Millaista oli opiskella ympäristötieteiden kandiohjelmassa?
Anni: Hain ympäristötieteiden kandiohjelmaan, koska minua kiinnosti ohjelman tarjoama ratkaisukeskeisyys ja tieteidenvälisyys sekä mahdollisuus vahvistaa ymmärrystäni ympäristökriisistä. Hakuhetkellä ympäristö- ja ilmastokysymykset olivat paljon esillä, mikä voimisti myös omaa kiinnostustani ja motivaatiotani.
Opiskelin pääaineena Ympäristömuutos ja politiikka -moduulin eli suuntauduin yhteiskuntatieteelliseen ympäristötutkimukseen. Koin kuitenkin erittäin hyödyllisenä sen, että sen rinnalla sai opiskella myös luonnontieteellisiä aiheita, kuten maaperätieteitä ja ekologiaa. Monipuolisuus oli mielestäni ehdottomasti paras asia opinnoissa.
Millaisia työtehtäviä sinulla on ollut valmistumisen jälkeen?
Anni: Kandiohjelman jälkeen tein järjestöpuolella korkeakouluharjoittelun, mikä poiki sijaisuuden ilmastoasiantuntijana. Työskentelin myös Valtiokonttorissa harjoittelijana valtionhallinnon kestävyysraportoinnin parissa, ja jatkoin siitä vastuullisuusasiantuntijana. Maisteriksi valmistumisen jälkeen työskentelin Suomen ympäristökeskuksessa ja Suomen ilmastopaneelissa. Tällä hetkellä työskentelen Jyväskylän yliopistolla projektitutkijana.
Sisällöllisesti näitä tehtäviä yhdistää erityisesti ilmastopolitiikan ja kestävän kehityksen teemat sekä ajankohtaisuus – olen saanut työskennellä todella ajankohtaisten aiheiden parissa. Työpöydälläni on ollut kysymyksiä, jotka ovat juuri sillä hetkellä edenneet esimerkiksi EU-politiikassa tai kansallisessa päätöksenteossa. On ollut todella antoisaa ja kiinnostavaa oppia, miten ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa edistetään konkreettisella tasolla: esimerkiksi miten lakia valmistellaan, mitä lausuntokierroksilla ja valiokuntakäsittelyissä tapahtuu ja miten tutkittua tietoa saatetaan päätöksenteon tueksi.
Tiesitkö alusta alkaen, mitä haluat tehdä valmistumisen jälkeen?
Anni: Tiesin enemmänkin sen, minkä tyyppisten kysymysten parissa haluan työskennellä. Monella tälle alalle hakeutuvalla on varmasti ajatus maailman muuttamisesta hieman paremmaksi, mutta konkreettinen työkuva voi olla vaikeampi hahmottaa. Minulla ei ollut kovin selkeää käsitystä siitä, millaisia alan asiantuntijatehtävät käytännössä ovat, ja ensimmäiset työpaikat olivat tässä todella arvokkaita.
Nykyinen vaikea työmarkkinatilanne on harmillinen, sillä myös harjoittelupaikkoja, jotka olisivat luontevia ensiaskeleita alalle, on vaikea saada. Juuri niiden kautta moni pääsisi kokeilemaan erilaisia tehtäviä ja hahmottamaan omaa rooliaan.
Onko sinulla erityisiä suunnitelmia tai unelmia tulevaisuudelle?
Anni: Toivon, että saan jatkossakin tehdä omien arvojeni mukaista työtä. Se on toteutunut hyvin tähän mennessä, ja olisi hienoa, jos saisin käyttää työaikani jatkossakin itselleni mielekkäiden ja tärkeiden asioiden edistämiseen. Minulle on myös tärkeää työelämän kestävyys – että työn ohella ja ulkopuolella voi elää kohtuullista ja hyvinvoivaa elämää.
Mikä osa opinnoistasi/opiskelijaelämästäsi on auttanut sinua eniten urallasi?
