Hanna Hantula: Matias Palva, mitä jokaisen tulisi ymmärtää masennuksesta?
Matias Palva: Masennushan on, se on monimuotoinen. Mutta ehkä jokaisen tulisi ymmärtää siitä ainakin, että se on sellainen sairaus. Se on biologinen sairaus. Ja se ei parane sillä, että sano ihmiselle, että nyt nouset ylös ja ryhdistäydyt.
[rauhallista elektronista musiikkia, musiikki vaimenee taustalle]
Hanna: Kuuntelet Helsingin yliopiston Utelias mieli -podcastia, joka puhuu tieteestä tunteella. Tässä podcastissa tutkijat saavat puhua niistä asioista, mitkä heidän mielestään ovat juuri nyt kiinnostavimpia ja tärkeimpiä. Vieraana on tänään aivosairauksiin perehtynyt tutkimusjohtaja Matias Palva Helsingin yliopistosta. Tervetuloa.
Matias: Kiitos.
Hanna: Minä olen Hanna Hantula, tämän podcastin juontaja.
[rauhallista elektronista musiikkia, musiikki vaimenee]
Hanna: Matias, sä tutkit muun muassa sitä, millaisia mahdollisuuksia videopeleillä on aivosairauksien hoidossa. Pelaatko sä itse paljon tietskaripelejä?
Matias: Joo, mä oon aikaisemmin pelannut enemmän ja nykyään vähemmän.
Hanna: Mitä sä olet pelannut?
Matias: Mä olen lapsuudessa pelannut Ultima vitosesta alkaen strategia- ja seikkailupelejä. Ja vielä kymmenen vuotta sitten mä pelasin Battlefield-sarjaa.
Hanna: Miksi se jäi?
Matias: Ei vaan ollut aikaa. Se on hyvin aikaintensiivinen aktiviteetti.
Hanna: Semmoistahan se on. Mikä sai sut sitten alun perin kiinnostumaan ihmisaivoista?
Matias: No mä kiinnostuin ihmisaivoista kesken kemian opintojen. Toisin kuin miten kemia silloin näyttäytyi, niin aivot oli vähän semmoinen tutkimuksen villi länsi, jossa oli hirveästi löydettävää. Ja mä olen ehkä nyt näin varttuneempana huomannut, että myöskin kemiassa on edelleen hirveästi löydettävää. Mutta silloin nuorelle ihmiselle se näyttäytyi sillä tavalla.
[rauhallista elektronista musiikkia, musiikki vaimenee]
Hanna: Tässä podcastissa tutkijat saavat puhua siitä, mikä heistä on oikeasti juuri nyt tärkeää. Tänään studiossa mun kanssa on tutkimusjohtaja Matias Palva Helsingin yliopiston neurotieteen tutkimuskeskuksesta. Ja me puhutaan aivosairauksia hoitavista videopeleistä. Jos aloitetaan siitä, että miten aivot oikeastaan toimii. Eli tässä mä nyt istun ja muodostan puhetta ja kuuntelen sun vastauksia. Ja ne herättää mussa tuntemuksia ja ajatuksia. Miten tää kaikki oikein tapahtuu?
Matias: Se on melko laaja kysymys.
Hanna: Mä huomaan, että sua hymyilyttää vähän [naurahduksia], kun mä muodostin tuota kysymystä.
Matias: Joo. Se on ehkä kysymys, johon voi käyttää koko elämänsä, sen asian tutkimiseen, ja siltikään ei vielä itsekään löydä sitä vastausta. Mutta aivot koostuu aistijärjestelmistä ja liikkeenohjausjärjestelmistä. Ja sen jälkeen muista systeemeistä niitten välissä. Ja aivojen perimmäinen tehtävähän on ohjata ihmisen liikettä. Tai minkä tahansa olennon liikettä, joka ne aivot omistaa. Ihan vaan koska lihasten, lihassolujen täytyy toimia yhdessä, jotta se organismi voi tuottaa järkeviä liikkeitä. Ja aivojen tehtävä on tuottaa tämä lihassolujen yhteistoiminta. Sitten kun mennään evoluutiossa vähän eteenpäin, niin on myöskin hyödyllistä, että aivot pystyy ennustamaan, miten sitä liikettä kannattaa käyttää. Joten aisteilla pitää hankkia tietoa siitä, että minkälaisia haasteita maailma tuottaa. Ja minkälaisia uhkia ja mahdollisuuksia. Ja sitten tehdä ennustuksia. Että jos teen tällaisen liikkeen, niin se johtaa tällaisiin seurauksiin.
