Moniammatillisuudella tarkoitetaan sitä, että eri ammattiryhmien asiantuntijat tekevät tiivistä yhteistyötä.
Helsingin Diakonissalaitoksessa palvelualuejohtajana työskentelevä Terhi Laine arvioi, että tulevaisuudessa sosiaali- ja terveysalalla eri alojen asiantuntijoiden yhteistyö vain korostuu.
– Kun palveluita tehdessä lähdetään asiakkaan tarpeista, pitää eri alojen osaajien työskennellä yhdessä. Se edellyttää sitä, että asiakkaan tilannetta pohditaan myös toisten alojen ammattilaisten näkökulmasta. Tämä näkyy niinkin konkreettisessa asiassa kuin kielessä ja käytetyssä termistössä. Ammattilaisten pitää ymmärtää toisiaan, Laine tähdentää.
Sosiaalityöntekijä Sanna Ahosen arkinen työ Helsingin yliopistollisen sairaalan (HUS) neurologian akuuttiosastolla on moniammatillista jo nyt. Osaston viikoittaisissa kuntoutuskokouksissa Ahonen pohtii kunkin potilaan tilannetta yhdessä kuuden muun eri alan ammattilaisen kanssa. Joukossa on niin lääkäreitä, hoitajia kuin erityistyöntekijöitä puheterapeutista neuropsykologiin.
Sosiaalityöntekijöiden tehtävä on tukea ja auttaa potilasta pärjäämään sairaalahoidon jälkeenkin.
– Korkealuokkaisesta hoidosta ei ole potilaalle hyötyä, jos hänellä ei ole varaa tai voimia hoitaa kotiuduttuaan sairauttaan suositusten mukaisesti, hän sanoo.
Ahosen työ ulottuu myös sairaalan ulkopuolelle. Siellä yhteistyökumppaneita ovat muun muassa kunnan sosiaalityö, Kela, TE-toimisto, poliisi ja potilasjärjestöt.
Ahonen tähdentää, että sairaalamaailmassa on tilausta sosiaali- ja terveystieteitä yhdistävälle osaamiselle.
– Erikoissairaanhoidossa tarvitaan asiantuntijoita, jotka pystyvät nousemaan arkisen potilastyön yläpuolelle ja tarkastelemaan sairaalan toimintaa ja hoitoketjuja kokonaisuutena. Pitää pohtia, mikä toimii hyvin ja missä olisi vielä kehitettävää, hän sanoo.
Laine taas uskoo, että tulevaisuudessa moniammatillisuus näkyy alan johtajien työssä myös eri alojen yhteisinä budjetteina. Ihannetapauksessa esimerkiksi sosiaalityöntekijöitä ja lääkäreitä johdettaisiin saman budjetin alta.
– Varhaista puuttumista painotetaan, sillä silloin voidaan säästyä raskailta hoidoilta. Ennaltaehkäisyn vahvistaminen on helpompaa, jos esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolella on yhteinen budjetti. Samalla korostuu tiedolla johtaminen. Pitää kerätä tietoa ja selvittää, millainen ennaltaehkäisy tepsii, Laine pohtii.
Sekä Laineen että Ahosen mukaan työskentely moniammatillisessa yhteisössä edellyttää tahtoa kuunnella eri alojen osaajia sekä tietämystä muiden ammattilaisten töiden sisällöistä.
Sosiaali- ja terveystutkimuksen ja -johtamisen maisteriohjelma antaa juuri tällaisia valmiuksia.
Ohjelmaan otetaan vuosittain 30 opiskelijaa, jotka valmistuvat kahdessa vuodessa valtiotieteiden maistereiksi.
Lisätietoa löydät ohjelman kotisivuilta.
Linkit muihin artikkeleihin:
Maisteriohjelma koulii tulevista sote-asiantuntijoista digitaitajia
SOTE- maisteriohjelma tarjoaa laadukkaan ympäristön sote-tutkimuksen tekemiseen