Miksi hait Ympäristötieteiden kandiohjelmaan?
Jesse: Pienestä asti luonto ja ympäristö ovat kiinnostaneet minua todella paljon. Varsinkin isoäidilläni on ollut suuri merkitys meidän mökillämme. Hänen vanhempansa olivat opettajia biologiassa, ja hän on kanssani kerännyt yrttejä ja kasveja sekä opetellut niiden latinankielisiä nimiä, aivan kuten teki lapsena omien vanhempiensa kanssa. Kiinnostus mehiläistarhausta kohtaan kulkee myös suvussa, ja minun olisi tarkoitus jatkaa tätä perinnettä jonakin päivänä.
Vietin usein aikaa itsekseni mökin vieressä kulkevalla joella, josta pyydystin hyönteisten toukkia ja kalanpoikasia laiturilta käsin haavilla. Tämä herätti kiinnostukseni luonnontieteitä kohtaan, ja lukiossa selvisi, että oma kiinnostukseni suuntautui vesistöihin ja meribiologiaan.
Sain abivuonna mahdollisuuden osallistua opintoretkelle Krugerin kansallispuistoon Afrikassa, ja suoritin tätä ennen laitesukelluksen peruskurssin. Matkalla pääsimme sukeltamaan Sodwana Bayssa, jossa kerrottiin meren lajistosta ja suojelutyöstä merialueilla.
Kun oli aika hakea yliopistoon, aloin selvittää, missä voi opiskella akvaattisia tieteitä kandiohjelmatasolla.
Entä miksi Helsingin yliopisto?
Jesse: Vaihtoehtoina minulla olivat Jyväskylä ja Helsinki, ja Jyväskylässä oli vielä tuolloin pelkästään todistusvalinta, johon omat pisteeni eivät riittäneet. Tiesin siis, että haluan Helsingin yliopistoon, ja että yritän niin kauan, että pääsen. Hain kolme kertaa ennen kuin sain opiskelupaikan. Siinä välissä otin pari avoimen yliopiston kurssia ja valmennuskurssin.
Millaista opiskelu käytännössä on?
Jesse: Pääsääntöisesti luento-opetusta on paljon, varsinkin ensimmäisellä vuodella pakollisilla kursseilla. Arviointi perustuu paljon ryhmätöihin, lopputentteihin ja esseihin, ja joillakin kursseilla on myös oppimispäiväkirjoja. Tavalliseen opiskelupäivään kuuluu tyypillisesti myös Unicafen lounas, ja Viikissä onkin monta ravintolaa mistä valita.
Opiskelijaelämä Helsingissä on todella aktiivista ja poikkitieteellistä. Voit helposti tutustua eri opiskelijoihin yli tiedekuntarajojen, ja tapahtumia on viikoittain, jos niihin innostuu lähtemään. Olen itse ollut aktiivinen ainejärjestö Ympäristötieteiden opiskelijat – MYY ry:n sekä tiedekuntajärjestö Biosfääri ry:n toiminnassa. Ainejärjestötoiminta on itselleni kuin harrastus, joka tuo hyvää vastapainoa opinnoille, ja mistä olen saanut paljon tärkeitä ystäviä.
Suosittelen ehdottomasti hakemaan järjestötoimintaan – se on todella hauskaa ja siitä saa paljon hyödyllisiä taitoja myös työelämän kannalta, kuten ryhmätyötaitoja, johtamistaitoja, viestintä- ja markkinointiosaamista yms. Uusia pestejä voi myös kehittää, joten aina on mahdollisuus tuoda omat vahvuutensa esiin ja päästä kehittämään niitä.
Mitä on ollut parasta opinnoissasi?
Jesse: Parasta opinnoissani ovat ehdottomasti olleet kenttäkurssit, järjestötoiminta ja oma vaihtokokemus. Kenttäkursseilla pääsee käytännössä tekemään ja oppimaan, ja ne tuovat vastapainoa luentokursseille. Järjestötoiminta on ollut minulle todella tärkeä osa opintojani, ja sen kautta olen löytänyt paljon uusia kavereita.
