Opin tiet

Mitä kaikkien pitää tietää ja osata? Vaikea kysymys, varsinkin, kun kellään ei ole varmaa tietoa tulevaisuudesta. Työelämä mullistuu nopeasti. Tänä vuonna aloittavat koululaiset tekevät aikanaan töitä, joita ei nyt ole välttämättä olemassakaan. Sen sijaan moni nykyinen ammatti saattaa kadota kokonaan. Koulun ei ole helppoa pysytellä maailman muutosten vauhdissa. Helsingin yliopiston oppimisen tutkijat uudistaisivat opetusta reippaasti. Kyytiä saavat ainakin luokkahuoneet, oppikirjat ja faktatietojen pänttääminen.

opin-tiet-kuvitus-01-730.gif

Teesi 1 | Pelkkä tiedon siirtäminen ei riitä. Opetuksen pitää koskettaa tunteita ja ottaa huomioon oppilaiden omat mielenkiinnon kohteet.

Millainen olisi koulu, jossa oppilaat saisivat opiskella sitä, mikä heitä itseään kiinnostaa? Aika hyvä, itse asiassa.

– Kaikkien ei tarvitse tehdä samoja asioita. Opetuksen pitää ottaa huomioon lasten omat kiinnostuksen kohteet, sanoo kasvatustieteen professori Kristiina Kumpulainen Helsingin yliopistosta.

Kun oppiminen lähtee omasta motivaatiosta, oppilas on herkemmin valmis ponnistelemaan, vaikka kaikki ei olisikaan helppoa ja hauskaa. Ihanteena on leikkivä lapsi, joka kadottaa ajan ja paikan tajun syventyessään leikkiinsä ja samalla oppimiseen.

"Mopon korjaus opettaa matematiikkaa."

Kumpulainen haluaa tuoda saman tunteen muodolliseen koulutukseen. Yksi keino tähän ovat ilmiölähtöiset projektityöt, jotka ylittävät oppiaineiden rajat. Niitä suosittelee myös ensi vuonna voimaan tuleva uusi opetussuunnitelma.

Kumpulainen on tutkinut esikoululaisia, peruskoululaisia ja lukiolaisia, joille on annettu vapaus valita projektinsa aihe oman kiinnostuksensa perusteella. Oppilaat ovat työskennelleet yksin tai ryhmässä, ja heidän tukenaan on ollut useamman aineen opettajia, joskus myös ulkopuolisia asiantuntijoita.

Eräässä koulussa lukiolaiset päättivät tutkia Espoon pyöräteiden kuntoa. He tekivät havaintoja, haastattelivat espoolaisia päättäjiä ja hollantilaisia pyöräilijöitä ja kirjoittivat paikallislehteen mielipidekirjoituksen. Jotkut jopa matkustivat Hollantiin tekemään vertailevaa tutkimusta. Projektin päätteeksi eräs lukiolaisista totesi, ettei enää koskaan katso pyörätietä samoin silmin kuin ennen.

Kaikkia kiinnostaa

Löytyykö sitten kaikille koulua inhoaville teineillekin aihe, jota he jaksavat tutkia intohimoisesti?

– Kiinnostuminen on ihmiselle synnynnäinen ominaisuus, mutta olosuhteet voivat lamaannuttaa sen. Jos on kasvanut koulunkäyntiin, jossa kaikki pakotetaan samaan muottiin, ei ehkä löydäkään koulusta mitään, mikä sytyttäisi.

Perinteisesti koulussa on keskitytty tietoon ja tunteet ovat jääneet vähemmälle. Silti tunteet säätelevät oppimista. Myös tausta ja kulttuuri vaikuttavat paljon siihen, miten hyödyllisenä koulua pidetään. Jos oppilas ei koe opetettavaa asiaa mielekkääksi, on oppiminen vaikeampaa.

Kiinnostuksen voi kuitenkin herättää. Kumpulaisen tutkimissa kouluissa kaikille oppilaille on löytynyt oma juttunsa. Esimerkiksi mopon korjaamisen avulla on opetettu matematiikkaa ja fysiikkaa ja saatu oppilaan mielenkiinto laajenemaan muihinkin asioihin.

