Helsingin yliopiston tiedesäätiö (jäljempänä ”säätiö”) edistää ja tukee Helsingin yliopiston (jäljempänä ”yliopisto”) nuorten tieteentekijöiden tutkimustyötä rahoittamalla heidän palkkaamistaan tohtorikoulutettavien tehtäviin. Säätiön varat juontavat juurensa pitkälti lahjoituksista, joita on saatu yli 200 yritykseltä ja julkisen sektorin organisaatiolta, ja joiden arvo on nykyisellään noin 35 miljoonaa euroa.
Tämän julkaisun ensisijaisena tarkoituksena on esitellä säätiön seuraavan kahden vuoden salkunhoitosuunnitelma. Koska talouden ja rahoitusmarkkinoiden kehitys on luonteeltaan epävarmaa, suunnitelmaa muokataan jatkuvasti uuden tiedon ja muuttuvien olosuhteiden mukaisesti. Julkaisun toisena tärkeänä tavoitteena onkin esittää ne periaatteet, joihin suunnitelman mahdolliset tulevat muutokset perustuvat.
Säätiö on osa Helsingin yliopisto ‑konsernia (jäljempänä ”me”), johon kuuluu itse yliopiston lisäksi myös Helsingin yliopiston rahastot. Olemme kehittäneet varainhoitoamme aktiivisesti viime vuosina. Tästä esimerkkeinä mainittakoon vuonna 2018 uudistetut sijoitustoiminnan ja rahan käytön periaatteet sekä vuonna 2019 käyttöön otetut vastuullisen sijoitustoiminnan periaatteet. Säätiö ryhtyi linjaamaan varainhallintaansa periaatteidemme mukaisesti vuonna 2020, omia ominaispiirteitään unohtamatta.
Periaatteemme pohjautuvat Helsingin yliopiston kaikkea toimintaa ohjaaviin arvoihin: totuuteen, sivistykseen, vapauteen ja yhteisöllisyyteen. Sijoitustoiminnasta puhuttaessa totuus ja sivistys tarkoittavat rahoitustieteen soveltamista. Hyödynnämme myös muiden tieteenalojen tuloksia (esim. ilmaston lämpenemistä aiheuttavien CO2-päästöjen yhteydessä). Vapaus ja yhteisöllisyys puolestaan näkyvät pyrkimyksissämme tukea tasa-arvoa ja yhteiskunnallista kehitystä sijoitustemme kautta.
Hyväksymme tehokkaiden markkinoiden käsitteen, jonka mukaan arvopapereiden hinnat heijastavat kaikkea tehokkailla markkinoilla saatavilla olevaa tietoa. Tarkemmin sanottuna uskomme tehokkaiden markkinoiden tasapainotilaan. Tämän näkemyksen mukaan markkinat eivät voi olla informationaalisesti täysin tehokkaita, koska aktiiviset sijoittajat tarvitsevat kannustimen ryhtyäkseen kalliiseen tiedonkeruuseen. Indeksisijoittajat aktivoituvat, kun odotetut tuotot ylittävät tiedonkeruun kustannukset – ja päinvastoin – jolloin markkinoiden tehokkuutta voidaan kuvata epätasapainon tasapainotilaksi.
Markkinoiden tehokkuus on rahoitustieteen kattavimmin testattuja hypoteeseja. Sitä on tarkasteltu lukemattomissa vertaisarvioiduissa tieteellisissä julkaisuissa eri tavoin, mm. aktiivisen varainhoidon tulosten näkökulmasta. Yhteenvetona voidaan todeta, että indeksisijoittamisella on saatu keskimäärin parempia tuloksia kuin aktiivisella varainhoidolla. Tehokkaiden markkinoiden tasapainomallin mukaan tämä viittaa markkinoiden ”ylitehokkuuteen”. Aktiivisesti hallinnoituja pääomia on toisin sanoen ollut liikaa. Vaikka menneet tuotot eivät takaa tulevaa menestystä, suosimme varainhoidossa indeksisijoittamista siinä tapauksessa, ettei meillä ole tiedollista etulyöntiasemaa tai muita erityisiä preferenssejä.
Lisäksi tunnistamme sijoituksiimme kohdistuvat ESG-riskit eli ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintotapaan liittyvät riskit. Hallinnoimme näitä riskejä niin säätiön kuin kumppaneidemme, yhteiskunnan ja kestävän kehityksen näkökulmasta. Pyrimme mm. tekemään salkustamme hiilineutraalin vuoteen 2030 mennessä ja noudatamme julkisuusperiaatetta raportoimalla omasta kehityksestämme.
Yhteiskunta on muuttunut moneen otteeseen yliopiston historian aikana, lähinnä tieteen, teknologian ja talouden kehityksen myötä. Suurten muutosten taustalla vaikuttaa kuitenkin – Warren Buffettin sanoin – aina sama tekijä: inhimillisen potentiaalin valjastaminen.
Inhimillinen potentiaali tuottaa varmasti jatkossakin innovaatioita, jotka parantavat elämänlaatuamme ja luovat taloudellista vaurautta. Säätiön sijoitusfilosofia on määritelty siten, että säätiön varat kestävät lyhytaikaiset tuottovaihtelut. Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä, että kun keskimääräisen tuoton hajonta (keskiarvon keskivirhe) pienenee kääntäen verrannollisesti sijoitushorisontin neliöjuureen, esim. sadan vuoden keskimääräisen tuoton hajonta on vain kymmenesosa vuotuisen tuoton hajonnasta. Aika on puolellamme, ainakin tilastollisesta näkökulmasta.
