Opettajien akatemian vuosiseminaarissa pohdittiin väittelyä opetusmuotona.

Suomessa väittely ei perinteisesti ole kuulunut tohtorin opinnäytteitä alempiin opintoihin. Aleksanteri-instituutin vanhemman tutkijan Katalin Miklóssyn mukaan se on kuitenkin erinomainen tapa opettaa muun muassa kansainvälisiä konflikteja.

− Konfliktit ovat tyypillisesti moniulotteisia, eikä niihin ole yhtä oikeaa vastausta. Lisäksi niitä voi tarkastella loputtomasti erilaisista näkökulmista, Miklóssy perusteli lähestymistapaa Opettajien akatemian vuosiseminaarissa 12.5.

Opettaja määrää näkökulmat

Miklóssy on itse kehittänyt ja käyttänyt menetelmää muun muassa opettaessaan Lähi-idän konfliktin historiaa. Kurssi aloitetaan aina jakamalla opiskelijat pienryhmiin, joille annetaan aiheet ja näkökulmat tilanteen tarkasteluun.

− Joillain opiskelijoilla voi olla aiheesta vahvoja näkemyksiä. Heidät on parempi laittaa pohtimaan niitä heille uudesta katsantokannasta tai voi päätyä vain vahvistamaan heidän ennakkoluulojaan.

Seuraavaksi Miklóssy laittaa ryhmät etsimään aiheesta tietoa väittelyä varten. Opiskelijat tekevät tämän usein pienryhmissä, joissa työtä voidaan jakaa edelleen vaikka temaattisesti.

Tieto täytyy jalostaa edelleen argumenteiksi ja näkemyksiksi.

Väittely tuo tunteet pintaan

Valmisteluvaiheeseen verrattuna väittelyt itsessään ovat usein lyhyitä, mutta hyvin intensiivisiä. Miklóssy yleensä käynnistää ne pyytämällä ryhmiä esittelemään näkemyksiään yksi kerrallaan. Debatti käynnistyy usein itsestään, kun ryhmien näkemykset ja tiedot eivät osu yksiin.

− Väittelyn lopettamiseen on kahta koulukuntaa. Joidenkin mielestä sen pitäisi loppua jonkun voittoon, mutta itse en koe, että monikaan konflikti olisi ratkaistavissa yhdellä ja oikealla tavalla.

Miklóssyn mukaan väittely sopii hyvin paitsi yhteiskuntatieteiden, myös humanististen aineiden ja talouden opettamiseen. Kokemukset kursseista ovat olleet hyviä.

− Väittely tuo tunteet mukaan oppimiseen. Tämä parantaa tutkitusti oppimistulosta, koska oppimisesta tulee syvällisempi henkilökohtainen kokemus.

13.5.2014
Teksti: Juha Merimaa
Kuva: Linda Tammisto

Sata opiskelijaa on kevään aikana tutustunut kulttuuriin keittiön kautta.

Tänä keväänä ensimmäistä kertaa järjestetyn Keittiön kautta kulttuuriin -kurssin opiskelijat ovat tutkineet lopputyönään tietyn maan ruokakulttuuria ja valmistaneet siitä posterin sekä makupaloja, joita tarjoiltiin kurssin päättäjäisissä Uudella ylioppilastalolla.

Kotitaloustieteen opiskelijat Anna-Mari Nykänen, Kati Korpi-Kaija sekä Marjo Ranta valitsivat aiheekseen Etiopian.

– Mietimme, mikä olisi helppoa syötävää ja päädyimme lettuihin. Etiopiassa syödään letulla erilaisia muhennoksia, kertoo Ranta.

Ryhmä valmisti tarjolle etiopialaisia injera-lettuja, allicha-kasvispaistosta ja miser wat -linssimuhennosta. Tärkeä ainesosa on tyypillinen etiopialainen berberi-mausteseos.

