Ansakuopat ovat maahan kaivettuja kuoppia, joihin metsästettävän eläimen oli tarkoitus pudota. Ne ovat näkyvimpiä merkkejä alueella aikanaan harjoitetusta laajamittaisesta peuranmetsästyksestä. Ansakuoppia tavataan usein ryppäissä, joissa voi olla jopa satoja yksittäisiä kuoppia. Lätäsenon jokivarresta Enontekiön itäosasta löydettiin hiljattain yli 1 600 ansakuoppaa 25 x 3 km kokoiselta alueelta tarkan ilmasta käsin tehdyn laserskannauksen avulla. Vanhat ansakuopat näkyvät maastossa nyt matalina painanteina, joiden halkaisija vaihtelee puolestatoista metristä kolmeen metriin ja syvyys puolesta metristä reiluun metriin. Alun perin ne ovat olleet paljon isompia ja syvempiä, ja arkeologiset kaivaukset ovat osoittaneet, että niissä on voinut olla myös puisia rakenteita tai seipäitä. Ansakuoppien ympäristössä on voinut olla myös aitoja, jotka ovat ohjanneet eläimiä kuoppiin tai niiden väleihin.
Ansakuopastojen sijainti ja suunta voivat kertoa villipeuralaumojen vuodenaikaisvaellusten reiteistä. Kilpisjärven laajamittaisin ansakuopasto on löydetty Siilasvuoman jokilaaksosta, josta se ulottuu Norjan puolelle saakka.
Villipeuranmetsästys vaikuttaa olleen vuosituhansien ajan tärkein elinkeino laajoilla alueilla Lapissa. Kilpisjärven alueen ansakuoppia ei toistaiseksi ole ajoitettu, joten niiden ikä ei ole vielä tiedossa. Ne saattavat olla peräisin kivi- ja varhaismetallikaudelta (noin vuosilta 8000 eea. – 300 jaa.) ja rautakaudelta (noin 300–1300 jaa.). Valtaosa Suomessa radiohiiliajoituksella ajoitetuista ansakuopista on noin 5000–2000 vuotta vanhoja.