Sosiaalityötekijät tekevät asiakkaiden elämään vaikuttavia päätöksiä osittain sen perusteella, miten näiden tilannetta on aiemmin dokumentoitu asiakirjoihin. Tutkimus edisti alan käytäntöjen yhdenmukaistamista ja sosiaalityöntekijöiden koulutusta.

 

Asiakirjojen laatiminen asiakastyöstä on sosiaalityöntekijän ammatissa keskeinen tehtävä. Asiakirjoihin tallennetaan tietoa, jota käytetään sosiaalityön asiakasta koskevan toiminnan suunnitteluun, arviointiin ja päätöksentekoon.

Aino Kääriäinen Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta analysoi väitöskirjassaan sosiaalityön dokumentointikäytäntöjä. Hän halusi selvittää, mikä on dokumentoinnin merkitys lastensuojelun sosiaalityön tiedonmuodostuksessa ja ammattikäytännöissä. Kääriäinen tarkasteli tutkimusaineistoa kolmesta eri suunnasta kysymällä: 1) Miten sosiaalityöntekijät kirjoittavat asiakirjoja? 2) Mitä he kirjoittavat asiakirjoihin? ja 3) Miksi sosiaalityöntekijät kirjoittavat asiakirjoja niin kuin kirjoittavat?

Tutkimusaineisto muodostui lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden laatimista asiakastietojärjestelmään tallennetuista muistiinpanoista ja huostaanottopäätöksistä vuosilta 1989–2000. Tutkimukseen valittiin satunnaisesti 20 eri-ikäisen huostaanotetun lapsen ja heidän perheensä asiakirjat, yhteensä 1600 sivua.

Tämä selvisi: Asiakirjat ovat moniäänisiä

Sosiaalityön asiakirjatekstejä ei ollut aikaisemmin tutkittu niiden rakenteen näkökulmasta. Analyysi osoitti tekstien olevan moniäänisiä, eli useiden henkilöiden näkemyksiä ja mielipiteitä sisältäviä tekstejä. Sen sijaan että sosiaalityöntekijä olisi kirjoittanut omia näkemyksiään tekstiin, hän kirjoittikin tapaamisten osallistujien puhetta vuoropuheluksi. Tällaista tekstiä kutsutaan moniääniseksi. Asiakirjojen kirjoittaminen moniäänisiksi loi niistä eri osallistujien näkökulmia esiin tuovia, mutta samalla ne häivyttivät tekstin kirjoittajan eli sosiaalityöntekijän oman ammatillisen näkökulman.

Selvisi myös, että aiemmat tekstit ohjaavat kirjoittajaa: analysoidut tekstit olivat keskenään tyylillisesti ja rakenteellisesti hyvin samankaltaisia.

Asiakirjojen kirjoittaminen on keskeinen alue ammattikunnan yhteisen ammatillisen ymmärryksen luomisessa ja ylläpitämisessä. Tekstejä luetaan ja niiden pohjalta tehdään suunnitelmia asiakkaan tukemiseksi. Sosiaalityössä tekstit ovat työn tekemisen välineitä.

Näin tutkimus vaikutti: Uutta lainsäädäntöä ja rakenteisen kirjoittamisen hankkeita

Vuonna 2003 ilmestynyt tutkimus loi uutta ymmärrystä siitä, miten keskeisiä asiakirjat ja dokumentointi ovat sosiaalihuollon päätöksenteossa. Dokumentointia ohjaillaan nykyisin yhä vahvemmin lainsäädännöllä, kehittämishankkeilla ja ammatillisella koulutuksella.

Sosiaali- ja terveysministeriö aloitti vuosiksi 2005–2011 Sosiaalialan teknologiahankkeen, jossa alettiin kehittää sosiaalihuollon asiakastiedossa tarvittavaa teknologiaa ja asiakastiedon sisältöjä. Keskeinen tehtävä oli luoda välineitä sosiaalihuollon asiakastyön dokumentointiin ja keinoja yhdenmukaistaa asiakastiedon käsittelyä. Osana tätä hanketta julkaistiin opaskirja ammattilaisille asiakastyön dokumentoinnin toiminnallisista, eettisistä ja juridisista periaatteista.

Koska sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista ei salassapitovelvoitteita lukuun ottamatta ollut erityissääntelyä, valmisteltiin säädettäväksi uusi laki sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista. Sen tarkoitus on edistää sosiaalihuollon asiakastietojen tarkoituksenmukaista käsittelyä ja hyödyntämistä. Lainsäädännössä ei aiemmin ollut selkeää säädöspohjaista ohjausta siitä, miten sosiaalihuollon asiakirjoja laaditaan.