Koska säätiön sijoitushorisontti on lähtökohtaisesti ikuinen, säätiön pitäisi ehkä sijoittaa pelkästään arvoa tuottavien yritysten osakkeisiin. Kirjoitushetkellä säätiö allokoi noin 70 % pääomastaan yritysten osakkeisiin ja loput pääasiassa korkosijoituksiin (joiden liiketoimintariski on hyvin pieni). Tällä riskitasolla saatavien tuottojen arvioidaan riittävän tutkimuksen ja opetuksen tukemiseen sekä pääoman kartuttamiseen pitkällä aikavälillä samalla kun satunnaiset negatiiviset tuotot voidaan pitää siedettävällä tasolla.
Vuonna 2020 säätiö keskittyi execution only ‑periaatteella toteutettaviin ESG-indeksisijoituksiin. Tässä yhteydessä säätiö painotti erityisesti kustannusten hallintaa, läpinäkyvyyttä ja riskinhallintaa – myös ympäristöriskien osalta.
Säätiön listattujen osakkeiden paino salkussa on tällä hetkellä noin 70 %. Vaatimuksena on pitää paino 60 %:n ja 80 %:n välillä. Vertailuindeksinä käytetään globaalia MSCI ACWI ‑indeksiä, joka kattaa noin 85 % osakemarkkinoiden free float ‑korjatusta markkina-arvosta 23 kehittyneellä ja 26 kehittyvällä markkinalla. Säätiö on vastikään allokoinut uudelleen varoja sijoitusrahastoihin. Ne ovat pitkäaikaisia sijoituksia, ja säätiö aikoo aktiivisesti vaikuttaa niiden toimintaan kaudella 2021–2022. Säätiön suunnitelmissa on myös hajauttaa sijoituksiaan entisestään. Säätiön tavoitteena on hiilineutraali sijoitussalkku vuoteen 2030 mennessä. Tämän saavuttamiseksi säätiö etsii uusia matalahiilisiä tai päästöjä kompensoivia sijoituskohteita.
Säätiön pörssinoteerattujen joukkovelkakirjalainojen osuus on nykyisellään noin 27 %. Korkosijoitusten vertailuindeksinä käytetään eurosuojattua Bloomberg Barclays Global-Aggregate Total Return ‑indeksiä. Se heijastaa 24:llä kehittyneellä ja kehittyvällä valuuttamarkkinalla liikkeeseen laskettuja valtionobligaatioita, yritysten ja valtioiden kiinteäkorkoisia joukkolainoja sekä arvopaperistettuja kiinteäkorkoisia joukkolainoja. Säätiö korostaa myös ESG-riskien hallintaa mm. sulkemalla pois fossiilisia polttoaineita tuottavat yritykset. Korkoriskiä syntyy ensisijaisesti pörssinoteeratuista joukkovelkakirjalainoista. Tähän mennessä säätiö on uudelleenallokoinut noin puolet korkosijoituksistaan vihreisiin joukkovelkakirjoihin, joilla on korkea vaikuttavuus. Vuonna 2021 säätiö aikoo jatkaa korkosijoitusten uudelleenallokointia, mm. siirtämällä niitä valtionobligaatioihin.
Säätiö irtautuu jäljellä olevista muista sijoituksistaan, joiden osuus salkussa on laskenut alle neljän prosentin, vuonna 2021.
Säätiö hallitsee likviditeettiriskejä sijoittamalla pääsääntöisesti suurehkoihin sijoitusrahastoihin, jotka keskittyvät likvideihin listattuihin osakkeisiin ja joukkovelkakirjoihin. Säätiö ei suojaa osakkeisiin liittyvää valuuttariskiä, koska se on vain murto-osa kokonaisriskistä. Sen sijaan joukkovelkakirjojen valuuttariski on pääsääntöisesti suojattu. ESG-riskejä säätiö hallitsee seurannan, poissuljennan, vaikuttamisen ja vaikuttavuussijoitusten avulla. Säätiö kehittää myös ulkoista raportointiaan voidakseen tehokkaammin hallita kaikkia, myös ESG-näkökulmiin liittyviä riskejä.
Salkun odotettu (ex-ante) vuotuinen volatiliteetti asettuu välille 10–20 %. Arvoon vaikuttavat luonnollisesti sekä valittu menetelmä että aikajakso, ja siihen liittyy huomattavaa epävarmuutta. Jos vuotuisen volatiliteetin oletetaan olevan 15 %, säätiön yhdelle vuodelle laskettu tappioriski (VaR, 97,5 %) on -25 %, eli tällä hetkellä noin 9 miljoonaa euroa. Toisin sanoen säätiö arvioi näin syvän – tai syvemmän – tappion voivan osua kohdalle yhtenä vuotena neljästäkymmenestä. Ottaen huomioon tuottojen historialliset paksuhäntäiset jakaumat (suuri kurtoosi), todellinen tappioriski on todennäköisesti tätä suurempi. Valitettava tosiseikka on se, ettemme ennalta tiedä, minkä suuruisesta riskistä on kyse, koska siihen liittyy epävarmuutta, johon usein viitataan mustan joutsenen käsitteellä.
Säätiö hallitsee sisäisiä hallintotapaan liittyviä riskejä hajautetun toimintamallin avulla, jossa erotellaan sijoituksiin liittyvä tutkimus, päätöksenteko, toteutus ja seuranta.