Innostunut vastaanotto

Monitieteisen Keittiöstä kulttuuriin -kurssin järjestäjinä toimivat maailman kulttuurien laitoksen professori Harri Kettunen sekä ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä opettajankoulutuslaitokselta. Kettunen lähti rakentamaan kurssia, koska tiede näyttäytyy hänen mielestään lähinnä kuulo- ja näköaistin kautta. Keittiöstä kulttuuriin -kurssilla kaikki aistit ovat käytössä.

Kurssi sai rahoitusta Opettajien akatemiasta ja sisälsi päätösjuhlan lisäksi 12 luentokertaa. Kurssin suosio yllätti järjestäjät.

– Kurssille osallistui sata opiskelijaa, mikä oli huomattavasti enemmän kuin etukäteen odotimme, sanoo Kettunen.

Palaute kurssista on ollut hyvää.

– Kurssin aloittaneet opiskelijat ovat pysyneet hyvin mukana, kertoo Mäkelä.

Kettunen uskoo, että opettajien innostuneisuus on välittynyt opiskelijoille.

– Ja ruoka tietysti koskettaa kaikkia ihmisiä maailmassa. Kaikilla on intohimoja ja inhokkeja.

Kaikille ruuasta kiinnostuneille

Kurssin päättäjäisissä oli etiopialaisen ruuan lisäksi tarjolla herkkuja muun muassa Chilestä, Nepalista, Espanjasta ja Etelä-Afrikasta. Kurssilla eri oppiaineiden opiskelijat ovat tehneet yhteistyötä keskenään.

– Kurssilla on saanut laajan kuvan eri ruokakulttuureista, kertoo kotitaloustieteen opiskelija Korpi-Kaija.

Etiopialaiseen ruokakulttuuriin tutustuneet kotitaloustieteen opiskelijat suosittelisivat kurssia kaikille, jotka ovat kiinnostuneita ruuasta.

– Ammattilainen ei tarvitse olla.

Keittiön kautta kulttuuriin on tiedekunta- ja yliopistorajoja rikkova kurssi, jossa eri alojen edustajat tuovat esiin ruokaan ja juomaan liittyviä kulttuurisia, kielellisiä, sosiaalisia, yhteiskunnallisia, poliittisia, historiallisia, ravitsemuksellisia ja kulinaarisia puolia faktoineen ja myytteineen.

19.5.2014
Teksti: Tiiu Särkijärvi
Kuva: Linda Tammisto

Ensi kertaa järjestetyn Kestävyyttä käytäntöön -projektikurssin jälkeen tyytyväisyyttään ylistivät niin haasteet antaneet organisaatiot, opiskelijat kuin ympäristötieteiden laitoksen henkilökunta.

Projektikurssien hyödyllisyys on huomattu muuallakin yliopistolla. Projektipedagogiikasta kiinnostuneille perustetaan oma verkosto elokuussa. Verkoston toimintaa koordinoi urapalvelut.

Maailma parantui Viikissä

− Moni opiskelija tulee opiskelemaan intoa täynnä maailman parantamiseen. Tällä kurssilla haluttiin päästä vastaamaan todellisiin haasteisiin, sanoo Kestävyyttä käytäntöön - kurssia yhdessä Leena Heleniuksen ja Eevi Laukkosen kanssa koordinoinut Iida-Elina Kiminki.

Opettajien akatemian rahoittamalla kurssilla kuusi monitieteistä opiskelijaryhmää etsi ratkaisuja Luonto-Liittoa, Skanskaa, Element Poweria, Helsingin kaupungin ja Suomen ympäristökeskuksia sekä yliopiston tila- ja kiinteistökeskusta mietityttäneisiin todellisiin ympäristöongelmiin.

− Olen ollut 15 vuotta professori enkä ole koskaan aiemmin nähnyt tällaista. Te opiskelijat otitte nyt varaslähdön työelämään, hehkutti kurssin loppuseminaarissa ympäristömuutos ja -politiikan professori Pekka Kauppi.

