VIExpertin alumnit

Mitä kuuluu maisterikoulun ja VIExpert-opintojen suorittaneille entisille opiskelijoille? VIExpert -kokonaisuuden on suorittanut viimeisten vuosikymmenien aikana lähes 500 verkoston opiskelijaa. Pakollisten ja vapaavalintaisten kurssien (ml. VIExpert-kesäkoulu)  lisäksi he ovat kirjoittaneet gradun tai loppututkielman VIE-alueeseen liittyen. Viimeisimpiä julkaistuja graduja ovat:

Tältä sivulta löydät muutamien VIExpert-alumnien haastatteluja, joissa he muistelevat opiskeluaikoja sekä kertovat mitä heille kuuluu nykyään ja millaista työelämässä on ollut valmistumisen jälkeen.

Asiantuntija, Työ- ja elinkeinoministeriö, elinkeinoministerin esikunta

Kaikista parasta ovat kuitenkin olleet ne uudet ystävät, joita olen VIExpert-opinnoissa saanut.

Vuonna 2019 Turun yliopistosta valmistunut ja nykyinen VIExpert-maisterikoulun alumni, Taru Löyttymäki on ehtinyt jo löytää paikkansa mielenkiintoisista oman alan työtehtävistä. Hänellä on juuri alkanut Työ- ja elinkeinoministeriössä jo toinen työvuosi, ja Tarun tie yliopistosta työelämään onkin sujunut pitkälti hienosti hoidettujen työtehtävien ansiosta.

Tarun pääaineopinnot alkoivat yleisen valtio-opin linjalla ja hänen ensikosketuksensa Venäjän opintoihin alkoi kielikeskuksen alkeiskurssilla kielitaitoisten kurssitoverien innoittamana. Venäjän kielen opintoihin syventyäkseen Löyttymäki päätti viettää syyslukukauden vaihto-oppilaana Pihkovan yliopistossa. VIE-opinnoista Taru sai tietää maisterikoulun käyneeltä opiskelijakaverilta, joka oli pitänyt opinnoista valtavasti.

— Sain käsityksen, että VIExpert olisi todella hyvä ohjelma mulle, sillä olin kiinnostunut sekä venäjän kielestä, mutta samalla myös politiikasta. Tällä tavoin VIExpertin opinnot tuki myös valtio-opin opintoja ja toi teoriapainoitteiseen tutkinto-ohjelmaan myös lisää käytännönläheisyyttä.

Niinpä vaihdosta palatessaan Taru menikin jo seuraavana kesänä Orilammen kesäkouluun. VIExpert toi opintojen lisäksi paljon muutakin sisältöä opiskelijaelämään. Mieleen muistuvat mielenkiintoiset opintomatkat Georgiaan ja Armeniaan sekä Uzbekistaniin. Opinnoissa kuitenkin motivoi myös se, että hän pääsi tutustumaan muihin opiskelijoihin, jotka olivat kiinnostuneista samanlaisista aihepiireistä kuin hän.

Löyttymäki arvostaa erityisesti graduunsa saamaansa ohjausapua, mitä kautta hän sai myös monia uusia kontakteja. Lisäksi hän muistelee VIExpertin työelämäkurssia, joka järjestettiin sinä keväänä ensimmäistä kertaa. Opiskelijat pääsivät vaikuttamaan kurssin toteutumiseen ja tutustuivat siihen, millaisia erilaisia vaihtoehtoja Venäjään ja Itä-Eurooppaan kiinnostuneilla opiskelijoilla voi olla. “Parasta kurssilla olikin pienellä porukalla toimiminen sekä se, että pääsi järjestämään tapaamisia itse”, kertoo Taru.

Uran kannalta käänteentekevää oli se, kun Löyttymäki pääsi korkeakouluharjoittelijaksi Suomen suurlähetystöön, Moskovaan. Seuraavat puoli vuotta Taru avusti Venäjän poliittisen yksikön virkamiehiä, kirjoitti raportteja ja pöytäkirjoja sekä tutustui tarkemmin lähetystön toimintaan. Työelämään siirtyminen sujui Tarun mukaan sutjakkaasti, sillä hän sai toisen korkeakouluharjoittelupaikkansa Työ- ja elinkeinoministeriöstä juuri valmistumisen kynnyksellä. “Toi ois niin mun juttu”, muistelee Taru sitä hetkeä, kun näki ilmoituksen harjoittelupaikasta. Ensimmäiset kolme kuukautta hän toimi Työ- ja elinkeinoministeriön EU- ja kansainvälisyys-asioiden yksikössä, jossa hän avusti Venäjään liittyvissä tehtävissä.

Taru myöntää kuitenkin olleensa hieman peloissaan sen suhteen, miten löytää ensimmäinen oikea työpaikka valmistumisen jälkeen. “Venäjään liittyviä pidempiä pestejä tuli silloin todella vähän vastaan”, selittää Taru. Tietoa jatkosta ei ollut, mutta onneksi Taru oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan: Lounaskeskustelu kollegan kanssa johti siihen, että hänestä haluttiin pitää kiinni, ja harjoittelun jälkeen hän siirtyi elinkeinoministerin esikuntaan avustaviin tehtäviin.

— Kun hoitaa omat työt hyvin, niin se poikii jatkoa, ja yleensä ahkerista työntekijöistä halutaan pitää kiinni. Tämän vuoksi myös suosituksilla on todella paljon vaikutusta. Joillekin voidaan tarjota projektia myös useamman vuoden jälkeen, kun esimerkiksi tarvitaan jotakin tiettyä osaamista, ja kyseisen henkilön nimi pomppaa heti ensimmäisenä mieleen. Toisin sanoen oman työnsä hyvin tekeminen tuottaa hedelmää.

Nykyisessä työnkuvassa Taru tekee erilaisia avustavia tehtäviä, kuten esimerkiksi työstää ministerille saapuneita kirjallisia kysymyksiä ja kansalaiskirjeitä, koordinoi ministerin puheprosessia ja avustaa kansainvälisissä asioissa. “Korona-aikaan koko päivä on saattanut mennä sähköpostia päivystettäessä ja ministerin kalenteria päivittäessä”, kuvaa Löyttymäki. Muutoin, toimistolla otan usein vastaan ministerin vieraita ja varaan näille kokoushuoneita.

Kun Tarulta kysyy, millaisia vinkkejä hän antaisi nykyisille opiskelijoille työelämää ajatellen, niin hän kannustaa opiskelijoita olemaan avoimia eri mahdollisuuksille. Työtä pelkäämättömällä asenteella ja oppimishalulla pääsee jo pitkälle. Työkaverit ja työnantajat arvostavat Tarun mukaan sitä, että tulee ihmisten kanssa hyvin toimeen ja hoitaa oman tehtävänsä kunnolla.

— Ei kannata sulkea mitään työmahdollisuuksia pois. [..] Se, että tekee työnsä niin hyvin kuin pystyy ja on helposti lähestyttävä sekä mukava työkaveri, johon voi myös luottaa — juuri sillä voi kesätöissä tai harjoitteluiden aikana osoittaa sen, että on luottamuksen arvoinen.

Löyttymäki kannustaa opiskelijoita myös kokeilemaan kaikkea muutakin, kuin mihin on alunperin ollut orientoitumassa, sillä koskaan ei tiedä mihin voi vielä päätyä. Hän on kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että jotain hyvää tulee tulevaisuudessa eteen, jos hoitaa hommansa hyvin. Vaikka Taru ei olekaan vielä lyönyt lukkoon tulevia urasuunnitelmiaan, niin Venäjään ja itäiseen Eurooppaan liittyvät tehtävät kiinnostavat häntä ehdottomasti.

— Vaikka on ollut tosi mielenkiintoisia kursseja ja opintomatkoja eksoottisissa paikoissa, niin kaikista parasta ovat kuitenkin olleet ne uudet ystävät, joita olen VIExpert-opinnoissa saanut. Heistä on saanut muutaman tosi hyvän kaverin, ja se onkin parasta, mitä tästä on jäänyt.

