Metodologinen yksikkö järjestää viikoittain Brown Bag Seminar -tapaamisen, jossa käsitellään tuoreita metodologisia lähestymistapoja ihmistieteissä. Tapahtumien tarkoitus on esitellä metodologisia innovaatioita ja eri alojen uraauurtavaa tutkimusta helposti ymmärrettävässä muodossa rennon poikkitieteellisen lounastuokion aikana. Tuo oma lounaasi, me tuomme kiinnostavat metodologiset lounaskeskustelut!
Tapahtuma pidetään joka keskiviikko klo 12.15.
HUOM: Brown Bag Seminar -tapahtumat palaavat kesätauolta 28.8. ja tapahtuma järjestetään jatkossa keskiviikkoisin.
Olet tervetullut seuraamaan tapahtumaa paikan päälle HSSH:n seminaarihuoneeseen 524, osoitteessa Fabianinkatu 24 A, 5. kerros. Tapahtumaa voi seurata myös zoomin kautta.
Ohjelmassa on aluksi 20 minuutin alustus metodologiseen aiheeseen, mitä seuraa 40–60 minuuttia vapaata keskustelua. Seminaarit ovat kaikille avoimia tilaisuuksia, joten tapaamisiin toivotaan monialaista metodologiasta kiinnostunutta yleisöä laveasti keskustakampuksen eri tiedekunnista ja yksiköistä. Seminaariesitykset ovat englanninkielisiä.
Osallistumisen tärkein edellytys ei ole metodologinen osaaminen, vaan se, että suhtautuu avoimesti metodologisiin innovaatioihin ja tutkimusalojen rajat ylittävään poikkitieteelliseen keskusteluun.
Löydät tulevien Brown Bag Seminar -tapahtumien ohjelman tältä sivulta. Ilmoituksia tulevasta ohjelmasta saat uutiskirjeemme ja muiden kanavien kautta. Lue lisää viestintäkanavistamme täältä.
Lue lisää aiempien Brown Bag Seminar -tapahtumien ohjelmasta täältä. (Sivu on englanninkielinen.)
Köyhyyden käsitteen operationalisointia köyhyysmittariksi on pidetty yhtenä empiirisen köyhyystutkimuksen vaikeimmista osa-alueista. Vaikka köyhyydestä vallitsee laaja yhteisymmärrys, sen mittaustavoista ollaan huomattavan erimielisiä. Modernin köyhyystutkimuksen viimeisten 120 vuoden aikana on kehitetty useita erilaisia köyhyysimittareita, mutta yksikään ei ole saavuttanut yleistä hyväksyntää. Keskustelu köyhyyden mittaamisen parhaista tavoista olisi turhaa, jos mittarit antaisivat samanlaisia arvioita köyhyyden yleisyydestä ja keskittymisestä. Esityksessä annetaan katsaus eri köyhyysimittareihin ja niiden tuottamiin tuloksiin.
Lauri Mäkinen on sosiaalipolitiikan tohtori Turun yliopistosta, jossa hän puolusti väitöskirjansa “What is needed at the acceptable minimum? Studies on the operationalisation of the concept of poverty”. Laurin tutkimus on keskittynyt köyhyyteen, lapsiköyhyyteen ja erityisesti köyhyyden mittaamiseen. Ennen nykyistä työtään Kelan tutkimusyksikössä Lauri toimi yliopisto-opettajana Turun yliopistossa sekä projektitutkijana Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itla:ssa.
Internetprotokollien ja digitaalisten alustojen teknologisten muutosten vuosikymmenien aikana verkkosisällön lajien, kuten sähköpostiketjujen, viraalivideoiden, muokattavien kuvien ja copypastan, tuotantoa ja leviämistä on johdonmukaisesti teoretisoitu kansanomaisen luovuuden jatkumona ja laajentumisena – digitaalisena folklorena. Viime aikojen koneoppimissovellusten kehitys on tuonut uusia automaation muotoja verkko vuorovaikutusten keskiöön, paljastaen sosiaalisen median alustojen ja sovellusten käyttäjille erilaisia ja vieraita algoritmisten logiikoiden muotoja. Nämä logiikat ulottuvat suosittelujärjestelmien ja sisältöanalytiikan kuratoivista ennakkoluuloista suuriin kielimalleihin ja synteettisiin medioihin, jotka tarjoavat laajoja mahdollisuuksia. Kaikki nämä automaation muodot muovaavat paitsi sisällön leviämistä, myös sen tuotantoa, mikä näkyy jo uusissa kansanomaisen luovuuden lajeissa, jotka nousevat esiin vastauksena algoritmisiin työkaluihin ja niiden logiikoihin.
Esityksen ensimmäisessä osassa täsmennän algoritmisen folkloren käsitteen – tuloksen kansanomaisen luovuuden käytännöistä, jotka perustuvat uusiin yhteistyön muotoihin ihmiskäyttäjien ja automaattisten järjestelmien välillä – ja hahmottelen typologian sisällöstä, jonka uskotaan hallitsevan tulevia digitaalisia ekosysteemejä. Toisessa osassa käsittelen mahdollisia metodologisia lähestymistapoja algoritmisen folkloren tutkimiseen, keskittyen etnografisiin ja kokeellisiin laadullisen tutkimuksen menetelmiin, jotka voivat mahdollistaa kriittisemmän ja refleksiivisemmän vuorovaikutuksen näiden uusien laskennallisten toimijoiden kanssa.
Gabriele de Seta on teknisesti ottaen sosiologi. Hän työskentelee tutkijana Bergenin yliopistossa, missä hän johtaa ALGOFOLK-hanketta (“Algorithmic folklore: The mutual shaping of vernacular creativity and automation”), jota rahoittaa Trond Mohn Foundation Starting Grant (2024–2028). Gabrielen väitöskirja on Hongkongin Polyteknisestä yliopistosta, ja hän on ollut postdoc-tutkija Sinican akatemian etnologian instituutissa sekä Bergenin yliopistossa, jossa hän oli osa ERC-rahoitteista “Machine Vision in Everyday Life” -hanketta. Hänen tutkimustyönsä, joka perustuu laadullisiin ja etnografisiin menetelmiin, keskittyy digitaalisiin mediakäytäntöihin, sosioteknisiin infrastruktuureihin ja kansanomaiseen luovuuteen kiinankielisessä maailmassa. Hän on myös kiinnostunut kokeellisista, luovista ja yhteistyöhön perustuvista lähestymistavoista tiedontuotannossa.