Ajatusvoimalat tuovat säästöjä

Myötätuuleksi itsensä nimennyt ryhmän haasteena oli tuulivoiman hyväksyttävyyden lisääminen. Ryhmän Kristiina Juurmaa, Aleksi Nissinen, Mari Pieniniemi, Lotta Pirttimaa, Reino Savolainen ja Katja Tiisala ratkaisuna olivat kaikille kuntalaisille avoimet Ajatusvoimala-työpajat.

− Työpajatarjottimen eri palasia ovat esimerkiksi tuulivoiman hyödyntäminen osana kunnan brändiä ja matkailua, sosiaalisten vaikutusten arviointi paikallisten näkökulmasta, yhdessä ideointi paikallisten mahdollisuuksista osaomistajuuteen tai muunlaiseen taloudelliseen tuulivoiman hyödyntämiseen, listaa selvästi ideoihinsa uskova ryhmä.

Myötätuulen ratkaisu säästää myös Element Powerin kustannuksia, kun prosessi hoituu entistä nopeammin ja kivuttomammin.

− Nyt on pakko miettiä omaa toimintaa uusin tavoin. Kyllä opiskelijoiden ideat ravistelivat, sanoo projektipäällikkö Marja Kaitaniemi Element Powerista.

Usko osaamiseen kasvoi

Luovuus kukki muissakin ryhmissä, sillä kaikkien opiskelijaryhmien ratkaisuehdotuksia lähdetään viemään eteenpäin. Aikaa uusien hankkeiden kehittelyyn ei kulunut intensiivikurssilla kuin kaksi viikkoa. Kurssin konseptia, jossa ei post-it -lapuissa eikä ideoiden esittämisharjoituksissa säästelty, oli luomassa Avanto Helsinki. He ovat olleet kehittämässä myös kurssille tilat tarjonnutta Viikin Think Companya.

− Kurssin aikana tuli tunne, että minähän osaan jo paljon. Huomasin, että mitä hyötyä opinnoista on ollut, kuvailee ympäristömuutos ja -politiikan opiskelija Lotta Pirttimaa.

Uraohjauksessa puhutaankin paljon pystyvyysuskomuksista ja niiden vahvistamisesta. Tutkimuksissa on todettu, että opiskelijat, jotka uskovat pärjäävän uusissa tilanteissa, voivat psyykkisesti hyvin. Projektikurssi ei kuitenkaan ole vain ratkaisumalli yliopiston opetuksellisiin haasteisiin vaan se on myös yliopiston yhteiskunnallista vuorovaikutus- ja kumppanuustyötä parhaimmillaan.

Projektikurssiverkosto perustetaan 15.8.

− Kestävyyttä käytäntöön -kurssin loppuseminaarissa tulin entistä vakuuttuneemmaksi, että projektikurssiverkoston perustaminen kannattaa, kertoo suunnittelija Eric Carver urapalveluista.

Helsingin yliopiston projektikurssiverkosto kokoontuu ensimmäisen kerran Viikin Think Companyssa 15.8. klo 9-12. Verkostoon ovat tervetulleita kaikki projektikurssien järjestämisestä kiinnostuneet tai jo kokeneet. Tapaamisessa ideoidaan, miten verkosto voi tukea projektimaista oppimista. Tervetuloa mukaan!

 

Kestävyyttä käytäntöön -kurssin blogi: blogs.helsinki.fi/kestavyyttakaytantoon/

11.6.2014
teksti: Jukka T. Lehtonen
kuva: Eevi Laukkonen

Puhuttaessa Opettajien akatemiasta ei ihan heti ajattele slummia Dominikaanisessa tasavallassa.