Asiakasasiakirjalaki oli myös edellytys sille, että voitiin perustaa sosiaalihuollon sähköinen valtakunnallinen tietojärjestelmäpalvelu ja osana sitä sosiaalihuollon asiakasasiakirjojen sähköinen arkisto. Kansallinen sosiaalihuollon perustietovaranto muodostuu näistä palveluista.

Lain toimeenpanemiseksi perustettiin Kansa-koulu I ja Kansa-koulu II -hankkeet (THL). Niiden tehtävä on valtakunnallisesti kouluttaa sosiaalialan ammattilaisia siihen, että määrämuotoinen kirjaaminen otetaan käyttöön. Määrämuotoisella kirjaamisella tarkoitetaan tiedon tallentamista asiakirjoihin ennalta päätetyssä muodossa, kuten lääkäri tekee kirjoittaessaan lääkemääräyksen.

Tutkimuksen tehnyt Aino Kääriäinen on tuottanut Kansa-koulu-hankkeille opetusmateriaalia, joita on vuoden 2018 loppuun mennessä käyttänyt noin 25 000 sosiaalityön ammattilaista.
 

Lisätietoa tutkimuksesta:

Kääriäinen, Aino (2003) Lastensuojelun sosiaalityö asiakirjoina. Dokumentoinnin ja tiedonmuodostuksen dynamiikka. Helsingin yliopisto.

Laaksonen, ym. (2011) Asiakastyön dokumentointi sosiaalihuollossa. Opastusta asiakastiedon käyttöön ja  kirjaamiseen. THL.

Aino Kääriäisen tutkimukset, projektit ja aktiviteetit

Suomalaiset sosiaalityöntekijät voivat huonommin kuin kollegansa muissa Pohjoismaissa. Helsingin yliopiston tutkimus auttoi osaltaan nostamaan ongelmat keskusteluun ja vaikutti vuonna 2014 uusitun lastensuojelulain sisältöön.

 

Onko olemassa erityistä pohjoismaista sosiaalityön mallia? Asiaa selvitettiin vertailututkimuksessa Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolanin ja Lundin yliopiston yhteistyönä vuonna 2012.

Perustutkimuksen tavoite oli tuottaa aiheesta yleistä tietoa ja tehdä pohjoismaista vertailua sosiaalityöntekijöiden työtilanteesta. Tutkijat selvittivät muun muassa sosiaalityöntekijöiden asenteita ja työn kuormitusta. Ensimmäiset tutkimustulokset julkaistiin vuonna 2012.

Tämä selvisi: Suomalaisten sosiaalityöntekijöiden tilanne selvästi huonompi kuin naapurimaissa

Jo ennen tutkimushanketta tiedettiin kansallisten raporttien ja selvitysten perusteella, että suomalaisten sosiaalityöntekijöiden työn kuormittavuus on korkeaa. Kuormituksen kuitenkin tulkittiin olevan osa sosiaalityön vaativaa luonnetta.

Kun kaikissa Pohjoismaissa käytettiin tutkimuksessa samoja mittareita, pystyttiin osoittamaan, että suomalaisten sosiaalityöntekijöiden työkuormitus oli huomattavasti kovempi kuin naapurimaissa, vaikka työ itsessään on yhtä vaativaa kaikissa maissa. Suomalaiset sosiaalityöntekijät kokivat myös enemmän ristiriitaisia vaatimuksia työssään kuin sosiaalityöntekijät muissa Pohjoismaissa.

Lisäksi selvisi, että lastensuojelussa työskentelevät sosiaalityöntekijät olivat kaikkein kuormittuneimpia, mikä vaikeutti heidän mahdollisuuksiaan tavata lapsia henkilökohtaisesti.

Tutkimuksessa löytyi myös mahdollisia selittäviä tekijöitä Suomen ja naapurimaiden eroihin. Asiakkaiden määrä sosiaalityöntekijää kohden oli suurempi ja henkilöstön vaihtuvuus yleisempää Suomessa kuin muissa Pohjoismaissa.

Näin tutkimus vaikutti: Ongelman analyysi ja materiaalia lain työstämiseen

Tutkimuksen tulokset julkaistiin Suomessa vuonna 2012 samaan aikaan, kun suomalaisessa mediassa käytiin laajasti keskustelua siitä, mitä sosiaalityössä ja lastensuojelussa tapahtuu. Keskustelu liittyi tapaukseen, jossa perheenjäsenet murhasivat lastensuojelun piirissä olleen lapsen Helsingissä.