Hanna: Miten me ollaan sitten päästy tuosta tilanteesta, että meille on kehittynyt aivot, jotka ennustaa miten pitäisi liikkua, siihen, että yhtäkkiä ihmisaivot vaikka osallistuu musiikin tekemiseen? Tai miksi mun aivot vaikka välillä aamuyöllä kahdelta keksii kaikkia mahdollisia kauhukuvia siitä, että mitä tuolla sängyn alla varjoissa oikein voi piillä?
Matias: Siis pelkohan on tunteista vanhin ja ehkä hyödyllisin. Pelko pitää organismit hengissä. Ja se on tietysti tärkeetä lisääntymiselle. Musiikki puolestaan, musiikkihan on vahva yhteisöllinen asia, joka sitoutuu tosi tiiviisti siihen yksilön asemaan yhteisössä. Ja toisaalta musiikki myöskin on ikään kuin rytminen asia, joka sitoutuu myöskin aivorytmeihin. Ja aivot on oma orkesterinsa, joka soittaa. Ja koko ajan monella eri rytmillä. Ja tahdittaa sillä tavalla omaa toimintaansa.
Hanna: Okei, toi orkesteri on kiinnostava vertauskuva. Pystytkö sä vielä vähän enemmän avaamaan sitä, että miten konkreettisesti ja ihan fyysisesti aivot toimii, mitä siellä oikein tapahtuu? Värähteleekö ne jotenkin? Virtaako siellä jotain? Mitä siellä tapahtuu?
Matias: Aivojen toiminnallinen yksikkö on hermosolu. Ja hermosolut voi lähettää toisille soluille viestejä. Ja hermosoluja on 86 miljardia keskimäärin. Jokainen niistä kommunikoi ehkä tuhannen tai kymmenentuhannen muun solun kanssa. Samalla tavalla kuin organismi ei voi toimia, jos lihakset ei tee yhteistyötä, niin samalla tavalla aivot ei voi toimia, jos ei aivosolut tee yhteistyötä. Oikeastaan viimeisen yhden tai kahden vuosikymmenen aikana on noussut isoksi tutkimuskohteeksi, että mitkä on ne mekanismit, jotka saa hermosolut tekemään yhteistyötä. Ja nyt ikään kuin värähtelyt, niin kutsutaan aivo-oskillaatioiksi tai aivorytmeiksi. Ne on yksi tämmöinen mekanismi, joka estää soluja tekemästä, mitä ne huvittaa, milloin ne huvittaa. Ja saa tekemään ne tiettyjä asioita sen oman yhteisönsä mukana tiettyyn aikaan, minkä se värähtely määrää.
Hanna: Mistä tämä oikein tiedetään? Miksi sä tiedät tämän? Miten tutkijat vaikka katsoo ihmisten aivoihin?
Matias: No se on tavallaan tehty meille hyvin helpoksi tietyllä tasolla. Suomessa kehitettiin semmoinen tutkimusväline kuin magnetoenkefalografia jo 90-luvun aikana. Ja se on suomalaisen innovaation kautta levinnyt maailmalle moneen eri tutkimuskeskukseen ja sairaalaan. Ja tällä tutkimusmenetelmällä voidaan mitata niitä heikkoja magneettikenttiä, jotka syntyy siitä hermosolujen toiminnasta ja hermosolujen sisällä virtaavista sähkövirroista. Ja jos ne sähkövirrat virtaa samaan suuntaan monessa solussa, niin ne synnyttää sen magneettikentän, joka voidaan mitata. Ikään kuin tällä tavalla. Periaatteessa kuka tahansa voi laittaa tutkittavan henkilön magnetoenkefalografialaitteeseen ja ihan omin silmin nähdä, miten ne hermosolujen yhteistoiminta näyttäytyy erilaisina aivoaaltoina. Totta kai sitä analysoidaan valtavan monimutkaisin ja kehittynein matemaattisin menetelmin. Mutta sen periaatteessa voi myös tehdä, saman havainnon voi tehdä paljain silmin ja nähdä, miten kymmenen kertaa sekunnissa sykkii alfarytmejä. Ja joskus siellä näkyy kaksikin kertaa sekunnissa beetarytmejä ja nopeampia ja hitaampia värähtelyitä.
Hanna: Miltä se magneto-, odota, -engefalografia...
Matias: Magnetoenkefalografia.
Hanna: ...magnetoenkefalografialaite oikein näyttää?
Matias: Se on semmoinen iso valkoinen, vähän muovisen oloinen kaappi, jossa on kypärä, joka laskeutuu ihmisen päähän.
Hanna: Eli siis voisiko sanoa, että noin 90-luvulta asti on ollut hyvä käsitys siitä, että miten ihmisten aivot toimii? Vai ollaanko me tiedetty nämä asiat jo aikaisemmin?
Matias: Vieläkään ei tiedetä hyvin, miten ihmisaivot toimii. Ja toisaalta sitten nämä, esimerkiksi nämä isoimmat aivorytmit, niin nehän löydettiin jo sata vuotta sitten. Hans Berger keksi elektroenkefalografialaitteen, joka mittaa pään pinnalta heikkoja sähkökenttiä, jotka nämä samat virrat synnyttää. Ja jo silloin Hans Berger näki paljain silmin näitä värähtelyitä. Mutta totta kai sitten sekä viimeisen sadan vuoden aikana että viimeisen kymmenen vuoden aikana edistysaskeleet on ollut valtavia siinä, että ymmärretään, miten asiat oikeasti toimii.
[rauhallista elektronista musiikkia, musiikki vaimenee]
Hanna: Entä sitten, kun puhutaan sairaista aivoista, niin miltä vaikkapa masentuneen aivotoiminta näyttää? Miten masentuneen ihmisen aivot toimii eri tavalla kuin ne terveen ihmisen aivot, jotka soittaa hienosti yhdessä niin kuin orkesteri?
Matias: Siis sanotaanko, lähtökohtaisesti masentuneen ihmisen aivot sekä rakenteellisesti että toiminnallisesti näyttää täsmälleen samalta kuin terveen ihmisen aivot. Että kun ne siihen sairauteen liittyvät erot on äärimmäisen pieniä. Mutta toisaalta aivot on monimutkainen, kompleksinen verkko, systeemi, jossa pienetkin erot voi johtaa isoihin muutoksiin siellä systeemitasolla.
Hanna: Mitä ne pienet erot sitten on?
Matias: No otetaan vaikka semmoinen ikään kuin haastava konsepti kuin eksitaatio-inhibitio-balanssi. Niin aivoissa on soluja, joitten toiminta kiihdyttää muita soluja. Ja sitten on toisia soluja, jotka jarruttaa muita soluja. Eli siellä on eksitaatio ja inhibitio. Ja nyt tiedetään, että näiden kahden asian täytyy olla tasapainossa, jotta solut kiihdyttää toisiaan ja jarruttaa toisiaan yhtä paljon. Ja esimerkiksi epilepsiakohtaus on tilanne, jossa tämä balanssi menee rikki ja se hermosolujen kiihdyttävä vaikutus karkaa käsistä. Ja silloin käytännössä aivot lakkaa toimimasta sillein, kun niitten kuuluu toimia. Ja ne ikään kuin supistuu siihen epilepsiakohtauksen aktiivisuuteen. Tämän balanssin säilyttäminen on tärkeetä. Mutta toisaalta siihen ollaan havahduttu ihan viime aikoina, että kuitenkaan se balanssi ei ole yksi piste ajassa eikä yksi piste aivoavaruudessa, vaan se on kuitenkin vyöhyke, jonka sisällä ihmiset on sekä yksilöllisiä että voi toimia eri aikoina eri tavalla. Ja nyt näyttää siltä, että muutokset tässä balanssissa tietyissä aivojärjestelmissä saattaa liittyä muun muassa masennuksen ilmenemiseen. Ja erityisesti jos katsotaan ikään kuin aivojen tunnejärjestelmää, syviä aivorakenteita, jotka vaikuttaa tunteiden säätelyyn, niin on viitteitä siitä, että tämä tunnejärjestelmä toimii ikään kuin ylikierroksilla. Ja siellä se eksitaatio on pikkuisen karannut käsistä. Mikä sitten johtaa kerrannaisvaikutuksiin monessa muussa aivojärjestelmässä.
