Toimenpide on Suomessa yleinen ja se tehdään eläinten ja ihmisten turvallisuuden lisäämiseksi. Nupoutus on kivuliasta, sillä se aiheuttaa nuorelle eläimelle palovammoja ja hermojen vaurioitumisen polttokohdissa. Tämän vuoksi nupoutus on tehtävä riittävällä taidolla ja luotettavasti toimivilla laitteilla. Huolimattomuus, piittaamattomuus ja virheet voivat tehdä toimenpiteestä eläimelle tuskaisen ja lisätä toimenpiteen jälkeistä kipua. Erityisesti oikealla polttotavalla on suuri merkitys eläinten hyvinvoinnille toimenpiteen jälkeen.
Eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen edellyttää nupotuskivun asianmukaista hoitoa toimenpiteen aikana sekä riittävän pitkään sen jälkeen. Nuorten eläinten kivuntuntokyky on herkempi kuin aikuisten. Varhaiset kipukokemukset ja hoitamaton kipu saattavatkin sen vuoksi pysyvästi herkistää eläimen kokemaan kipua tavallista voimakkaammin.
Nupouttamisella tarkoitetaan sarven aiheen solujen tuhoamista, jonka seurauksena vasikalle ei kasva sarvia.
Naudan sarvi muodostuu otsaluun lisäkkeestä, jonka sisään työntyy otsaontelon laajentuma. Päällimmäisenä sarvessa on kova epiteelikuori. Naudan kehittyvä sarvi kiinnittyy luukalvoon suunnilleen kahden kuukauden iässä.
Vasikat nupoutetaan eläimien ja niiden hoitajien loukkaantumisriskin pienentämiseksi olosuhteissa, joissa ei voida pitää sarvellisia nautoja. Eläinten sarvet voivat vaurioittaa vuotia ja aiheuttaa vammoja, vertymiä ja tuotostappioita muulle karjalle. Etenkin emolehmätuotannossa on luonnonnupojen eläinten suosiminen varteenotettava vaihtoehto nupoutukselle. Myös lypsylehmillä syntymänupoutta voitaisiin lisätä. Riittävän tilavat tilat ja sopivat pito-olosuhteet mahdollistavat myös sarvellisten eläinten pitämisen.
Kipu on tärkeä suojamekanismi. Kipu muuttaa nautojen elimistön toimintaa ja käyttäytymistä, jolloin estetään lisävaurioita, edistetään paranemista ja varoitetaan lajitovereita. Vaikka kipu suojelee, siitä on myös eläimille paljon haittaa, erityisesti, jos kipu on voimakasta tai kestää pitkään. Kipu aiheuttaa stressireaktion, ja kipukokemus sekä siihen liittyvät epämiellyttävät tunnetilat alentavat eläinten hyvinvointia.
On tärkeää opetella kivusta tai sairaudesta kertovat pienet muutokset nautojen olemuksessa ja käyttäytymisessä. Näin eläinten sairaudet huomataan ajoissa ja hoito voidaan aloittaa silloin, kun paranemisennuste on vielä hyvä eikä kipu ole kestänyt kauaa.
Nupoutuskivun tehokkaalle hoitamiselle on monta hyvää syytä. Eläimen kokema kipu ja pelko on minimoitava polton aikana, ja kivun voimakkuutta ja kestoa toimenpiteen jälkeen on vähennettävä.
Nupoutuskivun asianmukainen hoito tarkoittaa rauhoitusta, paikallispuudutusta ja tulehduskipulääkitystä. Kun eläinlääkäri lääkitsee vasikan kipua mahdollisimman tehokkaasti monen eri lääkeaineen yhdistelmällä, lääkeaineet tukevat toistensa vaikutusta, kivunlievitys tehostuu ja haittavaikutusten riski vähenee. Vaikka eläinlääkäriä tarvitaan lääkitsemään nupoutettava vasikka, voi varsinaisen nupoutustoimenpiteen tilanväki tehdä myös itse.
Nauta on tuotantoeläin, joten lääkkeiden varoajat on otettava huomioon. Tuotantoeläimiä saa lain mukaan lääkitä vain Suomessa tuotantoeläimille hyväksytyillä eläinlääkkeillä ja niin, ettei eläimestä saatavien elintarvikkeiden turvallisuus tai laatu tarpeettomasti heikkene. Lääkityksistä on lisäksi pidettävä kirjaa.
Uusi eläinten hyvinvointilakiehdotus edellyttää, että tulevaisuudessa nupoutettavien vasikoiden kivunlievityksestä huolehditaan asianmukaisesti.
Jo ennen lainsäädännön astumista voimaan, Suomen eläinlääkäriliitto sekä tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta suosittelevat, että vasikoiden nupoutus tehdään rauhoituksessa ja paikallispuudutuksessa, ja että toimenpiteestä aiheutuvaa pitempikestoista kipua hoidetaan tulehduskipulääkkeellä.
Nykyisen eläinsupjelulainsäädännön mukaan pätevä henkilö voi tuhota alle neljäviikkoisen vasikan sarvenaiheen kylmä- tai kuumapoltolla. Nupoutus tehdään Suomessa käytännössä aina kuumapoltolla, johon tämä opas keskittyy. Eläinlääkäri voi lain mukaan nupouttaa vasikan sen iästä riippumatta. Tällöin toimenpide tehdään aina asianmukaisessa lääkityksessä. Jos sarvet ovat kehittyneet niin pitkälle, ettei kolvilla nupouttaminen onnistu, eläinlääkäri yleensä katkaisee sarvet sahaamalla. Tämäkin toimenpide tehdään rauhoitetulle eläimelle paikallispuudutuksessa, ja toimenpiteen jälkikipua hoidetaan tulehduskipulääkkeellä.
Valtioneuvosten asetus nautojen suojelusta
Eläinsuojeluasetus 396/1996
Eläinsuojelulaki 247/1996