Tutkijoiden artikkeli Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä toi entistä monipuolisempia näkökulmia yhteiskunnalliseen keskusteluun ja avasi esimerkiksi niitä sosiaalityön rakenteita, jotka osaltaan mahdollistivat Helsingin tapahtumien kaltaisen tragedian.

Tutkijat totesivat, että sosiaalityön ongelmien ratkaisemiseksi pitää kiinnittää huomio työn kuormittavuuteen. Osalla sosiaalityöntekijöistä on yksinkertaisesti liian monta lasta vastuullaan. Kyse on rakenteellisista virheistä, joita voidaan vain ratkoa rakenteellisilla toimenpiteillä.

Julkinen keskustelu johti siihen, että valtionvirasto asetti selvitysryhmän lastensuojelun tilan selvittämiseksi ja suosituksien laatimiseksi. Selvitysryhmän raportti viittasi pohjoismaisen vertailun tutkimustuloksiin ja sitä käytettiin taustamateriaalina valmistelutyössä, kun lastensuojelulakia uudistettiin. Uusi laki astui voimaan vuonna 2014.

Lastensuojelulakiin lisättiin muun muassa, että jokaisen sosiaalityöntekijän on henkilökohtaisesti tavattava jokaista asiakkaanaan olevaa lasta tarpeeksi usein. Lain laatusuosituksissa kiinnitettiin huomiota siihen, kuinka monta lasta yhdellä sosiaalityöntekijällä voi olla vastuullaan.
 

Lisätietoja tutkimuksesta:

Saarinen, Arttu; blomberg, Helena; Kroll, Christian (2012): ”Liikaa vaadittu? Sosiaalityöntekijöiden kokemukset työnsä kuormittavuudesta ja ristiriitaisuudesta Pohjoismaissa”, Yhteiskuntapolitiikka 4/2012

Blomberg, Helena; Kallio, Johanna; Kroll, Christian; Saarinen, Arttu (2015): ”Job Stress among Social Workers: Determinants and Attitude Effects in the Nordic Countries”, The British Journal of Social Work, Volume 45, Issue 7, 1 October 2015, Pages 2089-2105

Tutkijat kehittivät avoimeen lähdekoodiin perustuvan oikolukusovelluksen, jonka kuka tahansa pienen kielen puhuja voi ladata tekstinkäsittelyn avuksi.

 

Monilla pienillä kielillä ei ole samanlaista normitettua kirjakieltä kuin esimerkiksi suomella. Käyttäjät saattavat käyttää kirjoittaessaan kieltä hyvinkin vapaasti, mikä voi ennen pitkää johtaa siihen, että yhteisön edustajat eivät enää ymmärrä toisiaan. Se voi lopulta johtaa kieliyhteisön hajoamiseen.

Helsingin yliopiston kieliteknologian tutkijat halusivat kehittää avoimeen koodiin perustuvan oikolukuohjelman, jonka avulla lukuisien maailmassa puhuttavien pienten kielten käyttäjät voisivat saada samanlaisen oikolukusovelluksen tekstinkäsittelyohjelmiin kuin suurten kielten käyttäjät.  Kaupalliset toimijat, kuten Microsoft, kehittävät kyllä oikolukuohjelmia suurille kielille, mutta koska pienten kielten oikolukuohjelmilla ei ole suuria ostajamääriä, niistä ei olla kiinnostuneita.

Oikolukuohjelma, jonka jokainen voi halutessaan ladata älypuhelimeensa, auttaa kielen säilymisessä sellaisena, että kaikki käyttäjät ymmärtävät sitä. Tutkijoiden tavoitteena oli siis pienten kieliyhteisöjen tukeminen.

Näin sovellus toimii: tutkijat rakensivat teknologian, käyttäjät kuvaavat kielen

Helsingin yliopiston kieliteknologian tutkijat kehittivät vuosina 2008–2016 tutkimusjohtaja Krister Lindénin ​​​​​​ johdolla oikolukuohjelmassa tarvittavan perusteknologian. Kyseessä on niin sanottu äärellistilaisiin automaatteihin perustuva teknologia eli HFST, Helsinki Finite-State Technology.

Kun jonkin kielen muoto-oppi on kuvattu ja siihen on liitetty oikolukuohjelma, ohjelma vertaa kirjoitettua tekstiä automaattiin eli eräänlaiseen muoto-opilliseen sanakirjaan ja kertoo, löytyykö tekstistä korjattavaa. Se myös antaa korjausehdotuksia.