Hanna: Sanoit, että on viitteitä. Miten hyvin ylipäätään eri aivosairauksien mekanismeja tunnetaan?
Matias: On aivosairauksia, jotka johtuu tietyistä, sanotaan tiettyjen vaikka proteiinien puutteista tai tiettyjen solujen puutteista. Ja niitä tunnetaan. Mutta jos puhutaan ikään kuin isoista yleisistä aivosairauksista, kuten vaikka masennus, niin vaikka sitä tutkimusta on tehty miljardeilla dollareilla ja euroilla, ja vaikka sitä tietoa on paljon, niin silti sitä varsinaista mekanistista ymmärrystä ei ole. Ymmärrystä sillä tasolla, että jos ruuvattaisiin tätä nuppia tai jos säädettäisiin tätä järjestelmää, niin tämä sairaus voitaisiin parantaa.
Hanna: Kuinka iso juttu se olisi, jos sellaista tietoa pystyisi hankkimaan näitten sairauksien hoidon ja diagnostiikan näkökulmasta?
Matias: No siis sehän olisi valtava asia. Koska se voisi viedä aivosairauksien hoitoa kohti ikään kuin personalized medicine, tämmöistä yksilöllistä lääketiedettä. Ja siihen suuntaan esimerkiksi syöpien hoito on nyt kehittymässä vahvasti. Voidaan ottaa näyte ja sillä näytteellä testata, että hoito x toimii ja hoito y ei tule toimimaan. Ja sitten annetaan x. Mutta nyt kun ihminen menee psykiatriseen terveydenhuoltoon, niin siellä ei juurikaan ole käytössä tapoja ennustaa miten annettava hoito vaikuttaa. Ja nyt jos pystyttäisiin viemään aivojen ymmärrystä ja psykiatristen sairauksien ymmärrystä siihen suuntaan, että olisi menetelmiä tehdä yksilöllisiä hoitovaste-ennusteita, niin sillä voitaisiin saada nostettua sitä hoitovastetta valtavasti.
Hanna: Eli onko masennuksen hoito tällä hetkellä vähän niin kuin yrityksen ja erehdyksen kautta jokaisen yksilön kohdalla tapahtuvaa?
Matias: No tällä hetkellä, kun potilas menee, ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon ja pyytää apua masennukseen, niin noin joka kolmas potilas saa apua siitä hoidosta, mikä hänelle määrätään.
Hanna: Se ei ole ihan hirveän paljoa.
Matias: Se ei ole hirveän paljon. Ja jos sitä lukumäärää voisi nostaa, niin sillä olisi tosi mittavia sekä yksilön kärsimyksen että yhteisön kuormittumisen ja taloudellisia vaikutuksia.
Hanna: No Matias, sä olet siis sun tiimin kanssa kehittänyt nyt useamman vuoden ajan videopeliä masennuksen hoitoon. Se on ollut testivaiheessa masennuspotilailla pelattavana. Millaisia tuloksia siitä on tähän mennessä tullut? Olisiko siitä kenties apua?
Matias: No siitä voi olla apua. Tällä hetkellä koe on vielä kesken. Se on kliininen koe, joka on kaksoissokkoutettu. Ja me ei tiedetä niitä tuloksia ennen kuin se koe virallisesti julistetaan päättyneeksi. Mutta siinä kokeessa oli välianalyysi protokollan mukaisesti suoritettuna. Ja sen välianalyysin tulokset on erittäin rohkaisevia. Ja ne osoittaa siihen suuntaan, että sillä pelillä voi olla konkreettista hyötyä niille ihmisille, jotka osallistuu siihen interventioon.
Hanna: Millaista palautetta tai kokemuksia näiltä ihmisiltä, jotka sitä on pelannut, niin on oikein tullut?
Matias: No hyvin laajakirjoista. Pelit on samanlainen media kuin musiikki tai kirjallisuus, että se synnyttää tunteita. Ja osa on pitänyt siitä pelistä aivan valtavasti ja osa on inhonnut sitä koko sydämestään. Ja tämä on ikään kuin täysin odotettu tulos. Keskimäärin mä sanoisin, että siitä pelistä on pidetty. Ja se palaute on pääosin erittäin positiivista.
Hanna: No kuinka pian me voidaan olla semmoisessa tilanteessa, että jos mä meen lääkäriin valittelemaan masennusta, niin lääkäri voi määrätä mulle videopelin lääkkeeksi?
Matias: No jos kaikki menee hyvin, niin sanotaan 2027 voisi olla semmoinen vuosi. Tai 2028.
Hanna: Melko pian siis. Millainen tämä peli oikein on? Mitä siinä tapahtuu? Mitä siinä tehdään?
Matias: No tämä peli, mikä nyt on testauksessa, se on ikään kuin pelijargonilla ensimmäisen persoonan seikkailupeli, jossa on mukana strategiapelielementtejä. Tämä peli myös, tämä on harhaanjohtava puhua siitä ikään kuin masennuspelinä, koska se tuote varsinaisesti ei ole peli. Vaan se tuote on yksilöityvä hoito, joka harjoittaa aivojen tiettyjä kognitiivisia järjestelmiä. Ja tämä hoito käyttää peliä mediana. Mutta tietysti käyttäjän silmiin se näyttää viihdepeliltä ihan siinä, missä mikä tahansa kaupasta ostettava viihdepeli.
Hanna: Niin, siis mä näin tästä jonkinnäköistä videota internetissä tästä pelistä, tai siis hoitomuodosta. Ja musta se näytti kiinnostavalta ja hauskalta ja siltä, että olisipa kiva päästä kokeilemaan tuota. Itse siis pelaan jonkun verran ja ei se nyt niin erilaiselta näyttänyt kuin semmoiset asiat, mitä on tottunut omien laitteiden ruudulla näkemään. Mikä siinä siis on erilaista kuin missä tahansa videopelissä?
Matias: Mä sanoisin käyttäjäperspektiivistä ei mikään. Ja tämä oikeastaan juontaa juurensa siitä, että me jo silloin kymmenen vuotta sitten, kun tähän projektiin lähdettiin, tehtiin päätös, että me mennään peli edellä sen intervention kehittämisessä. Ja kuten jokainen suomalaista ja kansainvälistä peliteollisuutta seuranneena tietää, että ihan jo pelinkin tekeminen on äärimmäisen vaikeeta. Ja peli on oma taiteenlajinsa. Ja se ehkä oli hullua, että me ylipäätään tutkijoina lähdettiin tekemään peliä [naurahtaa]. Mutta näin nyt kuitenkin tapahtui.
Hanna: Miksi niin tapahtui, jos se tuntui niin hullulta?
Matias: No siis, me ehkä ei silloin tiedetty, kuinka vaikeeta pelien tekeminen on.
Hanna: Okei [naurahduksia].
Matias: Mutta pelit on vahva media. Ja oikeastaan tämän peli edellä -lähtökohdan ikään kuin vaihtoehtona olisi ottaa psykologinen testi tai psykologinen harjoitusohjelma ja pelillistää sitä. Ja se on ikään kuin absoluuttinen katastrofi sitten sen käyttäjän näkökulmasta.
Hanna: Miksi? Onko se tylsää, onko se vaikeeta?
Matias: Se on tylsää.
Hanna: Okei.
Matias: Koska ikään kuin on asioita, jotka voi näyttää peliltä, mutta ne ei kuitenkaan ole pelejä. Ja varsinkin pelien kuluttajat on hyvin hienostuneita siinä, että mikä koetaan peliksi ylipäätään. Ja pelillistäminen ei johda tähän.
Hanna: Se videonpätkä, minkä mä näin tästä pelistä, oli siis semmoinen muistaakseni, että siinä liikuttiin tämmöisessä aika jotenkin kiehtovan näköisessä vähän fantasiahenkisessä maisemassa ja sitten ammuttiin jonkinnäköistä valoa erilaisiin hirviöihin, mitä tulee vastaan. Miksi? Mitä hyötyä tästä oikein on masentuneen ihmisen aivoille?
Matias: Joo, siis tämä ikään kuin ampumiseksi miellettävä asia, se on oikeastaan hyvin pieni osa sitä peliä. Ja se on totta, että siinä on tämmöinen ampumisen kaltainen ulottuvuus. Mutta se itsessään ei ole tavallaan sen pelin, se sanotaanko terapeuttinen elementti.
Hanna: Mikäs sitten on?
Matias: Se on ne kaikki asiat, mitä se pelaaja joutuu siellä pelissä tekemään, päätöksiä ja ratkaisuja, ennemmin kuin se varsinainen ikään kuin suorittaminen.
Hanna: Okei.
Matias: Eli kaikkea sitä, mikä tapahtuu ennen sitä kun tähän tilanteeseen joudutaan.
Hanna: Onko siinä siis joku tarina, mitä seurataan vai?
Matias: No siinä on myös tarina. Mutta en mä tiedä, onko kilpailullinen pelaaminen tuttu konsepti?
Hanna: Kyllä.
Matias: Niin tämä on tavallaan...
Hanna: Eli siis tämmöinen, esimerkiksi Counter-Strikea pelataan...
Matias: Joo.
Hanna: ...ihan matseina ja joukkuepelinä ja näin. Viittaatko tällaiseen?
Matias: Joo. Siis vaikka Counter-Strikeen tai sitten Dotaan...
Hanna: Niin.
Matias: ...MOBA-peleissä tai vastaavaa. Niin ikään kuin se kilpailullinen pelaaminen, vaikka tämä on toteutettu yksinpelinä, niin se on kuitenkin meillä semmoinen kantava ajatus siellä.
Hanna: Okei.
Matias: Että se on tärkeä ulottuvuus. Koska sellaisessa tilanteessa ihminen tekee parhaansa. Ja se on tietysti tärkeetä, jos halutaan saada aikaan vaikuttavuutta aivoissa. Niin se ei synny sillä, että bussin takapenkillä näpyttelee jotain asiaa toisella silmällä pari minuuttia ja ikään kuin sitten se on siinä.
[rauhallista elektronista musiikkia, musiikki vaimenee]
Hanna: Peleistä puhutaan julkisuudessa usein uhkien kautta. Saatetaan pohtia, että syrjäytyykö vaikka nuoret miehet, kun ne nyt vaan siellä pelaa siellä Dotaa. Onko tämä tarkoitettu just niille syrjäytyville masentuneille pojille, jotka muutenkin on liikaa koneella?
Matias: Mä sanoisin, että oikeastaan tämä peli on, no joo, tämä on kaikkein vähiten tarkoitettu heille. Ja enemmän tarkoitettu, ehkä sanotaan, että meidän sellainen keskimääräinen potilas. Tietysti meidän potilaat on, diversiteetti on valtava. Ja diversiteetti on aina hyvä asia myös. Meidän keskimääräinen potilas on nuorehko tai keski-ikäinen nainen, joka on ehkä melko koulutettu. On tuttu pelien kanssa, pelit mediana, mutta ei välttämättä aktiivipelaaja. Ja tämä meidän pelihän ei myöskään vaadi ikään kuin aikaisempaa pelikokemusta. Se peli kädestä pitäen opettaa tähän. Ja meillä on potilaita, jotka kertoo, että he ei ole koskaan pelannut mitään ja he on valtavan iloisia siitä, että he on oppinut uuden taidon.
Hanna: Eli käsitinkö oikein, että pointtina tässä pelissä on muovata aivoja? Kuinka muovautuvaisia meidän aivot oikeastaan on?
Matias: No aivot on muovautuvia läpi koko elämän. Ja ikäihmisenäkin voi oppia uusia taitoja ja uusia asioita. Vaikka totta kai lapsuudessa aivot on paljon muovautuvampia kuin aikuisuudessa.
Hanna: Jos kerran tällaisilla hyvillä peleillä, kuten tämä teidän kehittämä hoitomuoto, voi muovata aivoja terveemmiksi, niin onko mahdollista tehdä pahoja pelejä, jotka sairastuttaa?
Matias: Hyvä kysymys. Ihan varmasti on.
Hanna: Millaisia ne olisi?
Matias: Mä en välttämättä halua ajatella tuota asiaa [naurahduksia].
Hanna: Okei.