– Elina Häkkinen

Ylitarkastaja, Maahanmuuttovirasto

“Venäjän osaamisella voi humanisti päästä erottautumaan työmarkkinoilla”

Heikki Niemi on vuonna 2012 valmistunut VIE-maisterikoulun alumni, jonka kiinnostus Venäjään ja itäiseen Eurooppaan on poikinut monia mielenkiintoisia harjoittelupaikkoja ja työtehtäviä. Niemi antaa etätyöpäivänsä päätteeksi Zoom-haastattelun, jossa hän esittelee itsensä Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön ylitarkastajaksi. Heikillä alkaa jo kolmas työvuosi Oulun toimipisteessä, jossa hän ratkaisee ja hoitaa turvapaikkapäätöksiä sekä puhutteluja. Tyypillinen työpäivä saattaa mennä kokonaan hakijan kanssa turvapaikkapuhutteluissa, mutta koronakevään myötä puhuttelut peruttiin ja siirryttiin etätöihin.

Heikki aloitti opintonsa Oulun yliopistossa yleisen historian parissa, jonka lisäksi hän suoritti kursseja valtio-opin, hallintotieteen kuin lakitieteenkin puolelta. Historian vapaamuotoiset opinnot antoivat vapauden valita mihin erikoistua, ja tämä johdatti hänet Venäjän sekä itäisen Euroopan opintoihin. “Sattumalla oli kuitenkin tässä merkitystä”, sanoo Heikki. Eräänä jouluna hän oli saanut vanhemmiltaan lahjaksi Venäjän historian opuksen, joka osoittautui samalla erään historian kurssin tenttikirjaksi. Tätä myötä Venäjän historia vei mennessään.

Kiinnostus Venäjään syveni, ja pian alkoivat myös kielikeskuksen venäjän opinnot. Kun Heikki sai sähköpostilistan kautta mainoksen VIE-maisterikoulun opinnoista, hän oli myyty. Ratkaiseva lähtökohta, miksi Heikki kiinnostui entisen Neuvostoliiton maista yhä enemmän oli ajatus siitä, että Venäjän osaamisella humanisti voi päästä erottautumaan työmarkkinoilla. Syventyessään opintoihin, VIE-maisterikoulu toimi siten hänelle luonnollisena tukena. Tämän lisäksi maisterikouluun pääsy rohkaisi häntä hakemaan vaihto-oppilaaksi Petroskoin yliopistoon.

Niemi muistelee VIE-maisterikoulua lämmöllä. Parhaimmaksi muistoksi hän nimeää Ukrainan opintomatkan, jossa tehtiin ekskursiot Chernobyliin ja Verhovna Radaan, eli Ukrainan korkeimpaan neuvostoon. Lisäksi matkalistalle ovat päässeet Joshkar-Ola (Marin tasavalta) ja viikon kesäkoulu Petroskoissa. Mieleen ovat jääneet myös maisterikoulun ensimmäinen orientoiva viikko ja Orilammen kesäkoulu, jossa pääsi tutustumaan uusiin kurssitovereihin. Kontakteista on ollut myöhemmin hyötyä myös työelämässä verkostoitumisen kannalta.

Heikki ehti suorittaa opintojensa aikana kaksi eri korkeakouluharjoittelua valtiolla. Ensinnäkin hän toimi harjoittelijana Ulkoministeriön itäisen Euroopan osastolla, jossa Heikin työnkuvaan kuului mediaseuraamista, ulkoministerin avustamista sekä raporttien kirjoittamista Ukrainan ja Kirgisian maakuvatilanteista. Toinen harjoittelupaikka löytyi Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitokselta, jossa siinäkin, Heikin mukaan, Venäjä-osaamisella oli myös näppinsä pelissä.

Opinnoista työelämään siirtyminen sujui varsin joustavasti. “Vaikka pohjoisessa oman Venäjä-osaamisen kauppaaminen olikin hieman haastavampaa, niin mä osasin olla luova asioiden suhteen”, kertoo Heikki. Valmistumisen jälkeen hän toimi kesän ajan kauppiaana, jossa hän pääsi hyödyntämään venäjän kielitaitoa, ja pian tämän jälkeen alkoi Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliitossa kulttuurialaan liittyvä työharjoittelu. Pesti poiki myös pidemmän sopimuksen Venäjän kunniakonsulaatin assistenttina. Tämän jälkeen Heikki ehti olla kaksi kuukautta työttömänä, ennen kuin hän työllistyi jo seuraavaan projektiin: maahanmuuttajien kotouttamis- ja työllistämishankkeeseen. Venäjän kielen taidosta ja yhteiskunnallisesta taustasta oli paljon hyötyä, sillä alueella oli 80% venäläistaustaisia maahanmuuttajia, joita Heikki auttoi. Hankkeen päätyttyä hän haki Maahanmuuttovirastolle nykyisiin työtehtäviinsä ja yllättyi positiivisesti myös siitä, että “talossa olikin jo vanhoja tuttuja”, eli entisiä maisterikoululaisia.

Tärkeimmiksi tekijöiksi työllistymisen kannalta Heikki nimeää yleissivistävän Venäjän yhteiskunnan tuntemuksen. Hän kokee pystyneensä hyödyntämään opintotaustaansa erityisesti nykyisissä ylitarkastajan tehtävissä, jossa hän kohtaa monia entisen Neuvostoliiton maista tulevia asiakkaita. Kulttuurin ja yhteiskunnan tuntemuksella on ollut tärkeä rooli, puhumattakaan venäjän kielen taidosta. “Jokaiseen työpaikkaan päästessä Venäjä-osaaminen on ollut jollakin tapaa aina läsnä”, toteaa Niemi.

Heikin vinkit nykyisille opiskelijoille liittyvät oman osaamisen kauppaamiseen: ”Kannattaa paketoida oma osaaminen kompaktiin muotoon niin, että pystyy markkinoimaan itseään, varsinkin jos haluaa työllistyä Venäjä-taustaisiin työpaikkoihin”. Tämän lisäksi hän kannustaa hakemaan erilaisia harjoittelupaikkoja jo opintojensa aikana. Jos on kiinnostunut virkaurasta, valtiolle haettaessa on antaa konkreettista näyttöä omasta osaamisesta. Harjoittelut toimivat Heikin mukaan tärkeinä ponnahduslautoina, joiden avulla hakijoita noteerataan.

Jos valtion työpaikkailmoituksessa lukee, että ei ole erityisiä pätevyysvaatimuksia, niin se on Heikin mukaan merkki siitä, että millä tahansa korkeakoulututkinnolla voi hakea. Hän haluaa näin myös rohkaista opiskelijoita: “Ei tarvitse pelästyä hakukriteerejä, sillä mikään mikään multitalentti ei tarvitse olla: taustalla on kuitenkin vain ihmisiä töissä”. Maahanmuuttovirastossa on työntekijöitä monella eri taustalla: laaja kirjo humanisteja, juristeja, maantieteilijöitä, suomen kielen ja kirjallisuuden maistereita.

“Myös maisterikoulun alumneihin tulee nykyään törmättyä työelämässä sekä valtiolla että yksityisellä puolella”, sanoo Heikki, ja jatkaa: ”Moni Aleksanteri-instituutissa opiskellut vaikuttaa olevan nykyään ihan hyvissä hommissa”. Hän pitääkin maisterikoulusta saaneita kontaktejaan tärkeänä ja myöntää, että instituutissa opiskelu on tuonut ansioluetteloon hyvää meriittiä työuraa ajatellen. Jos haluaa kuitenkin olla suunnitelmallinen, niin oman opintokokonaisuuden voi Heikin mukaan rakentaa maisterikoulussa järkevästi: “Parhaimmillaan VIE-maisterikoulun opinnoista saa tosi paljon lisäarvoa itselleen markkinoille”.

– Elina Häkkinen 

Toiminnanjohtaja, Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry

"Jos miettii mitä opinnoissaan valitsee, niin kannattaa kuitenkin valita se, mikä kiinnostaa."

VIE-maisterikoulun alumni, Simo Pöyhönen, antaa Zoom-haastattelun Helsingin Mikonkadun toimistollaan, jossa hän toimii Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n toiminnanjohtajana. Pöyhönen on toiminut akavalaisen, pääasiassa valtio-, hallinto- ja yhteiskuntatieteilijöitä sekä alaa opiskelevia edustavan liiton toiminnanjohtajana jo vuodesta 2010 alkaen, ja liiton jäsenrekisterissä on tätä nykyä jo yli 12700 jäsentä, joihin lukeutuu myös moni aleksanteri-instituuttilainen.

