Kun syljessä ja hampaan pinnalla on fluoridia, hampaat kestävät paremmin happohyökkäyksiä.
Fluoridi kiinnittyy hammaskiilteen pintaan ja ehkäisee happojen aiheuttamaa kiilteen liukenemista. Fluoridin vaikutuksesta reikiintyminen hidastuu ja pienet reiänalut korjaantuvat. Fluoridin saannilla on erityisesti merkitystä hampaiden puhkeamisen aikana, sillä puhkeavat hampaat ovat erityisen alttiita reikiintymiselle.
Fluorihammastahnan käyttö aloitetaan heti ensimmäisen maitohampaan puhjetessa suuhun. Puolesta ikävuodesta kolmeen vuoteen käytetään kaksi kertaa päivässä hammastahnaa, jonka fluoridipitoisuus on 1000–1100 ppm. Tarkista pitoisuus tahnan tuoteselosteesta. Tahnaa sipaistaan todella pieni (riisiryynin kokoinen) määrä harjasten päälle.
3–5-vuotiaille on suositeltua käyttää kahdesti päivässä lapsen pikkusormen kynnen kokoinen nokare tahnaa, jonka fluoridipitoisuus on 1000–1100 ppm. 6 vuoden iästä alkaen voidaan käyttää kahdesti päivässä juniori- tai aikuisten hammastahnaa, jonka fluoridipitoisuus on 1450 ppm. Tahnaa annostellaan 0,5–2 cm:n kokoinen nokare.
Fluorihammastahnan käyttöä ei suositella alle 6-vuotiaille käyttöveden fluoridipitoisuuden ollessa yli 1,5 mg/l (1,5 ppm). Jos taas käyttöveden fluoridipitoisuus on yli 0,7 mg/l (0,7 ppm) mutta alle 1,5 mg/l, suositellaan alle 6-vuotiaille tahnaa, jonka fluoridipitoisuus on enintään 500 ppm.
Suun voi huuhdella harjauksen jälkeen pienellä määrällä vettä (esim. ruokalusikallisella vettä), joka syljetään suusta pois.
Fluoridin käyttöön pätee kohtuus kaikessa -periaate. Jos alle kouluikäinen pikkulapsi käyttää liikaa tai liian vahvaa fluoritahnaa, fluoridi voi aiheuttaa kehittyviin pysyviin hampaisiin vaaleita fluoroosilaikkuja. Tästä syystä fluorihammastahnaa laitetaan alle kouluikäisen hammasharjaan vain pieni määrä. Jos hampaiden reikiintymisriski on syystä tai toisesta kohonnut, lisäfluoridista kuten fluoritableteista, tulee sopia hammaslääkärin kanssa.