Tutkijoiden kehittämä lähdekoodi on julkisesti saatavilla verkossa, ja sitä voi käyttää mihin tahansa muoto-opillisesti kuvattuun kieleen. Usein kieliyhteisön säilymisestä kiinnostunut kieliyhteisön edustaja tekee muoto-opillisen kuvauksen. Muoto-oppi tai morfologia tarkoittaa sitä, millaisia taivutusmuotoja esimerkiksi substantiivit tai verbit kielessä saavat.

Näin tutkimus vaikutti: Ohjelmaa on käytetty yli sadan kielen kuvaukseen

Äärellistilaista teknologiaa on kehitetty jo 1980-luvulta lähtien ja sovellettu yli 100 kielikuvaukseen. Kielipankin työkalujen Demo-sivulla voi tutustua 50 kieleen, johon ohjelmaa on sovellettu. Esimerkiksi saamen kieliyhteisöt ovat olleet innokkaita ja tehneet hyvinkin kattavia kuvauksia kielistään. Kaikilla neljällä saamen kielellä on nyt käytössä Helsingin yliopistossa kehitettyyn avoimeen lähdekoodiin perustuva, ladattava oikolukusovellus.

Tulossa on myös kaikille avoin verkkokurssi, jolla opetetaan interaktiivisesti kielen muoto-opillista kuvaamista. Sen avulla kuka tahansa pienen kieliyhteisön edustaja voi oppia kuvaamaan kielensä ja saada näin oikolukuohjelman kieliyhteisönsä käyttöön.

Lisäksi Helsinki Finite-State Technologya käytetään nykyään muun muassa Stanfordin yliopistossa kielten muoto-opin opetuksessa.

 

Lisätietoa tutkimuksesta:

Kielipankki verkossa

FIN-CLARIN -organisaatio 

Krister Lindenin julkaisut, projektit ja aktiviteetit

Helsingin yliopiston CoPassion-hanke on valmentanut tuhansia ihmisiä myötäntuntoisempaan työelämään.

 

Mikä yhteys myötätunnolla on työyhteisöjen hyvinvointiin ja merkityksellisyyden kokemukseen? Monitieteinen, teologeista, ekonomeista, yhteiskuntatieteilijöistä, filosofeista ja kasvatustieteilijöistä koostuva ryhmä halusi selvittää Myötätunnon mullistava voima (CoPassion) -hankkeessa erityisesti sitä, miten myötätuntoa voitaisiin työelämässä lisätä, kasvattaa ja harjoittaa.

Aikaisemman tutkimuksen pohjalta oli tiedossa, että moni myötätuntoon liittyvä piirre – kuten esimerkiksi muiden auttaminen tai avoin ilmapiiri – voisi lisätä hyvinvointia ja tuloksellisuutta työelämässä. Näitä piirteitä ei kuitenkaan oltu aikaisemmin Suomessa tuotu yhteen ja tarkasteltu myötätunnon kattokäsitteen alla.

Tämä selvisi: myötätunto ja -into lisäävät hyvinvointia ja innovatiivisuutta

Tutkijat lähestyivät myötätuntoa hankkeessa yritysten ja työyhteisöjen sisällä muun muassa järjestämällä henkilöstölle tunnetaitokoulutuksia ja tutkimalla niiden vaikutuksia. Yrityksistä ulospäin suuntautuvaa myötätuntoa tutkittiin yritysvastuun ja työntekijöiden työajallaan tekemän vapaaehtoistyön kautta. Myös yritysten ja työyhteisöjen välillä vaikuttavaa myötätuntoa tutkittiin, erityisesti ideoiden leviämisen ja innovatiivisuuden näkökulmasta.

Tutkimuksessa selvisi, että myötätuntotaidoilla on sekä määrällisiä että laadullisia vaikutuksia kilpailukyvyn vahvistumiseen: Ihmiset kokevat inhimillisyyden kulttuurin vahvistamisen työpaikoilla lisäävän työhyvinvointia, työssä viihtymistä sekä innovatiivisuutta.

CoPassion-tutkimusryhmä määritteli myötätunnon koostuvan tietoisuudesta − kyvystä havaita ja jakaa toisen tilanne empaattisesti; tietoisuuden herättämästä tunteesta − empatiasta, sympatiasta ja niistä kumpuvasta motivaatiosta auttaa toista; ja toiminnasta toisen hyvän edistämiseksi.