Matias: Ja siis voi olla, että ikään kuin tällaisia ikään kuin pahoja pelejä, vaikka ei välttämättä siihen tarkoitukseen suunniteltuja, niin niitä voi olla ihan myytävinäkin peleinä jo. Ja sehän esimerkiksi pelien maailmasta tiedetään, että varsinkin moninpeleihin liittyy usein hyvin negatiivisia, toksisia yhteisöllisiä ominaisuuksia. Ja toksinen yhteisö itsessään on jo myrkkyä aivoille. Ja tosiaan ikään kuin reaalimaailman esimerkki, niin varmaan tämä voisi olla yksi.
Hanna: Tämä ajatus tähän masennuspeliin lähti sun aikaisemmasta tutkimuksesta, joka liittyi amblyopian tai kansankielellä laiskan silmän hoitoon. Voisitko sä kertoa vähän siitä?
Matias: Tämä laiskan silmän tutkimus lähti liikkeelle, ei meidän ryhmässä tai meidän tutkimuksena, vaan paljon ennen meitä sellaisesta tutkimuslinjasta, jossa havaittiin, että masennuslääkkeet joita nykyään käytetään, ne saattaa hiirillä avata tämmöisen lapsuuden kaltaisen aivojen muovautuvuusikkunan. Amblyopiahan on sairaus, jossa toinen silmä näkee huonosti joko sen takia että se osoittaa pikkuisen eri suuntaan tai se on optisesti huonosti koodattu. Tai jos se vaikka hiirellä ommellaan umpeen.
Hanna: Kammottavaa.
Matias: Niin jos silmä tuottaa aivoille huonoa informaatiota, niin silloin tässä lapsuuden kriittisessä periodissa, jolla niitten kahden eri silmän, niitä prosessoivat aivorakenteet erkaantuu, niin jos silloin yksi silmä on huonompi kuin toinen, niin ne aivot tavallaan hylkii sitä huonompaa silmää. Vaikka myöhemmin sitten, kun tämä ikään kuin kriittinen periodi on päättynyt, niin vaikka myöhemmin näkö korjattaisiin tai silmä leikkauskorjattaisiin osoittamaan oikeaan suuntaan, niin nykyinen silmälääkäritieto on, että se on esimerkiksi aikuisilla ihmisillä pysyvä tila ja sitä ei pysty enää korjaamaan. Mutta nyt tässä tutkimuksessa aikaisemmin havaittiin, että masennuslääkkeet saattaa ikään kuin uudelleen avata sitä aivoplastisuutta ja avata tämmöisen lapsuuden kaltaisen kriittisen periodin. Ja nyt näille hiirille, joitten silmä oli ommeltu umpeen ja sitten se on avattu, mutta on pysyvästi heikkonäköisiä sen silmän kanssa, niin niillä tämän silmän näkökyky saatiin vielä pelastettua. Ja nyt sitten Suomessa semmoinen yritys kuin Hermo Pharma Oy, nykyinen Herantis, teki sitten tämmöisen kokeen, jossa koitettiin tätä tutkimusta transloida ihmisiin. Ja annettiin ihmisamblyopikoille masennuslääkettä tai plasebolääkettä yhdessä sitten tämmöisen näön tarkkuutta kehittävän pelin kanssa. Tämä koe päättyi sitten sillä tavalla, että molempien ryhmien näkö parani. Myöskin plaseboa syöneiden näkö parani. Se parani merkittävästi. Se oli ainoastaan kymmenen viikon, kolmenkymmenen tunnin interventio. Ja heidän näkönsä parani kaksi riviä E-taululla, mikä on ihan subjektiivisesti, omakohtaisesti koettavissa selkeä näön parantuminen. Ja tämä oli tosi tärkeä tulos. Ja nyt tietysti tämmöinen havainto, että se parannus myöskin plaseboryhmällä viittaa siihen, että ehkä pelimuotoinen, peliä mediana käyttävä näön tarkkuuden kehittämisjärjestelmä, niin ehkä sillä on potentiaalia myöskin avata se aivojen muovautuvuus. Ja sitten mahdollistaa se näön kehittyminen.
Hanna: Tämä peli, mitä te kehitätte, ei ole mitenkään ainoa tällainen esimerkki digitaalisista uusista hoitomuodoista. Kuten esimerkiksi tämä näkökykyä kehittävä peli myös on. Millainen tämä kenttä on, millä te oikein toimitte? Kuinka iso tai kasvava trendi hoitavat pelit ylipäätään on?
