Nupoutuskivun hoito

Nupoutuksen aiheuttamaa kipua on lääkittävä jo ennen kivuliaan aistimuksen syntymistä.

Näin vähennetään kipua myös toimenpiteen jälkeen. Kun usean eri tavalla vaikuttavan lääkeaineen yhdistelmää käytetään hoitamaan kipua kipuradan eri kohdissa, lääkeaineet tukevat toistensa vaikutuksia ja kivunlievitys paranee.

Nupoutuskivun asianmukainen hoito tarkoittaa rauhoitusta, paikallispuudutusta ja tulehduskipulääkitystä. Kun eläinlääkäri lääkitsee vasikan kipua mahdollisimman tehokkaasti monen eri lääkeaineen yhdistelmällä, lääkeaineet tukevat toistensa vaikutusta, kivunlievitys tehostuu ja haittavaikutusten riski vähenee. Vaikka eläinlääkäriä tarvitaan lääkitsemään nupoutettava vasikka, voi varsinaisen nupoutustoimenpiteen tilanväki tehdä myös itse.

Tehokas kivunlievitys polton aikana ja riittävän pitkään sen jälkeen myös ennaltaehkäisee kivulle herkistymistä, kivun pitkittymistä ja riskiä krooniselle kivulle nupoutuksen jälkeen. Kaikki tämä parantaa vasikoiden hyvinvointia.

Vasikoita lääkitessä on muistettava, että nauta on tuotantoeläin, joten lääkkeiden varoajat on otettava huomioon. Tuotantoeläimiä saa lain mukaan lääkitä vain Suomessa tuotantoeläimille hyväksytyillä eläinlääkkeillä ja niin, ettei eläimestä saatavien elintarvikkeiden turvallisuus tai laatu tarpeettomasti heikkene. Lääkityksistä on lisäksi pidettävä kirjaa.

Takaisin sisältösivulle

Kivun lääkkeetön tukihoito

Turvallisuuden tunne helpottaa vasikoiden kokemaa kipua

Ahdistus ja pitkään jatkunut stressi voivat pahentaa nupoutettavan vasikan kipua ja lisätä kivulle herkistymistä sekä riskiä kivun pitkittymiseen ja kroonistumiseen. Siksi vasikoiden hyvä hoito, oikea ruokinta, terveyttä ja hyvinvointia tukevat olosuhteet sekä rauhallinen ja johdonmukainen käsittely lisäävät turvallisuuden tunnetta, voivat vähentää eläinten kokemaa kipua ja helpottaa oloa nupoutuksen jälkeen.

Kipu on yksilöllinen kokemus ja siihen vaikuttavat monet erilaiset tekijät. Kipuviestien voimakkuus ja kilpailevat hermoviestit muualta elimistöstä vaikuttavat kipuviestin kulkeutumiseen nupoutuskohdista aivoihin, jossa monet tekijät voivat  joko heikentää tai vahvistaa kivun kokemista. Esimerkiksi mielihyvä voi vaimentaa vasikan kipukokemusta, toisaalta tylsyys ja aistiärsykkeiden puute lisätä koettua kipua.

Aivojen ensisijainen tarkoitus on pitää eläin turvassa ja hengissä. Tämän vuoksi kipuradasta on runsaasti yhteyksiä eläimen motivaatiota ja tunteita sääteleviin aivojen osiin. Erityisesti stressin ja kivun suhde on monimutkainen. Voimakkaasti pelästyneen eläimen stressireaktio tähtää yksilön eloonjäämisen ja sen vuoksi stressireaktioon  liittyy hetkellinen kivuttomuus. Pelon mentyä ohi kipu alkaa voimakkaana. 

Ahdistukseen liittyy hieman erilainen stressireaktio kuin pelkoon.  Ahdistuneen yksilön aivot ovat hälytystilassa. Koko elimistö, mukaan lukien kipua aistivat hermopäätteet ovat hälytystilassa, etsivät merkkejä uhkaavasta vaarasta.

 

Rauhoitus

Rauhoitus helpottaa vasikan käsittelyä ja vähentää sen kokemaa stressiä nupoutustilanteessa. Oikein käytettynä rauhoitusaineet ovat turvallisia vasikalle. Rauhoitettu vasikka käy makuulle, jolloin se on helppo puuduttaa, puudutus onnistuu paremmin ja eläin on turvallista nupouttaa. Vasikka ei ahdistu nupoutuksesta ja kiinnipidosta. Lisäksi käytössä olevat rauhoitteet hoitavat kipua yhdessä paikallispuudutuksen ja tulehduskipulääkkeen kanssa. 

Suomessa on saatavilla useita naudalle rekisteröityjä rauhoitusaineita injektiovalmisteina. Rauhoitusaineen antotapa vaikuttaa, kuinka pitkään on odotettava ennen kivuliaiden toimenpiteiden aloittamista. Vasikan voi puuduttaa ja nupouttaa 10–15 minuutin kuluttua lihaksensisäisestä pistoksesta ja 3–5 minuutin kuluttua suonensisäisestä annostelusta.

