Millaista oli opiskella ympäristötieteiden kandiohjelmassa?
Juulia: Aloitin opintoni juuri silloin, kun ympäristötieteiden kandiohjelma uudistui nykyiseksi Y-kandiksi 2016. Koin, että koulutusohjelmassa oli paljon vapautta valita itseä kiinnostavia kokonaisuuksia. Opintoja pystyi koostamaan monipuolisesti eri kiinnostuksen kohteiden mukaan ja painottamaan niitä osa-alueita, joista ajatteli olevan hyötyä tulevaisuuden työelämässä.
Kandivaiheessa opiskelin pääainemoduulina ympäristömikrobiologiaa ja sivuaineina maaperätiedettä sekä ympäristöhallinnon opintokokonaisuuden, johon kuului esimerkiksi ympäristöriskien ja -vaikutusten arviointia. Kandivaiheen jälkeen jatkoin opintoja Ympäristömuutoksen ja globaalin kestävyyden maisteriohjelmaan, jossa valitsin silloisen bioteknologian pääainemoduulin.
Millaisia työtehtäviä sinulla on ollut opintojen aikana tai valmistumisen jälkeen?
Juulia: Opintojen aikana työskentelin useampana kesänä projektityöntekijänä kunnalla. Tehtäviini kuului muun muassa vesihuollon riskinarviointia sekä jätevedenpuhdistamoon liittyviä laboratoriotöitä. Olin myös harjoittelijana ELY-keskuksessa vesilainvalvonnan tehtävissä. Lisäksi tein tutkimusryhmäharjoittelun, jossa työskentelin pääasiassa labrassa bakteerien parissa. Maisteriopintojen loppuvaiheessa toimin kunnalla ympäristöasiantuntijana ilmastonmuutoksen hillintään liittyvässä projektissa. Valmistumisen kynnyksellä ja sen jälkeen työskentelin lyhyen jakson maa- ja metsätalousministeriössä ennallistamisasetukseen sekä biodiversiteetti- ja maaperäasioihin liittyvien tehtävien parissa. Se oli todella mielenkiintoinen ja kiva työpaikka, jota suosittelen ehdottomasti!
Sieltä jatkoin väitöskirjatutkijaksi mikrobiologian ja biotekniikan tohtoriohjelmaan. Työskentelen tutkimusryhmässä, joka toimii Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen yhteistyönä. Tutkimuksessani keskityn tällä hetkellä erityisesti ihmisen ja ympäristön mikrobiyhteisöihin sekä siihen, voiko esimerkiksi saastealtistus muokata ihmisen mikrobiomia ja lisätä tyypin 1 diabeteksen sairastumisriskiä. Väitöskirjaprojektin aikana olen päässyt myös tekemään kuukauden mittaisen tutkijavierailun Itävaltaan Grazin teknilliseen yliopistoon, jossa pääsin syventämään osaamistani metagenomiikan parissa.
Tiesitkö alusta alkaen, mitä haluat tehdä valmistumisen jälkeen?
Juulia: En todellakaan tiennyt! Halusin alun perin biologian aineenopettajaksi, mutta jossain vaiheessa suunta muuttui, enkä lopulta tehnyt pedagogisia opintoja. En myöskään ajatellut ryhtyväni tutkijaksi – ajatus heräsi vasta gradua tehdessäni. Kiinnostuin tutkimusaiheestani niin paljon, että halusin perehtyä siihen syvemmin.
Tein graduni päiväkotien viherryttämisen vaikutuksista lasten ihon mikrobistoon. Näiden aiheiden parissa on vielä niin paljon tutkittavaa, ja siitä syntyi palo syventyä aiheeseen. Opiskeluaikana en olisi voinut kuvitella itseäni tutkijana, mutta sanoisin, että tutkijaidentiteetti on muodostunut vähitellen.
Onko sinulla erityisiä suunnitelmia tai unelmia tulevaisuudelle?
Juulia: Ensimmäinen askel on väitellä tohtoriksi. Väitöskirjan jälkeen suunnitelmissa on tehdä ainakin lyhyt postdoc-jakso, ja toiveena on saada jatkorahoitusta pidempään postdoc-vaiheeseen. Olen oppinut, että tutkimustyö tarjoaa tietynlaista vapautta ja voi olla todella antoisaa, mutta siihen liittyy myös paljon erilaisia paineita ja epävarmuuksia, erityisesti rahoituksen suhteen. Voisin myös nähdä itseni tulevaisuudessa tutkimusmaailman ulkopuolella virkamies- tai asiantuntijatehtävissä, esimerkiksi ministeriöissä.