Sinne Opettajien akatemia kuitenkin vei kehitysmaatutkimuksen yliopistolehtori Anja Nygrenin, joka vietti tammikuun 2014 eräässä Dominikaanisen tasavallan pääkaupungin, Santo Domingon, slummeista. Siellä hän auttoi teksasilaista kollegaansa kenttäkurssin vetämisessä.

– On harvinaista herkkua päästä seuraamaan toisen kenttätyötä. Opin paljon siitä, miten hän toteutti tutkimusta sekä oppimistyöpajoja yhdessä oppilaidensa kanssa.

Hiljainen tieto välittyy

Urban planning studioksi nimetyllä kurssilla opiskelijat tutustutettiin kenttätutkimuksen menetelmiin, kuten haastattelujen tekoon ja fokusryhmäkeskusteluiden vetämiseen. Olennaista oli yhdessä tekeminen – näin hiljainen tieto välittyi opettajilta oppilaille. Jokaisen haastattelupäivän jälkeen pohdittiin myös yhdessä, missä oli onnistuttu ja missä ei.

– Kokemus oli erittäin valaiseva. Sain sieltä paljon uusia ajatuksia siitä, miten kenttätöitä voisi opettaa meilläkin, Nygren kertoo.

Vastapainoksi Nygren kävi puolestaan Teksasin yliopistossa kertomassa omista tutkimuksistaan ja opetustavoistaan Meksikossa.

Akatemian rahoitus mahdollistaa matkat

Nygrenin matkat mahdollisti hänen valintansa Helsingin yliopiston Opettajien akatemiaan vuonna 2013. Akatemian jäsenyyteen liittyy kaksivuotinen määräraha, jonka arvo on 10 000 euroa per vuosi. Lisäksi akatemiaan valitun opettajan yksikkö saa erillisen kaksivuotisen apurahan 15 000 per vuosi.

Ensimmäisten kaksivuotisten kausien määrärahojen käyttöä selvitettiin kyselyllä viime keväänä. Yli puolet Opettajien akatemian jäsenistä kertoi käyttäneensä henkilökohtaista määrärahaansa matkustamalla seminaareihin ja konferensseihin.

Muita tyypillisiä käyttötarkoituksia olivat julkaisujen, erityisesti oppimateriaalien tuottaminen (38 %), erilaiset opetuskokeilut ja -hankkeet (35 %) sekä koulutukset ja kurssit (35 %).

Mikä kehitysmaatutkijasta tulee isona

Yksikkökohtaisia apurahoja käytettiin eniten kehittämispäiviin ja seminaareihin – näin myös Nygrenin omassa kehitysmaatutkimuksen yksikössä.

Tänä syksynä oppiaineessa aiotaan pitää kaksipäiväinen seminaari, johon osallistuvat opetus- ja tutkimushenkilökunta sekä opiskelijat. Tarkoituksena on pohtia sitä, mitä kehitysmaatutkimus monitieteisenä oppiaineena on ja mihin kaikkeen kehitysmaatutkimus pätevöittää.

– Meidän opiskelijoille on tyypillistä, että opinnot aloitetaan kovin idealistisina, mutta jossain vaiheessa iskee pelko työllistymisestä. Ideana olisi helpottaa pohdintoja siitä, millaisia urapolkuja kehitysmaatutkijoille on tarjolla, Nygren kertoo.

Seminaariin on pyydetty puhumaan nuoria lupaavia kehitysmaatutkijoita ja -asiantuntijoita ulkomaisista yliopistoista.

Syyslukukauden 2014 haku Opettajien akatemiaan jatkuu 2.10 asti. Lisätietoja hakijoille

Lisätietoja Opettajien akatemian toiminnasta ja muista määrärahojen käyttökohteista

Teksti: Juha Merimaa
Kuva: Anja Nygren

 

Viime lukuvuonna käynnistyneelle opettajien vertaismentoroinnille halutaan jatkoa.

Vertaismentoroinnille on yliopistolla selvästi tarvetta.

