Suomen ja Saksan sodanaikaisista suhteista ei juuri puhuttu ennen Neuvostoliiton hajoamista vuonna 1991. Tämän jälkeenkin tutkimusta saksalaisten joukkojen ajasta suomalaisten aseveljinä on monilta osin saatu odottaa aivan viime aikoihin saakka. Monia näkökulmia saksalaisten joukkojen läsnäoloon Lapissa on sivuutettu lähes tyystin. Tällaisia ovat muun muassa saamelaisten ja suomalaisten paikallisten siviilien, naisten ja lasten, vankien ja pakkotyöläisten sekä tavallisten saksalaissotilaiden näkökulmat.
Muun muassa saksalaisten sotilaiden ja suomalaisten naisten väliset romanttiset suhteet olivat pitkään tabu, kuin myös näistä suhteista syntyneet aviottomat lapset. Koska natsien kanssa tehty yhteistyö miellettiin hankalaksi aiheeksi, saksalaisten joukkojen jälkeensä jättämää aineellista kulttuuriperintöä on alettu kartoittaa ja tutkia vasta hiljattain.
Aiheessa riittää tutkittavaa, ja esimerkiksi kaikki Kilpisjärven ympäristössä olevat sodan jäänteet tarjoavat tutkijoille tärkeää ja keskeistä ensi käden tutkimusaineistoa. Jäljet maastossa ovat myös tärkeitä muistutuksia menneisyydestä. Pohjoisen luonto uudistuu hyvin hitaasti, joten sodan jäljet ovat edelleen selvästi näkyvissä, samoin kuin sen maisemaan jättämät lukuisat arvet. Tämä näkyy muun muassa kasvillisuudessa: siellä, missä on ollut saksalaisten talleja ja käymälöitä, maaperä on rikasta ja aluskasvillisuus rehevää, ja siellä, missä on poltettu jotain tai kaivettu pintamaata auki esimerkiksi telttapohjia varten, kasvillisuus on köyhää.
Saanan luontopolun varrella on edelleen nähtävissä jäänteitä toisen maailmansodan aikana maahan syöksyneen lentokoneen hylystä.
Lokakuussa 1942 yhdeksän Saksan Junkers Ju 88 A-4 ‑pommikonetta lähti lentämään Banakin lentokentältä Norjasta kohti itää. Yhteen koneista tuli moottorivika Kilpisjärven yläpuolella. Se yritti tehdä pakkolaskun Saanatunturin pohjoispuolelle, mutta pakkolasku epäonnistui ja kone syöksyi maahan.
Miehistön viidestä jäsenestä neljä kuoli maahansyöksyssä. Ainoa maahansyöksystä henkiinjäänyt sai avukseen tunturissa jäniksenpyynnissä olleen kaksitoistavuotiaan Urho Viikin, joka auttoi uhrin tienvarteen odottamaan kuljetusta norjalaiseen sairaalaan. Urho oli Siilastuvan majataloa isännöineen ja Mallan luonnonpuiston ensimmäisenä vartijana toimineen Valde Viikin poika. Urho toimi sittemmin itsekin Mallan luonnonpuiston vartijana aina 1990-luvulle saakka.
Junkersin maahansyöksyn paikka erottuu edelleen selvästi herkässä ja hitaasti uudistuvassa tundrakasvillisuudessa. Saanan luontopolun varrella voi nähdä merkkejä maahansyöksystä ja sitä seuranneesta tulipalosta sekä hylyn ruosteisia jäänteitä. Polun varrella on maahansyöksystä kertova infotaulu. Älä koske jäänteisiin. Ne ovat tärkeitä materiaalisia muistutuksia sota-ajan tragedioista.
Junkers Ju 88 ‑pommikoneen haavoittuvaan tundrakasvillisuuteen jättämä aavemainen jälki ilmasta kuvattuna.