1. Mari Tossavainen, vieraileva tutkija, taidehistoria, Helsingin yliopisto
Robert Stigellin Karhut-puistoveistos, Aulanko ja kaupunkimatkailu
Kuvanveistäjä Robert Stigell (1852–1907) vaikutti kaupunkinäkymiin ja kaupunkikuvaan luomalla puistojen, rakennusten ja hautausmaiden veistoksia. Hänen tunnetuin julkinen veistoksensa on Haaksirikkoiset (1898) Helsingissä. Stigellin vuolukiveen valmistama Karhut-veistos (1906) sijaitsee Hämeenlinnassa Aulangonvuoreen hakatussa luolassa, näkötornin alapuolella puistoympäristössä, joka ei ollut 1800-luvun ja 1900-luvun vaihteessa muistomerkille ominainen tila. Aulanko oli 1900-luvun alussa kaikkien käytettävissä oleva julkinen puisto. Taiteen mesenaatti Hugo Standertskjöld tilasi puistoon veistoksen Stigelliltä vuonna 1905. Karhut-veistos oli sidoksissa paitsi puistoveistoksien traditioon myös ympäristöönsä, puutarha- ja puistotaiteen muoteihin ja suuntiin. Luolaan sijoitettu karhuaiheinen veistos saatettiin valmistumisajankohtanaan 1900-luvun alussa kokea esteettisenä retki- tai matkailuelämyksenä. Yksityisesti rahoitetusta veistoksesta tuli pian Hämeenlinnan kaupungin matkailunähtävyys ja osa Aulangon matkailukuvastoa. Karhut-veistos ja vuonna 1907 valmistunut graniittinen näkötorni saivat huomiota matkailuaiheisissa lehtikirjoituksissa. Esitelmä tarkastelee Robert Stigellin työtä sekä kokemusta veistoksesta ja sen ympäristöstä, merkitysten muodostumista kaupunkimatkailu- ja maisemakokemuksena erityisesti 1900-luvun alkupuolella.
2. Ville Eerola, filosofian tohtori, historian ja kulttuuriperinnön tohtoriohjelma, Helsingin yliopisto
”Pitää olla varma itsestään, ennen kuin voi aukaista suunsa ESOssa”
Tarkastelen esitelmässäni Helsingin yliopiston Eteläsuomalaisessa osakunnassa (ESO) järjestön historian aikana ilmaistuja tunteita liittyvien kaupungin kokemuksellisuuteen ja kaupunkilaisuuteen. ESO:n on erottanut muista osakunnista sen urbaani ja pääkaupunkilainen luonne, sillä vuonna 1905 perustettu osakunta on koonnut jäsenistönsä pääosin Helsingistä – Uudenmaan maaseudulta kotoisin on ollut noin kolmannes kaikista jäsenistä. Osakunta muodostettiin fennomanian aatteelle, johon kuului ihanteiden hakeminen maaseudulta eikä kansainvälisyytensä, työväenluokkaisen ja ruotsinkielisen taustansa vuoksi vieraaksi koetusta pääkaupungista. Analysoin esitelmässäni kaupungin ja kaupunkilaisten ilmiöiden, kuten stadin slangin, ja niiden tutkimisen osakuntalaisissa nostattamia tunteita ja sitä, mitä tunteenilmaisut kertovat aikansa kaupunkilaiskulttuurista ja suomalaisuuskäsityksestä. Vaikka maaseudulta tulleet kokivat ”esolaiset” kaupunkilaisylioppilaat ja heidän osakuntansa usein vieraaksi paikaksi, joka herätti outouden ja vierauden tunteita, kaupungissa syntyneiden ja varttuneiden kohdalla tilanne oli toinen: heidän esittämänsä myönteiset ja jopa innostuneet tunteet kaupungin kokemuksellisuudesta osoittavat keskiluokkaisen urbaanin suomalaisen identiteetin olemassaoloa.
3. Tapio Bergholm, dosentti, Suomen ja Skandinavian historia, Helsingin yliopisto
Turkulaisuus Mauno Koiviston menestyksen selittäjänä
Kiteytän Mauno Koiviston elämäkertatutkimushankkeeni (Kiihkeä Koivisto 2020 ja Kova Koivisto 2023) erään keskeisen tutkimustuloksen.
Mauno Koivisto sai varhain hyvät edellytykset osallistua pohjoismaiseen yhteistyöhön, kun hän pihaleikeissä ja kansakoulun pihalla oppi ruotsin paikallisen murteen. Turun Suomalainen Yhteiskoulu tarjosi mahdollisuuden suorittaa oppikoulun yksityisoppilaana. Ylioppilastutkinto avasi mahdollisuudet opintoihin, jota päättyivät Turun yliopistossa tohtorin tutkintoon.
Koiviston nuoruuden eräs avain kokemus oli mellakka 7.8.1940 Turussa, joka oli seurausta siitä, että Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran valistustilaisuus oli laittomana estetty. Koivisto vielä paljon myöhemmin kauhisteli, kuinka tuomiokirkon luona olleen sotilaskomppanian hälyttäminen rajua mellakkaa lopettamaan olisi voinut johtaa verilöylyyn. Syy kauhisteluun jää vain mainitsematta. Se oli se, että Mauno Koiviston veli Joel Koivisto oli tuon seuran jäsen ja ilmeisesti oli mukana mellakoimassa.