– Eri laitoksilla erilaiset opettajat ovat aika yksin. Varsinkin nuoret opettajat hyppäävät usein vauhtiin ilman tukea, sanoo ryhmänvetäjänä yliopiston ensimmäisessä vertaismentorointikokeilussa ollut Sari Timonen.

Opettajien lisäksi vertaismentorointi voisi sopia Timosen mielestä myös post doc -vaiheessa oleville.

Yhdenvertaiset osallistujat

Perinteisessä mentoroinnissa on aktori–mentori-asetelma, kun taas vertaismentoroinnista keskeistä on yhdessä reflektoiminen eli asioiden pohtiminen.

– Mukana on ryhmänvetäjä, mutta hän on tavalla tai toisella vertainen, ei siis esimerkiksi esimies tai työnohjaaja, kertoo Timonen.

Timosen ryhmässä oli kuusi jäsentä, jotka edustivat eri aloja. Ryhmä kokoontui seitsemän kertaa lukuvuoden aikana, kaksi tuntia kerrallaan.

Kielikeskuksessa samaan aikaan aloittanut vertaismentorointiryhmä aikoo jatkaa toimintaansa pidempään kuin yhden lukuvuoden.

Opettajien akatemian jäsenistä kouluttautuu tänä vuonna taas kaksi kiinnostunutta vertaismentoroinnin vetäjiksi. Timonen osallistui ryhmänvetäjän koulutukseen samaan aikaan kuin veti omaa ryhmää lukuvuonna 2013–2014. Hän suosittelee kiinnostuneille ryhmävetämistä lisätyömäärästä huolimatta, ja on itsekin lupautunut olemaan ryhmänvetäjänä käytössä myös jatkossa.

Ei pakon makua

Timosen vetämä ryhmä valitsi jokaiselle tapaamiskerralle yhdestä kahteen teemaa. Teemoista keskusteltiin ja niitä avattiin toiminnallisilla menetelmillä.

Yksi Timosen ryhmään osallistuneista oli maaperä- ja ympäristötieteen lehtorina työskentelevä Sanna Kanerva.

– Hain mukaan, koska minua kiinnostavat opettaminen ja oppiminen, ja haluan kehittää itseäni opettajana.

Kanerva on työskennellyt nykyisessä pestissään kolmisen vuotta, mutta on sitä ennen jo ollut 10–15 vuotta mukana opetuksessa.

Vertaismentoroinnista Kanerva tunsi saaneensa paljon: Hän oivalsi, että muilla on samankaltaisia ongelmia opetustyössä, ja että niistä voi selvitä. Samalla hän sai omaan työhönsä perspektiiviä ja käytännön vinkkejä opettamiseen.

Kanerva suosittaisi vertaismentorointiin osallistumista käytännössä kaikille opettajille:

– Kaikilla on varmasti opittavaa. Vanhemmilla opettajilla ryhmässä on annettavaa nuoremmille.

Vertaismentoroinnissa ei Kanervan mukaan ollut pakon makua, sinne ei tultu hakemaan opintopisteitä.

Ryhmätapaamisten aihevalinnoissa kuunneltiin ja otettiin huomioon ryhmäläisten toiveita.
Kanervalla on ainakin yksi jatkokehitystoive.

– Ryhmä olisi voinut jatkua pidempään, yli lukuvuoden. Aluksi meni aikaa tutustumiseen ja kun alkoi päästä kunnolla vauhtiin, se olikin jo ohi!

Katso myös video Mentorointi Viikissä

15.10.2014
Teksti: Kristiina Andreasson
Kuvat: Linda Tammisto

Soc&komin uudelta hienolta kurssilta puuttuvat vain osallistujat.

