaustyöstä (HYY:n vuoden 2021 Hyvä ohjaaja -palkinto ja Kronoksen vuoden opettajan palkinto 2021). Hän hyödyntää innovatiivisia, tiedon etsimiseen ja aktiiviseen rakenteluun liittyviä opetusmenetelmiä, joissa erilaiset digitaaliset ratkaisut hyvin edustettuina. Hän ottaa opiskelijoiden yksilölliset erityistarpeet huomioon toiminnassaan. Lahtisen tuottamat monipuoliset oppimateriaalit ovat käytössä kansallisesti ja kansainvälisesti. Hän käyttää oppimateriaaleja monipuolisesti huomioiden materiaalin ajankohtaisuuden. Lahtinen toimii kolmen koulutusohjelman johtoryhmässä ja on aktiivinen tiedekuntansa opetustaitotoimikunnassa. Hänellä on laaja kokemus erilaisista opetuksen kehittämishankkeista sekä omassa tiedeyhteisössään, yliopistotasolla että kansallisesti. Lahtinen jakaa monipuolisesti opetukseen liittyvää tietämystään ja edistää toiminnallaan yksikkönsä yhteisöllisyyttä.

Olli-Pekka Lappalainen kehittää ja suunnittelee systemaattisesti ja jatkuvasti omaa opetus- ja ohjausosaamistaan saamansa opiskelija- ja kollegapalautteen pohjalta. Hän on suorittanut laajasti pedagogisia opintoja ja tekee pedagogista väitöstutkimusta. Hän myös toimii pedagogisena mentorina ja on perustanut oman alan opettajien verkoston Suomeen. Lisäksi hän toimii kansainvälisessä lääketieteen opettajien kattojärjestössä. Lappalainen aktivoi opiskelijoita tiedon etsintään ja soveltamaan sitä myös yhteisöllisesti. Myös uusin tutkimustieto on mukana opetuksessa. Hän on ollut vastuutehtävissä erilaisten digitaalisten oppimisvälineiden käyttöönotossa työyhteisössään. Lappalainen käyttää monimuotoista oppimateriaalia. Hän käyttää digitaalisia oppimisympäristöjä innovatiivisesti ja on ollut kehittelemässä niitä. Lisäksi hänen kehittämänsä oppimateriaali on tutkimusperustaista ja ajantasaista. Lappalainen myös esittelee ja jakaa oppimateriaaleja kollegoilleen ja ne ovat laajemminkin kansallisessa käytössä. Lappalainen on keskeinen toimija opetuksen kehittämisessä omassa työyhteisössään ja toimii hyvin aktiivisesti erilaisissa opetuksen kehittämistyöryhmissä. Hän kehittää tutkimusperustaisesti opetusta kansallisella tasolla. Hän tekee myös sekä monitieteistä että kansainvälistä yhteistyötä oman alansa opetuksen kehittämisen saralla. 

Alexander Salava on suorittanut yliopistopedagogiikan perusopinnot. Hän kerää systemaattisesti opiskelijapalautetta myös kurssin aikana ja antaa vastapalautetta opiskelijoille. Hänellä on näyttöä opetuksen kehittämisestä palautteen pohjalta. Hän osallistuu tieteellisiin ja pedagogisiin konferensseihin. Hänellä on runsaasti oman alansa pedagogisten julkaisujen kansainvälistä tuotantoa. Salavalla on erinomainen näyttö opetuksen ja suunnittelun systemaattisesta toteutuksesta. Osaamistavoitteita määritellään ydinainesanalyysin avulla. Tutkimusperustainen ja tieteidenvälinen opetus korostuu. Hän seuraa opiskelijoiden kanssa tieteenalansa kansainvälistä kehitystä. Painotus on diagnostisessa ja formatiivisessa arvioinnissa. Salava aktivoi opiskelijoita eri tavoin ja hyödyntää pedagogista tutkimustietoa opetuksessa. Salava on luonut monimuotoista oppimateriaalia linjakkuuden periaatteetkin huomioiden. Hän on erityisesti panostanut digitaalisten materiaalien ja sovellusten kehittämiseen sekä materiaalien helppoon saatavuuteen. Hänellä on runsasta oman oppimateriaalin kansainvälistä tuotantoa. Salava on jakanut tietoa ja ollut mukana useassa yhteistyöhankkeessa, joiden tavoitteena on kehittää opetusta. Hän on myös aktiivisesti pyrkinyt sellaisiin rooleihin, joissa voi vaikuttaa opetuksen kehittämiseen. Lisäksi Salava on mukana kehittämässä opetusta kansainvälisesti. 

Arho Toikka suunnittelee opetustaan linjakkaasti ja toteuttaa sitä pedagogisesti oivaltavin menetelmin. Hän käyttää arvioinnissa tavoitteellisia, monipuolisia ja pedagogisesti perusteltuja arviointikäytäntöjä. Hän osallistaa opiskelijoita opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa sekä suunnittelee opetusta aktiivisesti myös kollegoidensa kanssa. Hän huomioi opetuksessaan opiskelijoiden monimuotoisuuden ja kannustaa opiskelijoita yhteisjulkaisuihin. Toikka kehittää monimuotoisia ja opetuksen tavoitteiden suhteen linjakkaita oppimateriaaleja, myös yhteistyössä kollegojensa kanssa. Oppimateriaali on alan opetuksessa tunnettua ja kansallisesti käytössä. Hän käyttää oppimateriaaleja ja digitaalisia oppimisympäristöjä innovatiivisesti ja tavalla, joka edistää opiskelijoiden oppimista. Toikka kehittää pedagogista osaamistaan monipuolisesti, systemaattisesti ja pitkäjänteisesti sekä koulutuksen, opiskelijapalautteen että eri yhteistyöprojektien kautta. Hän jakaa pedagogisia oivalluksiaan ja kokeilujaan omalle työyhteisölle ja laajemmin. Toikka toimii useamman koulutusohjelman johtoryhmässä. Hän tekee opetuksen kehittämisessä monitieteistä yhteistyötä eri oppiaineiden ja koulutusohjelmien välillä sekä luo kansallisia ja kansainvälisiä yhteyksiä.

Palkitsemisvuosi 2021

Yliopistonlehtori Anna Henning-Lindblom kehittää systemaattisesti omaa opetustaan ja ohjaustaan, esimerkiksi kouluttautumalla jatkuvasti. Hän tekee kiinnostavia kokeiluja tutkimusperustaisilla opetusmenetelmillä. Henning-Lindblom suunnittelee ja toteuttaa opetustaan konstruktiivisen linjakkaan opetuksen periaatteiden mukaisesti. Hän hyödyntää opiskelijakeskeisiä opetusmenetelmiä ja osallistaa opiskelijat kurssien osaamistavoitteiden ja pedagogisten tehtävien muotoiluun. Henning-Lindblom on tuottanut paljon oppimismateriaalia ja on kehittänyt sitä myös opiskelijoiden kanssa yhteistyössä. Myös muut opettajat ja opiskelijat hyödyntävät hänen tuottamaa materiaalia. Henning-Lindblom on keskeinen toimija hänen opetus- ja tutkimusyhteisössään, jossa hän on edistänyt yhteisöllisyyttä yksikön ja koulutusohjelman välillä. Hänellä on keskeinen ja aktiivinen rooli myös yliopistotasolla. Lisäksi hänellä on kansainvälisiä yhteyksiä erityisesti Pohjoismaihin.

Dosentti Liisa Karlsson on systemaattinen, pitkäjänteinen ja laaja opetus- ja ohjausosaamisen kehittäjä ja tutkija. Hän on lapsilähtöisen (alle 18v.) ja yhteisöllisen toiminnan, opetuksen, oppimisen ja tutkimuksen uranuurtaja. Karlsson on kysytty kouluttaja opetus-, oppimis- ja ohjausosaamisesta eri toimijoille kotimaassa ja kansainvälisesti. Hän on kehittänyt pedagogiikkaa useissa valtakunnallisissa ja kansainvälisissä tutkimus- ja kehittämishankkeissa kaiken ikäisille; varhaiskasvatuksesta kouluun ja yliopistoon sekä jatkokoulutukseen. Karlsson korostaa opetuksessaan opiskelijoiden omaa osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia sekä tutkivaa ja ilmiöpohjaista oppimista opiskelijoiden omana prosessina ja koko ryhmän yhteistyönä.  

Karlssonin oppimateriaalituotanto on laajaa ja monipuolista. Hän on tuottanut yksin ja yhteistyössä kollegojen ja opiskelijoiden kanssa runsaasti erilaisia oppimateriaaleja lapsinäkökulmaisuudesta ja osallisuudesta, kerronnallisuudesta kuten sadutuksesta ja dialogisuudesta, oppisesta, opetuksesta ja sen kehittämisestä  sekä tutkimusmetodeista. Materiaalit ovat käytössä mm. yliopistoissa, korkeakouluissa ja täydennyskoulutuksissa. Karlssonilla on monipuolinen kokemus yhteisöllisestä opetuksesta ja sen kehittämisestä teoreettisesti ja tutkimuksessa, käytännön työssä ja hallinnossa niin kansallisesti kuin myös kansainvälisesti. Hänellä on ollut laajoja johto- ja kehittämistehtäviä.

Kliininen opettaja Johanna Louhimo kehittää osaamistaan jatkuvasti, monipuolisesti ja systemaattisesti. Hän osallistuu aktiivisesti pedagogisiin koulutuksiin ja kansainvälisiin konferensseihin sekä hyödyntää oppimaansa opetuksessa. Louhimo hyödyntää palautetta opetuksen kehittämisessä ja antaa vastapalautetta opiskelijoille. Louhimolla on linjakkaat ja opiskelijoita huomioivat opetuskäytänteet. Hänellä on monipuoliset opetus- ja arviointimenetelmät, jotka soveltuvat opetettavaan ainekseen. Lisäksi hänen opetuksensa osaamistavoitteet ovat selkeät myös opiskelijoille. Louhimo kehittää monipuolista opetusmateriaalia. Hän on muun muassa kehittänyt ja jakanut systemaattisesti edistyksellistä video-opetusmateriaalia. Louhimo on erittäin aktiivisesti mukana opetuksen yhteisöllisessä kehitystyössä etenkin koulutusohjelmatasolla. Hänellä on myös kansainvälisiä yhteistyöhankkeita. 

Yliopistonlehtori Petteri Muukkonen kehittää omaa opetus- ja ohjausosaamistaan jatkuvasti. Hän on suorittanut opettajan pedagogiset opinnot. Muukkonen kerää opiskelijoilta palautetta jatkuvasti, ja antaa opiskelijoille vastineen, jossa kertoo, miten hän ottaa saamansa palautteen huomioon. Hän myös kerää palautetta kollegoilta ja jakaa itse hyviä käytänteitään ja tietämystään esimerkiksi mentoroimalla uusia opettajia. Muukkosen opetus- ja ohjauskäytännöt tukevat monipuolisesti opiskelijoiden oppimista. Hän esittää kurssin osaamistavoitteet ja palaa niihin opetuksen lopussa. Hän huomioi opiskelijoiden moninaisuuden sekä heidän yksilölliset tarpeensa ja haasteensa. Muukkonen tekee myös aiheesta pedagogista tutkimusta. Hän kehittää oppimismateriaaleja yhdessä opiskelijoidensa kanssa, luo uusia kursseja ja päivittää materiaaleja. Hän jakaa opetusmateriaaleja ja kursseja avoimesti kollegoille muihin yliopistoihin. Muukkonen on keskeinen toimija omassa opetus- ja tutkimusyhteisössään. Hän on toiminut jäsenenä tohtori- ja maisteriohjelmien johtoryhmissä. Hän myös kehittää opetusta yhteistyössä kansallisella tasolla.

Apulaisprofessori Franklin Obeng-Odoom on kansainvälisesti verkostoitunut ja intohimoinen opetuksen kehittäjä. Hän on kehittänyt omaa opetusosaamistaan aktiivisesti ja systemaattisesti sekä on suorittanut opettajan koulutuksen. Hän on aktiivisesti hyödyntänyt opetuksen mentorointia. Hän kerää opetuksestaan palautetta opiskelijoilta, kollegoilta sekä myös alumneilta. Obeng-Odoomilla on monia vahvuuksia opettajana. Hän asettaa selkeät osaamistavoitteet, joita seurataan läpi kurssin. Hän hyödyntää dialogista opettamista kursseillaan painottaen opiskelijoiden kriittisen ajattelun kehittymistä. Hän antaa monipuolisesti palautetta opiskelijoilleen. Obeng-Odoom on kirjoittanut paljon julkaisuja, jotka käsittelevät taloustieteen opetusta. Hän on kirjoittanut oppikirjan, joka on tunnettu ja käytössä kansainvälisesti. Obeng-Odoom on ollut mukana lukuisissa toimikunnissa ja johtoryhmissä sekä kansainvälisesti että Helsingin yliopistossa.

Yliopistonlehtori Mia Sivén on kehittänyt systemaattisesti osaamistaan kouluttautumalla pedagogisesti, osallistumalla kongresseihin ja verkostoitumalla oppimisen tutkimuksessa. Hän on toteuttanut useita opetuksen kehittämishankkeita, joista viimeisimpänä farmasian digiloikkahankkeessa hänen toimeliaassa otteessaan kehitettiin uteliaasti digitaalisia menetelmiä tiedekunnan opetukseen, kuten AR/VR-teknologiaa ja 360-oppimisympäristöjä, ja tutkittiin digitaalisten opetusmenetelmien vaikutusta oppimiseen. Hän jakaa tietämystään ja hyviä käytänteitään pedagogisin julkaisuin sekä verkostoissaan Suomessa ja ulkomailla. Sivénin sydämen asiana on opiskelijoiden oppiminen. Hän käyttää opetuksessaan monipuolisesti erilaisia opetus- ja ohjauskäytäntöjä, jotka tukevat opiskelijoiden oppimista ja noudattavat linjakkaan opetuksen periaatteita. Hän tukee opiskelijoiden yksilöllistä kehittymistä huomioimalla opetuksessaan ja opinnäytetöiden ohjauksessaan moninaisuuden ja kansainvälisyyden. Sivén kehittää oman alansa tutkimukseen perustuvaa oppimateriaalia monipuolisesti. Oppimateriaalien ja digitaalisten oppimisympäristöjen käyttö on innovatiivista ja edistää opiskelijoiden oppimista. Sivénillä on keskeinen rooli tiedekunnassaan. Hän toimii proviisorin koulutusohjelman johtajana ja farmasian digiloikkahankkeen johtajana, sekä aktiivisesti teollisuusfarmasian erikoistumiskoulutuksessa. Sivén kehittää aktiivisesti ja pitkäjänteisesti opetusta yhteistyössä muiden opettajien, opiskelijoiden sekä sidosryhmien kanssa. 

Palkitsemisvuosi 2019

Aasian tutkimuksen yliopistonlehtori Tiina Airaksisella on vaikuttavat opetusansiot. Hän kerää systemaattisesti palautetta ja hyödyntää sitä opetuksen kehittämisessä antaen myös vastapalautetta opiskelijoille. Airaksinen hyödyntää vaihtelevia opetusmenetelmiä ja valitsee menetelmät aina opiskelijaryhmän ja opittavan sisällön erityispiirteet huomioiden. Hän määrittää osaamistavoitteita ydinainesanalyysin avulla. Hän osallistaa opiskelijoita vertaisarvioinnin ja keskustelujen avulla. Hän käy arviointikriteerit läpi opiskelijoiden kanssa ja valitsee arviointitavat oppimista tukeviksi. Airaksinen kannustaa opiskelijoita itsenäiseen ajatteluun ja vastuunottoon tutkivan opetuksen keinoin. Hän on tuottanut monipuolisesti oppimateriaalia ja valitsee oppimateriaalia tarkoituksenmukaisesti. Airaksinen toimii kahden koulutusohjelman johtoryhmissä. Hänellä on vilkasta yhteistyötä oman yksikön sisällä ja eri tasoilla opetuksen kehittämisen tueksi. Hän ottaa myös opiskelijat mukaan tähän kehittämistyöhön.

Yliopistonlehtori Kaija Hiltunen on innovatiivinen opettaja ja opetus- ja ohjaustoiminnan kehittäjä. Hiltusella on omaperäisiä ja innovatiivisia pedagogisia käytäntöjä, jotka tukevat opiskelijoiden oppimista ja käytännön ongelmanratkaisutaitoja ja jotka tutustuttavat opiskelijat työelämään. Yhteisöllisyys on vahvasti mukana hänen kehitystyössään. Hiltusen pedagoginen kehittyminen tapahtuu systemaattisen ja säännöllisen prosessin kautta. Hän kehittää osaamistaan sekä koulutuksella, omilla kokeiluilla ja tutkimuksella että opiskelijoiden palautteiden perusteella ja kollegoiden yhteistyöllä. Hiltusella on aktiivinen rooli monilla tavoilla ja useissa opetuksen kehittämisryhmissä. Hän kehittää opettajien vertaisoppimisen ja opetuskokemusten jakamisen mahdollistamista.