Monissa kouluissa oppilaat ovat myös päässeet mukaan päättämään pelisäännöistä ja vaikuttamaan oppimistilojen suunnitteluun. Kumpulaisen mukaan päätöksiin osallistuminen lisää vastuullisuutta ja sitoutumista.

Suuria kysymyksiä ovat, mitä tiedollisia asioita kaikkien pitää hallita ja missä voidaan mennä kiinnostuksen ja kykyjen mukaan. Nyt on vaikea ennakoida, millaisia tietoja tulevaisuuden töissä tarvitaan. Siksi Kumpulainen pitääkin faktatietoja tärkeämpänä laaja-alaista osaamista, ihmisenä kasvamista ja oman elämän hallitsemista.

– Mihin koulunkäynnillä tähdätään? Minun mielestäni siihen, että kasvatetaan luovia, kyvykkäitä, sisukkaita ja onnellisia ihmisiä.

Kasvatustieteen professori Kristiina Kumpulainen johtaa Helsingin yliopistossa toimivaa Leikillisen ja pelillisen oppimisen keskusta (Playful Learning Center), jossa kehitetään ja tutkitaan uudenlaisia ratkaisuja oppimiseen. Mukana on päiväkoteja, kouluja sekä oppimisalan yrityksiä. Tekesin rahoittama projekti käynnistyi helmikuussa 2014.

Kumpulainen vetää myös Helsinki Challenge -kisaan osallistuvaa Play, Learn, Heal -hanketta, jossa kehitetään digitaalisia ratkaisuja tuottamaan sairaalassa oleville lapsille iloa, mielekästä tekemistä, oppimista ja hyvinvointia. Samalla edistetään lasten oikeutta aktiiviseen toimijuuteen, osallisuuteen ja oppimiseen sairaalajaksojen aikana.

opin-tiet-kuvitus-02-730.gif

Teesi 2 | Kouluissa pitää opettaa enemmän vuorovaikutusta ja luovaa ajattelua. Niitä tarvitaan töissä, joita ei voi ulkoistaa tekoälylle.

Maailma muuttuu yhä digitaalisemmaksi. Miten se näkyy kouluissa? Useimmiten niin, että puhutaan koululaisten digitaidoista ja koulujen teknisestä varustelusta.

– Se ei riitä, sanoo tutkija Katri Saarikivi Helsingin yliopiston kognitiivisen aivotutkimuksen yksiköstä.

Paljon tärkeämpää olisi pohtia, mitä kouluissa ylipäänsä kannattaa opettaa. Tietokoneista tulee koko ajan tehokkaampia. Pian tekoäly voi hoitaa suuren osan samanlaisina toistuvista tehtävistä. Muutos ei ole mikään kaukaisen tulevaisuuden juttu: jo nyt ihmisiä jää tyhjän päälle, kun automaatio on vienyt heidän työnsä.

"Tekoäly on hyvä apuri."

Siksi kouluissa kannattaisikin keskittyä opettamaan niitä taitoja, joihin kone ei pysty. Näitä ovat etenkin vuorovaikutus ja luova, vaihtuviin tilanteisiin mukautuva ajattelu.

Nyt kouluopetuksessa korostuvat hyvä muisti ja loogis-rationaalinen päättely. Niitä on helppo mitata, mutta työelämässä niiden merkitys vähenee. Vaikka muistia tarvitaan tietysti edelleen, ei ulkoa muistaminen enää ole tärkein merkki oppimisesta. Olennaisempaa on tietää, mistä tietoa löytyy ja osata puntaroida, millainen tieto on luotettavaa.

Keskeisiä vuorovaikutustaitoja ovat kyky tunnistaa omia ja toisten tunteita, ilmaista niitä ja asettua toisen ihmisen asemaan. Näiden taitojen opettamisessa tarinallisuus on Saarikiven mukaan hyvä keino. Se auttaa hahmottamaan, että on muitakin näkökulmia kuin oma.

– Tulevaisuudessa sivistys on yhä tärkeämpää. Tarvitaan ymmärrystä siitä, miksi maailma on tällainen kuin se on. Jos tietokoneille siirretään rutiininomaisesti ratkottavat ongelmat, ihmiselle jäävät ne, joihin ei ole valmista ja selkeää ratkaisua.