Svenska social- och kommunalhögskolanin yliopistonlehtori Martin Björklund sai idean. Järjestetään kurssi, jossa opiskelijat miettivät opintojensa pohjalta eduskuntavaaliteemoihin liittyviä kysymyksiä ja tekevät niistä lyhyitä videoita. Videot jaetaan sosiaalisessa mediassa, ja saatujen kommenttien perusteella kysymyksiä syvennetään. Vaalien alla kutsutaan nuoria ehdokkaita suureen vaalikeskusteluun opiskelijoiden tentattaviksi.

Mukaan lähtivät kaikki korkeakoulun pääaineet ja Svenska Yle, joka lupautui televisioimaan vaalikeskustelun ja valmentamaan opiskelijoita. Opettajat olivat innoissaan ja näkivät kurssin keinona yhdistää opetus yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen.

On vain yksi mutta: missä ovat opiskelijat? Kun ilmoittautumisaika meni umpeen toissa viikonloppuna, kurssille oli tulossa vain kuusi osallistujaa, kun tarvittaisiin vähintään tusina.

Björklund epäilee, että yhtenä syynä on Kelan tiukka opintopistekontrolli. Opiskelijat joutuvat lyömään aikataulunsa lukkoon varhaisessa vaiheessa, eikä tilaa jää pakollisten kurssien ulkopuolisille projekteille, vaikka luvassa olisi viisi opintopistettäkin.

— Tässä saadaan, mitä tilataan. Kontrolli on vienyt innostumisen vapauden, Björklund harmittelee.

Käytäntö peittoaa kirjan

Toivoa ei kuitenkaan ole heitetty, vaan opettajat yrittävät vielä houkutella opiskelijoita mukaan. Björklundin mukaan siitä olisi heille valtavasti hyötyä:

— Olen miettinyt pitkään, miten keksisin yhteiskuntatieteilijöille yhtä hyvän opetusmetodin kuin oikeustapauskilpailut ovat oikeustieteilijöille, kertoo Björklund, joka itse on juristi.

Hän on valmentanut oikeustieteen opiskelijoita 20 vuotta oikeustapauskilpailuihin ja on sitä mieltä, että ne opettavat oikeudesta enemmän kuin mikään kirja tai luento.

Vaalidebatti tarjoaisi Soc&komin opiskelijoille samanlaisen mahdollisuuden hioa puhe- ja ryhmätyötaitojaan ja harjoitella kirjatiedon soveltamista käytännön kysymyksiin. Lisänä tulisi koulutus video- ja televisioesiintymiseen.

Jos kurssi onnistuu, sen voisi pitää laajemmallekin opiskelijajoukolle kuntavaalien alla vuonna 2016 ja eurovaalien yhteydessä vuonna 2019. Kunhan vain ensin saataisiin pilotti toteutettua.

Opiskelija korjaa tentin

Opettajien Akatemian jäsen Martin Björklund tunnetaan opettajana, joka kokeilee ja kehittää mielellään uudenlaisia opetusmenetelmiä. Hän on muun muassa jo kolmen vuoden ajan laittanut ensimmäisen vuoden ensimmäisen kurssin opiskelijat korjaamaan anonyymisti toistensa tentit mallivastausten pohjalta.

— Silloin he todella oppivat, hän toteaa.

Opiskelijan antama arvosana ei ole lopullinen, vaan siitä voi valittaa. Lisäksi Björklund käy läpi kaikki hylätyt ja parhaat arvosanat. Ylitsepääsemättömiä ongelmia ei ole ollut, ja plussaa on opettajan mekaanisen tentinkorjaustyön vähentyminen. Nyt vastausten muuttaminen anonyymeiksi on kuitenkin käsityötä, ja Björklund toivoo, että Moodleen saataisiin sitä helpottamaan automaattinen työkalu.

Myös tenttipalautteessa on Björklundin mielestä kehittämisen varaa. Pari vuotta sitten hän testasi tietokoneohjelmaa, jonka avulla opettaja voi antaa opiskelijoille videopalautetta tenttivastauksesta. Yliopisto ei lopulta hankkinut tätä ohjelmaa, mutta Björklundin mukaan siinä oli hyviä puolia, joita hän toivoisi lisättäväksi Moodleen.