Rauhoituksen vaikutus vie antoreitin ja käytetyn rauhoitteen annoksen mukaan yhdestä kahteen tuntia. Rauhoitteiden haittapuoli on, että  vasikat kylmettyvät helposti. Siksi rauhoitetut vasikat on syytä pitää heräämässä lämpimässä, hyvin kuivitetussa ympäristössä. Lisäksi vapaasti maidolla tai juomarehulla juotetut vasikat toipuvat nupoutusrauhoituksesta nopeammin kuin rajoitetulla juotolla olleet vasikat.

Paikallispuudutus

Tärkein nupoutusta varten annettava lääkitys on eläinlääkärin antama toimiva paikallispuudutus, sillä vain se estää kipuaistimuksen syntymisen polttokohdassa. Jos puudutus ei toimi kunnolla, erittäin voimakas kipu saa vasikan elimistössä aikaan muutoksia, jotka pahentavat koettua kipua ja pidentävät kivun kestoa toimenpiteen jälkeen.

Puudutteen vaikutus alkaa 5-10 minuutissa  ja silloin vasikan ei pitäisi reagoida neulanpistoihin polttokohdassa. Jos vasikka reagoi, sitä ei pidä nupouttaa ennen kuin sarvenaihe on puudutettu uudelleen. Onnistuneesti puudutettu vasikka ei reagoi nupoutukseen. Jos vasikka reagoi alkavaan polttoon, toimenpide kannattaa keskeyttää ja sarvenaihe puuduttaa uudelleen.

Jos vasikka on reagoinut polttoon, mutta nupoutus on silti tehty, vasikalle kannattaa antaa tehostetusti kivunlievitystä toimenpiteen jälkeen. Esimerkiksi eläinlääkärin antama annos opioidia heti epäonnisen nupoutustoimenpiteen jälkeen yhdistettynä normaalia pidempään tulehduskipulääkekuuriin, voi helpottaa eläimen oloa, ennaltaehkäistä kivulle herkistymistä, kivun pitkittymistä ja kroonistumista. 

 

Tulehduskipulääke

Koska puudutteiden vaikutusaika on lyhyt, toimenpiteen jälkeistä kipua hoitamaan tarvitaan hyvissä ajoin ennen nupoutusta vasikalle annettu tulehduskipulääke. Tulehduskipulääkkeet estävät kipua lisäävien aineiden, prostaglandiinien, muodostumista.  Siksi tulehduskipulääke on tärkeää antaa eläimelle niin, että se vaikuttaa jo eläimen elimistössä polton alkaessa. Näin se on valmiina  hoitamaan kipua heti vaurion tapahduttua ja puudutteen vaikutuksen lakattua, eivätkä polttokohtaan syntyneet kipua ja kivulle herkistymistä lisäävät välittäjäaineet saa lääkitykseltä etumatkaa.

Tulehduskipulääkkeellä on suuri rooli nupoutuksen aiheuttaman kivun hoitamisessa, sillä se hillitsee kudosvaurion aiheuttamaa kivulle herkistymistä, kivun pitkittymistä ja kroonisen kivun syntyä.

Vasikat ovat alttiita sairastumaan nupoutuksen jälkeen, koska toimenpide aiheuttaa stressiä, rasittaa elimistöä, ja häiritsee puolustuskyvyn toimintaa. Nupoutusta varten annettu tulehduskipulääkitys voi peittää sairauden, kuten esimerkiksi hengitystietulehduksen, ensioireita, jolloin niitä on hankalampi havaita. Siksi nupoutettujen vasikoiden huolellinen tarkkaileminen ja alkavan sairauden pienten merkkien havaitsemisen opetteleminen kannattaa.

Jos vasikka osoittaa kivusta kertovia merkkejä vielä sille 48 tunnin kuluttua nupoutuksesta annetun toisen tulehduskipulääkeannoksen jälkeen, kannattaa yhdessä eläinlääkärin kanssa harkita kipulääkekuurin pidentämistä. Erityisesti, jos nupoutusvamma näyttää erityisen syvältä tai puudutus ei toiminut halutulla tavalla.

Kuten kaikilla lääkkeillä, myös tulehduskipulääkkeillä voi olla haittavaikutuksia. Yleisin haittavaikutus on ruuansulatuskanavaan kohdistuva ärsytys ja mahahaava. Siksi tulehduskipulääkettä saavaa vasikkaa on tarkkailtava huolellisesti mahdollisten haittavaikutusten, kivun tai kipulääkkeen aiheuttamien, varalta. Koska tulehduskipulääkkeet ovat kuivuneen eläimen munuaisille vaarallisia, nestehukasta kärsiville potilaille, esimerkiksi kuivuneille ripulivasikoille, niitä ei saa antaa ennen kuin eläimen nestetasapaino on korjattu. Tämänkin vuoksi kannattaa nupouttaa vain terveitä vasikoita.