Tekoäly opettaa

Tekoäly voi olla hyvä apuri oppimisvaikeuksista kärsiville. Jos on lukemisvaikeuksia, tekoäly voi lukea tekstin ääneen. Jos on ongelmia muistamisessa, internet voi toimia muistin jatkeena. Keskittymishäiriöisille olisi apua tekoälykaverista, joka muistuttaisi pysymään olennaisessa.

– Siitä voisi olla iloa aikuisellekin, jos tulisi muistutus, että sinulla on deadline huomenna ja olet katsonut noita kissavideoita jo kymmenen minuuttia, Saarikivi nauraa.

Myös opettajantyöstä osan voi jättää koneille. Jos luennot katsotaan videolta, opettajalle jää enemmän aikaa tukea oppilaita erilaisina yksilöinä ja auttaa heitä löytämään itselleen merkityksellisiä asioita.

Koulun tärkein tehtävä on Saarikiven mukaan opettaa oppimaan. Sitä kykyä tarvitaan läpi elämän.

Katri Saarikivi johtaa Helsinki Challenge -kilpailuun osallistuvaa hanketta nimeltä Natural Emotionality in Digital Interaction. Sen tarkoituksena on helpottaa vuorovaikutusta ja tunteiden ilmaisemista internetissä. Ryhmän työ on vasta alkuvaiheessa, mutta kehitteillä on esimerkiksi tunteita välittäviä säätimiä ja sovelluksia. Suunnitteilla on myös tutkimus lasten vuorovaikutustaitojen tukemisesta yhteistyössä Pikku Kakkosen kanssa.

Saarikiven oma tutkimusala liittyy musiikin neurotieteeseen. Hän tekee väitöskirjaa siitä, miten musiikin ja tanssin harrastaminen vaikuttavat aivoihin. Lisäksi Saarikivi valmistelee tutkimusta, joka selvittäisi, miten tekoäly täydentää ihmisten ajattelua työelämässä.

opin-tiet-kuvitus-03-730.gif

Teesi 3 | Opettajien pitää tehdä enemmän yhteistyötä koulun ulkopuolisten kasvattajien kanssa. Retket ja virtuaaliset aineistot avaavat koulun ovia ympäröivään maailmaan.

Mallioppilas ei enää ole sellainen, joka istuu hiljaa ja vastaa, kun kysytään. Nyt lapsista halutaan aktiivisia, osaavia kansalaisia.

– Oppilaan rooli muuttuu ja sitä myötä muuttuu myös opettajan rooli, sanoo professori Leena Krokfors Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitokselta.

Krokforsin tutkimusten perusteella lapset kannattaa välillä viedä oppimaan koulun ulkopuolelle. Se kasvattaa heidän itseluottamustaan ja uskoaan omiin kykyihinsä eri tavalla kuin perinteinen luokkahuoneopetus.

Opettajan tehtävä on sitoa koulun ulkopuolinen oppiminen opetussuunnitelmaan, joka määrittelee yhä tarkasti, mitä lapsen on opittava. Tiedot voi kuitenkin saavuttaa monella tavalla.

Uusi opetussuunnitelma velvoittaa opettajat tekemään enemmän yhteistyötä keskenään ja rakentamaan oppiainerajat ylittäviä opetuskokonaisuuksia. Krokfors kannustaa opettajia yhteistyöhön myös koulun ulkopuolisten tahojen kanssa.

"Oppikirjan sivut saa unohtaa."

Monesti opettajista tuntuu, että esimerkiksi museoihin ei ehdi, koska oppikirjasta jää sitten käsittelemättä jotain. Krokforsin mukaan kirjan sivut saa unohtaa ja laskea voi vaikka torilla. Retket eivät ole vain ylimääräistä viihdettä.

– Oppikirjasidonnainen pedagogiikka on kulkenut tiensä päähän. Se estää opettajia hyödyntämästä mielettömiä mahdollisuuksia koulun ulkopuolella.

Retket eivät useimmiten ole ilmaisia. Rahoitus on eri kunnissa ratkaistu eri tavoin, ja joissain kunnissa retkistä on tyystin luovuttu. Krokforsin mukaan ei pitäisi puhua yksittäisten koulujen retkirahoista, vaan koulutuspoliittisista linjauksista. Jos erilaisia oppimisympäristöjä arvostetaan, niitä varten on varattava rahaa.