Toiminnanjohtajan työnkuvalle ominaista ovat erityisesti ihmiskeskeisyys ja vuorovaikutus, sillä Simo pääsee tapaamaan useita eri ihmisiä. Yleisesti ottaen Simo johtaa liiton edunvalvontaa ja työpäiviin kuuluu niin tapaamisia, suunnittelua, rakentamista, kuin sparraamista ja kokoustamistakin. Korona-aikana työkulttuuri on tosin ehtinyt muuttua hieman formaalimpaan suuntaan, sillä kokouksia ja palavereita on pidetty määrämuotoisempina kuin yleensä.

Päätymiseen nykyiseen toiminnanjohtajan tehtävään ovat vaikuttaneet muun muassa aiempi historia Akavassa ja opiskelijajärjestöissä. Yliopisto-opinnot tarjosivat osaltaan hyvän pohjan vaikuttamistyölle.

— Perusmotivaationa on ollut ymmärtää ja muuttaa maailmaa, esimerkiksi ymmärtää erilaisia valtarakenteita ja poliittisen toiminnan sekä maailman taustaa, muistelee Pöyhönen opiskeluaikojaan.

Simo oli ehtinyt olla jo kauan aikaa kiinnostunut Venäjän ja Itä-Euroopan asioista, sillä hänellä oli kontaktipintaa Venäjään jo lukioaikoina Joensuun ja Petroskoin ystävyyskoulusuhteiden kautta.

—  Kun Neuvostoliitto kaatui, niin mä olin yläasteella, ja eihän silloin ollut juurikaan rajankäyntiä, mutta se oli kuitenkin tärkeää puheessa, kun oli itärajalta kotoisin. Lisäksi oli sellaista halua orientoitua jollakin tavalla tuntemaan sitä, mitä tapahtuu erityisesti tässä lähialueilla.

VIExpert-opintoihin suuntautumiseen vaikuttivat kuitenkin myös “tutut tyypit”, sillä Pöyhönen opiskeli Jyväskylän yliopistossa valtio-oppia, missä legendaarinen Tapani Kaakkuriniemi oli mainostanut maisterikoulun opintoja.

— Jos ajattelee opintoja, niin sellainen ymmärryksen ja - varmaan aika kyllästymiseen asti hoettu - kriittisyys ja uuden tiedon tuottaminen ovat varmasti niitä asioita, mitkä ovat erityisesti omalla työurallani vaikuttaneet.

Pöyhönen on tehnyt opintojen rinnalla paljon järjestötyötä, ollut monenlaisissa ainejärjestöissä ja hallinnoissa sekä tavannut siten runsaasti eri ihmisiä. Hän kuitenkin myöntää vierastavansa sanaa “verkostoituminen”, vaikka nykyään painotetaankin juuri sen merkitystä. Simon mukaan: “Ehdottomasti se asioiden kyseenalaistaminen sekä opinnoissa että opintojen jälkeen on tärkeetä, sillä se johtaa siihen, että ihmisiä pääsee erilaisiin asiantuntijatehtäviin. Työelämä vaatii sellaista”. Muistellessaan ensimmäisiä politiikan tutkimuksen luentoja, kaikki tuntui heprealta: “Sitten kun on vuosien jälkeen miettinyt niitä asioita, ja lukee vanhoja muistiinpanoja, niin kyllä niistä tajuaakin loppujen lopuksi hyvin paljon”, kertoo Simo.

Kun puhe kääntyy VIE-maisterikouluun, niin Pöyhönen muistelee lämmöllä kesäkoulua sekä kurssiryhmän yhteisöllisyyttä ja opiskelijatoverien omanlaista tapaa ajatella sekä kiinnostua asioista. Verkostossa yhdistyy Simon mukaan monta yksittäistä puolta, kuten hauskat ja samanhenkiset ihmiset, jossa kaikilla on jo jonkinlainen visio siitä, mitä opinnoiltaan haluaa. Simo on osallistunut myös edellisvuosien alumnipaneeleihin, mistä on jäänyt myös yhteisöllinen olo.

— Maisterikoulussa oli myös hirveen kiinnostavia yksittäisiä kursseja. Mieleen on jäänyt esimerkiksi yks tosi kiinnostava kurssi Rovaniemellä. Kyseessä oli kurssi Luoteis-Venäjän kansojen historiasta, eli aihepiiri, mikä ei olisi ikipäivänä tullut vastaan omassa yliopistossa.

Työelämään siirtymistä ohjasivat Pöyhösen tekemät korkeakouluharjoittelut. Hän on asunut Pietarissa oltuaan (entisen) CIMO:n maaohjelmaharjoittelun kautta venäläisessä yhteiskuntatieteellisessä tutkimuskeskuksessa. Lisäksi hän on tehnyt Jyväskylän yliopistolle laitoksen tukeman harjoittelun (Uniservices), jossa oli kansainvälistä yhteistyötä ja tutkimusta yliopiston Venäjä-yhteyksistä. Näiden kontaktien myötä hän päätyi aikanaan muun muassa edustamaan Jyväskylän yliopistoa Sotshissa ”kansainvälisessä” yliopistojen ja tutkimuslaitosten seminaarissa, jossa hän muodosti itse kansainvälisen osan yhdessä noin 200 venäläisen yliopistotoimijan kanssa.

Samaan aikaan Simo on kuitenkin ollut myös yliopistohallituksen opiskelijajäsenenä. Hänen työelämään siirtymiseen vaikutti olennaisesti juuri Simon järjestöura, vaikka Aleksanteri-instituutissa opiskelu on noteerattu myös Simon mukaan eri vaiheissa. “Pelkkä maisterikoulu ei kuitenkaan ratkaissut, vaan siinä on merkityksensä mitä muuta on tehnyt. Oma työura on juurikin siltä järjestöpolulta rakentunut”, kertoo Simo. Toisin sanoen, Simo ajautui työelämään lähes automaattisesti.

— Nykyisille opiskelijoille vinkkejä antaessani sanon aina niin, että jos miettii mitä opinnoissaan valitsee, niin kannattaa kuitenkin valita se, mikä kiinnostaa. Kun on tehnyt kiinnostavia asioita, niin se johtaa hyvään orientaatioon. VIExpert-opintoihin hakeutuneet ovat aika hyvällä linjalla tässä suhteessa.

Simon mukaan uusia mahdollisuuksia avautuu juuri kiinnostuksen kohteiden kautta. Työelämään on hänen mukaan monenlaisia eri polkuja, joten kannattaa pitää silmät auki. “Kannattaa olla aktiivinen, kysyä asioita, ja tavata ihmisiä, eikä ajatella, että on se perinteinen huijarisyndrooma”, ohjeistaa Simo.

— Tutkittu tieto osoittaa, että sattumat ja kontaktit ohjaa työuraa, minkä vuoksi ei kannata niin vakavasti miettiä, että opiskeleeko jotakin siksi, että hyötyisi työuralla, vaan siksi, että se aihepiiri kiinnostaa. Tämä myös myös johtaa siihen, että ne opinnot tulee tehtyä.

Lopuksi Pöyhönen vielä muistuttaa, että sillä aikaa kun elämä kuljettaa, niin työelämä kuitenkin vie jonnekkin. “Kannattaa muistaa se, että aika harva kuitenkaan sillä yhdellä tutkinnolla liitelee sen koko työuransa. Kyllä siinä tulee opiskeltua myös toisenlaisia asioita”. Simolla on takana esimerkiksi johtamisopintoja:

— Ei sitä tiedä vaikka pääsis minkälaiseen hommaan vielä. Sillä tapaa, sen oman kiinnostuksen kautta voi avautua monia mielenkiintoisia paikkoja vaikka myöhemminkin.

– Elina Häkkinen 

Suojelupoliisi

“Maisterikoulussa opittuja asioita voi hyödyntää esimerkiksi Supossa, koska opinnot auttavat ymmärtämään merkittävää osaa läheisintä toimintaympäristöämme eli itäistä Eurooppaa.”

Aivan aluksi Suojelupoliisissa analyytikkona työskentelevältä Mikko Hietikolta on pakko kysyä, missä määrin hänen elämänsä muistuttaa James Bond -elokuvista tuttuja agenttitarinoita.