Lisäksi tutkimusryhmä loi hankkeen aikana kokonaan uuden käsitteen, joka on sittemmin alkanut vakiintua yleiseen käyttöön: myötäinto kohdistuu myönteisiin mukana elämisen tunteisiin sekä tekoihin toisen puolesta ja kanssa iloitsemiseksi.

CoPassion-hanke järjesti osana tutkimusta kolmen tunnin tunnetaitointerventioita yhteensä kuusi kertaa erilaisissa julkisen ja yksityisen sektorin työyhteisöissä johtotehtävissä toimiville ihmisille. Tunnetaitokoulutuksissa lisättiin tietoa tunteista ja niiden vaikutuksista työelämässä, harjoiteltiin elämistä sekä positiivisten että negatiivisten tunteiden kanssa, ja opeteltiin käytännön keinoja tunteiden ja tunneilmaisun johtamiseen työpaikoilla.

Tutkimusryhmä pystyi osoittamaan tilastollisesti merkittäviä muutoksia ennen ja jälkeen koulutuksen: Intervention läpikäyneiden johtajien myötätuntoisuus ja myötätuntotaidot olivat lisääntyneet. Erityisen kiinnostavaa on, että myös alaisten arvion mukaan nämä koulutetut johtajat toteuttivat palvelevaa johtajuutta aikaisempaa paremmin ja tukivat vahvemmin alaistensa autonomista työskentelyä.

Muutokset todettiin kyselytutkimuksella (ennen koulutuksia, heti koulutusten jälkeen ja 6 kuukautta koulutusten jälkeen) sekä haastatteluaineiston avulla. Todentamiseen käytettiin myös kontrolliryhmää, joka toimi samassa työyhteisössä, mutta ei osallistunut koulutuksiin.

Innovatiivisuutta tutkittiin ryhmähaastatteluilla, joihin osallistui ihmisiä erilaisista organisaatioista ja työyhteisöistä. Keskeinen tulos on, että innovatiivisuus ei synny vain toiminnasta, kuten ideariihistä. Innovatiivisuuden juuret ovat myötätunnossa: sekä yksilöiden myötätuntoisessa suhtautumisessa omaa itseä ja työkavereita kohtaan, että työyhteisössä vallitsevassa myötätuntoisessa kulttuurissa, joka säteilee myös oman organisaation ulkopuolelle.

Innovatiivisuutta edistää yhteisössä koettu psykologinen turvallisuus. Työntekijä uskaltaa olla myötätuntoisessa ja -intoisessa yhteisössä luovimmillaan ja myös hullutella ideoilla. Lisäksi on tärkeää, että työntekijä tietää, ettei hän jää hädän hetkellä töissä yksin.

Tätä kautta tutkimus purki vastakkainasettelua työelämän eettisyyden ja tuloksellisuuden välillä. Myötätunnon ja inhimillisyyden edistäminen työelämässä on sekä eettisesti kestävää että potentiaalisesti vaikuttaa yrityksen tulokseen positiivisesti, kun innovatiivisuus lisääntyy.

Näin tutkimus vaikutti: myötätunnon voima tiedostetaan työelämässä

CoPassion-hankkeen tuloksena syntyi paitsi uutta tietoa, mutta myös työyhteisöjen arkeen vaikuttavia koulutus- ja valmennustuotteita. Myötätunto- ja myötäintoteemaisia koulutuksia ja luentoja on järjestetty projektin aloittamisen jälkeen jo kymmenissä organisaatioissa.

Projektissa kehitettiin myös työpajamalli, jonka avulla myötäintoa ja innovatiivisuutta työyhteisöissä voidaan luodata ja kasvattaa.

Jokaisen saatavilla oleva konkreettinen tuote on 2017 julkaistu Myötätunnon mullistava voima -kirja, joka antaa niin yksilöille kuin yhteisöillekin valmiuksia myötätuntoisempaan työelämään. Jatkossa valmennustallenteet on suunniteltu sijoitettavaksi verkkoalustalle ja niille haetaan sertifikaattia.

Hanke on vetänyt luennoilleen yhteensä yli 2 000 työelämän inhimillisyyden edellytyksistä ja vaikutuksista kiinnostunutta kuulijaa. Myötätuntoteemat ovat myös nousseet vahvasti julkiseen keskusteluun osana työelämän inhimillisyyden teemojen korostumista.

CoPassion-tutkimusta rahoitti innovaatiorahoituskeskus Tekes (nykyinen Business Finland).

 

Lisätietoa tutkimuksesta:

CoPassion-ryhmän johtaja, kirkkososiologian professori Anne Birgitta Pessi

Myötätunnon mullistava voima (CoPassion)

Business Finland