Mauno Koivisto muuttui jatkosodan jälkeen kommunisteille työpaikoilla vastaan urputtavasta yksilöstä vasta syksyllä 1947 SDP:n riveihin järjestäytyneeksi puoluekaaderiksi. Pian hän loi monipuolisen yhteistyösuhteen Sosialistin (myöhemmin Turun Päivälehti) päätoimittaja Rafael Paasioon. Se oli pitkäkestoinen voimavara, joka säilyi luottamuksellisena vielä senkin jälkeen, kun Koivisto oli vuoden 1958 alussa muuttanut Helsinkiin.
Mauno Koivisto liittyi ensin Ammattiyhdistysväen Sosialidemokraattiseen Yhdistykseen, mutta siirtyi yliopisto-opiskeluiden alettua Turun Akateemiseen Sosialidemokraattiseen Yhdistykseen (Turun ASY). Turun ASY oli dynaaminen järjestö, jonka riveissä Koivisto sai pitkäaikaisia ystäviä niin Tutun yliopistosta kuin Åbo Akademista. Pääsy nuorten kansantaloustieteilijöiden ryhmään ei olisi onnistunut, ellei Turun ASY:n entinen aktivisti Timo Helelä olisi kutsunut Koivistoa mukaan.
SDP:n puoluekokous valitsi vuonna 1963 turkulaisen Rafael Paasion puolueen puheenjohtajaksi. Paasion ja Koiviston yhteistyö tiivistyi. Paasion tuella Koivisto nousi vuonna 1966 valtiovarainministeriksi ja pääministeriksi vuonna 1968.
Mediatutkijat huomasivat jo 1960-luvulla, että keskeisten vaikuttajien murteinen puheenparsi radiossa ja televisiossa lähensivät kuulijoita ja puhujaa. Mauno Koiviston suuri menestys sai turkulaisesta puheennuotista vauhtia.
4. David Flood, väitöskirjatutkija, ympäristöalan tieteidenvälinen tohtoriohjelma, Helsingin yliopisto
From Etymology to Embodiment: Language, Landscape, and the Practice of Looking
The research reflects on possible strategies to critically engage participants with local landscapes through a socially engaged arts practice (SEA). Focusing on language, in particular the etymological significance of the term ‘landscape’ and connect terms, the research formulates a process of engaging with the landscape that examines the practices of looking and image-making using the smartphone camera. The study combined a range of methods to create a workshop-based approach to improve visual literacy when engaging with landscapes. From a pedagogical perspective, the approach uses Visual Thinking Strategies (VTS) and affective pedagogy to engage participants in a critical understanding of landscape as land shaped and not just land seen. Through a theoretical framework that includes anthropology, postphenomenology, and visual culture, the research argues that imagemaking practices can be deployed to develop a critical understanding of the landscape as a coconstructed entity between the observer, camera, and landscape itself. The findings emphasize the significance of re-evaluating traditional landscape concepts and embracing a more fluid, embodied understanding of our interactions with our environment.
1. Samu Nyström, dosentti, Suomen ja Pohjoismaiden historia, Helsingin yliopisto, ja Johanna Vaattovaara, professori, suomen kieli, Tampereen yliopisto
Stadin syntinen s – suomalaisten (pää)kaupunkisuhteen historia yhden äänteen kautta tarkasteltuna
Mitä yhteistä on E.N. Setälällä, kansallisteatterin 1800-luvun lopun näyttelijättärillä, Laila Kinnusella, brittiläisillä homomiehillä, Nylon Beatilla ja koululaisten puheterapialla? ‒ Kaikilla näillä on kytköksensä ilmiöön, jonka valtaosa suomalaisista tuntee esimerkiksi ”helsinkiläisenä ässänä”, ”city-ässänä”, ”stadiässänä” tai ”pissis-ässänä”.
Stadin syntinen s -hankkeessa tutkimme kielitieteen ja historiantutkimuksen metodein yhden äänteen ja pääkaupunkia koskevien kieliasenteiden kautta suomalaisten ongelmallisen kaupunkisuhteen historiaa. Poikkitieteellisessä hankkeessa vastauksia etsittiin kielitieteen ja historiantutkimuksen avulla. Tutkimusryhmän muodostivat Mia Halonen, Heikki Paunonen ja Johanna Vaattovaara ja Samu Nyström. Hankkeen lopputuloksena julkaistiin vuonna 2020 vertaisarvioitu tietokirja ”Stadin syntinen S” (Art House).
Esitelmässämme kerromme, kuinka helsinkiläisten todellisessa tai kuvitellussa ässässä on aina 1860-luvulta asti sihissyt suomalaisten korvissa monenlaiset pääkaupunkiin liitetyt tavalla tai toisella ”syntiset” mielikuvat. S:n kautta aukeaa kokonainen panoraama Suomen kaupungistumisen haasteisiin sekä Helsingin identiteetin ja imagon muotoutumiseen 1860-luvulta aina 2000-luvulle saakka.