“En ole valitettavasti lentämässä tästä suoraan Istanbuliin ja ottamassa siellä tuliterää urheiluautoa alleni”, Mikko naurahtaa.

“Mutta työni on kyllä toisella tavalla kiinnostavaa. Tehtäväni on kuunnella, lukea ja nähdä, eli toisin sanoen omaksua tietoa eri lähteistä. Tällainen työ on oikeastaan yliopistossa kouluttautuneelle ihmiselle paljon mielenkiintoisempaa kuin jonkinlainen action.”

Aikaisemmin analyytikkona East Office of Finnish Industriesilla työskennellyt Mikko keskittyy myös Supossa etupäässä talousanalyysiin, vaikka tiukkaa sektorijakoa ei hänen mukaansa työntekijöiden kesken olekaan. Erityisesti Venäjä ja sen taloudellisen kehityksen sekä siihen liittyvien riskien analysointi työllistää Mikkoa.

“Tulin Supoon sillä oletuksella, että virasto kasvaa ja että tehtäväkenttä laajenee uuden tiedustelulainsäädännön myötä. Näin vaikuttaisi myös olevan, ja mielenkiintoisia uusia tehtäviä on riittänyt.”

Mikko kertoo, että Supossa työskentelee tällä hetkellä noin 400 ihmistä. Analyysityön lisäksi virasto hoitaa vastavakoilua, terrorismintorjuntaa ja turvallisuusselvityksiä. Uusien tiedustelulakien myötä virasto kasvaa ja töitä on tarjolla yhä enemmän sekä laajemmalla skaalalla. Supo on Suomessa uniikki työnantaja, ja se tuottaa etenkin tulevaisuudessa tietoa, jota ei saa muualta.

Lappeenrannasta kotoisin oleva Mikko kiinnostui Venäjästä jo varhain. Omille kouluvuosille sattui Neuvostoliiton romahtamisen jälkeinen aika, jolloin myös Lappeenrannan katukuvaan alkoi ilmestyä yhä enemmän venäläisiä. Venäläisen kulttuurin samanaikainen läheisyys ja erilaisuus sekä kulttuuriin kohdistuneet ennakkoluulot kiehtoivat.

“Lappeenrannassa en saanut mahdollisuutta opiskella venäjää, mutta Helsingin kauppakorkealla aloitin sitten ihan alkeista. Sittemmin Venäjään liittyen onkin löytynyt aina jotain mielekästä”

Mikko on valmistunut sekä maisteriksi sekä taloustieteestä että kansainvälisestä johtamisesta. Maisterikoulussa hän aloitti vuonna 2011. Kysyn, minkälaisia muistoja maisterikoulu muutaman vuoden jälkeen herättää.

“Oikein hyviä”, Mikko vastaa empimättä.

“Ensimmäinen kosketukseni oli kevään 2012 opintomatka Georgiaan, sen jälkeen kävin Orilammen kesäkoulun. Parhaiten ovat jääneet mieleen erilaiset sessiot eri maissa ja kaupungeissa.”

Mikko pitää VIExpertin aikana tavattuja ihmisiä koulutuksen parhaimpana antina. Maisterikoulussa opiskelijoilla oli hyvinkin erilaisia opintotaustoja, mutta heillä kaikilla oli kuitenkin sama kiinnostuksenkohde. Mikko arvostaa sitä, että maisterikoulun aikana hän sai erilaisia näkökulmia ja tapasi erilaisia ihmisiä.

“Minulla on useampikin maisterikoulusta valmistunut kollega. Lisäksi täytyy nostaa maisterikoululle hattua siitä, että työelämässä on tullut jopa hämmentävän usein törmättyä entisiin maisterikoululaisiin”, hän kertoo.

Mikko painottaa, että varsinkin kansainvälisesti Suomi nähdään usein nimenomaan Venäjän naapurina.

“Maisterikoulussa opittuja asioita voi hyödyntää esimerkiksi Supossa, koska opinnot auttavat ymmärtämään merkittävää osaa läheisintä toimintaympäristöämme eli itäistä Eurooppaa. Virastona olemme mielestäni erityisesti toimintaympäristön ymmärtäjä.”

Mikko on sitä mieltä, että käyttökelpoinen kielitaito yhdistettynä johonkin muuhun osaamiseen on edelleen kovaa valuuttaa työmarkkinoilla. Alueosaamista voi toki oppia myös työssä, mutta aikaisemmasta perehtyneisyydestä on luonnollisesti paljon hyötyä.

Mikko kertoo, että analyysityössä harrastuneisuus ja aiheeseen perehtyminen myös vapaa-ajalla helpottaa työtä huomattavasti. Yhden neuvon hän antaa maisterikoululaisille työnhakuun: “Monet saattavat kirjoittaa osaavansa paljon, mutta eivät perustele kirjoittamaansa. Kun koet olevasi jossain hyvä, mieti, miten se on tullut ilmi ja miten voit todistaa sen henkilöhistoriastasi.”

Haastattelun lopuksi Mikko muistuttaa, että laajenevassa Supossa on luvassa rekrytointeja lähitulevaisuudessa. Myös maisterikoululaisten osaamiselle on kysyntää. Hän kehottaa Suposta kiinnostuneita maisterikoululaisia pitämään silmät ja korvat auki ja tarkkailemaan tiedotusta nettisivuilla supo.fi ja valtiolle.fi.

– Ville Venäläinen

Senior Account Executive, Salesforce

“VIExpert tarjosi tavan kasvattaa osaamista ja tuoda se näkyväksi. Se myös opetti katsomaan Venäjän ja Itä-Euroopan aluetta poikkitieteellisesti.”

Tapaan VIExpertistä vuonna 2012 valmistuneen Mika Pyhämäen Keilarannan uudenkarheassa toimistorakennuksessa, jossa hänen nykyinen työpaikkansa Salesforce sijaitsee. Pyhämäki ottaa minut kohteliaasti vastaan ja tarjoaa aluksi kahvit, jonka jälkeen siirrymme neuvotteluhuoneeseen haastattelua varten.

Salesforce on amerikkalainen teknologiayhtiö, jota esimerkiksi Forbes-lehti on tituleerannut yhdeksi maailman innovatiivisimmista yrityksistä. Yritys on myös kasvanut voimakkaasti viime vuosien aikana, ja se työllistää Suomessa jo lähes 100 työntekijää. Pyhämäki itse kuvailee työtään seuraavasti:

”Salesforce on firma, joka auttaa asiakkaitaan olemaan yhteydessä omiin asiakkaisiinsa kaikilla mahdollisilla tavoilla, eli tarjotaan ratkaisuja muunmuassa myynnille, markkinoinnille ja asiakaspalvelulle. Tää on tiimityötä, ja viimekädessä pyritään ratkomaan asiakkaiden liiketoimintahaasteita, liittyen esimerkiksi kansainväliseen kasvuun tai asiakaskokemukseen. Tyypillinen työviikko pitää sisällään asiakastapaamisia, kollegojen tapaamista, asioiden suunnittelua, kauppaneuvotteluja sekä matkustamista Suomessa ja ulkomailla. Asiakkaat ovat suurimmaksi osaksi kansainvälisiä tai vähintään kansainvälisessä kilpailussa ja muutospaineessa.”

Ennen muuttoa Helsinkiin Pyhämäki työskenteli kaksi vuotta kansainvälisen tilitoimistokonsernin markkinointijohdossa Baltiassa ja tämän jälkeen reilun vuoden Salesforcen Dublinin yksikössä Irlannissa. Kelataan kuitenkin tässä kohtaa hieman ajassa taaksepäin selvittääksemme, miten hän päätyi nykyiseen tehtäväänsä. Pyhämäki aloitti yliopisto-opintonsa Turun kauppakorkeakoulussa vuonna 2008. Venäjä ja itäinen Eurooppa tuli mukaan osaksi hänen tulevaa tutkintoansa yliopisto-opintojen alussa aloitettujen venäjän kielen opintojen kautta – opintojen aluksi oli aloitettava uusi kieli, ja Pyhämäki päätyi valitsemaan venäjän erottuakseen opiskelukavereistaan:

”Moni kaveri oli lukenut esimerkiksi ranskaa tai saksaa monta vuotta, ja ajattelin, että mulla kestäisi kauan ottaa ne kiinni niissä opinnoissa.. Turussa oli kuitenkin mahdollista opiskella myös venäjää, joten ajattelin että se vois olla kova veto. Mä muistan myös että Finnairin toimitusjohtaja Jukka Hienonen kertoi jossain tilaisuudessa venäjän kielen ja kaupan opiskelun tärkeydestä. Se sai mut innostumaan ja tekemään päätöksen”.