Matias: Mä sanoisin, että pitkällä tähtäimellä se tulee olemaan valtava kenttä. Ja erittäin kasvava kenttä. Digitaaliset terapiat on ollut ikään kuin liiketoiminta-alueena olemassa ehkä kymmenisen vuotta karkeasti. Ja nyt tällä hetkellä se kentän tilanne on sellainen, että on olemassa jo ensimmäinen FDA-hyväksytty lasten ADHD:seen reseptillä määrättävä pelilääke. Ja tämä on aidosti valtava läpimurto ja uraauurtavaa tutkimusta. Ja uraauurtavaa liiketoiminnan kehittämistä. Mutta samaan aikaan nämä yritykset on myöskin haasteissa saada potilaita, saada liikevaihtoa synnytettyä. Päästä läpi siitä perinteiden muurista näiden sairauksien hoidon kanssa. Eli voi olla, että kuluu vielä viisi vuotta tai kymmenen vuotta. Ja ehkä tarvitaan toisen sukupolven digitaalisia terapioita ennen kuin niistä tulee tällainen mainstreamhoitomuoto.
Hanna: Miten sä oikein näet tämän alan potentiaalin? Että jos ajatellaan vaikka kymmenen tai viisitoista vuotta tulevaisuuteen, niin mitä sä haaveilet, että tällä alalla oikein tapahtuisi?
Matias: No mun haave tietysti on, että digitaalisista terapioista saadaan inklusiivinen, laajalti käytettävissä oleva, hyvin edullinen ja helposti levitettävä hoitomuoto. Joka tarjoaa yksilöityvää hoitoa ihmisille mielenterveysongelmiin, aivosairauksien ongelmiin. Ja tietysti digitaalista terveyttä kehitetään muuallakin kuin aivojen maailmassa. Mutta se ehkä on mun alan ulkopuolella. Mutta mä näkisin, että on paljon aivosairauksia, aivoihin liittyviä haasteita, joissa digitaaliset terapiat voisi olla hyvin käypä hoito.
[rauhallista elektronista musiikkia, musiikki vaimenee]
Hanna: Mikä aivojen toimintaan liittyvä teos jokaisen olisi tärkeää lukea, katsoa tai kuunnella? Tämä saa olla ihan mitä vaan kulttuuria.
Matias: Mä oikeastaan lähtisin tässä siihen, että ylipäätään jokaisen pitäisi lukea tai nauttia kulttuuria muodossa, joka tuntuu itselle hyvältä. Koska kulttuuri vaikuttaa aivoihin. Ja vaikuttaa positiivisesti. Eli mä sanoisin, että jokaisen pitäisi lukea kirja tai käydä konsertissa tai löytää uusi levy suosikkiartistiltaan, johon ihastua. Ja kokea ne tunteet ja nauttia siitä.
Hanna: Jos voisit tehdä yhden pakollisen kurssin, mikä jokaisen ihmisen olisi käytävä, niin mikä se oikein olisi?
Matias: Tämä on myöskin äärimmäisen vaikea kysymys. Mutta mä oikeastaan lähestyisin tätä sillä tavalla, että meillä on jo semmoinen kurssi ja sen nimi on suomalainen peruskoulu [Hanna naurahtaa]. Ja erityisesti nyt nykypäivänä sen ylläpitäminen ja kehittäminen olisi se kurssin arvoinen asia, jotta suomalaiset nuoret kasvaisi maailmaan, jossa totuus on arvo. Ja jossa tieto on arvo ja jossa ei ole vaihtoehtoisia totuuksia, vaan on tietoon ja tieteeseen perustuvaa ymmärrystä maailman toimintamekanismeista.
[rauhallista elektronista musiikkia alkaa soimaan taustalla]
Hanna: Matias Palva, kiitos kun olit mukana Utelias mieli -podcastissa.
Matias: Kiitos. Oli hauska olla.
[rauhallista elektronista musiikkia, vaimenee taustalle]
Hanna: Kiitos, kun kuuntelit Utelias mieli -podcastia. Jos tykkäsit kuulemastasi, kerro siitä kaverillesi.
[rauhallista elektronista musiikkia, musiikki vaimenee]