Anni: Minua on auttanut erityisesti se, että olen oppinut monista asioista enkä keskittynyt vain yhteen tiettyyn näkökulmaan. Opinnot antoivat monitieteisen pohjan, jonka varaan on ollut helppo rakentaa. En koe valmistuneeni tiettyyn ammattiin, vaan tutkinto antoi valmiuksia tehdä monenlaisia töitä. Työelämä on sitten opettanut paljon lisää itse työn sisällöstä ja substanssikysymyksistä.
Kirjallisen ilmaisun taidot ovat hyödyttäneet minua työssäni todella paljon, sillä kaikissa työnkuvissani olen kirjoittanut runsaasti muun muassa raportteja, lausuntoja ja muistioita. Sen vastinparina kulkee lukutaito – asiantuntijatyössä täytyy usein perehtyä laajoihin aineistoihin ja tiivistää niistä olennaiset havainnot, monesti aiempaan tutkimukseen ja keskusteluun pohjaten. Olen kiitollinen siitä, että sain opiskeluaikana harjoitella myös kompleksisten tekstien omaksumista ja jäsennellyn tekstin tuottamista.
Esiintymistaidot ovat toinen tärkeä osaaminen. Niistä on ollut hyötyä niin työpaikan sisäisissä esityksissä, alustuksissa kuin koulutustilaisuuksissa. Esiintyminen voi jännittää, mutta on hyvä muistaa, että jokaisella on ensimmäinen kerta – ja työelämässä näitä taitoja myös oppii.
Oletko opintojen aikana tai opintojen jälkeen oivaltanut jotain uutta itsestäsi, opiskeluistasi tai alastasi?
Anni: Yliopisto-opinnot ovat pitkä ajanjakso elämässä, ja sinä aikana oivaltaa väistämättä paljon uutta. Akateemisen opiskelun tarkoitus onkin kehittää ajattelua, opettaa kyseenalaistamaan ja vahvistaa kriittistä otetta.
Olen oppinut, että ympäristöalalla työskentelee ihmisiä hyvin erilaisista koulutustaustoista ja työkokemuksista – ehkä moninaisemmin kuin opiskeluvaiheessa ymmärsin. On ollut ilahduttavaa huomata, että ympäristöalan asiantuntijakenttä on hyvin moninäkökulmainen, ja haasteiden ratkaisemisen parissa työskentelee monitieteistä väkeä, kuten diplomi-insinöörejä, sosiologeja tai taloustieteilijöitä. Samallakin ammattinimikkeellä voi työskennellä ihmisiä hyvin erilaisista taustoista, ja toisaalta eri nimikkeillä työskenteleviä ihmisiä yhdistää sama teema.
Onko sinulla neuvoja ohjelman nykyisille opiskelijoille, jotka miettivät tulevaisuutta ja työelämää?
Anni: Ymmärrän hyvin, että tällä hetkellä neuvot voivat tuntua turhauttavilta, kun työmarkkinatilanne on todella haastava. Verkostoituminen on yleinen vinkki, mutta se on usein helpommin sanottu kuin tehty. Sitä ei kuitenkaan kannata stressata liikaa, sillä verkostot rakentuvat usein luonnostaan ensimmäisten työ- ja harjoittelupaikkojen kautta.
Kannustaisin opiskelemaan asioita, jotka oikeasti kiinnostavat. Silloin on myös todennäköisempää päätyä sellaiseen työelämään ja tehtäviin, jotka tuntuvat merkityksellisiltä. Tämä tutkinto mahdollistaa omannäköisten kurssien ja opintokokonaisuuksien rakentamisen. Vaikka se voi tuntua epävarmalta, kun selkeää ammattinimikettä ei ole, uskon sen kantavan hedelmää myöhemmin työelämässä. Silloin voi hyödyntää opintojen aikana kertyneitä taitoja ja työskennellä itseään kiinnostavien ja omien arvojen mukaisten teemojen parissa.