Pyhämäki kävi venäjän kielen kursseilla muiden opintojen ohella pari vuotta, jonka jälkeen hän päätti hakea vaihto-opiskelijaksi. Alun perin ajatuksena oli hakea Ruotsiin, mutta opinto-ohjaaja rohkaisi lopulta Pyhämäen valitsemaan Venäjän ja Plehanovin yliopiston:

”Päätös lähteä 2010 vaihtoon Moskovaan Plehanovin yliopistoon oli uran kannalta tärkeä. Sen puolen vuoden aikana kiinnostuin kielestä ja kulttuurista ja busineksesta ihan toden teolla, ja tutustuin moniin uusiin ystäviin. Samalla tein päätöksen panostaa Venäjään oikein kunnolla – Venäjä on meille suomalaisille aina relevantti toimija”.

Vaihdossa saadun kokemuksen innoittamana Pyhämäki päätti Suomeen palattuaan syventää Venäjä-osaamistaan ja haki VIExpert-opintoihin. Opinnot alkoivat heti vaihdon jälkeisenä syksynä perinteisellä Orilammen kesäkoululla, jonka aikana Pyhämäki aloitti oman pro gradu tutkielmansa tekemisen digitaalisesta markkinoinnista kehittyvissä talouksissa. Graduaan varten hän kävi tekemässä tutkimushaastatteluja aina Moskovaa ja Pietaria myöten. Näiden kokemusten jälkeen Pyhämäellä oli selkeä visio työskentelystä Venäjällä tai Itä-Eurooppassa. 2000-luvun alussa useat Venäjällä toimivat länsiyritykset halusivat palkata länsimaista johtoa korkeilla palkoilla tytäryrityksiinsä. Venäjään erikoistuneille kauppatietelijöille Venäjällä työskentely oli siis myös taloudellisesti houkutteleva vaihtoehto.

Valmistuttuaan vuonna 2012 Pyhämäki kuitenkin työllistyi yllättäen Tallinnaan, jossa hän vastasi asiantuntijapalveluyrityksen markkinoinnista koko Venäjän ja Itä-Euroopan alueella. Pyhämäki kokee, että nimenomaan panostaminen venäjän kielen opintoihin sekä VIExpert-opinnot olivat tekijöitä, jotka erottivat hänet asiantuntijana muiden joukosta. Vuonna 2014 maailmanpolitiikan myllerrys puuttui kuitenkin peliin – Ukrainassa alkoi Euromaidan, jonka seurauksena Venäjä valloitti Krimin niemimaan, ja Itä-Ukrainassa puhkesi sota Ukrainan ja Venäjän välille. Tässä kohtaa tulevaisuus itämarkkinoiden parissa työskentelyssä alkoi näyttää epävarmalta. Pyhämäki päätti vaihtaa rohkeasti suuntaa idästä länteen, ja pääsi töihin nykyiselle työnantajalleen Salesforcelle Irlantiin.

Pyhämäki pitää VIExpert-opintojen parhaimpana antina sitä, että opinnot tarjosivat tavan kasvattaa osaamista ja tuoda se näkyväksi, sekä myös oppia katsomaan VIE-aluetta poikkitieteellisesti. Lisäksi opinnot olivat loistava tapa verkostoitua ja keskustella aiheesta eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Työllistymisen kannalta ei tulisi tuudittautua pelkästään kielitaidon varaan, vaan korostaa työnantajalle valmiuksia, jotka kertovat hakijan asenteesta sekä valmiudesta oppia uusia asioita. Pyhämäki suosittelee VIExpert-opintoja lämpimästi:

”Venäjä on Suomelle aina tärkeä kauppakumppani, jonka pitäisi mun mielestä jo herättää kauppatieteilijöissä kiinnostus sitä kohtaan. Mun tapauksessa VIExpert-opinnot auttoivat myös työllistymään. Muutaman mutkan kautta – niin kuin usein Venäjän kanssa käy – oon päätynyt vähän erilaisiin tehtäviin, mutta edelleen keskusteluissa asiakkaitteni kanssa Venäjä on aiheena relevantti. Ja viime kesänä käytiin tottakai Jalkapallon MM-kisoissa kavereiden kanssa. Oli hyvä valinta lähteä mukaan näihin opintoihin, kohta on jo kymmenen vuotta mennyt tän harrastuksen parissa!”

– Eemil Mitikka

Elinkeinopolitiikan johtava asiantuntija, Teknologiateollisuus ry

”VIExpert-opintojen avulla ymmärrys Suomen asemasta Pohjolan perukalla parani”

Tapaaminen Tino Aallon kanssa alkaa hänen työpaikallaan Etelärannassa sovittuun aikaan. ”Saisiko sulle olla jotain syötävää tai juotavaa? Meillä olisi tuossa pöydällä kahvia, teetä ja sitten jotain enemmän tai vähemmän terveellistä pikkupurtavaa”, toteaa Aalto hymyillen. Nappaan mukaani kahvin ja muutamat viinirypäleet, jonka jälkeen siirrymme Aallon varaamaan neuvotteluhuoneeseen juttelemaan hänen työurastaan ja opintotaustastaan.

Vuonna 2016 valtiotieteiden maisteriksi valmistunut Aalto työskentelee elinkeinopolitiikan johtavana asiantuntijana Teknologiateollisuus ry:ssä. Järjestö on EK:n jäsenliitoista suurin ja merkittävintä vientialaa edustava taho, jonka jäsenyrityksinä on niin suuria Nokian ja Koneen kaltaisia pörssiyhtiöitä kuin myös huomattava määrä pk-yrityksiäkin.

Aallon tämän hetkinen työnkuva liittyy tuleviin eduskuntavaaleihin ja tulevaan hallitusohjelmaan vaikuttamiseen, eli käytännössä hän pyrkii tuomaan esiin Teknologiateollisuuden tavoitteita sekä vaalien alla että hallitusohjelmasta neuvoteltaessa. Elinkeinopolitiikka puolestaan pitää sisällään koulutus- ja innovaatiopolitiikkaa, energia- ja ilmastoasioita, digiteemoja sekä luvitukseen liittyviä kysymyksiä – Aallon työssä tulee siis hallita suuria kokonaisuuksia. Hän kuvailee työtään melko hektiseksi sekä tyypillistä työpäiväänsä pitkäksi – sisältö koostuu muun muassa kokouksista, analyyseista, tapaamisista sekä vaikuttamisen suunnittelusta. Arki-iltoina on myös paljon erilaisia sidosryhmätapaamisia sekä ”toimintaympäristön skannaamista”, kuten Aalto itse työtänsä kuvailee.

Mutta miten Aalto päätyi nykyiseen työhönsä? Palataanpa hetki ajassa taaksepäin. Opiskeluaikoinaan Aalto opiskeli pääaineenaan valtio-oppia sekä sivuaineinaan poliittista historiaa ja sosiaalipolitiikkaa Turun yliopistossa. Kuitenkin valtiotieteiden lisäksi myös yritystoiminta sekä erityisesti ”yritystoiminnan ja muun yhteiskunnan välinen rajapinta” – niin kuin alumnimme asian itse muotoilee – ja kansainvälisyys kiinnostivat häntä alusta asti. Nämä kaksi kokonaisuutta muodostivat tietyllä tavalla myös Aallon opintopolun läpi kantaneet teemat: hän oli jo opiskeluaikanaan aktiivinen sekä opiskelija- ja nuorisojärjestöissä että puoluepolitiikassa. Aalto myös panosti opiskeluaikanaan kieliopintoihin, kuten ruotsin ja venäjän kielen opintoihin. Sisältyipä opiskeluaikoihin myös puolen vuoden vaihto Tukholman yliopistossa poliittisen taloustieteen opintojen parissa.

VIExpert-opinnot tulivat Aallon opintoihin mukaan venäjän kielen opintojen sekä hänen kandidaatintutkielmansa kautta, joka käsitteli Ukrainan energiapolitiikkaa sekä tähän liittyviä maan länsi- ja itäintegraation valintoja. Sittemmin hän löysi netistä Aleksanteri-instituutin VIExpert-opinnot. Instituutin tarjoamat opinnot vaikuttivat mielenkiintoisilta, joten Aalto päätti hakea opiskelijaksi maisterikouluun.

Tätä päätöstä hän ei joutunut omien sanojensa mukaan katumaan, sillä VIExpert-opinnot osoittautuivat alumnimme mukaan erittäin mielenkiintoisiksi ja hyödyllisiksi. Erityisen lämpimästi Aalto muistelee VIExpertin ulkomaille suuntautuneita opintokursseja, joista päällimmäisenä ovat jääneet opintojen lisäksi mieleen mukavat matkakaverit sekä Tapani Kaakkuriniemen eeppiset tarinat.

Hän kiittelee VIExpertin opintoja myös niiden käytännönläheisyydestä ja politiikkarelevanssista, sillä kursseilla opituilla asioilla oli Aallon mukaan suora linkki käytäntöön tieteellisyyttä unohtamatta. Aalto esimerkiksi suoritti vielä opiskelijana ollessaan harjoittelun Kalevi Sorsa -säätiössä, jossa hän sai tutkimusprojektissa seurantavastuualueekseen Baltian ja laajemmin itäisen Euroopan maita osittain sen takia, että hän oli opintojensa kautta perehtynyt myös näiden maiden yhteiskunnallisiin ja poliittisiin järjestelmiin. Pro gradunsa Aalto teki yritysten yritysvastuusta, erityisenä painopisteenä liiketoiminnan vastuullisuus Venäjällä.

Kandi- ja gradututkielmien aiheita mukaillen Aalto suoritti VIExpert-opinnoissaan paljon energiapolitiikkaan liittyviä kursseja. Vaikka nykyisessä työssään Aallon ei välttämättä tarvitsekaan miettiä päivittäin Venäjään ja Itä-Eurooppaan liittyviä asioita, niin hänen mukaansa VIExpertin opinnot auttavat häntä esimerkiksi ymmärtämään Venäjän energiapoliittista kontekstia sekä Suomen ja Euroopan unionin roolia siinä:

”VIExpert-opintojen minulle antama oppi on ollut se, että pystyn laittamaan asioita erilaisiin konteksteihin, ja näistä opeista olen edelleen kiitollinen Aleksanteri-instituutin suuntaan”.

Aalto kehottaa nykyisiä opiskelijoita paitsi nauttimaan opiskeluajastaan niin myös panostamaan kieliopintoihin opiskeluaikana mahdollisimman paljon, sillä kielten opiskelu töiden ohella on paljon työläämpää ja haastavampaa. Lisäksi hän kehottaa opiskelijoita menemään aina välillä rohkeasti omille epämukavuusalueilleen sekä olemaan aktiivinen myös vapaa-ajallaan, sillä esimerkiksi Aallon oman työllistymisen kannalta opiskeluaikana luodut suhteet ja verkostot ovat olleet avainasemassa:

”Käytännössä verkostojen rakentaminen tarkoittaa myös sitä, että välillä käyttää myös ’vapaa-aikaansa’ siihen, että menee erilaisiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin, vaikka ne eivät aina niin hirveästi kiinnostaisikaan, sillä näissä voi aina tutustua uusiin ihmisiin sekä oppia ymmärtämään maailmaa paremmin”.

Hän painottaa myös avoimen mielen ja oman aktiivisuuden merkitystä työmarkkinoilla menestymisessä:

”Jos on vähänkään intoa ja motivaatiota, niin lähde tutustumaan oman yliopistokuplan ulkopuolisiin ihmisiin – siinä pystyy todella avartamaan omaa maailmankatsomustaan. Avoin mieli ja laaja-alainen kiinnostus auttavat ylipäänsä elämässä tosi paljon”, Aalto päättää.

-Eemil Mitikka

Tutkijatohtori, Eurooppa-tutkimuksen keskus

”Poistuminen mukavuusalueelta ja oman oppimisen tarkkailu valmentaa opiskelijaa työelämään”

Suvi Kansikkaan tie nykyiselle paikalle tutkijaksi alkoi klassisesti hyvän historianopettajan innostamana jo koulussa, mutta ensimmäinen varsinainen käännekohta tulevaa uraa ajatellen koitti lukiossa, kun hän kuuli valtiotieteellisestä tiedekunnasta tutultaan. Pääsykoekirjat vaikuttivat kiinnostavilta, ja hän päätyi lukemaan poliittista historiaa Helsingin yliopistoon. VIExpert- maisterikoulun lisäksi Kansikas suoritti pitkän sivuaineen Venäjä- ja Itä-Euroopan opinnoista Renvall-instituutissa. Hän valmistui valtiotieteen maisteriksi vuonna 2004 ja väitteli valtiotieteen tohtoriksi vuonna 2012.

Tulevaisuuden uraa Kansikkaalla ei ollut tiedossa opintojen alussa eikä hän osannut sellaista ajatella. Ensimmäiset vuodet menivät täysin oman kiinnostuksen mukaan, syvällisesti omaan, omien sanojensa mukaan suppeaan aiheeseen uppoutuen. Sivuaineet valikoituivat pääaineen ja kiinnostuksen pohjalta ja tuo kiinnostus oli ennen kaikkea Itä-Eurooppa ja Venäjä.

Toinen käännekohta Kansikkaan uralla oli oivallus siitä, että vain harva tutkija Suomessa käytti venäläisiä lähteitä Neuvostoliiton Suomen-politiikan tutkimiseen. Uteliaisuus laajaa lähteistöä ja sen tarjoamia mahdollisuuksia kohtaan muokkasivat oman tutkimuksen päämäärää ja näkökulmaa.  Kansikas väitteli myöhemmin kylmän sodan kauppapolitiikasta, mutta ajatus väitöskirjasta syntyi vasta gradua kirjoittaessa: jos gradun kirjoittaminen olisi loppuun asti niin kiinnostavaa kuin alussa, voisivat jatko-opinnot olla vaihtoehto. Nyt hän on yhden kirjan ja parikymmentä artikkelia julkaissut täysipäiväinen tutkija.

Kansikas hakeutui Aleksanteri-instituutin maisterikouluun ennen kaikkea Pietarin vaihto mielessään. Vaihdosta olisi erityisesti hyötyä kielen oppimisen kannalta, jolla oli Kansikkaan opinnoissa tärkeä rooli venäjänkielisten lähteiden tutkimisessa. Luja motivaatio konkretisoitui ensin oman oppiaineen vaihtopaikkana Moskovassa, ja heti perään maisterikoulun vaihtona Pietarissa. Vaihdon jälkeen Kansikas ymmärsi löytäneensä oman laitoksensa lisäksi maisterikoulusta toisen kodin, jossa oli samoista asioista kiinnostuneita opiskelijoita ja asiantuntijoita. Yhteisön merkitys etenkin arvokkaiden kontaktien luojana korostui.

Suvi Kansikas kannustaa opiskelijoita poistumaan totutulta mukavuusalueelta, sekä suunnittelemaan opintoja strategisemmin. Myös oman suunnan löytäminen on olennaista. Hän myös painottaa konkreettisen läsnäolon merkitystä tutkittavalla maantieteellisellä alueella: tutkijalla, joka ei ole koskaan ollut Venäjällä tai Itä-Euroopassa, on vähemmän uskottavuutta suhteessa sellaisiin, jotka ovat opiskelleet, työskennelleet tai matkustelleet kiinnostuksen kohteena olevilla alueilla.

Selkeä fokus tukee opinnoissa etenemistä. ”Mitä nopeammin oppii näkemään päämäärän, sitä helpompia opinnot ovat ja sitä paremmalta se näyttää työhaussa ja myöhemmin työssä”, Kansikas summaa. Hän muistuttaa myös, että opiskeluihin liittyviä valintoja kannattaa harkita ja ne tehdä huolellisesti, sillä kun valinta on tehty, pitäisi pohdinnasta päästää irti ja jatkaa valitsemaansa suuntaan. Jos motivaatio on hukassa ja niin sanotusti läksyt jatkuvasti tekemättä, opiskelijan on kysyttävä itseltään miksi näin on ja mitä sille voi tehdä. Samanlaista itsensä analysointia ja itsetuntemusta vaaditaan myöhemminkin, kun tulee aika miettiä miten työssä saavuttaa asetetut tavoitteet. Kansikkaan viesti on selvä: kuten elämässä yleensä, on opinnoissaan tärkeää keskittyä kunnolla siihen, mitä tekee.