Opettajan vapaus

Nykyään lapset käyttävät mediaa paljon kaikkialla muualla paitsi koulussa. Kuitenkin median avulla voi oppia paljon, ja oppilaiden muualla oppimat taidot kannattaa hyödyntää koulun opetuksessakin.

Krokfors on tutkinut tapoja, joilla opetusta on uudistettu eri kouluissa. Hämeenkyröläisessä koulussa oppilaat työskentelivät paikallisen metsäyhdistyksen, Marttojen ja 4H-kerhon ohjauksessa. Lohjalla oppilaat opettivat opettajille tietoteknisiä taitoja. Helsingin Jollaksessa oli teemapäivä, jonka aikana oppilaat opettivat toisiaan. Jokainen näistä malleista toimi hyvin.

Krokfors on tehnyt myös vertailevaa tutkimusta amerikkalaisten ja suomalaisten koulujen verkostoista. Yhdysvalloissa vanhempien osaamista hyödynnetään kouluissa paljon enemmän. Krokfors uskoo, että tämä yleistyy Suomessakin.

Opettajalla on liikkumavaraa valita, mikä opetusmuoto sopii hänen oppilailleen parhaiten. Opetuksen eriyttäminen on nykyään välttämätöntäkin, sillä oppilaiden osaaminen vaihtelee paljon.

Jos on opittava vaikkapa toisesta maailmansodasta, joku ryhmä voi hankkia tiedot haastattelemalla veteraaneja, joku toinen katsomalla filmin ja kolmas menemällä museoon.

– Kaikki tiet vievät Roomaan. Opetustapojen muutosta tarvitaan, koska maailma muuttuu niin nopeasti, kiteyttää Krokfors.

Opettajankoulutuksen professori Leena Krokfors vetää opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa viisivuotista Koulu kaikkialla -hanketta, joka päättyy tänä vuonna. Hankkeessa luotiin yhteisö ja verkkopalvelu, joiden on tarkoitus jäädä elämään hankkeen jälkeenkin. Niiden on tarkoitus rakentaa siltoja koulun ja ympäröivän yhteiskunnan välille ja toimia tukena kaikille opetuksen parissa työskenteleville.

Krokfors on myös jäsenenä professori Kirsti Longan johtamassa Helsinki Challege -ryhmässä nimeltä Engaging Future Workplace.

opin-tiet-kuvitus-04-730.gif

Teesi 4 | Oppimisympäristöistä pitää tehdä innostavia. Tilaratkaisut ja tekniset laitteet tukevat opetusta, mutta opetusta ei kannata kehittää niiden ehdoilla.

Luokkahuoneessa ei kuulu istua kuin kirkonpenkissä, katse suunnattuna kateederille. Parempi vertauskuva olisi leirinuotio, jonka ympärille opettaja ja oppilaat kokoontuvat, sanoo kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka Helsingin yliopistosta.

Innostavassa oppimisympäristössä on kevyitä huonekaluja, joita voi siirrellä opetuksen tarpeiden mukaan. Langaton verkko toimii ja mahdollistaa mobiililaitteiden käyttämisen. Ympäristö kutsuu oppilaita aktiivisuuteen, eikä työnnä opettajaa tiedonjakajan rooliin.

Valtaosa Suomen kouluista on kuitenkin rakennettu vuosikymmeninä, jolloin opetusmetodina oli lähinnä luennointi. Miten tällaiset tilat taipuvat uuden ajan oppimiseen?

– Akustiikan parantaminen on tärkeää. Vanhat tilat ovat usein kaikuisia, ja vähänkin vuorovaikutuksellinen toiminta aiheuttaa infernaalisen metelin, Lonka sanoo.

Hänen haaveenaan on projekti, jossa vanhoja, suojeltuja koulutiloja muutettaisiin oppimisystävällisemmiksi.

"Mitä niillä laitteilla tehdään?"

Se ei ole mahdotonta. Lonka kertoo vierailustaan palkitussa Oulun Norssin Ubiko-koulussa, jossa 1980-luvun koulurakennus on muokattu niin, että siellä on yhteisöllisen oppimisen tiloja ja rauhallisen työskentelyn nurkkauksia. Yhteisen aloituksen jälkeen oppilaat lähtevät tabletteineen eri puolille koulua.

– Tunnelma oli erittäin rauhallinen ja keskittynyt mutta samalla innostunut, Lonka kuvailee.

Pitkästyminen stressaa

Uudenlaisilla kalusteratkaisuilla voi helpottaa myös oppimisvaikeuksista kärsivien työskentelyä. Ärsykeyliherkät lapset hyötyvät mahdollisuudesta mennä halutessaan ääntä eristävän verhon taakse. ADHD-lapsi saattaa keskittyä paremmin istuessaan jumppapallon päällä, jossa voi hieman liikutella itseään.

Yhteistä sekä erityisoppilaille että muillekin on se, että vaikeinta on hiljaa istuminen ja kuunteleminen.

– Normaali ihminen ei opi niin, että pelkästään kuuntelee, kun joku puhuu. Passiivinen kuunteleminen ei myöskään opeta työntekoa, Lonka sanoo.

Longan mukaan suuri osa koulujen järjestyshäiriöistä saattaa johtua pitkästymisestä. Se nostaa stressihormonin määrää elimistössä erityisesti nuorilla, ja he alkavat oireilla. Siksi jälki-istunto on niin epämiellyttävä rangaistus.

Lonka ehkäisisi ikävystymistä esimerkiksi ongelmalähtöisellä opetuksella. Sitä käytetään muun muassa lääketieteen opetuksessa, mutta se sopii pienillekin lapsille. Intensiivinen kysymys herättää uteliaisuuden, antaa haasteen ja aktivoi oppilaan aiemmat tiedot.

Longan mukaan oppimisympäristöä ei pidä lähteä rakentamaan kalusteet tai teknologia edellä, vaan miettiä opetuksen tarpeita. Hyvä tila on tuunattavissa. Ensimmäinen askel on järjestää pulpetit niin, ettei oppilaiden tarvitse katsella toistensa niskoja.

Myöskään tekniikka ei ole itseisarvo, vaan pelkkä väline:

– Ei merkitse mitään, jos oppikirja vain siirretään sähköiseksi.

Monesti oppilaiden omien laitteiden käyttöä opetuksessa vastustetaan vedoten tasa-arvoon. Longasta se on huono perustelu. Omat puhelimet täydentävät koulun tabletteja, eikä niiden hinnalla ole niin väliä. Halvassakin kännykässä on riittävät ominaisuudet.

– Totta kai koulun rahat voi sijoittaa kalliisiin, vanhentuviin laitteisiin, mutta se ei ole kovin järkevää. Tärkeämpää olisi miettiä opetuksen sisältöä ja sitä, mitä niillä laitteilla tehdään.

Helsingin yliopiston kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka johtaa Helsinki Challenge -kilpailuun osallistuvaa hanketta nimeltä Engaging Future Workplace. Siinä työympäristöjä kehitetään oppimisympäristöjen tutkimuksesta saaduilla resepteillä. Tutkimuslaboratorioina ryhmällä on oma uusi työtilansa, seitsemän start-up-yrityksen tilat, Tapiolan koulu Espoossa sekä mahdollisesti myös Helsingin kaupungin opetusviraston uusi konttori.

Teksti: Reetta Vairimaa Kuvitus: Riikka Hyypiä

Digitalisaatio mullistaa oppimisen

Lasten ja nuorten ei pidä jäädä siihen uskoon, että digitaalinen viestintä on pelkkää hupaa ja somea, kirjoittaa käyttäytymistieteellisen tiedekunnan dekaani Patrik Scheinin.

Verkkojameja ja musiikkipillereitä

Miten musiikkia opetetaan vuonna 2025? Lue professori Heikki Ruismäen kuvitelma tulevaisuuden opiskelusta.

Mitä ja missä opimme?

Harrastuksissa oppiminen saavuttaa huippunsa, kirjoittaa professori Mari Tervaniemi.

 

Yliopisto-lehdessä aiemmin julkaistuja artikkeleita
 

Asentaja-koneistaja ja professori

Mahdoton käy mahdolliseksi kovalla työllä ja hyvässä porukassa.

Opi ja toivu sävelin

Musiikki tehostaa oppimista, kunhan se ei ole liian ärsyttävää eikä liian innostavaa. Musiikin kuuntelu voi auttaa myös muistisairaita.

Kun luento ei riitä

Elvytystä, pipettivinkkejä ja väittelyjä... Opetus muuttuu, niin myös yliopisto.

Ensimmäinen, ainoa oikea?

Samat ihmiset korkeakouluihin lopulta päätyvät, mutta he joutuvat hakemaan useaan kertaan.

Ujoudesta ei saa rangaista

Opettaja ei palkitse ujoa poikaa.

Ilmasto-oppi kouluun

Tutkija Hannele Cantell lisäisi tulevien opettajien tutkintovaatimuksiin yhden asian: ilmastonmuutoskasvatuksen.

Koulu ei ole kilpailu

Koulutuspolitiikan tutkija piti viime vuonna maailmalla 52 luentoa otsikolla Finnish Lessons. Opetuksista tärkein on tasa-arvo.

Mielikuvitus kouluun

Curling-mestari Pekka Peura opettaa ilman kokeita ja aikatauluja. Kaikki oppivat, eikä tasoryhmiä tarvita.

Töitä harvoille

Yhä useampi romani kouluttautuu ammattiin. Heitä ei silti haluta palkata.

Opettajakin oppii

Opiskelijat ovat tärkeä osa yliopistoyhteisöä, Hyvä opettaja -palkinnon saanut Hanna Kuusi painottaa.

Huonon koulun maine

Koulujen eriytyminen huolestuttaa vanhempia.

Kilpailu ennen kaikkea

Shanghaissa opiskelun tunelmaa kuvaa yksi sana: stressi.

Hyvät luennot, huonot kulkuyhteydet

Maputossa taloudelliset erot ovat huimat. Tutkija toivoo, että rikkaat ja köyhät voisivat asua samoilla alueilla.

Tietoa, taitoa, intoa

Uuden opiskelijan toivotaan olevan monilahjakkuus, mutta pääsykoe ei välttämättä mittaa oikeita asioita. Pitäisikö soveltuvuuskokeiden yleistyä?

Järki ei riitä

Oppiminen on ajattelun muovaamista, muistuttaa kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka.

Maisteriksi verkossa

Claudia Gorr valmistui maisteriksi Leicesterin yliopistossa. Opetus järjestettiin kokonaan verkossa.

Äärettömästi oppia

Yliopisto muuttuu, kun verkkokurssit yleistyvät ja avautuvat.

Uutta myös opettajille

Opettajalta vaaditaan kielellistä suvaitsevaisuutta.

V niin kuin vanhentunut

Äidinkieltä opetetaan eri aineena kuin suomea vieraana kielenä, vaikka ei pitäisi. Edes sana äidinkieli ei vastaa nykyaikaa.

Opi opin vuoksi

Kymppejä sopii tavoitella, mutta kilpailla ei kannata kuin itsensä kanssa.

Opettamisen ylistys

Suomalainen koulu ja koulutuspolitiikka kiinnostavat maailmalla.

Tekemällä oppii

Luonnontiedekampus irrottautuu luennoista.

Opettaa vai kasvattaa?

Hyvä opetus perustuu luottamukseen.

Köyhän lapsen opintie

Kunnollinen koulutus on Yhdysvalloissa parempiosaisten herkkua. Köyhien perheiden nuorista kasvaa alisuorittajia, koska heiltä ei koskaan odoteta mitään.

Koulukuri uusiksi?

Sastamalalaiskoulun rehtori sai apulaisoikeuskanslerilta huomautuksen lain vastaisesta kurinpidosta.

Toivoa, ei luokittelua

Toivottomaksi tuomituille oppilaille tulisi antaa tilaa elää.

Teknoaapinen esiin!

Viikissä kokeillaan, sytyttäisikö kännykkä ekaluokkalaisissa lukuinnon.

Englanti-oppia Suomesta

Aasiassa ihmetellään suomalaisten kykyä oppia vieraita kieliä. Voisiko sen kopioida?