Stadin syntinen s -tutkimushanke on hyvä esimerkki poikkitieteisen humanistisen kaupunkitutkimuksen avaamista uusista näkökulmista.
2. Mikko-Olavi Seppälä, dosentti, teatteritiede, Helsingin yliopisto
"Emme me laitakaupunkilaisetkaan arvostelematta tyydy kaikkeen". Liitosalueen nimistöntarkistus ja neuvottelu kadunnimien muutoksista 1945–1959.
Suuressa alueliitoksessa 1.1.1946 Helsingin pinta-ala viisinkertaistui. Helsingin kiinteistölautakunta asetti 1945 kadunnimikomitean, jonka tehtäväksi tuli tarkistaa liitosalueen ja kantakaupungin nimistö ja karsia niiden päällekkäisyydet. Kiihkeä julkinen keskustelu ryyditti komitean viidentoista vuoden työrupeamaa, jonka aikana kaupunki kaavoitti liitosalueen kaupunginosiksi. Nimistöntarkistus ravisutti vanhojen esikaupunkien identiteettiä, herätti voimakkaita tunteita ja kirvoitti runsaasti vastalauseita.
3. Daniel Talv, filosofian maisteri, alue- ja kulttuurintutkimus, Helsingin yliopisto
Reading Between the Signs: Tracing English Signage Across Urban Immigrant Gradients
This paper presents a comparative analysis of linguistic landscapes in five neighborhoods of a city in Finland, focusing on analyzing the presence and use of English in the signs. The regions were selected for their divergent immigrant population densities (ranging from ~10% to ~50%, with one region on the lower end of the gradient, three in the middle and one on the higher end). Drawing on photographic data collected in 2022 and a follow-up dataset from 2025, the study investigates the visibility and function of foreign languages — primarily English — in public signage. Initial findings from 2022 revealed variations in English use between the different areas, particularly when it came to the perceived purpose of the signs. In moderately immigrant dense areas English appeared in functional signage (e.g., “Out of Order” notices), while in lower immigrant population areas English use tended to have a more commercial purpose. The presence of these use case trends in both datasets raises questions about the indexical value of English in the multilingual urban settings and suggest that language visibility is shaped not only by demographic presence but by socio-economic positioning, communicative function and symbolic capital.
4. Ekaterina Gruzdeva, vanhempi yliopistonlehtori, yleinen kielitiede, Helsingin yliopisto
Urban Multilingualism in the Helsinki Metropolitan Area
The paper explores the dynamics of language diversity in one of Finland’s most linguistically varied regions, encompassing Helsinki, Espoo, Vantaa, and Kauniainen. This on-going project, launched in 2018 as part of the University of Helsinki course Language in Society and Culture, is conducted by students in linguistics and related fields. It investigates the languages spoken in the area, the sociolinguistic profiles of their speakers, and the role of multilingualism in everyday life. Research questions address the breadth of linguistic repertoires, the intergenerational transmission of heritage languages, the relationship between minority and majority languages, and how migration and urban environments shape language use.
The study combines quantitative mapping of language diversity with qualitative insights from speakers representing a wide range of linguistic and cultural backgrounds. Topics include language maintenance and shift, attitudes toward Finnish, Swedish, and English, and the social and personal significance of multilingualism. The project also documents previously unrecorded languages in the region, offering a more comprehensive picture of its linguistic landscape.
By situating the Helsinki Metropolitan Area within broader debates on urban multilingualism, the presentation considers how global mobility, education, and language policy interact to influence linguistic ecologies, and how cities can better recognize and support their diverse language resources.
5. Maria Fedina, väitöskirjatutkija, alkuperäiskansatutkimus, Helsingin yliopisto
Studying the sustainability of a non-dominant language in urban settings: empirical and methodological approaches
The presentation focuses on the sustainability of a non-dominant language in urban settings and methodological approaches to its study. Language sustainability is understood as the functioning of a language in the multiverse of its relations with speakers, non-speakers, other languages, and surrounding environments. The presentation addresses the case of the Komi language, which belongs to the Finno-Ugric group and is the state language of the Komi Republic, Russia. Particular attention is paid to the analysis of the evolution of language attitudes of urban Komi and non-Komi residents, as well as historical, societal, and legal changes that have influenced the role of the language. Empirical data include interviews, social media posts, and historical and census data.
Tutustu rinnakkaisen Moninaisuus & Työ esitelmäsession abstrakteihin täällä: https://www.helsinki.fi/fi/kaupunkitutkimusinstituutti/humanistisia-nakokulmia-kaupunkitutkimukseen-esitelmasessio-1-moninaisuus-tyo
Koko Humanistit kaupunkitutkijoina tutkimusseminaarin ohjelmaan pääset täältä:
https://www.helsinki.fi/fi/kaupunkitutkimusinstituutti/ajankohtaista/humanistit-kaupunkitutkijoina-tutkimusseminaari