Lepakoita seurataan useilla menetelmillä. Talvehtivia lepakoita lasketaan horrospaikoissaan, kesäaikaan puolestaan lepakoiden ääniä havainnoimalla voidaan kerätä tietoa lajien esiintymisestä. Kesäaikaisissa seurannoissa käytetään ultraääni-ilmaisimia eli lepakkodetektoreita, sillä lepakoiden korkeat kaikuluotausäänet ylittävät ihmisen kuuloalueen. Havainnointi voi olla aktiivista, havainnoitsijan kulkiessaan tekemää tai passiivista, maastoon jätettävän laitteiston avulla tehtävää. Kerätyn akustisen aineiston avulla saadaan havaintotietoa lepakoiden aktiivisuudesta ja sen muutoksista, mutta ei yksilömäärätietoa. Pitkäaikainen havainnointi auttaa lajien esiintymisessä tapahtuvien muutosten havaitsemisessa. Voit osallistua vapaaehtoisena kesäseurantaan.
Tässä seurannassa lasketaan horrostavia lepakoita talvehtimispaikoissaan, jotta saadaan tietoa lajiston ja runsauksien muutoksista. Sopivia kohteita ovat tyypillisesti erilaiset luolat, kellarit ja muut maanalaiset rakennelmat, sillä niissä olosuhteet säilyvät viileänkosteina läpi talven. Monet lepakot talvehtivat paikoissa, joissa niitä on vaikea tai mahdoton havaita. Lepakoita ei tule häiritä, joten laskenta pyritään tekemään ripeästi. Seurantaa on tehty pitkään samoilla alueilla erityisesti Kaakkois-Suomessa, missä vuosittain tarkastetaan noin sata kohdetta. Laskenta edellyttää lajintunnistustaitoja, ja mukana on yleensä kokeneita vapaaehtoisia.
Lepakkolajien esiintymisestä ja aktiivisuudesta kerätään tietoa koko kesäkauden jatkuvalla akustisella seurannalla yhteistyössä yliopistojen tutkimusasemien kanssa. Seurannassa on mukana 10 asemaa tai muuta paikkaa ympäri Suomen. Aineistoa kerätään maastossa pidettävillä tallentimilla, joiden ylläpidosta asemat huolehtivat.
Lepakkolajien esiintymistä ja niiden runsauksissa tapahtuvia muutoksia tutkitaan vapaaehtoisseurannassa pienillä, maastoon jätettävillä laitteilla jaksottaisesti kesäkauden aikana. Vapaaehtoiset saavat käytettävät tallentimet lainaan Luomuksesta, missä huolehditaan aineiston käsittelystä. Tavoitteena on kerätä aineistoa kattavasti eri puolilta Suomea.
Lepakoiden pyydystäminen ja rengastaminen on luvanvaraista ja liittyy yleensä tutkimus- tai selvitysprojekteihin. Yksilöllisesti merkityistä eläimistä kertyy tietoa iästä, liikkeistä ja paikkauskollisuudesta. Lepakoiden rengastus on määrällisesti huomattavasti pienimuotoisempaa kuin lintujen. Vuosittain rengastetaan yleensä alle 250 yksilöä, kaikkiaan rengastuksia on kertynyt vuodesta 2004 alkaen hieman yli 5200.
Rengastajaksi pääsee suorittamalla tentin, harjoittelemalla lepakoiden käsittelyä kokeneen rengastajan valvonnassa sekä laatimalla tutkimussuunnitelman rengastushankkeesta ELY-keskukselle toimitettavaa lupahakemusta varten. Kaikilla lepakkorengastajilla tulee myös olla voimassa oleva rabiesrokotus.
Rengastustenttejä järjestetään vuosittain tarpeen mukaan. Tarkempaa tietoa lepakkorengastustentistä löydät Luomuksen Tietopankista.
Mikäli aiot rengastaa lepakoita, ota yhteyttä lepakkoseurantojen ja -rengastusten koordinoinnista vastaavaan suunnittelijaan.