Tommi Juuselalla on osaamisen taustana oikeustieteen opinnot Helsingin yliopistosta ja jatkotutkinto Columbian yliopistossa. Työura on vienyt muun muassa New Yorkiin ja Lontooseen suuryrityksiin. Työssä ilmastonmuutoskysymykset nousivat esiin entistä enemmän. Nykyään Tommi tekee työtä John Nurmisen säätiön hallituksessa, yritysten hallituksissa ja neuvonantajana.
Mikä sai sinut hakemaan tähän erikoistumiskoulutukseen?
Tommi: Olen viimeisen 15 vuoden aikana lukenut paljon ilmastomuutoksesta, puhunut siitä ja matkustanut retkikuntien kanssa erityisesti arktisille alueille, missä ilmastonmuutos on ollut havaittavissa jo pitkään ja selkeästi. Huomasin, että vaikka olen lukenut paljon, en ehkä ollut sisäistänyt tietoa niin hyvin, että voisin puhua ilmastonmuutoksesta asiantuntevasti. Ilmastoasiantuntijuuden erikoistumiskoulutus muutti tilanteen. Kun on käynyt läpi pedagogisesti mietityn kokonaisuuden, pääsee sille tasolle, että osaa itse selittää ilmastonmuutokseen liittyviä asioita ja soveltaa niitä. Se tuo itseluottamusta.
Millaista oli opiskella tässä erikoistumiskoulutuksessa?
Tommi: Oppimiskäyrä oli tosi jyrkkä: erityisesti tieteellinen kirjoittaminen oli aluksi todella vaikeaa, mutta harjoituksen kautta se helpottui ja siitä alkoi jopa nauttia. Tehtävät oli jaoteltu hyvin viikkokohtaisesti ja tahdissa oli lopulta helppo pysyä, kun noudatti viikkorutiinia.
Valinnaisia kursseja oli hyvin erilaisia ja niitä sai ottaa useasta eri yliopistosta ja ammattikorkeakoulusta. Yliopistojen kurssit olivat usein vaativampia ja teoreettisempia, mutta niistä sain enemmän irti juuri sellaista teoria-ajattelua, jota olin kaivannut. Valinnaisten kurssien tarjonta oli hyvin laajaa, joten oli helppo valita tarvittava määrä kiinnostavia kursseja. Kurssit olivat pääasiassa etäopiskelua, mutta sitä täydensi joka lukukaudella lähijakso.
Sisältyikö koulutukseen opintovierailuja tai käytännön harjoituksia?
Tommi: Kunakin lukukautena oli lähijakso, jolloin muutaman päivän ajaksi koko ryhmä kokoontui yhteen. Näillä kerroilla pääsimme myös tutustumaan tieteen tekemiseen käytännössä, esimerkiksi Hyytiälän metsäasemalla ja Tvärminnen luonnontieteellisellä asemalla. Joillakin valinnaisilla kursseilla oli myös opintovierailuja. Kun alun teoriaopinnoista päästiin pidemmälle, kurssin harjoitukset olivat hyvin käytännönläheisiä ja soveltavia.
Millaisia odotuksia ja toiveita sinulla oli koulutukseen liittyen, ja toteutuivatko ne?
Tommi: Kurssille ilmoittautuminen oli minulle pitkä henkinen prosessi. Minulla oli aiempia, osin huonoja kokemuksia etäopinnoista, enkä aina kokenut saavani niistä riittävästi vastinetta ajalleni.
Pelkoni osoittautuivat kuitenkin täysin turhiksi. Koko ohjelma oli erittäin hyvin rakennettu: ilmastoasiantuntijuutta tarkasteltiin monipuolisesti eri näkökulmista, ja tasapaino itsenäisen työskentelyn, etätapaamisten ja lähijaksojen välillä toimi erinomaisesti. Opintoja tukivat myös opiskelijoiden kesken muodostuneet pienet vertaisryhmät, jotka auttoivat jaksamaan ja loivat yhteisöllisyyttä.
Mikä oli merkityksellisintä koulutuksessa?
Tommi: Hahmottaa ilmastonmuutostieteen kokonaisuus – sekä mitä siitä ymmärrän että mitä en vielä ymmärrä. Ymmärtää, mitä erilaista osaamista pitää olla, jotta voi menestyä ilmastoasiantuntijana. Opintokokonaisuus vei minut ilmastoasioissa aivan uudelle tasolle.
Minkälaisessa ryhmässä opiskelit?
Tommi: Ryhmä oli taustoiltaan hyvin monimuotoinen iän, sukupuolen, kokemuksen ja taustakoulutuksen suhteen, mikä toi keskusteluihin erilaisia näkökulmia ja syvensi oppimista. Opiskelijoiden kesken muodostuneet pienet vertaisryhmät auttoivat jaksamaan ja loivat yhteisöllisyyttä, joka kannatteli opintojen aikana.
Koulutuksen aikana tehtiin useita pienryhmätöitä, ja ryhmäkokoonpanot vaihtuivat säännöllisesti. Vaikka ryhmien vaihtuminen välillä harmitti, se mahdollisti sen, että oppi tuntemaan laajemman joukon opiskelijoita ja altistui jatkuvasti uusille ajatuksille. Se on luonut myös loistavan verkoston ympäri Suomea.
Miten koulutus on vaikuttanut ammatilliseen osaamiseesi ja uraasi?
Tommi: Ilmastonmuutoksen systeemisyyden ymmärtäminen on tullut entistä tärkeämmäksi. Ilmastoa ja merta tulee tarkastella kokonaisuutena, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Keskusteluissa esimerkiksi Itämeren suojelusta päättäjien kanssa on hyvin vaikea olla osallisena, jos ei ymmärrä ilmastonmuutoksen taustoja ja dynamiikkaa. Kyseessä on todella laaja-alainen ilmiö, joka linkittyy keskusteluun niin monesta asiasta, esimerkiksi Suomen energian käytöstä, huoltovarmuudesta, innovaatiopolitiikasta ja kansantaloudesta. Mikään yksi teko ei pelasta Itämerta. Ilmastonmuutos voi myös avata Suomelle taloudellisia ja innovoimisen mahdollisuuksia, ja niiden syntymistä voidaan miten politiikalla ja sääntelyllä tukea. Olin ajatellut asiaa ennen liian kapeasti.
Kenelle suosittelisit tätä erikoistumiskoulutusta ja miksi?
Tommi: Kaikille, jotka haluavat ymmärtää paremmin ilmastonmuutosta ja minkälaisessa maailmassa me tulemme elämään, jos toimenpiteitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ei tehdä. Ilmastoasiantuntijuus on todella laaja työnkuva, ja tässä koulutuksessa käsitellään kattavasti sen kaikkia eri puolia. Ilmastoasiantuntijoita tarvitaan ja tämä koulutus vastaa hyvin siihen tarpeeseen.
Milloin oivalsit jotain uutta itsestäsi tai alastasi koulutuksen aikana?
Tommi: Yksi suurimmista onnistumisen kokemuksista ilmastoasiantuntijana oli Etelämantereella White Desert -säätiön tiedeviikoilla. Pidin esityksen, jossa käsittelin Itämerta ilmastonmuutoksen eräänlaisena koelaboratoriona ja avasin myös ilmastonmuutoksen perusteita laajemmin. Silloin juuri ymmärsin, että osaamiseni on kasvanut tasolle, jolla voin seistä omilla jaloillani ilmastonmuutosasioissa – myös silloin, kun yleisönä on ansioituneita professoreita ja alan huippututkijoita. Se oli merkittävä ammatillinen ja henkilökohtainen käännekohta. Koin saaneeni juuri sen kaipaamani virallisen "leiman" osaamiselleni. Nyt uskallan puhua näistä asioista ja seistä näiden asioiden takana. Uskon, että minua ei olisi myöskään pyydetty pitämään esitystä ilman ilmastoasiantuntijan erikoistumiskoulutusta.