Mikä osa opinnoistasi/opiskelijaelämästäsi on auttanut sinua eniten urallasi?
Juulia: Tietynlainen verkostoituminen on hyödyllistä. Opiskeluaikana muodostuneet ystävyyssuhteet ja verkostot ovat usein samassa elämänvaiheessa työllistyviä ihmisiä, joten kontakteista voi olla hyötyä. En kuitenkaan sanoisi, että se on välttämätöntä.
Erityisesti tutkijan työssä esiintyminen ja selkeä ulosanti ovat melko keskeisessä roolissa, ja sitä pääsi kyllä harjoittelemaan opintojen aikana. Esiintymistilaisuuksista kannattaa ottaa kaikki irti harjoittelun näkökulmasta. Tutkijatyössä vahva kielitaito on myös suuri etu. Näihin molempiin toivoisin itselleni vielä enemmän itsevarmuutta. Lisäksi luonnontieteilijän työelämässä olen huomannut, että esimerkiksi koodaustaidoista, bioinformatiikan ja tilastotieteen hallitsemisesta sekä paikkatieto-osaamisesta on hyötyä. Myös ympäristölainsäädännön osaaminen katsotaan usein eduksi. Toki nämä vaihtelevat laajasti työpaikkojen välillä.
Oletko opintojen aikana tai opintojen jälkeen oivaltanut jotain uutta itsestäsi, opiskeluistasi tai alastasi?
Juulia: Omalla alallani olen kokenut merkityksellisyyttä siitä, että tutkimusyhteisön lisäksi myös muut yhteiskunnan osa-alueet ovat enenevissä määrin heränneet pohtimaan kaupungistumisen vaikutuksia terveyteen. Erityisesti ympäristötieteissä pyöritään usein melko masentavien ongelmien parissa, joten on ollut rohkaisevaa huomata, että näitä haasteita käsitellään ja huomioidaan yhä enemmän yhteiskunnassa. Toivon, että tämä kehitys jatkuu.
Itsestäni olen oivaltanut, että minulla oli opintojen aikana melko vahva huijarisyndrooma: ajattelin usein olevani liian huono tiettyihin asioihin. Nyt jälkikäteen näen tilanteen eri tavalla ja ymmärrän, että olen itse asiassa pärjännyt ihan hyvin. Toki väitöskirjatutkijana tunne omasta osaamattomuudesta ja riittämättömyydestä on ollut enemmän läsnä kuin koskaan. Toivottavasti tätäkin aikaa pystyy katsomaan joskus jälkikäteen ihan tyytyväisenä. Nyt väitöskirjan loppuvaiheessa olen jo tunnistanut, miten paljon olen kehittynyt joissain asioissa ja se on tietysti rohkaisevaa.
Onko sinulla neuvoja ohjelman nykyisille opiskelijoille, jotka miettivät tulevaisuutta ja työelämää?
Juulia: Opintojen alkuvaiheessa sanoisin, että kannattaa löytää tasapaino sen välillä, että opiskelee itseä kiinnostavia asioita ja samalla pohtii, mikä työllistää. Koin, että omat opintoni antoivat paljon vapautta rakentaa kokonaisuuksia, jotka yhdistivät molemmat näkökulmat. Esimerkiksi osaamiseni ympäristöriskien ja -vaikutusten arvioinnissa on tukenut työllistymistäni, mutta pääsin kuitenkin opinnoissani keskittymään hyvin mikrobiologiaan, joka kiinnosti eniten.
Opintojen ja työkokemuksen lisäksi osaamista voi kartuttaa myös vapaaehtoistoiminnan tai järjestötoiminnan kautta. Löytyisikö vapaa-ajalta jotain sellaista toimintaa, joka tukisi omaa ammatillista osaamista ja kiinnostuksen kohteita, ja jonka kautta voisi mahdollisesti löytää hyödyllisiä kontakteja myös työllistymisen kannalta?
Onko sinulla muita vinkkejä työllistymiseen?
Juulia: Opintojen aikana hain paljon niin sanottuja “näkymättömiä” työpaikkoja, eli soitin tai lähetin sähköpostia potentiaalisille työnantajille, vaikka avoimia paikkoja ei olisi ollut virallisesti haussa. Se voi olla melkoista hakuammuntaa, mutta olen itse esimerkki siitä, että tällaisia työmahdollisuuksia voi hyvinkin löytyä. Ja erityisesti tutkimusryhmiä kannattaa lähestyä suoraan, jos niiden toiminta kiinnostaa.