20.5.2026 opetus ja kulttuuriministeriölle
Helsingin yliopisto ei pidä esitystä kannatettavana ja korostaa maksuttoman koulutuksen merkitystä suomalaisen yhteiskunnan kehityksen ja sivistyksen kannalta. Helsingin yliopisto yhtyy esitystä valmistelleen ohjausryhmän enemmistöön eikä kannata esitetyn mukaista mallia, vaan edellyttää laajempaa yhteiskunnallista keskustelua koulutuksen maksullisuudesta. Helsingin yliopisto kritisoi sitä, että asiasta huomattavaa asiantuntemusta omaavan ohjausryhmän kantaa ei valmistelussa ole kunnioitettu. Korkeakoulujen edustajat ovat ohjausryhmässä pitäneet esillä vaihtoehtoista mallia, jolla tavoitteet olisivat Helsingin yliopiston näkökulmasta saavutettavissa nyt esitettyä mallia paremmin. Korkeakoulujen esittämä malli perustuisi lyhyttutkinnoille, jotka olisivat uusia kokonaisuuksia, jotka vastaisivat yhteiskunnan osaamistarpeisiin, mutta eivät toimisi pätevöittävänä koulutuksena. Moniin hallituksen esityksen tavoitteisiin voitaisiin lisäksi vastata avoimen väylää kehittämällä.
Helsingin yliopisto pitää kannatettavana tavoitetta nostaa korkeakoulutettujen nuorten aikuisten määrää mahdollisimman lähelle 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Helsingin yliopisto kiittää sitä, että esitetty sääntely on mahdollistavaa eikä velvoittavaa. Yliopisto pitää tärkeänä, että esitettyyn sääntelyyn sisältyy maksuttoman tutkintokoulutuksen heikentämiskielto.
Helsingin yliopisto pitää arvojensa ja strategiansa mukaisesti tutkintokoulutuksen saavutettavuutta ja maksuttomuutta tärkeänä osana suomalaista demokratiaa ja yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta. Helsingin yliopisto pitää riskinä, että vaikka esitetyn kaltaisella avoimen maksullisella tutkintokoulutukselle ei ole tunnistettavissa yhteiskunnallisia perusteita tai merkittävää kysyntää, voisi se olla askel kohti maksullisen koulutuksen lisääntymistä ja maksuttoman koulutuksen esityksessäkin tunnistetun vahvan pääperiaatteen heikentymistä.
Nykyisen yliopistolain hallituksen esityksessä (HE 7/2009, s 92) on todettu maksullisen koulutusväylän mahdollistamisesta kaikille seuraavasti:
“Perustuslain 16 §:n 2 momentissa turvataan jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Vaikka säännös ei estäkään koulutusmaksujen perimistä, maksullisen koulutusväylän mahdollistaminen kaikille voitaisiin katsoa menettelyksi, jolla erityisesti suomalaisten yhdenvertaiset kouluttautumismahdollisuudet voisivat vaarantua.”
Nyt käsillä olevaa hallituksen esitystä tulisikin arvioida suhteessa tähän lausumaan ja siihen, muodostaako nyt ehdotettu sääntely tilanteen, jossa suomalaisten yhdenvertaiset koulutusmahdollisuudet voivat vaarantua.
Esityksessä todetaan (s. 53): “Koska esitys kuitenkin käytännössä tarjoaa tutkinnonsuorittamisen lisämahdollisuuksia vain niille, joilla tai joiden lähipiirillä on riittävästi maksukykyä, esitystä on mahdollista pitää myös perustuslain yhdenvertaisuusvaatimuksen vastaisena.” Helsingin yliopisto pitää esitettyä sääntelyä koulutuksen maksuttomuuden periaatteen vastaisena sekä merkittävänä riskiä siitä, että esitys käytännössä on perustuslain yhdenvertaisuusvaatimusten vastainen tarjotessaan tutkinnonsuorittamisen lisämahdollisuuksia vain niille, joilla tai joiden lähipiirissä on riittävästi maksukykyä. Helsingin yliopisto näkee tärkeänä, että perustuslakivaliokunta antaisi asiassa lausunnon kuten hallituksen esityksessäkin pidettäisiin suotavana.
Yliopisto suhtautuu hyvin kriittisesti siihen, että esityksessä nähdään kansainvälisten opiskelijoiden määrän kasvaminen esityksen mukaisella tavalla hallitsemattomana maahanmuuttona ja että tällä perustellaan rajausta vain suomen- tai ruotsinkieliseen tutkintoon johtavaan koulutukseen.
Helsingin yliopisto pitää esitetyn sääntelyn tavoitteita kannatettavina, mutta pitää epäselvänä miten niihin päästäisiin esityksen mukaisilla keinoilla. Kokonaisuutena esityksen perustelut ovat puutteellisia ja ovat monilta keskeisiltä osin ristiriitaisia. Esitykseen sisältyy tarkennusta vaativia kohtia erityisesti avoimen maksullisten tutkintojen laajuuden, hinnoittelun, SORA-prosessin toteutuksen sekä kuluttajansuojasääntelyn soveltuvuuden suhteen. Heikentämiskiellon toteuttaminen voi olla korkeakouluille käytännössä mahdotonta maksutonta tutkintoa suorittaviksi siirtyvien määrän epävarmuuden takia, ja edellyttää aloituspaikkojen lisäämistä ilman valtionrahoituksen lisääntymistä tai arviota koulutusmäärien kasvattamisen yhteiskunnallisesta tarpeesta. Esitykseen liittyy useita jäljempänä eriteltyjä elementtejä, joiden toteuttaminen kustannusneutraalisti joko valtiolle tai korkeakouluille voi olla mahdotonta.
15.4.2026 opetus- ja kulttuuriministeriölle
Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2040 nostaa esiin tärkeitä asioita kuten koulutustason noston akuutin tarpeen, TKI-politiikan jatkamisen kohti 2040-lukua sekä tarpeen tarkastella koko korkeakoulujärjestelmän toimintaa ja työnjakoa.
Helsingin ylopisto nostaa visiota koskevassa lausunnossaan esiin mm. seuraavat asiat, jotka vaativat vielä lisää selkeyttä ja konkretiaa:
Tutkimuksen laatu on lisättävä itsenäiseksi tavoitteeksi. Suomi on jäänyt jälkeen keskeisistä verrokkimaistaan tieteellisen julkaisutoiminnan vaikuttavuudessa. Esitämme, että laadukkaan tutkimuksen kannustimia vahvistetaan. Lisäksi tarvitaan tiedepoliittinen ohjelma, joka konkretisoi tavoitteet ja priorisoi toimenpiteet.
Yliopistojen rooli TKI-toiminnassa on tunnistettava rakenteellisesti. Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa valtio ei rahoita yliopistojen yrityshautomoita. Esitämme, että OKM ja TEM laativat yhdessä yliopistojen kanssa tälle toiminnalle tavoitteet ja rahoituksen.
Koulutustason nosto 60 prosenttiin edellyttää, että korkeakoulujen perusrahoitus saatetaan pohjoismaiselle tasolle. Suomessa rahoitus opiskelijamäärään suhteutettuna on jo nyt 25–35 % alemmalla tasolla kuin Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa. Korkeakoulupaikkoja lisättäessä on myös huomioitava alueelliset erot: Uusimaa on viime vuosina jäänyt jälkeen muusta maasta, vaikka väestö kasvaa. Paikkoja tulee suunnata sinne, missä kysyntä on suurinta.
Kannatamme erityisesti visiossa jo olevaa kirjausta korkeakoulujärjestelmän rakenteellisesta uudistamisesta. Taloudellisesti niukkoina aikoina päällekkäisyyksiä on purettava ja yhteistyötä lisättävä. Esitämme, että uudistustyötä varten asetetaan parlamentaarinen työryhmä, joka kykenee pitkäjänteiseen, hallituskaudet ylittävään työhön.
Sivistysvaliokunnalle 10.2.2026
Asia: U 73/2025 vp
20.10.2025 eduskunnan sivistysvaliokunnalle
Asia: HE 138/2025 vp / Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi valtion tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksesta vuosina 2024–2030 annetun lain 2 §:n muuttamisesta
Sivistysvaliokunnalle 6.10.2025
Asia E73/2025 vp Valtioneuvoston selvitys komission tiedonannosta sekä ehdotuksista vuosia 2028-2034 koskevaksi EU:n monivuotiseksi rahoituskehykseksi.
4.9. Opetus- ja kulttuuriministeriölle
18.8.2025 Sosiaali- ja terveysministeriölle
4.3.2025
Sivistysvaliokunnalle 10.4.2025
Asia: E 8/2025 vp Valtioneuvoston selvitys: Komission tiedonanto:
kilpailukykykompassi EU:lle
Työ- ja elinkeinoministeriölle 14.8.2024
24.5.2024
Helsingin yliopisto pitää erinomaisena sitä, että hallitus on sitoutunut tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksen merkittävään kasvattamiseen vuoteen 2030 mennessä.
Yliopistojen rooli ja potentiaali tulisi kuitenkin tunnistaa paremmin sekä uutta luovan tutkimuksen syntysijana että tutkimuksen hyödyntämisessä ja uusien TKI-intensiivisten yritysten synnyttämisessä.
Suunnitelmassa tulisi huomioida paremmin:
Rahoitussuunnitelman linjausten tulisi olla näiltä osin niin selkeitä, että ne on helppo ottaa huomioon kulloisenkin hallituksen toiminnassa ja päätöksissä.
Huolta herättää, että julkisen talouden suunnitelman 2025–2028 (JTS) TKI-rahoituksen painopisteet eivät vastaa monivuotista suunnitelmaa. Koska yliopistojen rahoitukseen ei ole vielä talousarvio- tai JTS-päätöksillä osoitettu suoraan rahoitusta, tulee se ottaa huomioon vuosittaisissa talousarviopäätöksissä ja T&K-rahoituksen liikkumatila tuleville vuosille käyttää näihin tarkoitukseen.
Kiitämme T&K-toimintaa tukevista tärkeistä päätöksistä tohtorikoulutuspilotin, EU-vastinrahoituksen sekä Suomen Akatemian tutkimushankevaltuuksien ja tutkimusinfrastruktuurien rahoituksen suhteen. Yliopistojen ja yritysten välisen yhteistyön lisääminen sekä osaajapulan ratkaiseminen ovat avainasemassa T&K-panostusten onnistumisessa.
Sivistysvaliokunnalle 14.5.2024
Sisäministeriölle 11.3.2024
Sisäministeriölle 20.2.2024
16.02.2024 opetus- ja kulttuuriministeriölle
Esitys uudesta rahoitusmallista on Helsingin yliopiston mielestä parannus nykytilanteeseen. Muutokset edesauttavat tutkimustyön edellytysten ja tiedeyliopiston aseman kehittämistä. Kysymyksiä puolestaan herättää rahoitusmallin ja yhteiskunnan muiden tavoitteiden, kuten jatkuvan oppimisen keskinäiset ristiriitaisuudet.
29.1.2024
22. marraskuuta 2023 –
Eduskunnan sivistysvaliokunnalle 23. lokakuuta 2023 –
Valtiovarainministeriölle 5. tammikuuta 2023 –
Sosiaali- ja terveysministeriölle 7. joulukuuta 2022 –
Eduskunnan sivistysvaliokunnalle 25. lokakuuta 2022 –
Sosiaali- ja terveysministeriölle 29. kesäkuuta 2022 –
31. tammikuuta 2022 –