Yksi suurimmista heikkouksista ympäristöalan tiedon synteesissä on systemaattisuuden puute. Lääketieteestä juurensa johtava systemaattinen kirjallisuuskatsaus on ollut ympäristöalalla käytössä jo noin 15 vuotta, mutta edelleen tiedon synteesiä tehdään liian paljon perinteisiä ei-systemaattisia menetelmiä käyttäen.
Jokaisen katsauksen ei tarvitse olla systemaattinen katsaus. Sen sijaan systemaattisen menetelmän ymmärtäminen ja käyttäminen tulisi olla jo opiskelijoiden opintotavoitteissa, tutkijoista puhumattakaan. Erityisen tärkeää systemaattisuus on synteeseissä, jotka ohjaavat päätöksentekoa. Miksi tyydymme heikkoon tiedon synteesiin, kun voisimme tehdä paremmin?
Sidosryhmät mukaan jo alkuvaiheessa
Tieto on merkityksellistä, kun se kohtaa käyttäjänsä tarpeen. Tiedon synteesiä tehdään usein tutkijan omien näkemysten ja tavoitteiden pohjalta, ja tiedon käyttäjät jäävät vähemmälle huomiolle ennen tulosten julkaisemista.
Synteesistä saadaan päätöksenteon kannalta vaikuttavampaa, jos sidosryhmiin ollaan yhteydessä synteesin alkuvaiheessa. Ympäristönhoidossa ja -suojelussa kysymykset, ratkaisut ja terminologia ovat monitahoisia. Vaikuttavampaan tutkimukseen päästään, kun tutkimuskysymyksestä keskustellaan sidosryhmien kanssa etukäteen sekä selvennetään terminologia.
Yleisimmät argumentit sidosryhmien osallistamisen puutteeseen ovat aika ja raha. Kumpikaan ei ole todellinen este enää internetin aikakaudella. Sidosryhmät voidaan kartoittaa olemassa olevan tiedon pohjalta ja internetin avulla. Sen jälkeen heitä voi lähestyä sähköpostitse.
Toistettavuuden tärkeys
Toistettavuus ja läpinäkyvyys ovat tieteen kulmakiviä. Kuitenkin vertaisarvioiduissa, arvostetuissa sarjoissa löytyy tiedon synteesejä, joissa menetelmät on puutteellisesti esitetty tai niitä ei ole esitetty ollenkaan. Näin ollen on mahdotonta arvioida, kuinka luotettavaa esitetty tieto on.
Menetelmien puutteellisuuteen ei ole tekosyytä. Jokaisen tiedon synteesin kirjoittajan opiskelijasta lähtien tulisi pyrkiä esittämään menetelmät niin täsmällisesti, että tutkimus on mahdollista toistaa täysin samankaltaisesti. Vertaisarvioinnin tulisi tämä varmistaa ja pitää yllä tieteen laatua.
Ympäristöalalla menetelmien raportointiin saa apua esimerkiksi Collaboration for Environmental Evidence -yhteisön ohjeista. Läpinäkyvyys kasvaa myös noudattamalla avoimen tieteen periaatteita.
Vääristymien välttämien: Älä käytä vain Google Scholaria
Yksi omista suosikeistani on aineistoa kuvaava lause ”Although the studies reviewed do not represent an unbiased or a representative sample…”. Vastaan on tullut myös ”Studies were subjectively selected…”. Tällaisissa tapauksissa tiedon käyttäjän hälytyskellojen pitäisi soida paloauton sireenin voimakkuudella.
Tiedon synteesin tulee aina pyrkiä minimoimaan vääristymät. Tämä saadaan aikaan maksimoimalla tiedon haun kattavuus ja käyttämällä sopivia hakusanoja synonyymit mukaan lukien.
Viime vuonna suurta julkisuutta saaneessa hyönteisten vähenemistä käsittelevässä katsauksessa oli haettu tutkimuksia sanalla ’decline (väheneminen)’. Kirjoitusvaiheessa tulokset oli yleistetty koskemaan kaikkia hyönteisiä ja yllätys, yllätys, niiden populaatioiden todettiin vähentyneen.
Tiedon haun vääristymien välttämiseen ensimmäinen neuvo on välttää Google Scholaria ainoana lähteenä. Pelkän Google Scholarin käyttäminen johtaa vääristyneisiin tuloksiin, koska tutkija ei voi vaikuttaa, mitkä 1000 tulosta algoritmi määrittelee hakusanoille osuvimmiksi.
Toinen neuvo on hakea asiantuntija-apua. Jokaisella yliopistolla on kirjasto, ja siellä työskentelevät tiedonhaun asiantuntijat. Itse olen tehnyt yhteistyötä Helsingin yliopiston kirjaston Anne Uusitalon ja Terhi Sandgrenin kanssa Näyttöön perustuva metsätalous -hankkeen puitteisssa ja se on ollut todella antoisaa puolin jos toisin. Ei kun rohkeasti kysymään apua!
Lisää tiedon synteesin ongelmista ja niiden ratkaisuista löytyy Nature Ecology and Evolution -sarjassa julkaistusta artikkelistamme. Lisää avoimesta tieteestä Helsingin yliopistolla löytyy täältä.