Kliininen opettaja Laura Hänninen on opetuksensa uupumaton ja peloton kehittäjä. Hän arvioi ja kehittää jatkuvasti opettamiseen ja ohjaukseen liittyvää osaamistaan ja tekee sen yhteistyössä kollegoiden kanssa. Hänninen on kehittänyt innovatiivisesti arviointia ja draamapedagogiikkaa. Hän kerää systemaattisesti palautetta ja hyödyntää sitä opetuksen kehittämisessä. Hänninen jakaa ja hyödyntää opetukseen liittyvää osaamistaan omassa yhteisössään sekä kansallisesti ja kansainvälisesti. Hännisellä on erittäin monipuolinen ja laaja opetus- sekä ohjauskokemus. Hän huomioi erilaiset oppijat. Hänninen kehittää systemaattisesti ajantasaista ja monipuolista oppimateriaalia huomioiden opiskelijapalautteen. Hän hyödyntää innovatiivisesti digitaalisuutta ja opettaa tätä myös muille. Hänninen kehittää opetusta systemaattisesti tiedekunnassa ja omassa yksikössä yhteistyössä kollegoidensa kanssa. Hän on myös kansainvälisesti aktiivinen ja luotettu toimija ja hänellä on pedagogisiin innovaatioihin johtanutta kansainvälistä yhteistyötä.

Tutkijatohtori Jokke Häsä on mentoroiva opettaja ja keskeinen toimija omassa opetus- ja tutkimusyhteisössään. Häsän opetus on linjakasta. Sisältötietojen lisäksi myös geneeriset taidot ovat nivottu osaksi osaamistavoitteita ja opetus- ja oppimiskäytänteitä sekä arviointia. Hän on vahva kisällimenetelmän hyödyntäjä ja hän myös mentoroi nuoria tutkijoita. Häsä arvioi ja kehittää systemaattisesti opettamiseen ja ohjaukseen liittyvää toimintaansa sekä ammatillista osaamistaan. Häsä hyödyntää sekä opiskelijoiltaan ja kollegoiltaan keräämäänsä palautetta että oman toimintansa arviointia systemaattisesti opetuksen ja ohjauksen kehittämisessä. Häsä jakaa opetukseen, oppimiseen ja ohjaukseen liittyvää tietämystään sekä hyviä käytänteitä kollegoilleen ja akateemisille yhteisöille. Hän tekee kehittämistyön tueksi aktiivisesti yliopistopedagogista tutkimusta myös kansainvälisellä tasolla.

Apulaisprofessori Kalle Juuti on opiskelijakeskeinen opettaja. Hänen käyttämänsä monipuoliset opetus- ja arviointimenetelmät tukevat opiskelijoiden oppimista. Hän antaa myös opiskelijoille palautetta dialogissa näiden kanssa. Juuti kiinnittää huomiota opiskelijoiden moninaiseen taustaan muokkaamalla opetusta siten, että kaikkien osaaminen saadaan ryhmän käyttöön Juuti kerää systemaattisesti palautetta ja hän ottaa saamansa palautteen huomioon kurssiensa kehittämisessä. Juuti kokeilee oppimistutkimukseen nojautuen uudenlaisia pedagogisia lähestymistapoja ja opetusteknologiaa opetuksessaan ja raportoi näitä kokeiluja konferensseissa ja tieteellisissä julkaisuissa. Juuti on kehittänyt laajasti oppimateriaalia, jota on myös avoimesti saatavilla. Hän on ollut myös aktiivisesti kehittämässä opetusta yhteisöllisesti muiden opettajien kanssa ja hyödyntänyt opiskelijapalautetta tässä kehitystyössä.

Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaarella on selkeä päämäärä kehittää omaa opetustaan ja tukea opiskelijoiden oppimista. Korpisaari on sisäistänyt konstruktiivisen linjakkuuden käsitteen ja hän on miettinyt opetukselliset osa-alueet tarkoituksenmukaisesti. Hän kannustaa opiskelijoita itsenäiseen ajatteluun ja tukee työelämätaitojen oppimista suullisten ja kirjallisten oikeudenkäyntiharjoitusten avulla. Hän kerää systemaattisesti palautetta ja hyödyntää sitä opetuksen kehittämisessä antaen myös vastapalautetta opiskelijoille. Korpisaari on tuottanut monipuolisesti oppimateriaalia ja hyödyntää materiaaleja tarkoituksenmukaisesti sekä huomioi erilaiset käyttäjäryhmät materiaalin suunnittelussa. Korpisaari on aktiivinen toimija opetuksen kehittämisessä tiedekunnassa ja sen ulkopuolella. Hänellä on runsaat kontaktit työelämään ja hyödyntää näitä opetuksessaan. Hän toteuttaa myös oppiainerajoja rikkovaa opetustoimintaa. 

Yliopistonlehtori Olli-Pekka Penttisellä on erittäin monipuolinen opetuskokemus. Hän on kekseliäs, oppimateriaaleja rikastava opettaja. Penttisellä on lisäksi rautainen kokemus verkko-opetuksen materiaalien tekemisestä ja verkko-opetuksen menetelmistä ja teknisistä ratkaisuista. Penttinen on kehittänyt verkko-opetusta pitkäjänteisesti 2000-luvun alkupuolelta ja hänellä on syvällinen näkemys verkkopedagogiikasta, jota jakaa myös muille. Penttinen on keskeinen toimija opetuksen kehittämisessä omassa yksikössään. Hän osallistuu kehittämiseen myös sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Penttinen toimii poikkeuksellisen tiiviisti opiskelijoiden kanssa opetuksen kehittämisen parissa. Arviointiryhmä toteaa esityksessään, että opetuksen digitaalistuvassa ympäristössä Opettajien akatemia hyötyy Penttisen vahvasta verkkopedagogiikan osaamisesta.

Tutkijatohtori Sampo Pihlaisen opetuksessa korostuu opiskelijakeskeisyys ja innostavaan vuorovaikutukseen keskittyminen. Linjakkuus, kansainvälisyys ja tutkimusperustaisuus näkyvät Pihlaisen opetuksessa. Hän kerää palautetta jatkuvasti ja systemaattisesti käyttäen eri kanavia. Hän myös systemaattisesti vastaa tähän palautteeseen ja kehittää opetustaan tämän pohjalta. Pihlainen myös jakaa hyviä opetuskäytänteitä kollegoilleen. Opetuksen kehittäjänä Pihlainen tunnistaa haasteita ja relevantteja kehittämiskohteita ja tarttuu niihin. Pihlaisella on innovatiivista opetusmateriaalia. Hänellä on runsaasti opetusvideoita, joilla opiskelijat voivat orientoitua opetukseen. Hän videoi luentoja ja tekee ne helposti saataville. Pihlainen osallistuu opetuksen kehittämiseen tiedekunta- ja yliopistotasolla ja hän on keskeinen toimija omassa opetus- ja tutkimusyhteisössään.

Yliopistonlehtori Olli Ruthilla on pitkä opetuskokemus ja hänen oman opetuksen kehittämistyössä korostuu systemaattisuus. Hänen opetuksessa opiskelija on keskiössä ja hänet opetus- ja ohjauskäytäntönsä tukevat monipuolisesti opiskelijoiden oppimista ja osaamista. Hän suunnittelee ja toteuttaa opetuksensa siten, että osaamistavoitteet, sisällöt, opetus- ja oppimismenetelmät, opetusvälineet ja -materiaalit sekä arviointi ovat linjassa keskenään. Ruth kehittää ja käyttää monipuolisesti oppimateriaalia ja on kansallinen toimija. Hän on erittäin vahva toimija opetuksen kehittämisessä yliopistoyhteisössä ja kansallisella tasolla.

Kliininen opettaja Tanja Svirskis on opetuksessaan innovatiivinen ja opiskelijalähtöinen. Hän korostaa opetuksensa tutkimusperusteisuutta. Hänellä on monipuolista pedagogista koulutusta ja tekee pedagogista tutkimusta myös. Hän tukee aktiivisesti kollegoidensa asiantuntemuksen kehittymistä. Svirskis hyödyntää monipuolisia käynteitä opettaessaan ja ohjatessaan sekä seuratessaan opiskelijoiden oppimista. Hän on erikoistunut erityisesti ryhmäopettamiseen, jossa hän on kehittynyt systemaattisen kokeilun ja palautteen keräämisen kautta. Svirskis on kehittänyt monenlaista oppimateriaalia, myös digitaalista, yhteistyössä muiden kanssa, ja jakaa sitä aktiivisesti. Svirskis on aktiivinen toimija opetukseen liittyvissä kehitystehtävissä ja tuo tätä tähän työskentelyyn uusia työtapoja ja -menetelmiä. Hänellä on laajat kansalliset ja kansainväliset verkostot ja myös monitieteisyys hänen ja työelämäyhteydet näkyvät tässä kehittämistyössä.

Palkitsemisvuosi 2017

Maaperä ja ympäristötieteen yliopistonlehtori Sanna Kanerva on innostunut ja innostava opettaja, jolla laaja ja monipuolinen pedagoginen koulutus ja kokemus. Hänen opetuksessaan näkyy erittäin voimakkaasti ja positiivisesti se, miten opiskelija on kaiken toiminnan keskiössä. Kanerva on kehittänyt omaa pedagogista osaamistaan järjestelmällisesti ja pitkäjänteisesti. Hän on perehtynyt monipuolisesti eri opetusmenetelmiin, käyttää niitä vaihtelevasti ja analysoi myös kriittisesti opetusmenetelmiä erityisesti sähköisessä oppimisympäristössä. Hän jakaa opetukseen liittyvää tietämystään ja hyviä käytänteitä erinomaisesti. Kanervan hyödyntää tehokkaasti keräämäänsä ja saamaansa palautetta sekä ottaa huomioon opiskelijoiden moninaisuuden. Arviointi on keskiössä kaikessa opetustyössä. Kanervalla on myös erittäin laaja, monipuolinen ja linjakas oppimateriaalituotanto, jonka laadintaan hän on osallistanut myös opiskelijoita. Hän on myös kehittänyt oppimateriaalia, jonka avulla opiskelijat voivat itse kerrata opetuksessa läpi käytyjä asioita. Kanerva osallistuu aktiivisesti opetussuunnitelmien kehittämiseen ja rohkaisee myös opiskelijoita osallistumaan kehittämistyöhön. 

Matematiikan yliopistonlehtori Mika Koskenoja on arvioinut ja kehittänyt systemaattisesti omaa opetustaan ja ohjaustaan mm. laajan yliopistopedagogisen koulutuksen ja ohjaamisen kehittämiseen liittyvän tutkimuksen avulla. Koskenoja kerää opiskelijapalautetta kaikilta kursseiltaan, antaa vastapalautetta opiskelijoille sekä hyödyntää palautetta opetuksen kehittämisessä. Koskenoja käyttää monipuolisesi erilaisia oppimista tukevia menetelmiä ja soveltaa opetuksessaan mm. käänteistä luokkahuonetta, vertais- ja itsearviointia sekä kisällioppimista. Hän suunnittelee ja toteuttaa opetuksensa linjakkaasti ja osallistaa opiskelijoita systemaattisesti opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Koskenoja on erittäin osaava ja taitava luennoija ja on kehittänyt mm. opinnäytetöiden tekemistä tukevan kurssin. Hän antaa opiskelijoille paljon erilaisia mahdollisuuksia osoittaa osaamisensa. Koskenoja käyttää monipuolisesti verkkoa opetuksensa tukena ja oppimateriaalien jakamisessa. Hän on kehittänyt opetusta yhdessä oman laitoksen opettajien ja tutkijoiden kanssa sekä osallistunut kansainvälisesti oman oppiaineensa opetuksen kehittämiseen. Koskenoja edistää toiminnallaan systemaattisesti yksikön yhteisöllisyyttä sekä opettajien, tutkijoiden ja opiskelijoiden yhteistyötä ja vuorovaikutusta.

Suomen kielen ja kulttuurin yliopistonlehtori Salla Kurhilalla on erittäin monipuolinen opetus- ja ohjauskokemus yliopistosta. Hän kehittää systemaattisesti opetustaan eikä tyydy helppoihin ratkaisuihin. Hän käyttää opiskelijoita aktivoivia työtapoja ja antaa opiskelijoille vastuuta opetuksen toteutuksessa. Kurhilan oma opetus nivoutuu luontevasti opetuksen tutkimiseen. Autenttisten arjen vuorovaikutustilanteiden kytkeminen opetukseen sekä kirjoitus- ja tekstikurssilla tehty yhteistyö Kirkko ja Kaupunki -lehden kanssa ovat esimerkkejä Kurhilan kyvystä rakentaa opetuksensa opiskelijoita motivoivaksi. Myös opiskelijoiden kytkeminen tutkimusprojekteihin kuvaa Kurhilan tapaa innostaa opiskelijoita opintoihin. Kurhila kehittää opetus- ja ohjauskäytäntöjä myös yhteistyössä muiden kanssa ja levittää kehittämiään hyviä käytäntöjä laajemmalle yleisölle. Lisäksi hän ottaa huomioon opetuksessaan opiskelijoiden moninaisuuden ja hyödyntää sitä opetuksen voimavarana. Kurhila on julkaissut oppimateriaalina käytettäviä tekstejä ja kehittänyt uudentyyppistä oppi- ja opetusmateriaalia, mikä on innostanut opiskelijoita uudella tavalla kielen oppimiseen. Oppimateriaalin kehittäminen on perustunut tutkimukseen ja on laajalti käytössä myös kansainvälisesti. Kurhilalla on opetuksen kehittämiseen liittyvää yhteistyötä laitostasolla, yliopistoyhteisön ulkopuolella ja kansainvälisesti. 

Sosiaalityön yliopistonlehtori Aino Kääriäinen on pitkäjänteisesti ja tutkimukseen perustuen kehittänyt omaa opetustaan sekä jakanut tätä tietämystään sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Hän kerää systemaattisesti palautetta sekä kollegoilta että opiskelijoilta ja kehittää opetustaan ja ohjaustaan palautteen pohjalta. Hän on vienyt oppiaineen opetusta eteenpäin erityisesti käytäntötutkimuksen osalta. Kääriäisen erityinen vahvuus on dialoginen työtapa, mikä näkyy myös ohjauksessa ja yhteistyössä kollegojen kanssa. Hän on saanutkin runsaasti kiittävää palautetta ohjaustavastaan ja paneutumisestaan ohjaustilanteissa. Kääriäinen on erinomainen ja innovatiivinen oppimateriaalin kehittäjä, yhtenä esimerkkinä mm. ns. Gradupalikat. Hänen opetus- ja opasmateriaalinsa on kerännyt kiitosta sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Kääriäinen osallistuu laajasti sekä oman oppiaineensa opetuksen kehittämistyöhön, että yliopistojen väliseen kehittämistyöhön valtakunnallisesti. Hän on näkyvä toimija myös ammattikentällä ja tuo työelämäyhteyksiä mukaan myös opetukseen. 

Psykometriikan yliopisto-opettaja Jari Lipsanen on kehittänyt aktiivisesti ja itsenäisesti omaa näkemystään opetuksen tavoitteista ja päämäristä. Opiskelijakeskeisyys ja opiskelijan huomioon ottaminen toteutuvat tavoitteellisella ja opetuksen päämäärien kannalta tarkoituksenmukaisella ja hyvin suunnitellulla tavalla hyödyntäen monipuolisia opetusmenetelmiä. Lipsasen ohjauskäytännöissä yhdistyy päämäärätietoisuus, opiskelijan näkemysten kunnioitus ja vuoropuhelu. Hän nivoo opetuksensa psykologian ammatti-identiteetin kehittymiseen käyttämällä muun muassa todellisia normiaineistoja ja hyödyntämällä sosiaalista mediaa opetuksessa. Oppimateriaalin tuottajana Lipsanen on aktiivinen. Oppimateriaalia on runsaasti ja se on hyvin kattavaa ja vuorovaikutteisuutta tukevaa. Lipsanen hyödyntää myös muiden tekemää valmista materiaalia. Lipsanen toimii aktiivisesti useissa yliopisto-opetuksen kehittämiseen liittyvissä ryhmissä omalla laitoksellaan, kansallisesti ja kansainvälisesti, ja hänen yhteistyön tuloksistaan on vahvaa näyttöä.

Rikosoikeuden apulaisprofessori Sakari Melander on pitkäjänteisesti uudistanut oman oppiaineensa aineopintoja. Hän on kerännyt säännönmukaisesti ja monin eri tavoin palautetta ja hyödyntänyt tätä palautetta opetuksen kehittämisessä. Innovatiivinen idea on vastuuopettajan tekemä itsearviointi opintojakson onnistumisesta. Melander on systemaattisesti kehittänyt omaa osaamistaan osallistumalla pedagogiseen koulutukseen ja tekemällä yliopistopedagogista tutkimusta. Melander toteuttaa opetuksessaan linjakkaan opetuksen periaatteita. Hän käyttää monipuolisesti erilaisia, pedagogisesti pohdittuja menetelmiä opiskelijoiden laadukkaan oppimisen tukemiseksi. Hän panostaa rakentavan palautteen antamiseen opiskelijoille ja on uudistanut arviointikäytäntöjä. Melander osallistaa opiskelijoita systemaattisesti opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen (mm. lukuvuosisuunnittelu), kannustaa opiskelijoita jäsentämään tietoa yhteisöllisesti ja hyödyntää arvioinnissa pedagogisesti perusteltuja käytäntöjä. Melander on tuottanut paljon oppimateriaalia, joka on laajalti käytössä niin Helsingin yliopistossa kuin muuallakin. Melander on erittäin keskeinen toimija omassa opetus- ja tutkimusyhteisössään toimien monissa erilaisissa vastuullisissa opetuksen kehittämistehtävissä uransa aikana. 

Kliinisellä opettajalla Jussi Merenmiehellä on pitkä ja vaikuttava ura opetuksen kehittämisessä. Hän on pitkäjänteisesti ja tavoitteellisesti kehittänyt omaa osaamistaan monipuolisen kouluttautumisen kautta sekä reflektoimalla omaa kehitystään. Merenmies on pohtinut yksityiskohtaisesti oppimista edistäviä käytäntöjä ja toteuttanut niitä tavoitteellisesti omassa opetuksessaan osallistaen myös opiskelijoita muutokseen. Arviointikäytäntöjen suunnittelu ja toteutus on tavoitteellista ja osaavaa. Hänen opetusmenetelmänsä ovat innovatiivisia ja pedagogisesti tarkoituksenmukaisia. Merenmiehen oppimateriaalin kehittäminen ja käyttö on uudistuvaa, osaavaa ja erittäin monipuolista. Hän hyödyntää mm. google-kalenteria ja elokuvia opetuksessaan. Kaiken kaikkiaan Merenmiehen toiminta on hyvin inspiroivaa ja vaikuttavaa. Hän on johtanut yhteistoiminnallisesti isoa koulutusuudistusta tiedekunnassa sekä tehnyt laajaa kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä opetuksen kehittämisessä.

Metsäekonomian yliopistonlehtori Mika Rekolalla on monipuolinen perehtyneisyys opettamiseen ja oppimiseen. Hän kehittää omaa opetustaitoaan suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti, mikä heijastuu selvästi opetustyöhön. Rekolalla on paljon sekä pedagogista koulutusta, että pedagogisia tutkimusjulkaisuja. Hän käyttää systemaattisesti kehittämistyössään hyödyksi sekä opiskelijapalautetta että vertaispalautetta. Rekolalla on paljon opetus- ja ohjauskokemusta sekä poikkeuksellisen monipuolisia opetuskokeiluja. Hänen arviointikäytäntönsä ovat tavoitteellisia ja monipuolisia, ja ne ovat kiinteä osa opetusta ja sen kehittämistä. Hän antaa palautetta opiskelijoilleen ottaen opiskelijat huomioon myös yksilöinä. Rekolan opetusmateriaalin tuottaminen on monipuolista ja ajankohtaista, ml. myös digitaaliset materiaalit kuten MOOC ja videot. Oppimateriaalin tuotannossa näkyy vankka substanssin ja pedagogiikan hallinta. Hän myös jakaa opetusmateriaalejaan laajasti. Rekola on varsin keskeinen toimija omassa tutkimusyhteisössään. Yhteisöllistä opetuksen kehittämistä on runsaasti eri tasoilla, myös kansainvälisesti. 

Englantilaisen filologian yliopistonlehtori Maria Salenius on osoittanut kiinnostusta opettajuutensa jatkuvaan kehittämiseen monin eri tavoin. Hänellä on monipuoliset pedagogiset opinnot, omaa pedagogista tutkimusta ja hän osallistuu aktiivisesti opettamista käsitteleviin seminaareihin ja keskusteluihin. Salenius kehittää opetukseen ja ohjaamiseen liittyvää osaamistaan systemaattisesti palautteen avulla. Hän toteuttaa innovatiivisia opetuskokeiluja, joista esimerkkinä pidemmälle edenneiden opiskelijoiden hyödyntäminen massakurssiin liittyvien opintopiirien vetäjinä ja opiskelijoiden ottaminen esiintyjiksi tutkimussymposiumeihin. Hän onnistuu luomaan opetukseensa oppimista edistävän ilmapiirin sekä kannustavan palautteen ja rohkaisun avulla saa opiskelijat suoriutumaan suunnitellusti vaativistakin tehtävistä. Salenius osaa käyttää taitavasti oppimateriaalia opetuksessaan ja osoittaa innovatiivisuutta myös oppimateriaalin kehittämisessä. Hän hyödyntää tarkoituksenmukaisesti digitaalisuutta, muun muassa virtuaalisia oppimisympäristöjä ja - maailmoja sekä mobiiliteknologiaa. Salenius on osallistunut aktiivisesti yhteisölliseen opetuksen kehittämistyöhön. Hänen roolinsa oppiaineensa opetuksen kehittämiseen paneutuneen opettajayhteisön luomisessa on ollut merkittävä. Hän on tehnyt yhteistyötä opetuksen kehittämissä myös kansallisesti ja kansainvälisesti.

Teoreettisen fysiikan yliopistonlehtori Kimmo Tuominen on systemaattinen opetuksensa analysoija ja uudistaja. Hän on kehittänyt opetustaan pitkäjänteisesti tekemiensä havaintojen, kriittisen analyysin ja keräämänsä monipuolisen palautteen perusteella. Hänen opetusmenetelmänsä ovat innovatiivisia ja pohdittuja. Hän soveltaa käänteisen luokkahuoneen periaatteita sekä hyödyntää digitalisoinnin tuomia mahdollisuuksia vuorovaikutteisessa opetuksessaan. Tuominen kerää aktiivisesti palautetta ja kehittää opetustaan palautteeseen ja tutkimukseen perustuen. Hän on innovatiivinen opiskelijoiden itseopiskelun ja luennottomien opetusmuotojen kehittäjä, jopa edelläkävijä. Vertaiskeskustelut, käännetty luokkahuone ja erilaiset digitaaliset oppimiskeinot ovat hänellä luontevasti käytössä. Ohjauksessaan hän hyödyntää mm. ohjaussopimusta ja opiskelijoiden vertaistapaamisia. Hän osallistaa opiskelijoita systemaattisesti opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Tuomisen oppimateriaali on linjakasta, innovatiivista sekä edistää opiskelijoiden oppimista sekä tieteellisen ajattelun ja argumentaatiotaitojen kehittymistä. Hän käy kotimaisia ja kansainvälisiä keskusteluja yhteisöllisesti ja osallistuu aktiivisesti oman oppiaineensa opetuksen kehittämiseen. 

Palkitsemisvuosi 2015

Suomen kielen yliopistonlehtori Terhi Ainialan opetus- ja ohjauskäytänteissä näkyy vahva pedagoginen osaaminen ja tietoisuus. Hän on onnistunut konkreettisesti hyödyntämään pedagogisessa koulutuksessa oppimaansa sekä keräämäänsä opiskelijapalautetta opetuksessaan. Ainiala on kehittänyt opiskelijoiden oppimista edistäviä ohjaus- ja opetuskäytäntöjä mm. käänteisen opetuksen keinoin. Hän korostaa yhdessä tekemistä ja kannustaa opiskelijoita keskinäiseen yhteisölliseen oppimiseen mm. ryhmätenttien avulla. Ainiala integroi opiskelijoita tutkijayhteisöön rohkaisemalla heitä omien tutkimustensa julkaisemiseen sekä luennoimaan kanssaopiskelijoille. Ainialan kirjoittamaa alan keskeistä oppikirjaa käytetään kaikissa maamme yliopistoissa.

Ainialan erityinen vahvuus on yhteisöllisessä opetuksen ja oppimisen kehittämisessä sekä yhteistyössä kieliaineiden ulkopuolella (mm. alumniyhteistyö sekä toimiminen Tieteentekijöiden liitossa). Työyhteisössään Ainala on aktiivinen vastuunkantaja, joka edistää opiskelijoiden ja opettajien yhdessäoloa ja -tekemistä. Hienoja esimerkkejä tästä ovat mm. säännölliset yhteiset teehetket sekä yhteisen facebook-sivuston luominen.

Leväsystematiikan yliopistonlehtori Jaanika Blomsterin vahvuus on opiskelijalähtöinen ja tutkimusperustainen opetus josta hän on tehnyt myös tutkimusta. Hänellä on laaja pedagoginen koulutus sekä useita pedagogisia julkaisuja ja toimikuntien jäsenyyksiä. Blomster kerää systemaattisesti palautetta ja kehittää opetustaan sen perusteella sekä keskustelee opiskelijoiden kanssa kurssien pedagogisista ratkaisuista.

Blomster on kehittänyt aktiivisesti opetusmenetelmiään muuttaen opetusta PBL -pohjaiseksi. Opiskelijoiden ohjauksessa hänellä on vahva vuorovaikutteinen ja opiskelijalähtöinen ote. Hän on tuottanut monipuolisesti oppimateriaalia ja osa siitä on myös kansainvälisessä käytössä. Blomster jakaa opetus-osaamistaan aktiivisesti työyhteisössä ja kansallisissa seminaareissa. Hänellä on kokemusta kansainvälisestä opetuksesta ja hän on osallisena erilaisissa kansainvälisissä opetuksen kehittämisen foorumeissa.

 

Ravitsemustieteen yliopistonlehtori Maijaliisa Erkkola on pidetty ja palkittu opettaja sekä keskeinen toimija oman oppiaineen ja laitoksen opetuksen suunnittelussa ja kehittämisessä. Hänen vahvuuksiaan ovat oppimislähtöisyys ja vuorovaikutteisuus, oman opetuksen jatkuva arviointi ja kehittäminen systemaattisen palautteenkeruun pohjalta sekä monipuoliset arviointikäytännöt.

Erkkola pyrkii kohtaamaan opiskelijat yksilöinä sekä tukemaan heidän persoonansa kehitystä pelkän tietojen ja taitojen karttumisen asemesta. Hienona esimerkkinä tästä on mm. maisteriopintojen metodikurssin mentorointikäytäntö. Erkkolan opetuksessa näkyy monitieteisyys sekä erilaiset innovatiiviset opetusmetodit kuten tarinateatteri. Hän on tuottanut oppimateriaaleja aktiivisesti. Erkkola on innokas opetuksen kehittäjä tiedekunnassaan ja hänellä on lukuisia kansallisia opetusyhteistyöhön ja opetuksen kehittämiseen liittyviä kontakteja.

Vieraiden kielten didaktiikan yliopistonlehtori Pirjo Harjanne oman alansa monipuolinen asiantuntija, jolla on vahva tutkimusorientaatio. Harjanteen opetusta ja tutkimusta sekä niiden kehittämistä voidaan kuvata integroituneena prosessina, joka kattaa laajasti ja syvällisesti didaktisen opetus-, opiskelu- ja oppimisprosessin. Hänen opetuksen kehittämisensä nojautuu systemaattisesti tutkimuksiin, oman toiminnan reflektointiin sekä erittäin monipuolisiin palautekäytäntöihin.

Harjanteen opetus on hyvin opiskelijakeskeistä ja opiskelijoita osallistavaa. Hän toteuttaa linjakasta opetuksen suunnittelua ja yhteisöllisyyttä ottaen opiskelijat vahvasti mukaan tavoitteiden asetteluun. Harjanteen oppimisen arviointikäytännöt ovat monipuolisia sisältäen mm. vertais- ja itsearviointia sekä ohjauskeskusteluja. Hän on tuottanut runsaasti oppimateriaaleja ja oppikirjoja sekä kehittänyt digitaalisia oppimateriaaleja ja virtuaaliyliopistoa vieraiden kielten opetukseen. Harjanne on vahva ja yhteisöllinen toimija oman alansa kansallisessa ja kansainvälisessä opetuksen kehittämistyössä.

Sikojen sairauksien ja terveydenhuollon professori Mari Heinonen on alansa vahva ammattilainen ja tutkija, joka on panostanut voimakkaasti myös oman opettajuutensa ja opetuksensa kehittämiseen. Hän pohjaa kehittämistyönsä laajaan yliopistopedagogiseen koulutukseen, johtamiskoulutukseen, opettajavaihdon kokemuksiinsa sekä erityisesti opiskelijapalautteeseen ja sen hyödyntämiseen.

Heinonen on kehittänyt opiskelijoiden oppimista edistäviä ohjaus-, opetus- ja arviointikäytäntöjä, kuten käytännön harjoituksia ja ryhmätenttejä. Hän on sisäistänyt linjakkuuden periaatteen merkityksen opetustyössä ja tunnistaa oman opetuksensa roolin tutkinnon kokonaisuudessa. Heinonen on tuottanut runsaasti erilaista ja eri opetustilanteisiin soveltuvaa oppimateriaalia, joita hän jakaa myös muille opettajille. Hän kehittää aktiivisesti tiedekuntansa opetusta ja osallistuu myös kansainvälisellä tasolla mm. eläinlääketieteen erikoistumistutkinnon kehittämiseen.

Teatteritieteen professori Hanna Korsberg on innostava ja läsnäoleva opettaja, joka on erittäin sitoutunut sekä oman osaamisensa että oppiaineen opetuksen kehittämiseen yhteisöllisesti kollegoiden ja opiskelijoiden kanssa. Korsberg on vahvistanut systemaattisesti ja monipuolisesti opetus- ja ohjaus-osaamistaan heti ensimmäisistä opetustehtävistä alkaen. Hänellä on erittäin laaja yliopistopedagoginen koulutus, minkä lisäksi hän on kehittänyt osaamistaan myös kansainvälisen opetusharjoittelun ja -yhteistyön, vertaisarvioinnin ja systemaattisen opiskelijapalautteen avulla. Uusimpana haasteenaan hän mainitsee teatteritieteen iPad -kokeilun ja siihen kouluttautumisen.

Korsbergin pedagogisen ajattelun sisäistäminen ja pedagogisen tutkimustiedon soveltaminen näkyy hänen käytännön opetustyössään. Korsberg auttaa opiskelijoita aktiivisiksi oppijoiksi ja tiedonprosessoijiksi, jotka luottavat omiin näkemyksiinsä ja kokemuksiinsa. Erilaiset reflektointia ja itsearviointia kehittävät tehtävät, palautekeskustelu, ryhmätyöt sekä käänteinen opetus ovat luontevassa käytössä. Korsberg on myös monipuolinen oppimateriaalin kehittäjä ja hänellä on runsaasti julkaisuja, joita käytetään alan oppimateriaalina.

Yhteiskuntahistorian yliopistonlehtori Hanna Kuusi on innokas ja innovatiivinen opettaja, jonka opetus pohjautuu vahvasti tuoreeseen tutkimukseen. Kuusella on paljon yliopistopedagogista koulutusta ja hän hyödyntänyt koulutuksessa saamaansa osaamista aktiivisesti. Palautteella on suuri merkitys Kuusen opetuksen kehitystyössä. Erityisen ansiokasta on mm. palautteen purkaminen yhdessä toisten opettajien ja opiskelijoiden kanssa.

Kuusi hyödyntää monipuolisia opetus- ja ohjausmenetelmiä ja hänen opetuksensa on kannustavaa ja vuorovaikutteista. Hän korostaa opetuksessaan opiskelijoiden aktivoimista ja yhteisöllistä oppimista, keinoina mm. toiminnallisuus ja tutkiva oppiminen. Hän haluaa opetusmuotojen avulla tukea sisällön oppimisen lisäksi myös opiskelijoiden työelämävalmiuksien ja geneeristen taitojen kehittymistä. Hän hyödyntää hienolla tavalla ennakkotehtäviä osana opetustaan sekä kytkee arvioinnin ja palautteen saamisen kiinteäksi osaksi opetustaan. Hakija käyttää oppimateriaalia monipuolisesti keräten ja tehden sitä itse sekä osallistaen myös opiskelijat oppimateriaalin tuottamiseen. Hanna Kuusi osallistuu aktiivisesti laitos- ja tiedekuntatason opetuksen kehittämiseen.

Ilmakehätieteiden yliopistonlehtori Katja Laurin toiminnassa on nähtävissä voimakas yhteisöllisyyden teema; yhteisössä oppiminen ja toisilta oppiminen nousevat vahvasti esiin ja Lauri myös edistää tätä omalta osaltaan vakuuttavasti sekä omassa työyhteisössään että myös kansainvälisillä foorumeilla. Katja Laurin oman osaamisensa ja opetuksen kehittäminen on kauttaaltaan määrätietoista. Hän on jatkuvasti kehittänyt yhteisöllisiä käytäntöjä oppimiseen. Hänen keskeinen opetusmenetelmänsä on yhteisöllinen horisontaalinen oppiminen, jossa kaikilla osallistujilla on rooli sekä oppijana että opettajana. Hänellä on erittäin innostavia opetusmenetelmiä opintojaksoillaan. Kiinnostavia ovat myös kurssit, joilla etsitään vastauksia todellisiin tutkimusongelmiin.

Lauri kerää palautetta monipuolisesti ja myös kurssin aikana, minkä lisäksi hän on itse kehittänyt palautejärjestelmän, joka auttaa palautteen systemaattisessa seurannassa. Katja Laurin monipuoliset tenttikäytännöt ja oppimateriaalit ovat vakuuttavasti oppimista edistäviä. Laurilla on runsaasti työyhteisötason toimintaa oman oppiaineen piirissä ja myös kansainvälisesti.

Yliopistonlehtori Tuula Lehtonen on englannin kielen yliopistonlehtori Kielikeskuksessa. Hän on monipuolinen ja yhteisöllinen opettaja, joka on sitoutunut opetuksen kehittämiseen kaikilla tasoilla. Erityisen tärkeää hänelle on opiskelijapalaute, jota hän kerää sekä väli- että loppupalautteena sekä käsittelee palautetta opiskelijoidensa ja kollegoidensa kanssa.

Lehtosen opetus- ja ohjauskäytännöt tukevat vahvasti opiskelijoiden oppimista. Esimerkiksi Academic Writing- kursseilla opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua kurssin suunnitteluun ja sen tavoitteiden sekä aikataulujen sopimiseen. Hän käyttää opiskelijoiden kesken vertaispalautetta sekä panostaa henkilökohtaiseen palautekeskusteluun. Opetuksen oppimateriaalin hän rakentaa opiskelijoiden tarpeista lähtien hyödyntäen myös tieto- ja viestintätekniikan tarjoamia mahdollisuuksia. Lehtonen tekee säännöllisesti ryhmätyötä opetuksen kehittämiseksi, tiiviisti omassa työyhteisössään mutta myös niiden oppiaineiden ja laitosten kanssa, joiden opetukseen hän osallistuu sekä muiden suomalaisten yliopistojen kielikeskusten kanssa.

 

Fysiologian yliopistonlehtori Liisa Peltosella on huomattava määrä muodollista pedagogista koulusta, jota hän on hyödyntänyt menestyksellisesti työssään fysiologian opetuksen kehittämisessä. Hänellä on useita opetukseen liittyviä julkaisuja ja yliopistopedagogiikan opintoihin liittyviä opinnäytetöitä sekä laajaa kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä. Hän kerää ja hyödyntää systemaattisesti palautetta ja antaa myös vastapalautetta opiskelijoille.

Peltonen kokeilee ennakkoluulottomasti aktivoivia ja verkkopedagogisia menetelmiä (esim. iPadien käyttöä) ja hänellä on vahvaa kokemusta ryhmien ohjaamisesta PBL-opetuksen yhteydessä. Oppimateriaalin kehittäminen on olennainen osa Peltosen opetuksen kehittämistä. Peltonen on omalla toiminnallaan oleellisesti saanut vaikutettua opetuksen kehittämiseen omassa oppiaineessaan, oppiaineiden välillä sekä kansainvälisesti laajojen verkostojensa kautta.

Ympäristöopetuksen yliopistonlehtori Janna Pietikäinen on erittäin innovatiivinen ja yhteisöllinen opettaja, joka edistää opiskelijoiden ja opettajien yhteistyötä ja vuorovaikutusta koko yliopistotasolla. Hänen vahvuuksiaan ovat erinomainen yliopistopedagogiikan teoreettinen ja käytännön osaaminen sekä sen laaja jakaminen, oman toiminnan jatkuva arviointi, opetuksen kehittäminen systemaattisen palautteen pohjalta sekä vahva vuorovaikutteisuus opiskelijoiden kanssa. Pietikäisen erityinen ansio on monitieteisen opetuksen osaamisessa ja kehittämisessä.

Pietikäinen on tuonut opetukseensa uusia työtapoja, kuten työpajakurssit ja hän osallistaa taitavasti opiskelijoita mm. tuottamaan opetusmateriaalia sekä käyttämällä vertaispalautetta kursseillaan. Hän kehittää oppimisen palautekäytäntöjä kuten myös työelämäyhteyksiä yliopiston ulkopuolisten toimijoiden ja kommentoijien avulla. Hän on erittäin aktiivinen opetuksen kehittäjä yksikössään ja tutkinto-tasolla sekä laajemmin myös kansallisesti ja kansainvälisesti.

Sosiaalipsykologian professori Anna-Maija Pirttilä-Backman on alansa huippututkija, jolla on myös poikkeuksellisen laaja kokemus erilaisista opetus- ja ohjaustehtävistä sekä opetustoiminnan johtamisesta. Hän on erittäin sitoutunut opetuksen kehittämiseen paitsi oman osaamisensa ja yksittäisten kurssien osalta myös oman oppiaineen ja koko tiedekunnan tasolla. Pirttilä-Backman myös raportoi ansiokkaasti kehittämishankkeista ja niiden tuloksista kotimaiselle ja kansainväliselle tiedeyhteisölle.

Pirttilä-Backmanin opetus- ja ohjauskäytännöt ovat hyvin monipuolisia ja opiskelijalähtöistä. Hän ohjaa ja haastaa opiskelijoitaan kriittiseen ajatteluun ja akateemiseen osaamiseen. Pirttilä-Backman on myös selvittänyt erilaisten opetusmuotojen vaikutusta opiskelijoiden oppimiseen ja arvioinut tätä kautta opetuksen toteuttamisen käytäntöjä. Hänellä on laaja ja monipuolinen oppimateriaalituotanto ja hän on ollut mukana kirjoittamassa useita oppikirjoja. Pirttilä-Backmanilla on runsaasti kansainvälistä opetusyhteistyötä mm. vierailuluentojen ja kesäkoulujen kautta.

Kirurgian professori Pauli Puolakkaisella on vankka opetuskokemus ja yliopistopedagoginen koulutus. Hänen opetuskäytänteissä näkyy pedagoginen osaaminen ja tietoisuus sekä pedagogisen tutkimustiedon hyödyntäminen. Hän on poikkeuksellisen aktiivinen, opetuksesta ja oppimisesta innostunut sekä opiskelijoistaan välittävä ja opiskelijoidensa arvostama opettaja. Puolakkaisen kehityshalukkuutta kuvaa hänen aktiivinen osallistumisensa alan opetusta käsitteleviin kansallisiin ja kansainvälisiin kokouksiin.

Puolakkainen on kehittänyt aktiivisesti palaute- ja vastapalautekäytäntöjä sekä opiskelijakeskeisiä opetustapoja kursseille. Hän on ollut mukana kolmessa tutkinnonuudistuksen vaiheessa, joissa on pyritty tuomaan opiskelijoita aktivoivia opetusmenetelmiä tutkintovaatimuksiin. Puolakkaisen kehittämä oppimateriaali pitää sisällään runsaasti erilaisia kirurgian alan aineistoja, harjoitustyökaluja ja opetusvideoita. Puolakkainen on toiminut ja toimii pitkäjänteisesti ja laajasti opetuksen kehittämisen verkos-toissa tiedekunnassaan, kansallisesti ja kansainvälisesti sekä jakaa osaamistaan aktiivisesti.

Eurooppaoikeuden professori Juha Raitio on oman alansa monipuolinen ja vahva tutkija, jolla on pitkä ja monipuolinen opetuskokemus. Oman opettajuutensa ja opetuksensa kehittämisessä hän nojautuu vahvasti vuorovaikutukseen opiskelijoiden kanssa, heiltä keräämäänsä palautteeseen sekä kollegiaaliseen yhteistyöhön. Hän on ollut mm. perustamassa pohjoismaista eurooppaoikeuden vastuuopettajien verkostoa, jossa jaetaan hyviä käytäntöjä ja keskustellaan opetukseen ja ohjaukseen liittyvistä teemoista.

Oikeustieteellisen tiedekunnan opetus on usein luentopainotteista "massojen" opetusta ja tähän työhön Raitio on löytänyt oivaltavia ja opiskelijoita aktivoivia ratkaisuja. Pienempien opiskelijaryhmien opetuksen lisäksi hän on valmentanut opiskelijoita European Law Moot Court -kilpailuun. Raitio on kehittänyt aktiivisesti myös englanninkielistä opetusta. Kaikessa opetus- ja ohjaustyössään hänellä on hyvä ja ihailtava keskusteluyhteys opiskelijoihin. Rautio on tuottanut runsaasti oman alan tutkimukseen perustuvia oppikirjoja. Rautio toimii aktiivisesti tiedekuntansa opetuksen kehittämisessä. Hän on mm. opetustaidon arviointityöryhmän puheenjohtaja.

Kulttuurimaantieteen yliopistonlehtori Rami Ratviolla on melko lyhyt ura takanaan, mutta hän on ennättänyt opettaa sangen paljon mitä erilaisempia kursseja sekä uudistaa merkittävästi oppiaineensa opetusta. Hän on monipuolinen ja aktiivisesti verkostoinut opettaja, jolla on taustallaan vahva pedagoginen koulutus. Ratvio kehittää jatkuvasti opetus- ja ohjausosaamistaan osallistumalla aktiivisesti erilaisten tutkimus- ja opetusverkostojen toimintaan sekä keräämällä säännöllisesti opiskelijapalautetta. Hän on käsitellyt opetuksen uudistamista myös julkaisussa sekä ollut aloitteellinen yliopisto-opetusta koskevassa keskustelussa.

Ratvio on lisännyt oppiaineessaan ongelmalähtöistä ja tutkivaan oppimiseen perustuvaa opetusta sekä uudistanut alan menetelmäopetusta. Hän painottaa opetuksessaan oppimisen yhteisöllisyyttä ja linjakkuutta. Hän on lisännyt laitoksella myös erilaisten tvt-laitteiden, kuten tablettien ja paikkatietojärjestelmien käyttöä opetuksessa. Kirjallisten oppimateriaalien lisäksi hän hyödyntää opetuksessaan mm. keskustelualueita, jaettuja verkkotyöskentelytiloja, sosiaalista mediaa ja videoita osallistaen myös opiskelijoita oppimateriaalin laatimiseen. Ratvio on osallistunut opetuksen kehittämiseen paitsi laitok-sellaan myös valtakunnallisesti eri luottamustehtävissä.

Musiikkikasvatuksen yliopistonlehtori Inkeri Ruokonen on oman alansa monipuolinen ja vahva osaaja sekä systemaattinen opetuksen kehittäjä. Hänellä on pitkä ura opettajankouluttajana, jonka aikana hän on paitsi kehittänyt oman alansa koulutusta myös toiminut laaja-alaisesti taidekasvatuksen edelläkävijänä. Hän on mm. järjestänyt poikkitieteellisiä tapahtumia, jossa taidekasvatus on tullut tutuksi lapsille ja tavallisille kaupunkilaisille (mm. Word Design Center juhlavuoden tapahtumat). Ruokonen pohjaa opetuksensa kokonaisvaltaiseen, kokemukselliseen ja yhteisölliseen oppimiskäsitykseen.

Ruokonen käyttää uusia, luovia oppimisympäristöjä ja on tuottanut runsaasti oman alansa tutkimusjulkaisuja ja oppimateriaaleja. Hän on edistänyt yhteisöllisyyttä omassa ja kansainvälisessä opetus- ja tutkijayhteisössään sekä monitieteisesti yliopistojen välillä ja yliopiston rajat ylittävästi. Hän on lisäksi toiminut aktiivisesti yliopistonlehtoreiden edunvalvontatehtävissä ja yliopistokollegiossa sekä lukuisissa kulttuurisäätiöiden ja -keskusten hallituksissa.

Yliopistonlehtori Johanna Rämö on keskeinen opetuksen uudistaja sekä yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä edistävä opettaja matematiikan ja tilastotieteen laitoksella. Hän on syventänyt ja kehittänyt osaamistaan pitkäjänteisellä pedagogisella koulutuksella sekä käyttäen määrätietoisesti mm. opetuspäiväkirjaa, opiskelija- ja kollegapalautetta osaamisensa kehittämisessä.

Rämö asettaa oppimisen opetuksen keskiöön ja painottaa tekemistä passiivisen kuuntelemisen sijaan. Hän soveltaa ja tutkii ansiokkaasti ns. tehostettua kisällioppimista, jossa ajatuksena on tekemällä oppiminen ja osaajaksi kasvaminen. Hän on julkaissut aiheesta myös useita tieteellisiä artikkeleja. Rämö on kehittänyt kurssien opetusmenetelmiä monipuolisesti kiinnittäen huomiota myös oppimisympäris-töön. Hän hyödyntää oivaltavasti pieniä ja suuria innovaatioita suoraan opetukseensa (esim. todiste-hattu). Rämöllä on mielenkiintoisia kokeiluja myös vaihtoehtoisen oppimateriaalin käytössä (mm. korttipakka, Escherin taide, Rubikin kuutio). Rämö on ollut aktiivisesti kehittämässä opetusyhteisöään perustamalla laitokselleen mm. opettamisen opintopiirin ja opetuksen kehittämistyöryhmän.

Taidehistorian professori Kirsi Saarikankaalla on erittäin pitkä ja monitieteinen opetus- ja ohjauskokemus yliopistolla. Hän on tehnyt pitkäjänteistä ja merkittävää oppiaine- ja laitosrajat ylittävää opetuksen kehittämistyötä Helsingin yliopistossa, kansallisesti ja kansainvälisesti. Hän on hyvin sitoutunut sekä oman opetuksensa että koko oppiaineen opetuksen kehittämiseen ja hyödyntää tässä keräämäänsä opiskelijapalautetta systemaattisesti.

Saarikangas on innostava ja läsnäoleva opettaja, jolle opiskelijoiden oppiminen on "sydämenasia". Hän kuuntelee opiskelijoitaan ja heidän toiveitaan herkällä korvalla, mutta myös odottaa heiltä sitoutumista. Hänelle opiskelijat ovat luontainen ja aktiivinen osa akateemista yhteisöä. Saarikankaan käyttämät opetusmenetelmät ja oppimateriaalit ovat erittäin monipuolisia ja pedagogisesti perusteltuja. Hän on julkaissut runsaasti kirjallisuutta ja artikkeleita, joista osaa käytetään myös oppikirjoina sekä tuottanut runsaasti oppimateriaalia televisioon ja verkkoon.

Hammaslääketieteen yliopistonlehtori Kimmo Suomalaisella on erittäin laaja opetuskokemus eri tyyppisistä opetustilanteista koulutuksen eri tasoilta. Hänen toiminnassaan näkyy jatkuva oman osaamisen kehittäminen ja opettajuuden pitkän polun läpikäyminen. Suomalaisen jatkuva kiinnostus opetukseen ja sen kehittämiseen näyttäytyy hänen pedagogisessa kouluttautumisessaan sekä julkaisuissaan ja kongressiesityksissään, joita hänellä on runsaasti.

Suomalaisen opetus- ja arviointimenetelmät ovat innovatiivisia ja opiskelijoiden oppimista tukevia. Osaamistavoitteiden luomisessa hän huomioi myös alan kansainvälisen kontekstin. Oppimateriaalin kehittämisessä hän on ollut kirjoittamassa lukuja mm. alan oppikirjoihin. Innovatiivisuutta tällä saralla osoittaa mm. opiskelijoiden omasta suoriutumisestaan kuvaamien videoiden käyttö oppimateriaalina. Yhteisöllisessä opetuksen kehittämisessä Suomalainen on ollut erityisen aktiivinen. Hän on toiminut sitoutuneesti todella monessa erilaisessa opetuksen kehittämiseen liittyvässä toimikunnassa.

Ekologian yliopistonlehtori Helena Åströmillä on laaja yliopistopedagoginen koulutus, jota hän ylläpitää aktiivisesti ja soveltaa asiantuntevasti omaan opetukseensa. Åström kerää järjestelmällisesti palautetta opetuksestaan ja on sisäistänyt oppimiseen ja opintomenestykseen liittyvät kriittiset tekijät kuten opiskelijoiden ajankäytön hallinnan sekä motivaatio-ongelmat. Hän on vastannut näihin ongelmiin monipuolisesti mm. lisäämällä aktivoivia elementtejä opetukseensa, ottamalla arvioinnissa huomioon kurssin aikaisia suoritteita, käymällä dialogia opiskelijoiden kanssa kurssien tavoitteista ja arviointiperusteista sekä osallistamalla opiskelijat tenttikysymysten laadintaan.

Åström soveltaa monipuolisesti opiskelijoiden aktiivista roolia korostavia opetus- ja arviointimenetelmiä. Hän on tuonut ensimmäisen opiskeluvuoden ongelmakohtiin ansiokkaita toimintatapoja, kuten opiskelijoiden ja opettajien yhteisen palautekeskustelun. Åströmin opetusmateriaali on monipuolista ja innovatiivista; erityismaininnan ansaitsee verkkopohjaisen PINKKA -oppimisympäristön ruotsinkielisen materiaalin tuottaminen. Hän on aktiivinen opetusyhteisönsä jäsen, joka on osallistunut laajasti laitos-, kampus- ja yliopistotasolla yhteisölliseen opetuksen kehittämiseen.

Palkitsemisvuosi 2014

Kuluttajaekonomian yliopistonlehtori Minna Autio on monipuolisesti mukana opetuksen kehittämisessä. Hän on useiden toimikuntien jäsen ja aktiivinen oman oppiaineen kehittäjä. Hän käyttää monipuolisia opetus- ja arviointimenetelmiä myös laajoilla luentokursseilla. Hän kannustaa, innostaa ja osallistaa opiskelijoitaan tutkimaan, oppimaan ja myös opettamaan, ja on aktiivisesti vuorovaikutuksessa opiskelijoidensa kanssa. Autio on ansioitunut myös palautekäytäntöjen kehittämisessä, kooten mm. opiskelijapalautteet kurssilaisille tiedoksi. Autio on julkaissut monipuolisesti oppimateriaalia ja artikkeleita, myös yhdessä opiskelijoiden kanssa. Hänellä on yhteistyötä eri oppiaineiden ja Aalto-yliopiston kanssa sekä kansainvälistä opetusyhteistyötä.

Yleisen oikeustieteen ja kunnallisoikeuden yliopisto-opettaja Martin Björklund on omaa toimintaansa kriittisesti reflektoiva opettaja. Hän kerää systemaattisesti palautetta opiskelijoiltaan ja etsii aktiivisesti pedagogisia ratkaisuja, jotka auttaisivat opiskelijoita oppimaan syvällisemmin. PowerPoint -kalvot ja perinteiset tentit ovat joutaneet Björklundin opetuksessa romukoppaan. Kalvoesitysten tilalla Björklund käyttää opiskelijoiden oppimista tukevaa tieto- ja viestintätekniikkaa sekä osaamisen arvioinnissa vertaisarviointia. Björklund seuraa intohimoisesti pedagogista keskustelua ja kirjallisuutta sekä toimii aktiivisesti yhdessä muiden opettajien kanssa.

Maantieteen didaktiikan yliopistonlehtori, dosentti Hannele Cantellin toiminnasta välittyy kuva monella tavalla ajan hermolla olevasta ja myös tulevaisuuteen katsovasta dynaamisesta opettajasta ja opetuksen kehittäjästä. Cantell kerää systemaattisesti palautetta opiskelijoilta ja kollegoilta sekä käyttää palautetta tutkintovaatimusten ja opetuskäytäntöjen uudistamiseen. Hänellä on alallaan merkittäviä luottamustehtäviä ja verkostoja, ja hän on kansainvälisestikin arvostettu pedagoginen asiantuntija, jonka julkaisutoiminnasta merkittävä osa edustaa oppimateriaalituotantoa. Cantell soveltaa monipuolisesti erilaisia opetus- ja arviointimenetelmiä ja on aktiivinen toimija yhteisöllisessä kehittämistyössä sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Englantilaisen filologian yliopistonlehtori Joseph Flanagan kehittää omaa opetus- ja ohjausosaamistaan seuraamalla yliopistopedagogista kirjallisuutta, analysoimalla opiskelijapalautteita sekä seuraamalla ja analysoimalla opiskelijoiden oppimistuloksia. Erityisen ansiokasta on hänen kiinnostuksensa verkko-opiskelun kehittämiseen ja laajojen luentokurssien aktivoimiseen. Flanaganin opetuksen toteutustavat ovat tavoitelähtöisiä, opiskelijoita mukaan ottavia ja oppimista monipuolisesti tukevia. Opetuksen tutkimusperustaisuus näkyy mm. opiskelijoiden projektityöskentelyn toteutuksissa. Flanagan on erittäin aktiivinen oman oppiaineensa opetuksen kehittämisessä.

Kliinisellä opettajalla Mervi Halttunen-Niemisellä on pitkä kokemus kliinisen lääketieteen opetuksessa sekä luennoitsijana että pienryhmäopettajana. Opiskelijat ovat toistuvasti valinneet hänet vuoden kouluttajaksi. Opiskelijat kiittävät hänen kunnioittavaa suhtautumistaan opiskelijoihin sekä opiskelijoiden yksilöllisen opiskelun tukemista. Halttunen-Niemisen vahvuutena on erilaisten opetusmenetelmien hyödyntäminen ja opetuksen kehittäminen niiden avulla. Halttunen-Nieminen on erityisen ansioitunut yhteisöllisessä opetuksen kehittämisessä. Hän on laaja-alainen ja aktiivinen toimija, joka on vienyt koulutuksellisen toiminnan myös yliopiston ulkopuolelle luomalla mm. moniammatillisia foorumeita, joissa eri alojen edustajat oppivat yhdessä.

Yliopistonlehtori, hydrogeologian dosentti Kirsti Korkka-Niemi on opettaja, jolla on kiinnostusta ja kärsivällisyyttä asettua opiskelijan asemaan. Hän kehittää opetustaan opiskelijalähtöisesti sekä sopeuttaa opetustaan eri opiskelijoiden tilanteisiin ja kokemuksiin. Hänen toiminnassaan näkyy jatkuva oman osaamisen kehittäminen ja opettajuuden pitkän polun läpikäyminen. Korkka-Niemi on tuottanut opetusmateriaalia, jota käytetään kansallisesti ja kansainvälisesti. Hän osallistuu ja kehittää aktiivisesti opetusta ja opetuskäytäntöjä omassa opetus- ja tutkimusyhteisössään sekä laitos- ja tiedekuntatasolla.

Tietojenkäsittelytieteen laitoksen opintoesihenkilön, yliopistonlehtori Jaakko Kurhilan työ painottuu opetuksen johtamiseen ja kehittämiseen. Kurhilan toiminnassa välittyy poikkeuksellinen visionäärisyys, kekseliäisyys ja uuden luominen sekä erinomainen pedagoginen ymmärrys ja pitkäaikainen kehittämistoiminta. Hän painottaa voimakkaasti tutkimukseen perustuvaa opetusta yhdessä innovatiivisten opetusmuotojen kanssa sekä dynaamista ja jatkuvaa kontaktia opiskelijoihin ja kollegoihin. Kurhilan yhteisölliset ansiot ovat erittäin laajat ja monipuoliset osoittaen poikkeuksellista innovatiivisuutta ja tuloksellisuutta sekä omassa oppiaineessaan että tiedekunta- ja yliopistotasolla.

Sairaala- ja terveyskeskusfarmasian yliopistonlehtori Raisa Laaksosella on kansainvälinen koulutuspohja ja kokemus työskentelystä kansainvälisellä tasolla (Lontoon ja Bathin yliopistoista). Laaksonen on ansioitunut opiskelijoiden oppimista edistävien opetus- ja ohjauskäytäntöjen kehittäjänä ja toteuttajana mm. luomalla farmasian erikoistumiskoulutukseen soveltuvan pätevyyskehyksen, OSCE-tenttien oppimateriaalit ja ongelmalähtöiseen opetukseen tarkoitetut potilastapaukset. Hän hyödyntää opetustyössään yhteistyöverkostojaan, joita ovat mm. sairaalat, terveyskeskukset, muut sidosryhmät sekä muut kotimaiset ja ulkomaiset yliopistot.

Matematiikan didaktiikan yliopistonlehtori Anu Laine on monipuolinen, pitkäjänteistä opetuksen kehittämistyötä tekevä ja palkittu opettaja ja yhteistyökumppani. Hänen opetuksensa ja opetuksen kehittämistyönsä on hyvin vahvasti tutkimusperusteista. Laineen opetuksessa on merkittävää vuorovaikutteisuus ja opiskelijoiden osallistaminen opetuksen kehittämiseen. Hän on innovatiivinen oppimateriaalien tuottaja, kehittäen myös uusia multimediapohjaisia oppimateriaaleja kursseille. Laine soveltaa monipuolisia palautekäytänteitä opetuksessaan, kehittää järjestelmällisesti opetustaan opiskelijapalautteen perusteella sekä omaa osaamistaan mm. täydennyskoulutuksen avulla. Hän on aktiivinen opetuksen kehittäjä omassa yksikössään ja keskeinen opetuksen kehittäjä omalla alallaan.

Tietojenkäsittelyopin lehtori Heikki Lokki on aidosti opettamiseen omistautunut sekä jatkuvaan ja pitkäjänteiseen kehittämistyöhön sitoutunut opettaja. Hänen korkea pedagoginen tietoisuutensa näkyy hänen oman osaamisensa kehittämisessä, hänen käyttämissään opetusmenetelmissä ja oppimateriaaleissa kuin myös yhteisöllisessä opetuksen kehittämisessä. Lokin vahvuuksiin kuuluu opetusorientoitunut lähestymistapa ja aito kontakti opiskelijoihin sekä vahva yhteys myös työelämän vaatimuksiin, joita vastavalmistuneet maisterit kohtaavat tietojenkäsittelyn alueella. Lokki on aktiivinen vaikuttaja ja opetuksen kehittäjä useissa tiedekunnan ja yliopistotason opetuksen kehittämiseen liittyvissä työryhmissä ja hänen asiantuntijuuttaan arvostetaan myös valtakunnallisesti.

Taloustieteen yliopistonlehtori Chiara Lombardinilla on pitkä opetuskokemus ja hän on keskeinen opetuksen kehittäjä ja hengenluoja omalla laitoksellaan, vaikuttaen myös tiedekuntatasolla. Hän on aidosti kiinnostunut opiskelijoiden oppimisen edistämisestä ja kehittää opetustaan jatkuvasti tätä varten. Innostuksen lisäksi hänen opetusosaamisensa kehittäminen perustuu myös pedagogisiin opintoihin ja systemaattiseen palautteen keräämiseen sekä opiskelijoilta että kollegoilta. Pienryhmä- ja yksilötehtävät, tietokoneavusteiset tehtävät, ryhmäpohdinnat ja blogimerkinnät ovat hänen opetuksensa arkipäivää.

Yliopistonlehtori Pekka Louhiala on merkittävä lääketieteellisen etiikan opetuksen kehittäjä sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Hänen opetuksensa keskittyy opiskelijoiden oppimisprosessin ohjaamiseen ja oman ajattelun kyseenalaistamiseen. Louhiala on erityisen ansioitunut oppimateriaalin tuottajana, minkä lisäksi hän on julkaissut myös pedagogiikkaan liittyviä artikkeleita. Yliopiston perus- ja jatko-opiskelijoiden opettamisen lisäksi hän on suosittu puhuja erilaisissa alan tilaisuuksissa sekä koti- että ulkomailla.

Etiikan, filosofian historian ja soveltavan filosofian yliopistonlehtori Olli Loukolan vahvuutena on runsas kansainvälinen yhteistyö opetuksen saralla. Hän on syvällisesti ajatteleva, pedagogisesti pohtiva opettaja, joka systemaattisesti kehittää oman tieteenalansa opetusta ja oppimateriaaleja sekä ohjaa opiskelijoitaan kriittiseen ajatteluun. Loukolan ansioituneen opetuksen kehittämistyön tuloksena on syntynyt myös kansainvälinen maisteriohjelma.

Kliininen opettaja Leila Niemi-Murola on aktiivinen ja sitoutunut opetuksen kehittäjä sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Hänen ansionsa ovat keskittyneet erityisesti opetuksen koordinointiin ja laajempiin opetusjärjestelyihin, kuten lääketieteen perusopetuksen monipuolistamiseen ja simulaatio-opetuksen kehittämiseen. Niemi-Murola onkin valittu tiedekuntansa vuoden opetushenkilöksi 2013, mikä myös onnistumisesta kohdata opiskelijat ja heidän tarpeensa. Hänen intohimonsa koulutuksen ja oman opettajuuden kehittämiseen näkyy aktiivisessa pedagogisessa julkaisemisessa sekä säännöllisessä osallistumisessa alan opetuksen kehittämisen kongresseihin.

Anatomian ja kehitysbiologian yliopistonlehtori Mikael Niku on pidetty eläinlääketieteen opettaja, joka on opettanut myös muissa tiedekunnissa. Hänen opetuksen kehittämisensä pohjautuu vahvasti yliopistopedagogiseen koulutukseen sekä palautteen keräämiseen ja sen hyödyntämiseen. Hän yhdistää opetuksen ja tutkimuksen luontevasti ja hänen opetus- ja arviointikäytännöt ovat monipuolisia ja aktivoivia. Hän on suunnitellut runsaasti havainnollistavaa ja kiinnostavaa luento- ja oppimateriaalia sekä kehittänyt sähköisiä oppimisalustoja. Niku osallistuu aktiivisesti tiedekuntansa opetuksen kehittämiseen.

Englannin kääntämisen yliopistonlehtori Mari Pakkala-Weckströmin on aktiivinen opettaja, joka on aidosti kiinnostunut sekä kehittämään opetustaitoaan että auttamaan opiskelijoita oppimaan käsiteltävät asiat mahdollisimman hyvin. Pakkala-Weckströmin opetus on oppimista tukevaa ja tutkimuksellisuus on nivottu opetukseen erityisen hyvin. Hänen oppimateriaalin tuotantonsa on monipuolista ja pedagogisesti ajateltua. Pakkala-Weckströmin kerää palautteita systemaattisesti ja käyttää niitä luovasti hyväkseen opetuksen uusimisessa. Hän korostaa erityisesti keskustelun merkitystä opetuksessa.

Vertailevan oikeushistorian professorilla Heikki Pihlajamäellä on laaja opetuskokemus sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Pihlajamäki on toteuttanut monipuolisia ja innovatiivisia kursseja (mm. draamakurssi, LamminLaki-kurssi), joissa tuetaan oppimista ja korostetaan tutkivaa oppimista sekä opiskelijoiden aktiivista roolia. Hän on ollut kehittämässä oikeustieteelliseen opetukseen ongelmalähtöistä opetusta 2000-luvun alussa toimien tässä alansa uranuurtajana. Pihlajamäki on tuottanut runsaasti opetusmateriaalia jotka ovat tunnettuja sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Hän on toiminut yhteisöllisesti ja aktiivisesti tiedekunnassaan opetuksen kehittämiseksi, samoin kuin myös yliopistotasolla.

Yleisen kirkkohistorian ja sukupuolentutkimuksen dosentti, yliopistotutkija Päivi Salmesvuori on syväsuuntautunutta oppimista tukeva, innovatiivinen opettaja, jonka toimintaa luonnehtii kansainvälisesti orientoitunut tutkimustoiminta ja kollegiaalista kehittämistä eteenpäin vievä opetuksen kehittäminen. Salmesvuori käyttää innovatiivisia opetus- ja arviointimenetelmiä sekä kerää, analysoi ja hyödyntää säännöllisesti palautetta opetuksestaan ja antaa laajasti palautetta opiskelijoille. Hän on alansa kansainvälisiä toimijoita paitsi tutkimuksen myös oppimateriaalituotannon saralla. Hän sekä tuo että vie hyviä opetuskäytänteitä eteenpäin kansainvälisten tutkijavierailujensa myötä.

Farmakologian ja toksikologian yliopistonlehtori Outi Salminen on toiminut pitkään opettajana ja kehittänyt osaamistaan muun muassa kouluttautumalla, julkaisemalla pedagogisia artikkeleita sekä osallistumalla alan opetuksen kehittämisen kongresseihin. Erityisinä ansioina Salmisella on kokemus opetustyön koordinoinnista ja monipuolisten opetusmenetelmien hyödyntämisestä opetuksessa. Hänen opetustapansa on käytännönläheinen ja opiskelijoiden oppimista tukeva. Salminen on kehittänyt innovatiivisia oppimateriaaleja käyttämiinsä opetus- ja työmuotoihin kuten roolityömuotoon. Hän on keskeinen henkilö tiedekuntansa opetuksen kehittämisessä.

Eläinlääketieteellisen epidemiologian yliopistonlehtori Anna-Maija Virtala on aktiivinen pedagoginen toimija ja alansa ainoa opettaja Suomessa. Hän käyttää yhteistoiminnallisia ja aktivoivia opetus- ja arviointimenetelmiä, ja on tuottanut monipuolisesti oppimateriaaleja. Hänen toiminnastaan nousee vahvasti esille omakohtainen tarve ja halu opetuksen kehittämiseen. Virtala tekee pedagogista tutkimusta ja on pitänyt runsaasti pedagogisia esityksiä ja työpajoja. Virtalalla on sekä kansallista että kansainvälistä laajaa yhteistyötä opetuksen kehittämisen saralla.

