Linnustonseuranta tuottaa aineistoa tutkimuksen tarpeisiin. Aineiston keruu perustuu lähes täysin vapaaehtoisten harrastajien työpanokseen. Seurannat ovat myös avainasemassa suojelupäätöksiä tehtäessä.
Rengastus on muutontutkimuksen apuväline: sen avulla saadaan tietoa eri lintulajien muuttoreiteistä, niiden käyttämistä levähdys- ja talvehtimisalueista sekä muuttonopeuksista. Rengastuksen avulla saadaan lisäksi tietoa mm. lintujen iästä, kuolevuudesta ja kuolinsyistä, synnyinpaikka-, kotipaikka- ja puolisouskollisuudesta, vuosittaisista kannanmuutoksista, yksilöiden elinaikaisesta jälkeläistuotosta ja eri ominaisuuksien periytyvyydestä, lintuparven sosiaalisesta arvojärjestyksestä sekä yksilön elinpiirin laajuudesta ja hyväksikäytöstä.
Seurantoihin voi osallistua jokainen linnut riittävän hyvin tunteva ja ohjeita noudattava henkilö. Seurantojen vaatimustasot vaihtelevat ja niitä on esitelty eri seurantamuotojen yhteydessä.
Talvilintulaskenta toistetaan kiertämällä laskentareitti 1–3 kertaa talvessa. Tuloksista selvitetään talvilinnuston levinneisyyttä ja runsautta.
Ruokintapaikkaseurantaan osallistuva seuraa ruokintapaikkansa ruokavieraita ja kirjaa havainnot muistiin koko talvikauden ajan.
Vesilintulaskenta tehdään keväällä kahdesti. Näin saadaan tietoa pesimään asettuvien vesilintuparien runsausvaihteluista. Vesilintujen laskeminen on helppoa, ja se sopii kaikille vesilinnut tunteville.
Pesäkorttiin kirjataan tiedot löydetystä linnunpesästä. Ilmoita kuinka monta munaa tai poikasta havaitsit linnun pesässä!
Vakiolinjalaskennoilla voidaan nopeasti saada edustava kuva seudun pesimälinnustosta. Arviointi tapahtuu lintujen parhaaseen lauluaikaan varhain aamulla kesäkuussa. Laskenta tehdään noin kuusi kilometriä pitkällä linjalla. Vakiolinjojen verkosto kattaa 25 kilometrin välein koko Suomen.
Pistelaskentareitti on kevyempi seurantamuoto, jossa havainnoidaan lintuja viiden minuutin ajan 20 itse valitulla pisteellä. Pisteiden välin voi liikkua esimerkiksi kävellen, pyörällä tai autolla.
Petolintuseuranta on pitkäaikaistutkimus, jonka tavoitteena on seurata haukkojen ja pöllöjen kannankehitystä ja koota tiedot vuosittaisista pesimistuloksista sekä pesäpaikoista. Petolinturengastajat kokoavat kyseiset tiedot pesätarkastusten yhteydessä.
Petolintuseuranta aloitettiin 1982. Pitkän aikasarjan tiedot haukkojen ja pöllöjen kannankehityksestä ovat keskeisessä osassa arvioitaessa lajien uhanalaisuutta ja suojelun tarvetta. Kerätty aineisto osoittaa, että monen petolintujemme kanta on tällä hetkellä alamäessä. Petolinnut ovat tärkeitä ympäristömme tilan indikaattoreita. Petolinnut ovat ravintoketjujen huipulla ja pesäpaikkojensa suhteen vaateliaita, joten ympäristömuutokset heijastuvat pian juuri petolintukannoissa.
Petolintuseurannan tuloksia julkaistaan vuosittain BirdLife Suomen Linnut-vuosikirjassa.
Sääksiseuranta kokoaa tiedot pesäpaikkojen asuttamisesta ja vuotuisista pesimistuloksista. Sääksirengastajat ja pesätarkastajat tarkastavat vuosittain noin 2 000 sääksen pesää. Tavoitteena on tarkastaa kaikki pesintään soveliaat pesät. Sääksiseurannan raportti julkaistaan joka toinen vuosi BirdLife Suomen kustantamassa Linnut-vuosikirjassa.
Kuntakohtaiset tarkastustiedot
Sääksiseurannan lomakkeet rengastajille
Satelliittilähettimien ja muiden modernien paikannuslaitteiden avulla saadaan selville yksityiskohtaista tietoa lintuyksilöiden muuttomatkoista, talvehtimisalueista, saalistusalueista ja reviirien laajuuksista. Luomus tekee tutkimusyhteistyötä monissa lintujen paikannustutkimuksissa.
Suomen pesimälinnuston levinneisyyttä tutkiva lintuatlas on toteutettu kolme kertaa; vuosina 1974–79, 1986–89 ja 2006–2010.
Suomen neljäs lintuatlas toteutetaan vuosina 2022–2025, lue lisää linkistä.
Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan, ota yhteys linnustonseurantaan linnustonseuranta@luomus.fi.
Postiosoite
Linnustonseuranta
Luonnontieteellinen keskusmuseo
PL 17 (Pohjoinen Rautatiekatu 13)
00014 Helsingin yliopisto