Vaihto oli opiskelukokemuksena ikimuistoinen. Tein vaihto-opinnot Iso-Britanniassa Exeterin yliopistossa, missä opiskelin meribiologiaa ja aiheita kuten miten merinisäkkäät ja kalat ovat sopeutuneet vesiympäristöön, millaisia lajien välisiä vuorovaikutussuhteita merissä esiintyy, miten ihminen vaikuttaa meriekosysteemeihin ja millaista suojelutyötä tehdään.
Opinnot Exeterin yliopistossa olivat todella mielenkiintoisa ja vapaa-ajallakin oli paljon tekemistä. Siellä oli esimerkiksi monia eri kerhoja, joissa voi tavata samanhenkisiä ihmisiä. Minulle uusi harrastus oli rock pooling, eli laskuveden aikana tutkitaan rannikon elämää, kuten rapuja, merivuokkoja, hain munakoteloita ja merietanoita. Kävin myös pari kertaa sukeltamassa, mikä oli upea kokemus – sukeltaminen valtavien kelppimetsien lomassa oli unohtumatonta.
Vaihto antoi minulle paljon itseluottamusta – jännitti paljon lähteä, mutta jälkeenpäin olin ylpeä siitä, että uskalsin mennä. Kulttuurishokkina oli ehkä heidän ideansa lounaasta – sipsipussi, patukka ja limu! Unicafetta ja varsinkin Unicafen chilikastiketta oli silloin ikävä.
Millaisia urahaaveita sinulla on?
Jesse: Kalabiologian puoli kiinnostaa minua eniten, eli haluaisin keskittyä kalatutkimukseen, kalastusseurantoihin ja vesiviljelyyn työssäni. Toiveena on myös yhdistää sukeltaminen; kävin kesällä The Finnish Scientific Diving Academy (FSDA):n järjestämän “Occupational Scientific Diving” -ohjelman, jossa kouluttaudutaan tutkimussukeltajaksi, esimerkiksi näytteenoton tekemiseen sukeltaen. Toivon, että pääsen hyödyntämään tätä urallani.
Asiantuntijatehtävät, ympäristökasvatus ja vaikuttamistyö kiinnostavat myös, erityisesti se, miten ympäristötietoa ja -tutkimusta voi tiedottaa laajemmalle kohderyhmälle.
Kenelle suosittelisit tätä koulutusta?
Jesse: Kaikille, joilla on ympäristöasiat lähellä sydäntä! Ympäristötiede on enemmän humanistinen ala kuin esimerkiksi biologia – keskitymme kestävyysasioihin, ihmisten vaikutukseen luontoon ja ilmastomuutoksen ratkaisuihin. Jos nämä aiheet kiinnostavat ja haluat päästä vaikuttamaan niihin, suosittelen ehdottomasti ympäristötieteiden opiskelua.
Ohjelma tarjoaa myös hyvän mahdollisuuden löytää oma suuntautuminen, jos ympäristö kiinnostaa, mutta et ole vielä ihan varma siitä, mitä haluat tehdä. Tutkinnossa on useita moduuleja, joista valita, ja sen lisäksi valinnainen opintokokonaisuus ja valinnaisia opintojaksoja, joiden avulla pääset tutustumaan eri aloihin ja kehittämään omaa osaamista.
Voit myös sisällyttää opintoja eri tiedekunnista ja koulutusohjelmista. Meillä jotkut ovat opiskelleet esimerkiksi viestintää valtiotieteellisestä tiedekunnasta, koska sitä arvostetaan paljon työelämässä tällä hetkellä.
Onko sinulla neuvoja niille, jotka harkitsevat hakemista ohjelmaan?
Jesse: Aina kannattaa uskaltaa hakea! Opinnoissa on paljon mahdollisuuksia luoda omannäköistä tutkintoa, mikään ei ole kiveen hakattua ja jotkut ovat myös vaihtaneet toiseen koulutusohjelmaan siirtohaulla, mikäli ovat huomanneet, ettei alkuperäinen suunnitelma olekaan heidän juttunsa. Ei myöskään kannata luovuttaa tai lannistua, jos ensimmäisellä tai toisella kerralla ei pääsekään. Minullakin meni kolmanteen kertaan, ennen kuin ovet avautuivat.
Kannustan käymään avoimen yliopiston kautta kursseja, koska saat sieltä perusopintoja valmiiksi suoritettua, ja valmennuskurssit ovat myös loistava tapa valmistautua pääsykokeisiin.
Suosittelen lämpimästi hakemaan ympäristötieteihin!