Palkitsemisvuosi 2013

Professori Maija Aksela on toiminut pitkään ja ansioituneesti kemian laitoksen ja erityisesti opettajankoulutuksen opettajana, tutkijana ja tutkimusjohtajana. Hän on ollut perustamassa Valtakunnallista LUMA-keskusta ja johtanut sen käytännön toimintaa alusta asti. Aksela on erittäin monipuolinen ja asiantunteva opettaja, ohjaaja sekä opetuksen kehittäjä, joka julkaisee ja toimii myös kansainvälisellä tasolla. Akselalla on massiivisia opetuksen kehittämishankkeita mm. LUMA ja Gadolin sekä kauttaaltaan moniulotteista, tutkimuspohjaista kehittämistoimintaa. Hänellä on laaja pedagoginen koulutus ja hän on ilmeisen tehokas organisaattori ja opetustoiminnan johtaja. Hän on julkaissut ahkerasti opetukseen liittyviä tekstejä ja oppikirjoja. Hänen opetusportfolionsa kattaa kaikki arvioinnin osa-alueet ja niistä kaikista on vakuuttavaa näyttöä. Aksela tekee laajasti hienoa yhteistyötä ja noudattaa niissä johdonmukaisesti yhdessä oppimisen periaatteita.

Yliopistonlehtori Lotta Aunio on omaääninen, aktiivinen ja innostava opettaja, joka on selvästi oman alansa, bantukielten ja Afrikan tutkimuksen vankka asiantuntija sekä oman oppialansa opetuksen kehittäjä. Hän on kehittänyt opetusta omalla alallaan ja yhteistyössä laitoksen muiden oppialojen kanssa kehittämällä kaikille yhteiset johdanto- ja metodikurssit. Hänellä on moderni, erilaisia oppijoita huomioon ottava käsitys kielten oppimisesta. Aunio kuvaa opetustaan hyvin opiskelijalähtöisesti korostaen sitä, että jokainen kielenoppija itse suunnittelee, miten oppii kieltä. Päämääränä on käytännön kielitaito, jota opiskelijoiden kanssa yhdessä kehitetään erilaisin virikkein ja oppimismenetelmin. Opiskelijoiden lausunnosta tulee ilmi, että hakija käyttää hyvin monipuolisia oppimateriaaleja ja virikkeitä sekä antaa jatkuvasti rakentavaa palautetta opiskelijoille. Opiskelijat ilmoittavat, että Aunion kurssilla he todella oppivan swahilin kieltä ja yltävät erinomaisiin suorituksiin. 

Aunion hakemuksesta käy ilmi hieno kaari ja kasvu yliopisto-opettajaksi. Hän analysoi hyvin omaa kehitystään yliopisto-opettajaksi. Hän kuvaa myös sitä, miten on kehittänyt opetustaan vertaispalautteen avulla. Hakijalla on yliopistopedagogista koulutusta ja osa niistä on suoritettu Isossa-Britanniassa. Portfoliossa tulee selvästi ilmi opettajan pedagogisen ajattelun sisäistäminen ja pedagogisen tutkimustiedon soveltaminen käytännön opetustyöhön. Aunio on kirjoittanut omalta alaltaan monia oppikirjoja, mm. swahilin kielen perusoppikirjan suomeksi. Lotta Aunio toteuttaa yhteisöllisyyttä monipuolisesti, edistää yhteisöllisyyttä omassa yksikössään sekä tekee yhteistyötä eri oppialojen välillä.

Kristiina Brunila is a Postdoctoral Researcher of Educational Sciences, specialized in Education and Social sciences. Considering the rather early stage of her career (PhD 2009, docent 2012), Kristiina Brunila’s merits are extensive. She has received two academic educator awards, she has been active in fund-raising for teaching-related research projects, being successful with both national and EU-based funding bodies. She has been a visiting scholar in three different countries and supervised or is supervising several doctoral and master’s theses. She is/has been also an active actor in many academic organizations or meetings, and her recent education-related publishing activity is excellent. Taken together, she is an energetic and highly productive teacher and researcher. 

Brunila’s application shows a self-critical and analytical approach to developing her own teaching and supervision competence. She combines student feedback and research as a basis of development and creating a supportive atmosphere for learning. Her ideas about concepts such as decentring the classroom and the relationship between knowledge and power are fresh and inspiring. Based on the portfolio and the many extracts from students’ feedback therein, Brunila is a very encouraging teacher. To this end, she emphasizes and uses discussions extensively in her teaching, and furthermore, she puts effort on diluting the distance between students and the teacher. She guides her students to self-awareness and critical thinking. Brunila uses all kinds of teaching materials in her own teaching, including not only web-based materials and platforms and written study materials but also a range of materials from political documents to magazines, tv, etc. 

Considering participation in collaborative development of teaching, Brunila has not only been active in existing networks and in opening discussions, but she is one of the two coordinators of “Rhizome”, a newly established research network with participants from UH and other universities. 

Johan Bärlund är professor i Nordisk rätt och har en lång och månsidig karriär som lärare och forskare i juridik. I sin ansökan beskriver Bärlund förträffligt sin utveckling som lärare under de senaste dryga tio åren. Här framgår såväl de pedagogiska studierna som utnyttjandet av den egna pedagogiska forskningen som utgångspunkt för utvecklandet av den egna undervisningsförmågan. I sina undervisningsmetoder visar han fortfarande prov på nya initiativ och hans medverkan i den gemensamma utvecklingen av undervisningen vid juridiska fakulteten har varit av stor betydelse. Hans aktiva verksamhet i att introducera god pedagogisk praxis har sålunda kommit inte bara hans egen undervisning utan även hela fakulteten till godo. Bärlund har producerat läromaterial i traditionell bokform som är i användning som kurslitteratur även vid andra läroanstalter. I över ett decennium har han använt sig av webbaserad stöd i sin undervisning. Han distribuerar kursunderlag, hemuppgifter och information om undervisningen samt samlar feedback genom webben. Beträffande den gemensamma utvecklingen av undervisningen har Bärlund varit en banbrytare. Ett stort antal av reformerna inom juridiska fakultetens undervisning har baserat sig på hans initiativ.

Yliopistonlehtori Szabolcs Galambosi on merkittävästi uudistanut opetusta opiskelijalähtöisempään suuntaan fysiikan laitoksella. Opetuksen uudistamisessa hän nojautuu systemaattisesti oppimistuloksiin ja opiskelijapalautteisiin. Hän on analysoinut opiskelijapalautteita mm. aikasarjojen avulla sekä kehittänyt opiskelijapalautteen keräämisen tapoja. 

Galambosi on kehittänyt tutkimuslähtöisesti opetuksen alueen innovaatioita kuten ongelmalähtöistä opetusta, erilaisten opetusmuotojen yhdistämistä ja opetusteknologian käyttöä. Hän on myös kehittänyt uusia arviointikäytänteitä. Oman opetuksen analysoimiseen hän on käyttänyt mm. videointeja. Galambosi on tehnyt yhteistyötä opetuksen kehittämisessä oman laitoksen sisällä ja tiedekunnan opetuksen tukiverkostossa. Hän on julkaissut opetuksen innovaatioita sekä esitellyt niitä erilaisissa seminaareissa ja konferensseissa. Hänellä on yliopistopedagogista koulutusta, hyvän opetuksen tunnustuspalkintoja ja laajaa kokemusta erilaisilta kursseilta ja laboratorio-opetusjaksoilta.

Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaalla on pitkä kokemus systemaattisen teologian laitoksen tutkijana, opettajana ja johtajana. Hänet on useasti palkittu ansioistaan opettajana ja oppimateriaalien tuottajana. Lisäksi hänellä on ollut ja on lukuisia luottamustehtäviä erilaisissa kansallisissa eettistä toimintaa pohtivissa neuvottelukunnissa. 

Hallamaalla on vankka ja laaja opetus- ja ohjauskokemus sekä opetuksen kehittämisen tausta. Hallamaan pedagoginen kouluttautuminen on vähäistä, mutta hänen opetuskokemuksensa ja innovatiivisuutensa opetuksessa on vahvaa. Hallamaa on systemaattisesti kehittänyt opetustaan ja konkretisoi portfoliossa kehittämistyötään hienosti. Myös lausunnot tukevat hänen panostustaan opetuksen kehittämisessä. Hallamaan opetuksessa ja opetusfilosofiassa korostuu molemminpuolinen ja vastavuoroinen oppiminen sekä kehittyminen opiskelijoiden kanssa. Hallamaa näkeekin opiskelijat resurssina ja voimavarana. Hän kokeilee tavoitteellisesti uusia opetusmenetelmiä opetuksessaan, kerää palautetta opiskelijoilta sekä arvioi ja kehittää opetustaan yhdessä opiskelijoidensa kanssa. Hallamaan oppimateriaalin käyttö ja tuotto on monipuolista ja opiskelijoiden oppimista edistävää. Hän osallistuu laajasti opetuksen kehittämiseen omassa yhteisössä, koko tiedekunnassa ja yliopistossa.

Yliopistonlehtori Heikki Hervonen on ollut tärkeässä asemassa lääketieteellisen tiedekunnan opetuksen suunnittelussa, tutkintouudistuksissa, opetusmenetelmien uudistuksessa ja opetuksen laadun kehittämisessä. Suuri muutos tiedekunnassa oli PBL -menetelmän käyttöönotto, missä Hervonen on ollut mukana kehittäjänä alusta asti. Hän on myös osallistunut lääketieteen opetuksen kehittämiseen useissa kansallisissa toimikunnissa. Hän on saanut tunnustukseksi ansioistaan mm. yliopiston Eino Kaila -palkinnon sekä lääketieteellisen alan opetuksen palkintoja. 

Yhteisöllisen opetuksen kehittämisen lisäksi Hervonen on kehittänyt jatkuvasti omaa opetusosaamistaan (koulutukset, systemaattinen palautteen keruu, seminaareihin osallistuminen, opetusinnovaatiot) sekä tuottanut PBL oppimateriaalia, joita hän myös jakaa muiden opettajien kanssa. Hervonen on kiinnostunut tutkimuksellisesta opetuksen kehittämisestä ja hänellä on alan artikkeleita opetuksen kehittämisestä. 

Yliopistonlehtori Riitta Jyrhämällä on pitkä ja menestyksekäs ura opettajankouluttajana Helsingin yliopistossa. Hän on toiminut aktiivisesti useassa roolissa, kuten opettajankoulutuslaitoksen varajohtajana, tutkijana ja ainedidaktiikan lehtorina. Jyrhämällä on runsaasti kokemusta ja perehtyneisyyttä kasvatuksen ja koulutuksen kysymyksiin varhaiskasvatuksesta yliopistopedagogiikkaan. Oman opetuksen kehittämisessä paino on opiskelijapalautteiden ja kriittisen reflektion hyödyntämisessä. Hän antaa myös vastapalautetta opiskelijoille. Jyrhämän ansiot oppimateriaalien kehittämisessä ovat tuntuvat. Portfoliosta välittyy kuva innostavasta ja läsnäolevasta opettajasta. 

Jyrhämä ottaa aktiivisesti kantaa myös yhteiskunnallisiin asioihin julkaisemalla tieteellisiä ja tiedettä popularisoivia tekstejä. Erityisesti luokanopettajan koulutuksen oppimateriaaleiksi sopivien aineistojen tuottamisen ohella hänellä on ollut ja on todennäköisesti edelleen myös useita tutkimusprojekteja johdettavaan. Jyrhämän ohjauskokemus kattaa yli 300 ohjattua opinnäytettä opettajatutkielmista väitöskirjoihin. Kun meriittien listaan vielä lisätään kansainvälinen kokemus ja tehtävät konferenssien järjestämisessä, piirtyy Riitta Jyrhämästä kuva erittäin osaavana, työhönsä sitoutuneesta yliopistolaisesta. Eino Kaila -palkinto vuodelta 2011 viitoittaa jatkoa uusiutuviin ja monipuolisiin työtehtäviin.

Kliininen opettaja ja koordinoiva yliopistonlehtori Terhi Karaharju-Suvanto on laaja-alainen hammaslääketieteen opetuksen kehittäjä sekä perus- että täydennyskoulutuksessa. Hänellä on hammaslääkärikouluttajan erityispätevyys. Karaharju-Suvanto on kehittänyt jatkuvasti omaa opetusosaamistaan ja kuvaa konkreettisesti, miten pedagoginen koulutus on vaikuttanut tähän kehittämistyöhön. Hänellä on tutkimusaktiviteettia ja -julkaisuja myös opetuksen tutkimuksessa. Hänen opetuksensa on selkeästi linjakasta. Karaharju-Suvanto on jakanut hyviä opetuskäytäntöjä pedagogisissa seminaareissa ja julkaisuissa. Hän osallistuu yhteisölliseen opetuksen kehittämiseen paikallisella, kansallisella, eurooppalaisella ja globaalilla tasolla.

Leena Karlsson on englannin kielen yliopistonlehtori Kielikeskuksessa. Hän on oman alansa monipuolinen ja vahva osaaja sekä systemaattinen opetuksen kehittäjä. Karlsson on panostanut pitkäjänteisesti myös erilaisten kielen oppijoiden oppimisen tutkimukseen, ohjaukseen ja ohjauksen kehittämiseen. Karlsson kuvaa, että hänen ajatuksensa opetuksesta perustuu ajatukseen kielitaidosta monimuotoisena, muuttuvana, kontekstista riippuvana osana identiteettiä, ei vain kognitiivisena kykynä, jota voidaan testata. Hän on tutkimuksissaan paneutunut myös kielen oppimistilanteisiin liittyvien subjektiivisten ja emotionaalisten kokemusten analyysiin. Karlsson on tutkimusperustainen kielen opettaja ja opetuksen kehittäjä. Tutkimus on relevanttia kielen opetuksen ja oppimisen kannalta ja hakijalla on tuoreita tutkimusjulkaisuja. Karlssonin opetuskirjo ja -kokemus on laaja. Pääosa hänen opetuksestaan liittyy Autonomous Learning Modules (ALMS) -kehittämiseen ja toteuttamiseen sekä englannin akateemisten ja ammatillisten taitojen kursseihin. 

Karlsson on ollut mukana rakentamassa keskeisiä englannin kielen verkkopohjaisia itseopiskelumateriaaleja. Hakija on toiminut pitkään ja systemaattisesti Kielikeskuksen yhteisöllisyyttä tukien. Sen lisäksi hän on verkostoitunut kansallisiin ja kansainvälisiin yhteisöihin, joiden tutkimusperustaista osaamista hän on välittänyt Helsingin yliopiston kielten opetukseen. Portfolio kattaa hienosti kaikki Opettajien akatemian kriteeristön osa-alueet ja kaikki hakudokumentit tukevat toisiaan, antaen hakijasta yhtenäisen kuvan erittäin vahvana opettajana, joka on antautunut kehittämään opetusta ja opiskelijoiden oppimista tutkimusperustaisesti ja yhteistyössä kielten opetuksen yhteisön kanssa.

Nely Keinänen is a university lecturer of English philology, specialized in Shakespeare. She is a dedicated teacher with a flaming passion into teaching and learning. In her teaching activities she brings Shakespeare’s literary work to life together with her students. Keinänen teaches a wide range of topics, ranging from Shakespeare to modern British and American drama, Modernist British literature, Children’s literature, ecocriticism to translation. Her teaching covers different levels and she supervises MA students and examines MA theses. Keinänen is very active in the world of theatre, translating Finnish drama and bringing drama into her teaching and student learning in many ways. She actively uses drama pedagogy as a language learning method, makes visits to theatre as part of student learning process and organizes yearly a Shakespeare trip to Great Britain so that students visit Stratford-upon-Avon and Globe theatre and share the passion for Shakespearean theatre together with their devoted teacher. Keinänen has also dedicated time for supervision and academic writing, giving constant constructive feedback on students’ writing, so that their writing processes improve. 

The portfolio gives a solid picture of a devoted teacher who engages her time and effort in studentcentered learning. Keinänen is an enthusiastic teacher who develops her scholarship in many ways, in taking courses of university pedagogy, but also in participating in the world of drama in many ways. She collaborates with local secondary schools by organizing Shakespeare workshop for their students and translates modern Finnish drama in English.

Harri Kettunen on Latinalaisen Amerikan tutkimuksen yliopistonlehtori. Hän on opiskelijakeskeinen ja vuorovaikutteinen opettaja, joka on vahvistanut osaamistaan pedagogisen kouluttautumisen kautta. Kettusella on opiskelijat huomioonottava opetustapa ja hän korostaa motivoimisen merkitystä, mikä näkyy myös hänen käytännön opetuksessaan. Kettunen kerää systemaattisesti palautetta ja kuvaa vakuuttavasti vertaispalautteen ja yhteisopetuksen merkitystä. Hänen portfoliossaan on raikkaita näkemyksiä linjakkuudesta ja hän korostaa linjakkuuden merkitystä omassa opetuksessaan. Kettunen edistää opiskelijoiden ajattelua, luovuutta ja eri tieteenalojen tuomia mahdollisuuksia opetuksen toteuttamisessa. Hän on tuottanut sekä pedagogista materiaalia että runsaasti oman alan verkko- ja oppimateriaalia, joita käytetään laajasti myös kansainvälisesti. Kettunen käyttää erilaisia arviointimenetelmiä tilanteesta riippuen sekä tuo esiin arvioinnin linjakkuuden merkityksen. Kettunen tekee runsaasti opetusyhteistyötä oman laitoksen sisällä, eri yliopistojen välillä kansallisesti ja kansainvälisesti sekä opiskelijoiden kanssa. Hän on aktiivisesti toiminut opetuksen kehittämisen eteen omassa yksikössään, mutta myös kansainvälisesti. 

Yliopistonlehtori Hanna-Riitta Kymäläinen on pitkän linjan yliopisto-opettaja, jolla on ollut erilaisia opetustehtäviä jo ennen lehtoriksi tuloaan. Nykyinen toimi on maatalouden ympäristöteknologian oppiaineessa. Kymäläisellä on poikkeuksellisen vankka yliopistopedagogiikan koulutustausta ja näyttöä koulutuksen hyödyntämisestä. Hän on ohjannut lukuisia graduja ja muita opinnäytetöitä, minkä lisäksi hänellä on erittäin laaja kokemus monipuolisen oppimateriaalin tuottamisesta. Hän on kehittänyt omia opetus- ja arviointimenetelmiään systemaattisesti. Kymäläinen jakaa opetukseen liittyvää erinomaista osaamistaan ja hyviä käytänteitä laitostasoa laajemminkin, jolloin suurempi yhteisö pääsee kokeilemaan niitä. Hänellä on erityisen paljon pedagogisia julkaisuja ja muita aktiviteetteja, kuten konferenssiesitelmiä. Kymäläisen opetusportfolion perusteella syntyy selkeä ja vahva käsitys yhteisöllisyyttä ja yhteistyötä edistävästä opettajasta sekä opettajuuttaan ja opetustaan systemaattisesti kehittävästä opettajasta. 

Eläinlääketieteellisen anatomian yliopistonlehtori Juha Laakkosella on pitkä opetuskokemus. Hän on kehittänyt osaamistaan seuraamalla kokeneempien opettajien työtä, osallistumalla yliopistopedagogiikan kursseille, keräämällä systemaattisesti palautetta opetuksestaan ja verkostoitumalla kansainvälisesti. Hänellä on laaja vastuu ensimmäisen vuosikurssin anatomian opetuksesta, josta hän on saanut erinomaista opiskelijapalautetta ja hänet on palkittu tiedekunnan kokovuosipalautteeseen perustuvalla opetuspalkinnolla vuonna 2011. 

Laakkonen yhdistää käyttämiään opetusmenetelmiä hyvin pedagogisiin menetelmiin ja perustelee niitä portfoliossaan hienosti. Hän kannustaa opiskelijoita tiedonrakentamiseen, keskustelee opintojakson alussa opiskelijoiden kanssa kurssin oppimistavoitteista sekä suunnittelee ja toteuttaa opetuksensa linjakkaasti. Tenttien lisäksi hän käyttää suullisia väliarviointeja. Hän antaa keräämästään opiskelijapalautteesta vastapalautetta opiskelijoille oppimisalustan tai sähköpostin kautta sekä kertoo opiskelijoille kurssin alussa miten aikaisempi palaute on vaikuttanut kurssin kehittämiseen. Hän käyttää keräämäänsä palautetta sekä muuta aineistoa pedagogisten artikkeleiden sekä muiden analyysien tekemiseen. 

Laakkonen on kiinnostunut erityisesti opetusmateriaalien kehittämisestä. Hän on kehittänyt ja käyttänyt uusia opintomateriaaleja, mm. kuvatauluja virtuaalimallien pohjalta ja silikonijäljennöksien pohjalta tehtyjä suuren resoluution kuvannusmalleja makroskooppisten pehmytkudosten visualisoimiseksi. Vuonna 2011 hän otti käyttöön ns. plastinaatiomallit ensimmäisenä Suomessa. Luennoituaan parasitologiaa ekologian ja systematiikan laitoksella hän opiskelijapalautteen perusteella kirjoitti aiheesta ensimmäisen suomenkielisen oppikirjan. Hänen kurssimateriaalinsa ovat ajantasaisia ja havainnollistavia, ja tukevat näin hienosti opiskelijoiden oppimista. Hän on myös esitellyt oppimateriaalejaan kansainvälisesti anatomian opetusta käsittelevissä sessioissa. 

Laakkonen on osallistunut myös yhteisölliseen opetuksen kehittämiseen, mm. suunnittelemalla yhteispohjoismaista (NOVA) kurssia, osallistumalla opetuksen kehittämispäiviin, kehittämällä opetustaidon arvioinnin arviointimatriisia sekä osallistumalla kansainvälisiin kokouksiin, joissa on myös käsitelty anatomian opetusta.

Petri Luomanen toimii Uuden testamentin sekä varhaiskristillisen kulttuurin ja kirjallisuuden professori yliopistonlehtorina eksegetiikan osastolla. Hän on ilmeisen motivoitunut ja innostunut opettaja. Hänellä on runsaasti pedagogisia opintoja ja hänen opetuskäytänteissä näkyy pedagoginen osaaminen ja tietoisuus. Hakemuksen perusteella opetuksessa näkyy tieteen ja opetuksen vuoropuhelu sekä systemaattisuus ja pitkäjänteisyys opetuksen kehittämisessä. Hän kerää systemaattisesti ja monipuolisesti palautetta opiskelijoilta (mm. välipalautteet) ja hyödyntää keräämänsä palautetta. Luomasen hakemuksesta kuvastuu aito välittäminen opiskelijoiden oppimisesta. Hän korostaa opetuksen ilmapiiriä ja erilaisia opiskelutapoja sekä haluaa kehittää opetustaan oppimalla ja vertailemalla muiden kanssa opetustaan. Luomasen opetuksessa näkyy linjakkaan opetuksen sisäistäminen ja käyttäminen, kriittinen oman toiminnan 

reflektointi ja arvioiminen sekä opiskelijoiden osaamistavoitteiden pohtiminen ja työstäminen. Hän osallistaa opiskelijat osaamistavoitteiden määrittelyyn sekä ottaa heidät mukaan opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Luomanen myös kytkee onnistuneesti yhteen opetuksen ja tutkimuksen. 

Luomanen antaa aktiivisesti palautetta oppimisesta kurssin aikana ja haluaa huomioida erilaisia oppijoita ja opiskelijoita opetuksessa ja opetuksen suunnittelussa. Hänen opetusmateriaalinsa ovat innovatiivisia ja niiden tuottaminen pohjautuu käytännön tarpeisiin. Hän on aktiivinen oppimateriaalien kehittämisessä ja saanut myös muita mukaan tuottamaan materiaalia. Luomanen toimii aktiivisesti yhteistyössä opettajien kanssa sekä laitoksellaan, tiedekunnassa että kansainvälisesti ja on aktiivinen ja aloitteellinen yhteistyön tekijä.

Biotekniikan yliopistonlehtori Pauliina Lankisella on erittäin vankka yliopistopedagoginen koulutus ja hän on ollut edelläkävijänä oman opetusosaamisensa kehittämisessä tiedekunnassaan. Lankisen erityisenä vahvuutena on hänen selkeä näkemys tutkimukseen perustuvasta opetuksesta. Hän käyttää monipuolisesti erilaisia opetusmenetelmiä ja on kiinnostunut niiden kehittämisestä. Lankinen on yhteisöllinen, innostava ja motivoiva opettaja. Opetus- ja ohjauskäytännöt on erittäin hienosti ilmaistu ja tiivistetty ja portfoliossa näkyy hakijan omakohtainen ote ja opetusajattelu. 

Lankisella on paljon erilaisia opetuksen kehittämishankkeita ja selkeää näyttöä systemaattisesta ja määrätietoisesta opetuksen kehittämisestä. Portfoliosta välittyy innostus opetukseen ja sen kehittämiseen, omaan kouluttautumiseen ja hyvien käytäntöjen edistämiseen. 

Professori Kirsti Lonka on yksi tunnetuimmista kasvatuspsykologeista maassamme. Hän on monipuolisesti meritoitunut ja kokenut pedagogi. Hän on erittäin kansainvälisesti verkottunut ja toiminut vierailevana professorina useassa huippuyliopistossa. Kasvatuspsykologian oppiainevastaavana hän on vastuussa alan kurssien tutkintovaatimusten ja opetusohjelmien kehittämisestä. 

Longan opetuksen kehittämishistoria on pitkä ja vaikuttava ja se on poikkeuksellisen vahvasti painottunut tutkimusperustaiseen kehittämiseen. Longalla on monipuolista näyttöä meriiteistään, kuten esimerkiksi opiskelijakeskeisten opetusmenetelmien kehittäminen ja innovatiivinen tapa ottaa käyttöön tieto- ja viestintäteknisiä välineitä opetukseen ja tutkimukseen. Uusimpana innovaationa hänellä on Siltavuorenpenkereelle toteutettu Minervatori, joka on toiminnallisuutta, aktivoivaa opetusta ja erilaisten teknologioiden opetuskäyttöä tukeva muunneltava oppimisympäristö. Hän on myös ahkera oppimateriaalin tuottaja ja hänen kirjoittamiaan julkaisuja käytetään laajasti oppimateriaalina. Opiskelijoiden mukaan Lonka on yhteisöllinen, innostava ja motivoiva opettaja sekä suosittu gradu- ja väitöskirjaohjaaja. Hän kehittää jatkuvasti kurssejaan opiskelijoilta saadun palautteen, myös välipalautteen perusteella. Lonka on tiedekunnan keskeisiä opetuksen kehittämisen alan toimijoita, minkä lisäksi hänen panoksensa koko yliopiston opetuksen kehittämiseen on ollut keskeinen. Longan ansiot ovat kiistattomat innostavana ja reflektiivisenä yliopistolaisena, jolla on vankkaa tunnettavuutta myös yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen saralla. 

Yliopistonlehtori Matti Luukkainen on toiminut erilaissa tehtävissä tietojenkäsittelytieteen laitoksella, opettanut erilaisia kursseja ja ohjannut lukuisia graduja sekä muita opinnäytetöitä. Hänellä on työkokemusta myös muista korkea-asteen oppilaitoksista. Luukkainen kuvaa oman pedagogisen ajattelunsa kehittymistä oman reflektion, pedagogisten opintojen ja opiskelijapalautteen tukemana. Kuvauksesta selviää, kuinka hän on systemaattisesti lisännyt opiskelijalähtöisyyttä ja -keskeisyyttä opetuksessaan, kehittänyt arviointikäytänteitä sekä tehostetun kisällioppimisen mallin. Hän kuvaa tätä mallia monipuolisesti ja analysoi sitä linjakkaan opetuksen viitekehyksessä. Luukkainen on kehittänyt opiskelijapalaute- ja vastapalautekäytänteitä sekä ottanut käyttöön erilaisia verkkotyökaluja, kuten irc-keskustelut. Tällaiset online-palautejärjestelmät tekevät mahdolliseksi opetuksen kehittämisen ja alustavien suunnitelmien päivittämisen joustavasti. Matti Luukkaisen saama opiskelijapalaute on erinomaista. 

Luukkainen on raportoinut opetuksen kehittämishankkeita kansainvälisissä konferensseissa ja julkaissut artikkeleita tieteellisissä lehdissä. Luukkaisen kehittämiä opetuksen innovaatioita on otettu käyttöön myös kansainvälisesti. Luukkainen on laatinut kursseja varten oppimateriaaleja, verkkovideoita ja verkkokursseja (MOOC). Osa kursseista on yleisölle, kuten lukiolaisille avoimia. Hän on osallistunut opetuksen yhteisölliseen kehittämiseen ja hänellä on ollut näissä hankkeissa vastuullinen rooli. Hänellä on kokemusta myös kansainvälisistä opetuksen kehittämistehtävistä. Luukkainen on palkittu opetuksen kehittämisestä Magister Bonus -palkinnolla ja tietojenkäsittelytieteen laitoksen Hyvä opettaja -palkinnolla.

Katalin Miklóssyn on toiminut yliopistonlehtorina poliittisen historian laitoksella sekä vastuullisena tutkijana Aleksanteri-instituutissa. Hänen hakemuksestaan huokuu into opetuksen ja ohjaamisen kehittämiseen niin henkilökohtaisella, kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Miklóssyn arvioi portfoliossaan realistisesti ja rehellisesti oman opetus- ja ohjausosaamisensa kehittämistä. Hänen opetusfilosofiansa on opiskelijalähtöinen ja sitä tukevat itse kehitetyt opetusmenetelmät (debattikurssi, roolipeli) ansaitsevat kiitokset. Miklóssynillä on näyttöä oppimateriaalituotannosta, myös kansainvälisellä tasolla. Miklóssynillä on vahva rooli oman työyhteisönsä opetuksen kehittämistyössä. Samoin hänen vahvuutensa on yliopiston kansainvälisen opetuksen kehittämiseen liittyvässä yhteistyössä.

Professori Anja Nygren on ansioitunut ja kansainvälistä yhteistyötä tekevä kehitysmaatutkija, joka on panostanut vahvasti myös opetustehtävään. Hän on käymänsä pedagogisen koulutuksen ja opiskelijapalautteen kautta kehittänyt opetustaitojaan ja -menetelmiään. Hänen kansainvälinen opetuskokemuksensa on laaja ja arvostettu. Vaikka hän on ohjannut väitöskirjoja useassa yliopistossa ja vetänyt valtakunnallista tutkijakoulua, hän osallistuu vahvasti myös perusopetukseen. Hänen opetusansionsa on noteerattu tiedekunnan hyvän opetuksen palkinnolla ja Eino Kaila -ehdokkuuksilla.

Työyhteisön lausunnosta käy ilmi Nygrenin monipuoliset ja opiskelijat huomioonottavat opetus- ja ohjauskäytänteet. Hänen opetusfilosofiansa perustuu ongelmalähtöiseen ja opiskelijakeskeiseen opetukseen ja oppimiseen. Nygren kerää opiskelijapalautetta ja suuntaa opetustaan saamansa palautteen pohjalta. Hänen ohjauskäytäntönsä ovat selkeitä ja opiskelijalähtöisiä. Hän on tuottanut oppimateriaalia ja tieteellisiä artikkeleita, joita käytetään oppimateriaalina sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Nygren on osallistunut erilaisiin tiedekuntatason kehittämistoimikuntiin, minkä lisäksi hänellä on vahvaa kansainvälistä yhteistyötä opetuksen alalla.

Matematiikan professori Juha Oikkonen on toiminut mm. professorina ja yliopistonlehtorina, opettanut lukuisia erilaisia kursseja perustutkinto-opiskelijoille sekä uudistanut omaa, koko laitoksen ja tiedekunnan opetusta. Hänen ansiokseen voidaan lukea matematiikan opettajien koulutuksen kehittäminen ja alalle valmistuvien opettajien määrän olennainen kasvu viimeisen kymmenen vuoden aikana. 

Oikkonen on ohjannut huomattavan määrän graduja ja laatinut useille kursseille oppimateriaalin. Hän pohtii opetuksen ja oppimisen kysymyksiä persoonallisella tavalla, tukeutumatta fraseologiaan ja tuoden esille linjakkaan opetuksen piirteitä. Oikkonen on kehittänyt opiskelijalähtöisiä opetuksen ja oppimisen innovaatioita, uudistanut koko laitoksen opetuksen sekä raportoinut innovaatioista kansallisesti ja myös kansainvälisesti tieteellisissä lehdissä. Erityisen ansiokkaana voidaan pitää ensimmäisen vuoden peruskurssien opetuksen sekä vuorovaikutus- ja arviointikäytänteiden perinpohjaista uudistamista. Uudistuksen seurauksena kurssin suorittaneiden määrä kaksinkertaistui! Oikkonen on uudistanut laitoksen fyysiset oppimisympäristöt tukemaan opiskelijalähtöistä opiskelua. Oikkonen kerää opiskelijapalautetta monipuolisesti ja analysoi sitä. Hän on kehittänyt uusia palautekäytäntöjä. Opiskelijoiden lausunnosta ja Oikkosen omasta analyysista selviää, että hän on onnistunut ottamaan palautteita huomioon. Oikkonen on saanut lukuisia erilaisia tunnustuksia ja palkintoja hyvästä opetuksesta, kuten Eino Kaila -palkinto ja Magister Bonus -palkinto. Hänellä on merkittäviä yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ansioita.

Professori Kaisu Pitkälällä on pitkä kokemus eri yliopistoista erikoislääkärinä, yliopisto-opettajana ja professorina. Hänet on useasti palkittu ansioistaan, myös pedagogisesta osaamisesta ja kehittämisestä. Pitkälä on järjestänyt erittäin paljon eri tasojen koulutusjaksoja opiskelijoille ja lääkäreille. Hän on jatkuvasti kehittänyt omia pedagogisia taitojaan kursseilla sekä kotimaassa että ulkomailla. 

Pitkälä kutsuu opiskelijoita keskustelutilaisuuksiin antamaan palautetta ja suunnittelemaan muutoksia tuleville kursseille. Hänen opetuksen kehittämistyönsä on ollut innovatiivista ja hän on tuonut lääketieteelliseen tiedekuntaan mm. standardoidussa vastaanottotilanteessa toteutettavan OSCE -potilastentin. Pitkälä on ollut monessa mukana myös oppikirjojen tekemisessä. Erityisansiona Pitkälällä on vahva tutkimuksellinen ote opetuksenkehittämistoiminnassa ja hän on saanut rahoitusta opetuksen tutkimuksen rahoittamiseksi.

Yliopistonlehtori Marja Raekallio on pitkän linjan yliopistonopettaja, jolla on ollut erilaisia opetustehtäviä jo ennen lehtoriksi tuloaan. Nykyinen toimi on eläinlääketieteellisen farmakologian ja toksologian oppiaineessa. Hän on kehittänyt opetustaan hankkimalla runsaasti pedagogista koulutusta ja monia muita kursseja. Hänellä on myös runsaasti kokemusta opinnäytetöiden ohjaajana ja hän on kehittänyt taitojaan myös verkon kautta tapahtuvassa ohjauksessa. Hänen opetustiiminsä sai vuonna 2007 Eino Kaila -palkinnon. 

Raekallio on kehittänyt opiskelijoiden oppimista edistäviä ohjaus- ja opetuskäytäntöjä, lähtien ydinainesanalyysista, joka määrittelee ne tiedot ja taidot, jotka jokaisella valmistuvalla eläinlääkärillä tulisi olla. Hän on kehittänyt luento-opetusta aktivoivien opetusmenetelmien suuntaan; äänestyskapuloilla seurataan mm. opiskelijoiden osaamisen kehittymistä. Hänen kurssiensa osaamistavoitteet painottuvat relevantin tiedon etsimiseen, lähdekritiikkiin, tutkimustulosten arviointiin ja soveltamiseen käytännön työssä. Hän on yhdessä kollegoittensa kanssa kehittänyt tenttikäytäntöjä ja opinnäytetöiden ohjausprosessia. Raekallio perustelee opetus- ja ohjausratkaisujaan tavalla, josta näkyy, että hän on sisäistänyt hyvin opiskelijalähtöisten menetelmien tärkeyden ja soveltaa niitä omaan oppiaineeseensa mielekkäällä tavalla. 

Raekalliolla on erinomainen taito kehittää ja käyttää oppimateriaalia. Hän on ollut Eläinanestesiologiakirjan toimituskunnassa ja kirjoittajana (useita painoksia, käännetty myös ruotsiksi ja viroksi, kirjasta on myös verkkoversio). Lisäksi hän on toimittanut opetusmateriaalia verkkoon, esim. videon hevosen nukuttamisesta, ja kullakin kurssilla on oma kurssikansio sähköisellä alustalla. Raekallio on osallistunut vuosikausia laajalla rintamalla yhteisölliseen opetuksen kehittämistyöhön mm. tiedekunnan opetussuunnittelutoimikunnan jäsenenä 2002-2009. 

Kasvitieteen professori Jouko Rikkinen on toiminut ennen professoriksi tuloaan mm. sienitieteen yliassistenttina ja kasvitieteen lehtorina Helsingin yliopistossa. Hänellä on pitkä kaari opetus- ja ohjausosaamista, jonka kehittymistä hän on hienosti analysoinut portfoliossaan. Rikkinen on kehittänyt oppimista edistäviä opetus- ja ohjauskäytäntöjä opiskelijoilta saamansa palautteen ja hankkimansa koulutuksen ja kokemuksen pohjalta. Hän sanoo suurimmaksi henkilökohtaiseksi ponnistuksekseen opetuksen kehittämisen alalla lajituntemusopetusta tukevan verkkoympäristön rakentamista. Tämä Pinkka-hanke sai Helsingin yliopiston opetusteknologiapalkinnon 2005. Sitä käytetään edelleen laajasti myös muissa yliopistoissa, minkä lisäksi siitä kerätään jatkuvasti käyttäjäpalautetta ja tehdään myös pedagogista tutkimusta. Rikkisen oppimateriaalituotanto on mahtava. Se koostuu monisteista, verkkomateriaaleista ja oppikirjoista ja lisää on tulossa. Monet kirjoista ovat laajassa käytössä myös yliopiston ulkopuolella. 

Rikkinen on ollut ja on laajasti mukana yhteisöllisessä opetuksen kehittämistyössä sekä oman pääaineen, erikoistumislinjan, laitoksen, tiedekunnan, kampuksen ja yliopiston tasoilla. Hän on edistänyt lähipiirinsä kollegojen ja yhteistyökumppaneiden pedagogista voimaantumista erilaisissa yhteistyöhankkeissa. Uusin haaste on Kenian Taita-vuorille perustetun uuden tutkimusaseman opetus- ja tutkimuskäytön kehittäminen. 

Eero Salmenkivi on filosofian ja elämänkatsomustiedon didaktiikan yliopistonlehtori, jolla on pitkä kokemus opettajana yliopistossa ja myös yliopiston ulkopuolella. Salmenkivi painottaa opiskelijapalautteiden ja tutkimuksen merkitystä oman osaamisensa kehittämisessä ja hän myös käyttää palautteita monipuolisesti (esim. kirjallinen palaute, ryhmäkeskustelut, kahdenkeskiset reflektiiviset keskustelut). Maininnan arvoista on palautteen vaikuttavuudesta huolehtiminen. Hän on ollut innovatiivinen elämänkatsomustiedon didaktiikan tutkimisessa ja aktiivinen toimija myös kansainvälisesti.

Salmenkiven tapa kuvata opiskelijoiden oppimista edistäviä käytäntöjä antaa vahvan kuvan aidosta opiskelijalähtöisyydestä, jossa pedagogisten suositusten mukaisten toimintamallien toteutusta ohjaa opiskelijan sisäisen maailman herkkä havainnoiminen. Hakemuksesta paistaa intohimo opetukseen ja omaan opetusalaan, mitä tukee terve kriittisyys. Salmenkivi tekee myös tutkimusta, käyttäen omia opiskelijoitaan tutkimuksen kohteena, ts. kerää objektiivista perustaa omien opetuskäytäntöjensä kehittämisen tueksi. Salmenkivellä on ansioita kirjallisen oppimateriaalin tuottamisessa erittäin runsaasti, mutta tärkeimpinä ansioinaan – täysin aiheellisesti – Salmenkivi pitää verkkoon tuottamiaan ET-materiaaleja, joita käytetään 

myös Helsingin yliopiston ulkopuolella. 

Salmenkivi on aloitteellinen ja aktiivinen opetuksen kehittäjä erilaisissa yhteisöissä. Kansallisella tasolla ET:n ja pienryhmäisten uskontojen aineenopettajakoulutuksen suunnittelu ja käynnistäminen on ollut merkittävä kehittämistehtävä, jonka Salmenkivi vei läpi kahden kollegan kanssa. Kansainvälisistä aktiviteeteista nousevat esiin mm. Helsingin yliopiston vieminen ihmisoikeuskasvatuksen konsortioon (IHREC). Myös kotimainen YVV-aktiivisuus ansaitsee maininnan, kuitenkin unohtamatta erityisesti kiittävää palautetta omilta opiskelijoiltaan elämänkatsomustiedon ja filosofian opiskelun parissa. 

Kimmo Svinhufvud on äidinkielen yliopisto-opettaja Kielikeskuksessa, jossa hänen opetusalana on tieteellinen kirjoittaminen, erityisesti opinnäytteen tekeminen ja kirjoittaminen. Hän on tutkinut ohjausprosesseja keskusteluanalyysin näkökulmasta ja tekee aiheesta väitöskirjaa. Svinhufvudin erikoistumisalueita ovat kirjoittaminen, erityisesti tieteellinen kirjoittaminen sekä ohjausvuorovaikutus. Svinhufvud tutkii sitä, mitä opettaa ja opettaa sitä, mitä tutkii. Hän on innostava ja innovatiivinen yliopisto-opettaja, joka opettaa kontaktiopetustilanteissa. Sen lisäksi hän on kehittänyt opiskelijoiden oppimista tukemaan uudenlaisia verkkoympäristössä toteutettuja oppimateriaaleja, jotka hän on rakentanut blogiin, opiskelijoille luonteenomaiseen verkkoympäristöön. Hän kannustaa opiskelijoita keskinäiseen yhteisölliseen oppimiseen ja vertaistukeen opetustilanteiden pienryhmätyöskentelyn lisäksi verkkoyhteisön avulla. 

Hakija kuvaa hyvin oman opetus- ja ohjausosaamisensa kehittymistä sekä tutkimusperäistä opetuksen kehittämistä. Hänen toimintansa yliopisto-opettajana ja opetuksen kehittäjänä kuvastaa pedagogisen ajattelun vahvaa sisäistämistä ja luovaa soveltamista omaan työhön. 

Mikrobiologian yliopistonlehtori Sari Timosella on erinomainen yliopistopedagogiikan teoreettinen ja käytännöllinen osaaminen. Hän on osoittanut pystyvänsä soveltamaan pedagogista osaamistaan opetuksessaan ja opetuskokeiluissaan. Timonen jakaa opetukseen, oppimiseen ja ohjaukseen liittyvää tietämystään ja hyviä käytänteitä omaa laitostaan laajemminkin. Opetuksen tavoitteet, sisällöt, opetus- ja oppimismenetelmät sekä opetusmateriaali ja arviointi ovat linjassa keskenään. Timonen tuo oman alansa tutkimustietoa opetukseensa ja ohjaustilanteisiin sekä innostaa opiskelijoitaan seuraamaan tieteenalan kehitystä. Hän kehittää ajantasaista ja innovatiivista opetusmateriaalia sekä esittelee ja jakaa sitä kollegoilleen ja yliopistoyhteisölle. 

Tilastotieteen yliopistonlehtorin Kimmo Vehkalahden opetusala on poikkeuksellisen monitieteinen, koska tilastotieteen menetelmiä tarvitaan kaikkialla. Hän on antanut erinomaisen panoksen opetuksen kehittämiseen kautta koko yliopiston ja saanut opiskelijat innostumaan alasta, joka on monesti koettu vaikeana ja "pakkopullana". Vehkalahden kehittämistyö on perustunut pedagogisiin opintoihin ja opiskelijapalautteeseen sekä terveeseen järkeen ja innostukseen. Hän on saanut tunnustusta opetusansioistaan mm. tiedekunnan ja ylioppilaskunnan hyvän opettajan -palkinnoin. 

Tilastotieteen johdantokurssin toteutuksen kuvaus Vehkalahden portfoliossa kertoi konkreettisesti työtään jatkuvasti kehittävästä opettajasta. Vehkalahti on opiskelijat huomioonottava ja innostava opettaja, joka käyttää monipuolisia opetus- ja palautemenetelmiä. Hän korostaa linjakkaan opetuksen ja rakentavan palautteen merkitystä opetuksessaan ja ohjauksessaan. Hän suuntaa ja kehittää kurssejaan opiskelijapalautteen perusteella ja on jakanut pedagogista osaamistaan ja tutkimuksia mm. kansainvälisissä konferensseissa. Vehkalahti on muuttanut tilastotieteen massaopetuksen opiskelijalähtöiseksi erilaisten vuorovaikutteisten innovaatioiden avulla (mm. opiskelijalähtöiset toiminnalliset työpajat, pidemmälle edenneiden opiskelijoiden ottaminen mukaan opetukseen ja sen arviointiin, Moodlen käyttö oppimisen tukena). Hän käyttää opetuksessaan monipuolisia arviointimenetelmiä, kuten viikkoraportointia, webpostereita ja muita käytännön tehtäviä. Vehkalahti on ansioitunut myös oppimateriaalin tuottamisessa. Hän käyttää luovasti mm. aitoja tutkimusaineistoja opetuksessaan. Vehkalahti toimii aloitteentekijänä yhteisöllisessä opetuksen kehittämisessä.

Katariina Vuorensola toimii yliopistonlehtorina farmaseuttisen kemian osastolla. Hän opettaa farmaseutti- ja proviisoriopiskelijoita kaikilla vuosikursseilla sekä perus-, aine- että syventävissä opinnoissa. Lisäksi hän on ohjannut lukuisia graduja ja muita opinnäytetöitä. 

Katariina Vuorensolan erinomaisessa hakemuksessa tulee esille hänen oma-aloitteisuutensa ja innovatiivisuutensa opetuksen kehittämisessä. Sekä portfolion, että sitä tukevien lausuntojen perusteella saa käsityksen siitä, että Vuorensola on keskeinen opetuksen kehittämisen toimija tiedekunnassaan. Vuorensola osoittaa portfoliossa olevansa tietoinen omista vahvuuksistaan ja kehittämiskohteistaan, minkä lisäksi hänellä näyttää olevan myös kykyä tarttua omiin haasteisiinsa. Vuorensola on hyvin motivoitunut opettaja ja opetuksen kehittäjä, rakkaus opettamiseen välittyy selvästi. Hän tuntee rajansa ja haluaa tulla paremmaksi, tietää mikä opetustilanteessa toimii ja saa opiskelijat ajattelemaan itse. Vuorensola on selvästi osannut hyödyntää hankkimansa pedagogisen koulutuksen opetuksessaan ja hänellä on innovatiivinen ote opetusmenetelmiin. Hän on mm. sanoittanut lauluja kemiateksteihin sekä ollut mukana ideoimassa ja luomassa Opetus- ja arviointimenetelmien kierrätyskeskuksen (OAKK). Parhaillaan Vuorensolalla on tekeillä ensimmäinen oppikirja toisen yliopiston opettajan kanssa. Hakemukseen liitetyt ylistävät lausunnot vakuuttavat Vuorensolan osaamisesta, aktiivisuudesta ja aikaansaannoksista. 

Yliopistonlehtori Risto Willamolla on laaja ja pitkä opetus- ja ohjauskokemus Helsingin yliopistossa. Hän on kehittänyt systemaattisesti opetus- ja ohjaustaitojaan mm. hankkimalla yliopistopedagogista koulutusta. Hän kerää säännöllisesti opiskelijapalautetta, käy palautekeskusteluja ja muokkaa kurssejaan saamansa palautteen ja itsearviointinsa pohjalta. Hän julkaisee pedagogisia tutkimuksiaan ja kehittelee uusia ratkaisuja. Hänet on palkittu opetusansioistaan sekä Eino Kaila- että Magister Bonus -palkinnoilla. 

Willamo on kehittänyt systemaattisesti opiskelijoiden oppimista edistäviä opetus- ja ohjauskäytäntöjä. Hän on konstruktivismin ja kognitiivisten oppimisteorioitten kannattaja. Hän on 25 vuodessa oppinut rakentamaan vastauksensa tietylle opiskelijalle lähtien siitä, miten juuri hän oppisi eniten. Hän jaottelee kurssiensa oppimistavoitteet kolmeen ryhmään: sisällölliset, lähestymistapaan liittyvät ja pedagogiset tavoitteet. Hän ei käytä perinteisiä tenttejä, vaan hän opettaa etsimään tietoa, keskustelemaan ja kirjoittamaan esseitä. Hän käyttää monia erilaisia suoritustapoja, koska oppijat ovat erilaisia. Samoin hän on 

kehittänyt palautteen antamista ja opiskelijoiden opintoneuvontaa. Hän on myös jakanut runsaasti pedagogisia ideoitaan ja osaamistaan. Willamo on kehittänyt runsaasti erilaista opetusmateriaalia ja käyttää sitä luovasti. Hän on yhtenä kolmesta kirjoittajasta ollut mukana laatimassa ympäristönsuojelun perusoppikirjaa Ympäristönsuojelun perusteet, joka sai ylioppilaskunnan Hyvä oppikirja -palkinnon 1998. Sen seuraksi on tehty teos Ympäristön tila ja suojelu Suomessa (2003), jota hän oli suunnittelemassa ja osin kirjoittamassa. Hänen opetusmonisteensa on saatavilla netissä. Hänen johdollaan on koottu 8000 kuvan opetusdiakokoelma, kaksi tietokoneavusteista AV-esitystä ja 100 näytteen herbaario indikaattorikasveista 

ja jäkälistä. 

Willamo osallistuu innokkaasti yhteisölliseen opetuksen kehittämistyöhön ja korostaa erityisesti opiskelijoiden osallistumista. Hän suunnittelee kurssinsa yhdessä opiskelijoiden ja muiden opettajien kanssa. Hän on ollut keskeinen vaikuttaja ympäristösuojelutieteen opetuksessa ja myös opintojen, opetusohjelman ja tutkintorakenteen kehittämistyössä.