Hänestä videopalaute sopisi varsinkin proseminaari- ja kanditöiden väliarviointiin.

— Opiskelijat eivät ymmärrä, miksi tulee mikäkin arvosana, ja tähän kaivattaisiin parannusta. Kirjallinen palaute koetaan usein turhan kovana, ja vastaanotolla monet opiskelijat jännittävät niin paljon, etteivät ymmärrä neuvoista mitään. Videolla opettajan puhuvaa päätä voi katsoa omassa rauhassa niin moneen kertaan kuin haluaa.

13.11.2014
Teksti Reetta Vairimaa
Kuva Linda Tammisto

Opettajien akatemiaan on valittu 20 uutta jäsentä. Uusissa jäsenissä on sekä opetusuransa alkuvaiheessa olevia että pitkän opetusuran tehneitä opettajia. He kaikki ovat oman alansa vahvoja asiantuntijoita ja intohimoisia opetuksen kehittäjiä. Heidän opetus- ja ohjauskäytäntönsä ovat mitä moninaisempia, innovatiivisia ja vahvasti opiskelijoiden oppimista tukevia. Opettajien toiminnassa välittyy visionäärisyys, kekseliäisyys ja uuden luominen sekä pedagoginen ymmärrys. Uudet Opettajien akatemian jäsenet ovat omalla toiminnallaan vaikuttaneet oleellisesti myös yhteisönsä opetuksen laatuun.

Seuraavan kerran Opettajien akatemiaan valitaan uusia jäseniä vuonna 2016.

Tarkemmat kuvaukset Opettajien akatemiaan valituista uusista jäsenistä löytyvät rehtorin päätöksestä.

Opettajien akatemiaan on valittu seuraavat uudet jäsenet:

  • suomen kielen yliopistonlehtori Terhi Ainiala, humanistinen tiedekunta
  • leväsystematiikan yliopistonlehtori Jaanika Blomster, bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta
  • ravitsemustieteen yliopistonlehtori Maijaliisa Erkkola, maatalous-metsätieteellinen tiedekunta
  • vieraiden kielten didaktiikan yliopistonlehtori Pirjo Harjanne, käyttäytymistieteellinen tiedekunta
  • sikojen sairauksien ja terveydenhuollon professori Mari Heinonen, eläinlääketieteellinen tiedekunta
  • teatteritieteen professori Hanna Korsberg, humanistinen tiedekunta
  • yhteiskuntahistorian yliopistonlehtori Hanna Kuusi, valtiotieteellinen tiedekunta
  • ilmakehätieteiden yliopistonlehtori Antti Lauri, matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta
  • englannin kielen yliopistonlehtori Tuula Lehtonen, kielikeskus
  • fysiologian yliopistonlehtori Liisa Peltonen, lääketieteellinen tiedekunta
  • ympäristöopetuksen yliopistonlehtori Janna Pietikäinen, maatalous-metsätieteellinen tiedekunta
  • sosiaalipsykologian professori Anna-Maija Pirttilä-Backman, valtiotieteellinen tiedekunta
  • kirurgian professori Pauli Puolakkainen, lääketieteellinen tiedekunta
  • eurooppaoikeuden professori Juha Raitio, oikeustieteellinen tiedekunta
  • kulttuurimaantieteen yliopistonlehtori Rami Ratvio, matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta
  • musiikkikasvatuksen yliopistonlehtori Inkeri Ruokonen, käyttäytymistieteellinen tiedekunta
  • filosofian tohtori Johanna Rämö, matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta
  • taidehistorian professori Kirsi Saarikangas, humanistinen tiedekunta
  • hammaslääketieteen yliopistonlehtori Kimmo Suomalainen, lääketieteellinen tiedekunta
  • ekologian yliopistonlehtori Helena Åström, bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta