Brown Bag Seminar
Brown Bag Seminar -tapaamisten tapahtumasivu

Metodologinen yksikkö järjestää viikoittain Brown Bag Seminar -tapaamisen, jossa käsitellään tuoreita metodologisia lähestymistapoja ihmistieteissä. Tapahtumien tarkoitus on esitellä metodologisia innovaatioita ja eri alojen uraauurtavaa tutkimusta helposti ymmärrettävässä muodossa rennon poikkitieteellisen lounastuokion aikana. Tuo oma lounaasi, me tuomme kiinnostavat metodologiset lounaskeskustelut!

Tapahtuma pidetään joka tiistai klo 12.15.

Olet tervetullut seuraamaan tapahtumaa paikan päälle HSSH:n seminaarihuoneeseen osoitteessa Vuorikatu 3, 2. kerros. Tapahtumaa voi seurata myös zoomin kautta.

Si­säl­tö

Ohjelmassa on aluksi 20 minuutin alustus metodologiseen aiheeseen, mitä seuraa 40–60 minuuttia vapaata keskustelua. Seminaarit ovat kaikille avoimia tilaisuuksia, joten tapaamisiin toivotaan monialaista metodologiasta kiinnostunutta yleisöä laveasti keskustakampuksen eri tiedekunnista ja yksiköistä. Seminaariesitykset ovat englanninkielisiä.

Osallistumisen tärkein edellytys ei ole metodologinen osaaminen, vaan se, että suhtautuu avoimesti metodologisiin innovaatioihin ja tutkimusalojen rajat ylittävään poikkitieteelliseen keskusteluun.

Ohjelma

Löydät lukuvuoden 2022-2023 Brown Bag Seminar -tapahtumien ohjelman tältä sivulta. Ilmoituksia tulevasta ohjelmasta saat uutiskirjeemme ja muiden kanavien kautta. Lue lisää täältä.

Lue lisää kevään 2022 Brown Bag Seminar -tapahtumien ohjelmasta täältä. (Sivu on englanninkielinen.)

Lue lisää vuosien 2020-2021 Brown Bag Lunch -tapahtumien ohjelmasta täältä. (Sivu on englanninkielinen.)

4.4.2023 Minttu Tikka, Henna Paakki & Kaisla Kajava

Sekalaisia menetelmiä, sekalaisia ​​tuloksia? Mitä laadullisen ja laskennallisen lähestymistavan yhdistäminen vaatii?

Tässä seminaaripuheessa esittelemme lyhyesti CRAI-CIS-tutkimusryhmän kolme meneillään olevaa projektia, joissa yhdistetään laadullisia ja laskennallisia tutkimusmenetelmiä. Mediatutkimukseen, kognitiiviseen lingvistiikkaan ja keskusteluanalyysiin perustuvissa hankkeissa digitaalinen etnografia, käsitteellinen metaforatunnistus ja lähulukeminen yhdistyvät erilaisiin laskennallisiin menetelmiin. Näistä kriiseihin ja tekoälyyn liittyvistö hankkeista saatujen oivallusten pohjalta pohdimme kolmea avainteemaa, jotka liittyvät monimenetelmien toteuttamiseen. Ensinnäkin käsittelemme sitä, kuinka tärkeää on tunnustaa paradigmaattisen ajattelun erot niiden tieteenalojen välillä, joilla nämä menetelmät ovat juurtuneet. Toiseksi, vaikka tieteidenvälinen tutkimus on nousussa, näiden tieteenalojen välisten kielellisten erojen kurominen umpeen voi olla haastavaa ja aikaa vievää, mutta välttämätöntä mielekkäiden monimenetelmien tutkimustulosten saavuttamiseksi. Lopuksi keskustelemme siitä, kuinka näiden lähestymistapojen integrointi on vuorottelun ja mukautumisen prosessi, jossa roolit voivat muuttua tutkimuksen eri vaiheissa.

Minttu Tikka on media- ja viestintätutkimuksen tutkijatohtori, ja Henna Paakki ja Kaisla Kajava ovat laskennallisen lingvistiikan väitöskirjatutkijoita. He ovat kaikki Aalto-yliopiston CRAI-CIS-tutkimusryhmän tutkijoita: https://crai-cis.aalto.fi. CRAI-CIS-tutkimusryhmä käyttää monitieteisiä lähestymistapoja tutkiakseen tekoälyn ja yhteiskunnan välisiä suhteita sekä tekoälyteknologioiden yhteiskunnallisia vaikutuksia hybridimedian kriisinarratiiveissa.

Lue lisää Brown Bag Seminar -tapahtumien kulusta.

28.2.2023 Ruth Ayaß

Mitä on hyvä laadullinen tutkimus?

Kun luemme, arvioimme tai kirjoitamme laadullisia tutkimuksia itse, tiedämme melko hyvin, onko kyseessä hyvä, keskinkertainen vai jopa huono tutkimus. Samaan aikaan laadullisella yhteiskuntatutkimuksella on vaikeuksia päästä yhteisymmärrykseen yhteisistä laatukriteereistä. Tämä ei ole ongelmatonta, sillä monet päätökset tehdään laatukriteerien perusteella. Nämä päätökset ovat seurauksia: ne johtavat hyvään tai huonoon arvosanaan, esseen hyväksymiseen tai hylkäämiseen sekä rahoituksen hyväksymiseen tai epäämiseen.

Puheenvuorossa käsitellään kvalitatiivisen yhteiskuntatutkimuksen laatukriteerejä, jotka (voivat) täyttää vaatimuksen pätevyydestä (useimmille tai) kaikille kvalitatiivisille menetelmille.

Ruth Ayaß on sosiologian professori Bielefeldin yliopistossa. Hänen tutkimuksensa keskittyy arjen vuorovaikutuksen sosiologiaan, etnometodologiaan ja tulkitsevaan sosiologiaan.

21.2.2023 Tanja Säily

Sanatyyppien vaihtelun ja muutoksen kvantifiointi

Lisätietoja tulossa pian!

14.2.2023 Interlab

Erikoislähetys: Interlabin esittely

INTERLAB on HSSH:n hallinnoima yhteiskäytössä oleva laboratorio, joka on omistettu multimodaaliseen vuorovaikutustutkimukseen paikan päällä tai kentällä. Laboratorio löytyy tästä keväästä alkaen Metsätalon huoneesta C421 ja se on avoinna kaikille keskustakampuksen tutkijoille. Laitteisto mahdollistaa jopa 8 videovirran ja 16 äänikanavan synkronisen tallennuksen 360 asteen kuvakulmakapasiteetilla ja sisältää kaksi työasemaa kattavilla ohjelmistoilla hankitun materiaalin editointia, annotointia ja analysointia varten. Osana avajaisia esittelemme laboratorion laitekantaa ja esittelemme erilaisia käyttömahdollisuuksia keskittyen erityisesti seuraaviin skenaarioihin:

  • Kiinteät ja liikuteltavat usean kameran kokoonpanot
  • Editointi ja analyysi
  • Yksilöllisten (esim. IAT- tai arviointitehtävien) tai ihmisten välisten kokeellisten paradigmojen totuttaminen

Muita aiheita ovat esimerkiksi: biosignaalien integrointi, streaming, VR-asetelmat ja automaattinen transkriptio, kasvonilme ja kineettinen analyysi. Tilaisuus järjstestetään etänä Zoomissa. Laboratoriota esittelevät englannin kielellä Pentti Henttonen (HSSH), Mariel Wuolio (Valtiotieteellinen tiedekunta, HY) ja Suvi Kaikkonen (Suomalais-ugrilainen ja pohjoismainen osasto, HY). Tule kanssamme oppimaan uusista metodologisista mahdollisuuksista!

Lue lisää Brown Bag Seminar -tapahtumien kulusta.

7.2.2023 Juho Pääkkönen

Big data urariskinä: Teknillisen työn asema laskennallisessa yhteiskuntatutkimuksessa

Lue lisää englanninkieliseltä sivulta.

31.1.2023 Pärttyli Rinne

Rakkaudesta, neurotieteestä ja tieteidenvälisyydestä

Rakkaus tunnistetaan usein yhdeksi merkittävimmistä ihmisyyden ilmiöistä sekä subjektiivisesti että lajin jatkuvan selviytymisen kannalta. Rakkauden akateeminen tutkimus on jatkunut yli 2000 vuotta, ja tänä aikana on vain vähän yksimielisyyttä siitä, mitä rakkaus on tai miten sitä pitäisi tutkia. Filosofit jakavat toisinaan rakkauden useisiin alatyyppeihin psykologisen, sosiaalisen ja uskonnollisen ulottuvuuden mukaan, kun taas psykologit yleensä pitävät rakkautta parisuhteeseen ja vanhempien huolenpitoon liittyvänä tunteena siten, että hermostolliset kiintymysjärjestelmät toimivat kasvualustana rakkauden tunteille. Tämän vastakohtana jotkut väittävät lähes mystisellä tavalla, että toisin kuin monet muut ilmiöt, rakkaus on jotain niin erityistä (tai ehkä epämääräistä), ettei sitä voi edes mitata.

Tässä esityksessä käsittelen viimeaikaista rakkautta koskevaa tutkimustamme. Keskityn neurotieteelliseen kokeeseen, jonka teimme Aalto-yliopistossa vuosina 2021-2022. Mittasimme toiminnallisen magneettikuvauksen (fMRI) avulla rakkauden tunteisiin liittyvää hermotoimintaa kuuteen eri kohteeseen: romanttisiin kumppaneihin, omiin lapsiin, ystäviin, vieraisiin, muunlajisiin lemmikkieläimiin ja kauniiseen luontoon. Tuloksemme viittaavat siihen, että useat erilliset aivoalueet liittyvät rakkauden tunteisiin. Tunteet vaihtelevat palkitsemiseen ja sosiaaliseen prosessointiin liittyvien alueiden mukaan, ja hermoaktivaatio vaihtelee kiintymyssuhteen vahvuuden ja sosiaalisen/ei-sosiaalisen kontekstin mukaan. Kerron myös henkilökohtaisesta poikkitieteellisestä kokemuksestani filosofina, joka tekee yhteistyötä neurotieteilijöiden kanssa: yhteistyön ilo ja uudet oivallukset ovat ylittäneet vastaan tulleet haasteet.

Pärttyli Rinne on filosofian tohtori, kirjailija ja käsikirjoittaja-dramatööri. Hän työskentelee monipuolisesti akateemisen filosofian, empiirisen tieteen (psykologia ja kognitiivinen neurotiede) ja taiteen risteyskohdissa. Viime vuosina hän on keskittynyt erityisesti muodostamaan laajaa ymmärrystä rakkauden käsitteestä ja ilmiöstä. Rinne on vieraileva tutkijatohtori Aalto-yliopistossa neurotieteen ja lääketieteellisen tekniikan laitoksella.

Esitelty tutkimus on tehty yhteistyössä Linda Henrikssonin, Juha Lahnakosken, Heini Saarimäen, Mikke Tavastin ja Mikko Samsin kanssa.

Lue lisää Brown Bag Seminar -tapahtumien kulusta.

24.1.2023 Asta Zelenkauskaite
13.12.2022 Amanda Lagerkvist
29.11.2022 Eeva Luhtakallio & Vasileios Maltezos
22.11.2022 Lari Vainio
15.11.2022 Salla-Maaria Laaksonen
8.11.2022 Sointu Leikas

Sukupuolten välisten erojen selittäminen koulutuksessa – Empiirisesti rakennettu "poikamaisuus" ja "tyttömäisyys" koulun suorituskyvyn ennustajina

Useimmissa Pohjoismaissa naiset ja tytöt ovat jatkuvasti parempia koulutustuloksissa kuin miehet ja pojat: Tytöt saavat keskimäärin parempia arvosanoja kuin pojat, ja naiset saavuttavat korkeamman koulutustason kuin miehet. Julkinen keskustelu tästä aiheesta keskittyy usein kouluihin, jotka eivät tarjoa pojille elinympäristöä, jossa he voivat menestyä, ja essentialistisiin selityksiin pojista ja tytöistä pohjimmiltaan erilaisina. Sitä vastoin suuri joukko etnografisia ja sosiologisia töitä viittaa siihen, että stereotyyppisillä sukupuolirooleilla ja maskuliinisuuskäsityksillä on tärkeä rooli koulutuksen sukupuolten välisissä eroissa.

Pyrimme tutkimuksessamme yhdistämään tämän runsaan laadullisen tutkimuksen joukon kvantitatiivisiin menetelmiin kysymällä, ovatko "poika-tyypilliset" henkilökohtaiset arvot, persoonallisuus ja kognitiivinen suorituskyky ristiriidassa koulutyön kanssa. Suomalaisten 15-vuotiaiden otoksessa (N = 4074) sukupuolen tyypillisyyden muuttujat muodostettiin empiirisesti ohjatuilla koneoppimistekniikoilla. Näitä muuttujia käytettiin koulurekistereistä johdetun 9. luokan GPA:n ennustamiseen. "Poika-tyypilliset" henkilökohtaiset arvot ja kognitiiviset profiilit liittyivät alhaisempaan GPA:han, kun taas "tyttö-tyypillisyys" näillä aloilla liittyi korkeampaan GPA:han. Tulokset ovat sopusoinnussa maskuliinisuustutkimuksessa usein esille tulleen ajatuksen kanssa, että normatiivinen maskuliinisuus on ristiriidassa ahkerana ja tunnollisena opiskelijana olemisen kanssa.

Sointu Leikas on persoonallisuuden ja sosiaalipsykologian tutkija. Hän työskentelee yliopistotutkijana HSSH:n metodologisessa yksikössä. Hänen nykyinen työnsä keskittyy arkielämän dynamiikkaan ihmisten, tilanteiden ja käytösten välillä, erilaisten käyttäytymismallien affektiivisiin seurauksiin sekä mikroekologiseen ryhmien väliseen kontaktiin ja segregaatioon. Hän on kiinnostunut kehittämään uusia menetelmiä luonnollisen käyttäytymisen tavoittamiseksi, sekä parantamaan läpinäkyvyyttä ja metodologista kurinalaisuutta ihmis- ja yhteiskuntatieteissä.

Lue lisää Brown Bag Seminar -tapahtumien kulusta.

1.11.2022 Pentti Henttonen

Metodologiset lähestymistavat suomalaisen Sisu-käsitteen kvantifiointiin

Tietyt ei-kognitiiviset persoonallisuuden ominaisuudet, kuten sinnikkyys ja resilienssi, ovat tärkeitä tekijöitä määriteltäessä ihmisten stressinsietokykyä, yleistä hyvinvointia ja menestystä elämässä. Näihin liittyvä käsite, sisu, on suomalainen kulttuurinen konstruktio, jota on perinteisesti käytetty kuvaamaan yksilön kykyä selviytyä vastoinkäymisistä, epämukavuudesta ja haasteista. Vaikka nämä ominaisuudet ovat hyödyllisiä monissa tilanteissa, liiallisella sinnikkyydellä on osoitettu olevan kielteisiä seurauksia.

Kahden tutkimusprojektin yhteydessä olemme kehittäneet ja validoineet kyselylomakkeen, joka mittaa henkisen lujuuden hyödyllisiä ja haitallisia ilmenemismuotoja. Taustalla oleva kaksoisasteikkomalli ennustaa erilaisia ​​tulosmittauksia, kuten yleistä hyvinvointia, työstressiä ja masennuksen oireita.

Esitän puheessani yleiskatsauksen menetelmistä, haasteista ja ratkaisuista, jotka liittyvät "arjen" psykologisen käsitteen muuttamiseen kvantitatiivisesti määritellyksi mittariksi. Aion hyödyntää useita nykyaikaisia ​​tutkimuksia, jotka täydentävät psykometrisen mittakaavan kehitystä käyttäytymis- ja psykofysiologisilla kokeellisilla paradigmoilla, longitudinaalisilla ESM/ESA-asetuksilla, kulttuurien välisellä validoinnilla ja kvalitatiivisella tekstianalyysillä.

Pentti Henttonen työskentelee projektikoordinaattorina Helsingin yliopiston Humanistis-yhteiskuntatieteellisen instituutin metodologisessa yksikössä. Hänen erikoisalansa on monimenetelmätutkimuksen infrastruktuuri ja tilastollinen analyysi. Hänen aikaisempi tutkimuksensa on keskittynyt dyadiseen keskusteluvuorovaikutukseen luonnollisessa- ja laboratorioympäristössä, suorituskykyarviointien aikana työpaikan kontekstissa ja ei-neurotyyppisten osallistujien kanssa. Hän tutkii tällä hetkellä ambivalenttien tunnesisältöjen vaikutusta keskustelijoihin, prososiaalisten persoonallisuuspiirteiden vaikutusta vuorovaikutukselliseen synkroniaan sekä suomalaisen sisun psykometriikkaa.

Lue lisää Brown Bag Seminar -tapahtumien kulusta.

25.10.2022 Tuomo Hiippala

Kommunikatiivisten välineiden laskennallinen analyysi multimodaalisuuden tutkimuksessa ja digitaalisissa ihmistieteissä

Multimodalisuuden tutkimus on nouseva tieteenala, joka tutkii, kuinka ihmisten viestintä perustuu usean eri ilmaisukeinon yhteistoimintaan. Multimodaalisuuden teorioita sovelletaan nykyään yhä enemmän ihmisviestintään liittyvillä tieteenaloilla, kuten kielitieteessä, mediatutkimuksessa ja tekoälytutkimuksessa, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Multimodalisuuden tutkimuksen keskeiset teoreettiset käsitteet perustuvat kuitenkin olettamuksiin ja jäävät vaille empiiristä perustaa, mikä on puute, joka voi johtua empiiristä tutkimusta tukevien suurten annotoitujen korpusten puutteesta.

Viimeaikainen tutkimus on vaatinut laskentamenetelmien käyttöä koneoppimisen, tietokonenäön ja luonnollisen kielen prosessoinnin aloilta multimodaalisten korpusten mittakaavan lisäämiseksi. Samanlaisia ​​ehdotuksia on esitetty digitaalisissa humanistisissa tieteissä, joissa laskennallisia menetelmiä on sovellettu kommunikatiivisten välineiden, kuten valokuvien, kuvitettujen kirjojen ja elokuvien laajamittaiseen analysointiin. Digitaalisten ihmistieteiden alan laskennallisten analyysien tulosten kontekstualisoimiseksi teoreettisten viitekehysten tarve on kuitenkin lisääntynyt.

Tässä esityksessä käsittelen yhteneviä metodologisia kiinnostuksen kohteita sekä multimodaalisuuden tutkimuksessa että digitaalisissa humanistisissa tieteissä keskittyen laskennallisten menetelmien soveltamiseen ja pyrin löytämään mahdollisia ratkaisuja "läheisten" ja "etäisten" analyysien välisen kuilun kuromiseen.

Tuomo Hiippala on Helsingin yliopiston kielten osaston englannin kielen ja digitaalisten ihmistieteiden apulaisprofessori vuodesta 2018. Hänen pääjulkaisunsa ovat The Structure of Multimodal Documents (2015, Routledge) ja Multimodality: Foundations, Research and Analysis (2017, De). Gruyter, John A. Bateman ja Janina Wildfeuer). Hän johtaa parhaillaan tutkimusprojektia, joka tutkii maksullisen joukkoistamisen käyttöä suurten, luotettavien ja toistettavien multimodaalisten korpusten luomiseen.

Lue lisää Brown Bag Seminar -tapahtumien kulusta.

18.10.2022 Andrea Butcher & Kazimuddin Ahmed

Osallistavien menetelmien siirtäminen verkkoon: innovaatioita, autonomiaa ja muita tarinoita Länsi-Afrikasta

Covid-pandemia on pakottanut yhteiskuntatieteiden tutkijat etsimään vaihtoehtoisia menetelmiä kenttätutkimuksen, koulutuksen ja yhteistyön tekemiseen. Yksi tällainen muutosta kuvaava menetelmä on osallistava video (participatory video, PV), prosessi, joka yhdistää osallistavia menetelmiä visuaalisiin työkaluihin. PV-menetelmät kehitettiin alun perin yhteisövetoiseen yhteiskunnalliseen muutokseen, mutta nykyään niitä käytetään yhä enemmän tutkimusympäristöissä. Ne suoritetaan yleensä paikan päällä kollektiivisesti työskentelevien ihmisryhmien kanssa eliminoiden hierarkkiset suhteet tutkijan ja tutkittavan tai osallistujan välillä. Tämä PV-pohjaisen lähestymistavan mahdollistama tutkija-subjekti -suhteen uudelleen määrittely tekee siitä yhden eettisimmistä, demokraattisimmista ja vahvimmista yhteiskuntatutkimuksen työkaluista.

Helsingin yliopiston AMRIWA-projekti hyödynsi tätä metodologiaa työskentelyssään Beninin ja Burkina Fason (Länsi-Afrikan) tutkijoiden kanssa antibioottien käytön sosiaalisten ulottuvuuksien ymmärtämiseksi. Kun pandemia pysäytti kaikki suunnitelmat paikan päällä järjestettävistä työpajoista, tutkimusryhmä ja aurinkosähköalan ammattilaiset suunnittelivat täysin uuden verkkokoulutuksen opetussuunnitelman. Metodologisesti tämä oli valtava haaste, mutta myös mahdollisuus innovaatioon. PV-alan koulutusta tarjoavia organisaatioita on vain vähän, ja verkkokoulutuksen suunnittelijoita ei ole juuri ollenkaan.

Odotimme monia haasteita toimittaessamme verkkokoulutusohjelman vähäresurssiseen maahan. Emme odottaneet, missä määrin uusi verkkokoulutusmetodologia kyseenalaistaisi olettamuksemme siitä, mitä "osallistava" ja "yhteistyö" tarkoittavat eri yhteyksissä. Tässä seminaarissa raportoidaan tutkimusryhmän toteuttamista metodologisista innovaatioista ja pohditaan osallistujien autonomian avainkysymystä – kuinka kouluttajan ja online-PV-koulutukseen osallistujan välinen etäisyys uudistaa voimaa ja toimivuutta. Siinä keskustellaan siitä, kuinka tämä uudelleenjärjestely pakotti meidät kohtaamaan harjoittaja-osallistuja "hierarkian" monia todellisuuksia.

Andrea Butcher on antropologi, jolla on asiantuntemusta mikrobilääkeresistenssin (AMR) tutkimisesta kansainvälisen kehityksen yhteydessä. Hänellä on yli viiden vuoden kokemus työskentelystä monitieteisissä AMR-tutkimusryhmissä Etelä-Aasiassa ja Länsi-Afrikassa. Helsingissä hän on toiminut tutkijatohtorina AMRIWA- ja SoSaMiRe-hankkeissa Centre for the Social Study of Microbes (https://www.socialmicrobes.org/) alaisuudessa ja hän liittyy vastaperustettuun AMR-tutkimuksen huippuyksikköön vanhempana yhteiskuntatieteiden tutkijana.

Kazimuddin Ahmed on viestinnän väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa ja hän harjoittaa osallistavan videon metodeja tutkimuksen ja yhteiskunnallisen muutoksen tarpeisiin. Hän on suunnitellut ja toteuttanut PV-opetussuunnitelmia kyläyhteisöille ja tutkijoille Etelä-Aasiassa, Suomessa ja Länsi-Afrikassa. Hän on aiemmin työskennellyt ympäristön ja kehityksen, ihmisoikeuksien ja median vaikuttamisen aloilla.

Lue lisää Brown Bag Seminar -tapahtumien kulusta.

11.10.2022 Helen Eriksson

Sukupuolivallankumouksen tutkiminen rekisteritietojen avulla

Sukupuolisen käyttäytymisen tutkiminen rekisteridatan avulla voi olla erityisen haastavaa, jos halutaan mennä binäärisukupuolten välisen määrällisen eron dokumentointia pidemmälle. Sosiologinen gender-teoria voi olla hyödyllinen uusien kysymysten esittämisessä, mutta sitä on usein hankala omaksua aineistosta löytyviin käyttäytymismittauksiin. Tässä puheenvuorossa esittelen joitakin viimeaikaisia ​​tutkimuksia ja tutkimusprojektia, joissa on tavoitteena esittää uusien kvalitatiivisten tutkimusten argumentteja käyttäen tutkimuskysymys, jota voidaan empiirisesti testata rekisteritietojen avulla.

Helen Eriksson on tutkija (Ph.D., 2018, Tukholman yliopisto) Tukholman yliopiston sosiologian laitoksen väestötieteen yksikössä. Hänen tutkimusalueensa ovat perheväestötiede, jossa painopisteenä ovat sosiaalipolitiikka ja sukupuoli sekä soveltavat kvantitatiiviset menetelmät. Hän on johtava tutkija tutkimusprojektissa "A family decision? Population studies of parental leave at the gendered workplace”, jolla on rahoitus vuosille 2022-2025.

Lue lisää Brown Bag Seminar -tapahtumien kulusta.

4.10.2022 Barbara Pfetsch

Fyysiset sijainnit ja digitaaliset tilat – Lähestymistavat geolokaatioiden jäljittämiseen Twitterin digitaalisessa datassa

Miten voimme tunnistaa ja analysoida sosiaalisen median digitaalisen datan spatiaalisia suhteita? Tämä kysymys oli ytimessä tutkimuksessa, jossa pyrittiin tutkimaan Twitter-verkostoista nousevia translokaalisia viestintäyhteyksiä. Internetin alkuaikoina diagnosoidun väitteen "etäisyyden kuolemasta" kyseenalaistaen hankkeen ideana oli kartoittaa Berliinin paikallisen Twittersfäärin spatiaaliset ulottuvuudet. Big datan luonne kuitenkin asettaa haasteita tilasuhteiden analysointiin digitaalisten jälkien määrän, nopeuden ja monimuotoisuuden vuoksi. Puheenvuorossa kerrotaan, miten etenimme paikkajälkien tunnistamisessa digitaalisessa tiedossa ja tavoissa poimia paikkatietoa päättely- ja automatisoituja menetelmiä soveltaen. Keskustelen algoritmisen geokoodauksen ja sanakirjapohjaisen lähestymistavan eduista ja haitoista. Spatiaalisten jälkien tutkimisen metodologisten haasteiden lisäksi digitaalisessa datassa tulee heijastua geokoodatun datan kanssa työskentelyn tutkimusetiikka.

Barbara Pfetsch on viestintäteorian ja mediavaikutusten tutkimuksen professori (Communication Theort and Media Effects Research) Freie Universität Berlin:ssä ja johtava tutkija Weizenbaum Institute for the Networked Society:ssa Berliinissä ja HSSH:n vieraileva professori vuonna 2022. Vierailuprofessuuria isännöi Juha-Pekka Herkman.

Lue lisää Brown Bag Seminar -tapahtumien kulusta.

27.9.2022 Mike Ananny

Alustat kohtaavat julkaisijat: Facebookin faktantarkistuskumppanuuteen tutustuminen

Mitä ovat mediakumppanuudet, miten ne syntyvät teknologioiden kautta ja miksi näillä kumppanuuksilla on merkitystä julkiselle elämälle? Tässä esityksessä pohdiskelen näitä kysymyksiä kumppanuuden linssin kautta, jonka Facebook loi Yhdysvaltain uutis- ja faktantarkistusorganisaatioiden kanssa vuoden 2016 presidentinvaalien jälkeen. Avainkumppanien haastattelujen pohjalta kerron kumppanuuden alkuperästä, dynamiikasta, jännitteistä ja sen merkityksestä sosiotekniseen infrastruktuuriin keskittyvänä organisaatiosuhteena. Aion myös pohtia alustojen ja alusta-lehdistökumppanuuksien tutkimisen metodologisia haasteita. Käytän tapaustutkimuksia koskevaa kirjallisuutta selvittääkseni, mitä tällaisista järjestelyistä on mahdollista tietää, miksi sosiotekninen kumppanuus tarkalleen ottaen on tutkimuksen kohde ja miksi alustojen ja niiden kumppanien tutkiminen on edelleen haastavaa.

Mike Ananny on viestinnän ja journalismin apulaisprofessori Etelä-Kalifornian yliopiston (USC) Annenbergin viestintä- ja journalismikoulussa. Hän tutkii digitaalisten uutisinfrastruktuurien ja algoritmisten järjestelmien julkista merkitystä sekä ohjaa monitieteistä USC-kollektiivia MASTS (Media As SocioTechnical Systems) ja Sloan Foundation -projektia Knowing Machines (Kate Crawfordin ja Jason Schultzin kanssa). Hän on kirjoittanut julkaisun Networked Press Freedom (MIT Press, 2018), toimittanut (Laura Forlanon ja Molly Wright Steensonin kanssa) julkaisun Bauhaus Futures (MIT Press, 2019) ja julkaisee useilla tieteidenvälisillä kentillä, mukaan lukien Journalism Studies, Science and Technology ja Critical Internet Studies. Hän on koulutukseltaan tohtori Stanfordin yliopistosta, maisteri MIT Media Laboratorysta ja on kirjoittanut suosittuihin lehdistöjulkaisuihin, kuten The Atlantic, Wired Magazine, Harvard’s Nieman Lab ja Columbia Journalism Review.

Lue lisää Brown Bag Seminar -tapahtumien kulusta.

20.9.2022 Lars-Erik Malmberg
13.9.2022 Ruth Ayaß

Älä paiskaa ovea kiinni aamulla!”: Huomautusviestit julkisissa paikoissa kommunikatiivisena genrenä

Esitykseni keskittyy tiettyihin julkisilla paikoilla nähtäviin tekstimuotoisiin viesteihin, jotka ovat hyvin yleisiä, mutta jäävät usein huomaamatta. Näitä viestejä löydetään seiniltä, ikkunoista ja erityisesti ovista. Viestit ovat itse tehtyjä ja usein käsin kirjoitettuja, toisin kuin koneella kirjoitetut ja printatut ilmoitukset virastoissa tai toimistoissa.

Käsittelen näitä viestejä kommunikatiivisena genrenä. Empiiristen esimerkkien avulla näytän millaisia ulkoisia ja sisäisiä muotoja näillä lyhyillä teksteillä on. Niillä on monia yhteisiä tekijöitä sen lisäksi, että ne ovat lyhyitä. Teksteillä on tunnistettava sisäinen rakenne, joka auttaa viestin ymmärrettävyyttä (esim. isot kirjaimet, imperatiivit tai huutomerkit). Lisäksi ne välittävät tietynlaista kiireellisyyttä. Usein viesteissä on ärtynyt sävy ja ne on osoitettu korjaamaan viestin vastaanottajan toimintaa. Viestit ovat moraalisen kommunikaation muoto.

Nämä tekstit voidaan ymmärtää urbaanin kommunikaation muotona. Viestejä nähdään läpikulkupaikoilla, paikoilla, joissa ei vietetä aikaa. Laajimmassa tarkoituksessaan niillä tavoitellaan liikkeessä olevia vastaanottajia – ohikulkijoita, jotka lukevat viestit kulkiessaan.

Ruth Ayaß on sosiologian professori Bielefeldin yliopistossa. Hänen tutkimuksensa keskittyy arkipäivän vuorovaikutuksen sosiologiaan, etnometodologiaan ja tulkitsevaan sosiologiaan.

Lue lisää Brown Bag Seminar -tapahtumien kulusta.

6.9.2022 Eetu Mäkelä

Uudet metodit haasteisiin datakeskeisessä kvalitatiivisessa ja kvantitatiivisessa tutkimuksessa

Human Sciences – Computing Interaction -tutkimusryhmä pyrkii ymmärtämään teknologisen, prosessuaalisen ja teoreettisen tukikehyksen datakeskeisessä humanistis-yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Saavuttaakseen tavoitteen tutkimusryhmä tekee yhteistyötä eri tieteenalojen projektien kanssa.

Tässä esityksessä käyn läpi monia kehittämiämme lähestymistapoja: miten yhdistää kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusta, miten ylittää tieteenalojen rajoja ja luoda yhteisymmärrystä, ja miten tehokkaasti edistää työtapoja, jotka tavoittavat tarkasti sen, mikä kiinnostaa humanistis-yhteiskuntatieteellisten alojen tutkijoita.

Ymmärtääkseni, mihin viimeaikaisiin projekteihin keskityn erityisesti esityksen esimerkeissä, voit käydä äänestämässä aiheesta osoitteessa https://presemo.helsinki.fi/hsci hyvissä ajoin ennen esitystä!

Eetu Mäkelä on Human Sciences – Computing Interaction -apulaisprofessori Helsingin yliopistossa ja tietotekniikan dosentti Aalto-yliopistossa. HSCI-tutkimusryhmän johtamisen lisäksi hän toimii teknologisena johtajana Dataintensiivisten ihmis- ja yhteiskuntatieteiden verkostossa (DARIAH-FI), sekä yhtenä kolmesta ohjelmajohtajasta Helsingin yliopiston humanistis-yhteiskuntatieteellisen instituutin datafikaation tutkimusohjelmassa.

Lue lisää Brown Bag Seminar -tapahtumien kulusta.