Liisa Heinonen

– Lääkistä on helppo suositella, koska lääketiede on ehdottomasti paras ala, mitä voi opiskella ja opiskelijat ovat aidosti innoissaan opinnoistaan, sanoo kolmannen vuoden opiskelija Liisa Heinonen.

Heinonen muistelee, että haave lääkärin ammatista syntyi jo ala-asteaikoina ja säilyi aina lukiovuosiin saakka. Vaikka hän piti mielensä avoimena myös muille vaihtoehdoille, lääketieteen pääsykokeessa käsiteltävät aineet fysiikka, kemia ja biologia kiinnostivat eniten.

– Ajatus siitä, että voi yhdistää akateemisen tieteen ihmisten auttamiseen käytännössä tuntui motivoivalta, Heinonen pohtii.

Ovet lääketieteelliseen eivät kuitenkaan auennet ensimmäisellä yrittämällä, joten Heinonen muutti lukion jälkeen Ranskaan. Vuosi au pairina ja toinen lääketieteen opinnoissa kannattivat – Ranskassa opinnot keskittyvät ensimmäisenä vuonna pitkälti suomalaisessa pääsykokeessa painotettaviin aiheisiin ja Heinonen tuli valituksi tiedekunnan opiskelijaksi toisella yrittämällä vuonna 2014.

Pänttääminen palkitaan

Lääketieteen opintojen kaksi ensimmäistä vuotta ovat teoreettisia. Tässä pre-kliinisessä vaiheessa opiskelijat opiskelevat perinpohjaisesti muun muassa biokemiaa sekä ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa.

Monet kurssit ovat työläitä, sillä opeteltavia asioita on paljon. Esimerkiksi anatomian kurssilla opetellaan kaikki tuki- ja liikuntaelimistön osat ihmiskehon 3D-mallinnuksesta. Pänttääminen kuitenkin palkitaan, koska hyödyn oppimisesta näkee myöhemmin käytännön työssä.

– Ihminen on tosi siisti systeemi ja on mahtavaa oppia, miten se toimii, Heinonen toteaa.

Kolmantena vuonna opiskelijat pääsevät opiskelemaan käytännön taitoja muun muassa taitopajassa, jossa harjoitellaan esimerkiksi kanylointia ensin muovikäteen ja sitten opiskelijatovereihin.

– Muovikäden kanylointi on kyllä paljon vaikeampaa kuin oikean ihmisen, Heinonen naurahtaa.

Kolmantena vuonna alkavassa klinikkavaiheessa opiskelijat pääsevät mukaan myös oikeaan potilastyöhön. Aluksi he tapaavat potilaita ryhmissä ohjaavan lääkärin kanssa.

– Yhdessä sitten mietimme esimerkiksi vatsakivuista kärsivän potilaan kohdalla, millä toimenpiteillä vatsaa voisi tutkia. Samalla olemme päässeet laittamaan käytäntöön sen, mitä tähän mennessä on opiskeltu kirjasta. Tätä hetkeä on odotettu opintojen alusta asti, Heinonen kertoo.

– Minusta lääketieteen opinnot on suunniteltu tosi hyvin ja joka kurssin myötä ala tuntuu entistä enemmän omalta.

Käytännön lääkärintyö kiinnostaa

Seuraava tärkeä etappi matkalla lääkäriksi koittaa neljännen opintovuoden jälkeen, kun opiskelijat voivat alkaa tehdä sijaisuuksia.

– Sitä odotan todella paljon, Heinonen sanoo. Koska kliinisiä kursseja on vielä paljon edessäpäin, hän ei ole vielä varma, minkä alan lääkärinä haluaisi tulevaisuudessa toimia.

­– Pidän paljon lapsista ja se ehkä liittyy tulevaisuuden urasuunnitelmiini. Tässä vaiheessa ei voi kuitenkaan vielä tietää, jos innostunkin jostakin ihan muusta erikoistumisalasta tulevien kurssien myötä.

Kliininen potilastyö kiinnostaa Heinosta kuitenkin tällä hetkellä tulevaisuuden ammattina lääketieteellistä tutkimusta enemmän.

– Harva yliopiston ala johtaa näin selvästi ammattiin, mutta kuitenkin niin, että samalla hyödynnämme valtavaa tieteellisen tiedon määrää.

Lääkis on paljon muutakin kuin opintoja

Lääketieteen opinnoissa kurssi-käsitys on vahva moniin muihin yliopiston opiskelualoihin verrattuna ja samaan aikaan aloittaneet opiskelijat muodostavat kiinteän ryhmän.

Heinonen toimii oman vuosikurssinsa isäntänä, jonka vastuulla on muun muassa varmistaa, että kaikki olennainen tieto tavoittaa hänen kurssikaverinsa ja kurssien ryhmäjaot ovat kunnossa.

Lisäksi hän on toiminut opiskelijajärjestö Lääketieteenkandidaattiseuran hallituksessa sekä on bändipomona tekemässä tiedekunnan speksiä. Osittain improvisoidussa opiskelijamusikaalissa kuullaan myös Heinosen poikkihuilun soittoa.

– Jos vain on itse aktiivinen, niin lääkis tarjoaa paljon harrastusmahdollisuuksia. Täältä löytyy hurja määrä erilaisia kerhoja ja esimerkiksi tänä vuonna on perustettu pesiskerho ja lautapelikerho, Heinonen kertoo.

Lue myös: Lääkäriksi kasvamassa

Teksti ja kuva: Elisa Lautala