Kansikas painottaa, että varsinkin nykyään jatkuva itsensä haastaminen ja uuden oppiminen on tärkeää opiskellessa ja opintojen jälkeen. Opintojen aikana kertyy työelämässä relevantteja taitoja. Esimerkiksi projektinhallintaa tulee harjoiteltua jo opiskeluaikana erilaisten kurssitöiden ja opinnäytteiden kanssa. Opiskeluaikaisiin projekteihin osallistuminen opettaa omasta työskentelystä paljon, ja samalla on mahdollisuus harjoitella tulevaisuudessa vaadittavia taitoja, kuten ajanhallintaa ja stressinsietoa. Opiskeluaikana kehitetyt työelämätaidot täytyy osata avata työnhakuvaiheessa, jos ei ole vielä työkokemusta mittaamassa niitä.

Onkin tärkeää muistaa, mitä tulee opintojen jälkeen. Opiskelusta saa ja pitääkin nauttia, mutta se kestää vain oman aikansa. Kansikkaan mielestä on hyvä tutustua jo opiskeluaikana työelämään. Hyviä keinoja siihen ovat esimerkiksi alumni- ja työelämätapahtumat, joista voi löytää aivan uusiakin ajatuksia omalle uralle.

Alumnitoiminnan kautta ja työelämätapahtumissa voi myös luoda verkostoja, joita painotetaan nykyään yhä enemmän. Kansikkaan mukaan verkostot eivät ole vain sitä, kenet tuntee tai kenen kaveri on. Ne eivät ole kaksisuuntaisia, vaan omiin verkostoihin voi laskea kaiken sen tiedon, jota eri kanavia pitkin saa omasta kentästä ja sen uusimmista löydöistä. Osa tiedosta tulee henkilökohtaisilta kontakteilta, osa esimerkiksi sosiaalisen median kautta oman alan seuratuilta sivustoilta tai asiantuntijoilta. ”Twitter on hyvä esimerkki verkostoista. Jokainen voi seurata Yhdysvaltain presidenttiä tuntematta häntä ja sitä kautta siteerata häntä”, Kansikas selittää. Verkostoja ei siis tarvitse pelätä, vaan niitä voi rohkeasti ajatella oman asiantuntijuuden pohjana tai jatkeena.

YK:n apulaisasiantuntija (Junior professional officer, JPO)

”VIExpert on monitieteisyydessään ja käytännönläheisyydessään ainutlaatuinen Venäjän ja Itä-Euroopan koulutusohjelma”

Niina Tenhio on aloittanut työpäivänsä aikaisin. Istanbulissa päivälämpötilat nousevat toukokuun lopulla helposti yli kolmenkymmenen, joten mitä suuremman osan työpäivästä saa tehtyä aamun viileydessä, sen parempi. Skype-yhteys Helsingistä avautuu moitteettomasti, ja pääsen kyselemään entiseltä maisterikoululaiselta hänen työstään YK:n kehitysohjelmassa.

Niina työskentelee YK:n apulaisasiantuntijana neljättä vuotta: ensimmäiset kolme vuotta vierähti Kosovossa, jonka jälkeen hän siirtyi Istanbuliin YK:n kehitysohjelman itäisen Euroopan ja Keski-Aasian aluetoimistoon. Balkanin alue on edelleen vahvasti mukana Niinan työssä, mutta yhteydenpitoa on nyt myös laajemmin Itä-Euroopan ja Keski-Aasian alueen maakohtaisten toimistojen kanssa. YK:n kehitysohjelman maatoimistoja on mm. Makedoniassa, Serbiassa, Bosnia ja Hertsegovinassa, Valko-Venäjällä, Ukrainassa, Georgiassa, Azerbaidzhanissa sekä Keski-Aasian maissa. Työnkuva on pysynyt samana kuin Kosovossa, eli tarkoituksena on valvoa ja edistää YK:n kehitysohjelman projektien toteutumista alueilla. Tätä työtä Niina tekee kuitenkin nyt eri tasolla kuin Kosovossa: Kosovossa korostui paikallisten toimijoiden kanssa tehtävä yhteistyö, kun taas Istanbulin toimisto on linkki maatoimistojen ja New Yorkissa sijaitsevan päämajan välillä. YK:n apulaisasiantuntija tarjoaa aihekohtaisia erityisneuvoja ja diplomaattista apua, jotta eri toimijoiden yhteistyö toimisi mahdollisimman hyvin – myös tilanteissa, joissa toimijoiden välillä voi olla historiasta tai politiikasta johtuvia ristiriitoja ja epäluottamusta. ”Yhteistyötä pyritään edistämään myös jäätyneiden konfliktien tilanteissa, joissa valtioiden välillä ei aina edes ole tehty virallista rauhansopimusta”, Niina toteaa.

Kosovossa Niina pääsi toden teolla mukaan paikallistasolla toteutettaviin projekteihin serbian kielen taitonsa ansiosta. Pääaineena Helsingin yliopistossa hänellä oli länsi- ja eteläslaavilaiset kielet ja kulttuurit, minkä lisäksi hän opiskeli laajasti eri sivuaineita aina taloustieteistä valtio-oppiin. Vaikka Niinan tutkinto on kielitieteellinen, hänen oma kiinnostuksensa jo opiskeluaikana oli laajempi alueosaaminen. Niinan opiskeluaikoina alue- ja kulttuurintutkimusta ei kuitenkaan tarjottu pääaineena, minkä vuoksi hän valitsi kielitieteellisen linjan. Nykyisinhän Balkanin aluetta voi opiskella Helsingin yliopistossa alue- ja kulttuurintutkimuksen näkökulmasta myös pääaineena IKEBB-koulutusohjelmassa.

Työllistymisen kannalta tärkeimmäksi sivuaineeksi Niina nostaa Aleksanteri-instituutin maisterikoulun, jossa hän pääsi laajentamaan osaamistaan entisestään: ”Keräsin VIExpertin kautta kaikki mahdolliset Balkaniin liittyvät kurssit, joita en ollut pääaineessani suorittanut”, Niina kertoo. Näkökulma VIExpertin kautta suoritetuilla kursseilla oli myös monitieteinen ja hän pääsi niiden kautta kiinni esimerkiksi politiikan tutkimukseen. ”Nykyisessä työssäni monitieteisyydestä on ollut valtava etu, sillä alueella tehtävässä yhteistyössä vastaan tulee niin valtiotieteiden, oikeustieteen kuin taloustieteenkin näkökulmasta kirjoitettuja raportteja ja tutkimuksia. On tärkeää ymmärtää eri alojen näkökulmia tutkittavaan alueeseen”, Niina korostaa.

Tärkeää monikulttuurisessa työssä on ollut myös VIExpertin tarjoamat mahdollisuudet kansainvälisyyteen, ja Niina kehottaakin tarttumaan erilaisiin vaihto-opiskelumahdollisuuksiin ja osallistumaan esimerkiksi VIExpertin ekskursioille, joissa kohdealueet ovat usein valtavirrasta poikkeavia. ”Nämä valmistavat kohtaamaan erilaisia kulttuureja ja ihmisiä. Kokemuksen tärkeyttä ei välttämättä vielä opiskeluaikana osaa ajatellakaan.” Tämän lisäksi Niina huomauttaa hauskasti VIExpertin yliopistoverkoston tarjoamasta kulttuurikasvatuksesta, sillä koulutusohjelma kokoaa opiskelijoita Suomen eri yliopistoista. ”Eri yliopistojen opiskelijathan edustavat aina myös hieman erilaista kulttuuria”, hän naurahtaa.

Kansainvälisessä työssä kielitaito on luonnollisesti tärkeässä roolissa, ja vaikka Niinan työympäristö onkin pitkälti englanninkielinen, esimerkiksi venäjän kielen taidosta olisi hyötyä. ”Venäjä on kuitenkin monen entisen neuvostomaan lingua franca. Tällöin heidän keskinäinen työkielensä usein on juuri venäjä”, toteaa Niina, jonka to do -listalta löytyykin venäjän kielen opiskelu. Samoin projekteja toteuttaessa käytännön kielitaito on tärkeää, ja Pohjois-Kosovossa serbian kielen taito oli korvaamaton etu. ”Useissa tilanteissa tulkkien kanssa työskentely toimii vain teoriassa, ja käytännössä projektin edistämiseksi tarvitaan paikallisen kielen osaamista.”

Tulevaisuuden suunnitelmistaan Niina paljastaa sen verran, että aikoo jatkaa kansainvälisellä uralla vielä toistaiseksi. Paluu Suomeen lienee kuitenkin jossain vaiheessa edessä, ja kysyttäessä Niinan harvinaista tutkintoa vastaavista mahdollisista työpaikoista Suomessa hän vastaa, että työpaikkailmoituksia tuskin on esillä lainkaan. ”Työssäni minulle on kuitenkin muodostunut hyvä kuva alueella toimivista yrityksistä ja järjestöistä, joihin tiedän olla yhteydessä suoraan. Monet yritykset tuskin edes hakevat erikseen tämän alueen osaajia, sillä meitä on niin vähän. Pitää osata markkinoida oma osaaminen ja osoittaa, että yritys tarvitsee myös kaltaistani osaajaa.”

Vaikkei VIExpert varsinaisesti loista CV:ssä kirkkaimpana saavutuksena, se on tärkeä lisä ja hyvä osoitus saavutetusta alueasiantuntijuudesta. Tämä on ollut yksi tärkeä syy, miksi VIExpertin käyneet ovat erottuneet työnhakijoiden suuresta joukosta. ”Maisterikoulun tuoma alueosaaminen on merkittävää, ei ainoastaan Suomessa vaan koko maailmassa. Vaikka Venäjään ja Itä-Eurooppaan keskittyviä koulutusohjelmia on maailmalla muitakin, VIExpert erottuu joukosta käytännönläheisellä otteellaan aluetutkimukseen. Monet muut ohjelmat ovat teoreettisempia ja tieteenaloiltaan suppeampia, ja VIExpert nousee tästä joukosta esille monitieteisellä lähestymistavallaan”, kehuu Niina.

Lopuksi Niina kertoo nykyisille opiskelijoille vielä neuvoja, joissa korostuvat oman kiinnostuksen kohteen löytäminen ja sen mukana meneminen, verkostoitumisen tärkeys, laaja-alaisuus ja avoin mieli. ”Kannattaa opiskella niitä asioita, jotka itseä kiinnostavat eikä liikaa miettiä mistä olisi hyötyä juuri tämän hetken työelämässä. Työelämä muuttuu niin nopeasti, että ennemminkin vaaditaan laaja-alaisuutta, joustavuutta ja kykyä muuttaa ajattelutapojaan. Opiskelu on tärkeää, mutta ei kannata jumiutua arvosanoihin tai yksittäisiin kurssisuorituksiin, sillä niitä ei työelämässä kukaan kysele. Kannattaa myös olla aktiivisesti mukana erilaisissa opiskelun oheisissa toiminnoissa.” Ja lopuksi tulee vielä tärkeä neuvo: ”Pitää muistaa myös elää opintojen ohella.”

Aluekoordinaattori, Taloudellinen tiedotustoimisto

”Työelämän muuttuminen projektimaisempaan suuntaan vaatii monipuolisia osaajia.”

Jaakko Joki soittaa täsmälleen sovittuna aikana nykyisestä kotikaupungistaan Lappeenrannasta. Turussa poliittista historiaa pääaineenaan opiskellut Jaakko on löytänyt tiensä Saimaan rannoille työpaikan ohjaamana, ja hyvin hän on tuolla Etelä-Karjalan helmessä myös viihtynyt. Taloudellisen tiedotustoimiston aluekoordi-naattorin nimike muuttuu elokuussa aluepäälliköksi, joten Lappeenrannasta ei ole ainakaan lähiaikoina kiire mihinkään.

TAT on elinkeinoelämän tiedotustoimisto, jossa Jaakon työaika kuluu maailman parhaana koulutusinnovaationa palkitun Yrityskylä-oppimiskokonaisuuden parissa. Siinä kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisille nuoria opetetaan työelämään, talouteen, yrittäjyyteen ja yhteiskuntaan liittyvissä asioissa, ja tässä työssä Jaakon monipuolinen tutkinto on ollut omiaan. “Opintoni vastaavat nykyistä työtä itse asiassa yllättävän hyvin”, toteaa Jaakko, jonka poikkeuksellisen laaja, lähestulkoon 600 opintopisteen tutkinto sisälsi pääaineen poliittisen historian lisäksi mm. valtio-oppia, viestintää, pedagogiikkaa, EU-erikoistumisopintoja, kehitysmaatutkimusta sekä tietysti Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimusta VIExpert-maisterikoulussa. “Yritysvastuun, politiikan ja koulutuksen tuntemus ovat vahvasti läsnä työssäni.”

Työssään Jaakko laatii sopimuksia, ylläpitää suhteita sidosryhmiin, järjestää tilaisuuksia, kirjoittaa aktiivisesti eri medioihin, osallistuu kehittämisprojekteihin ja kouluttaa opettajia pitämään Yrityskylä-oppimiskokonaisuuden oppilailleen. Historian ja yhteiskuntaopin opettajan pätevyydestä on siis huomattavaa etua, samoin kuin Jaakon vahvasta viestintäosaamisesta, sillä työnantaja on ennen kaikkea viestintätalo. Myös globaalin talouden sekä alueellisen elinkeinoelämään ja politiikan tuntemus ovat työssä välttämättömiä. Jaakko kokee olevansa oikeassa paikassa, sillä monipuolinen työ opettaa ja motivoi.

Aleksanteri-instituutin maisterikoulussa Jaakko keskittyi ennen kaikkea Itä-Euroopan alueeseen. Hän on asunut Virossa sekä ollut Ulkoministeriön harjoittelussa Ukrainassa. Vaikkei Itä-Eurooppa suoranaisesti liity hänen nykyiseen työhönsä, Venäjän ja Itä-Euroopan opinnot tarjosivat mahdollisuuden kartuttaa kansainvälistä kokemusta sekä luoda verkostoja. Kansainvälisen toimintaympäristön tunteminen on auttanut Jaakkoa hänen työssään, ja työmahdollisuudet, jotka johtivat hänen nykyiseen työhönsä, avautuivat osittain verkostojen kautta. Työelämää ja erilaisia työmahdollisuuksia tiiviisti seuraava Jaakko toteaa, että Suomessa ei yritysten näkökulmasta ole riittävästi Venäjän ja Itä-Euroopan asiantuntijoita. Viime vuosien taloudellisista ja poliittisista haasteista huolimatta Venäjä on edelleen Suomen tärkeä kauppakumppani, eikä se ole lähdössä Suomen naapurista mihinkään. Asiantuntijoita siis tarvitaan.

Opiskeluaikoina Jaakolla siinsi silmissä ura valtiolla, mutta opiskelujen loppuvaiheessa alkanut työskentely yksityisellä sektorilla imaisi mukaansa. Hän haluaa ainakin jonkin aikaa jatkaa vielä tätä polkua, mutta paljastaa myös kansainvälisten töiden kiinnostavan. Kansainvälisellä uralla Aleksanteri-instituutin maisterikoulun kautta kerättyä kokemusta pääsisi epäilemättä hyödyntämään.

Monipuolisen osaamisen kehittäminen on Jaakon mielestä olennaista, sillä työelämä on muuttunut projektimaisempaan suuntaan. “Moniin töihin, joissa ei toteuteta selkeästi projekteja, on tullut projektimaisia piirteitä. Työtehtäville asetetaan tavoitteita ja tehtäviä tehdään yhä enemmän tiimeissä. Tämä johtuu ehkä osittain johtamiskulttuurin muutoksesta: siilomainen johtamistapa, jossa ylhäältä määrätään tarkat työtehtävät, on vähentynyt, ja työntekijät osallistuvat entistä enemmän työn suunnitteluun”, Jaakko pohtii. Tällainen työskentely on hänen mukaansa erittäin opettavaista.

Kuten muutkin haastateltavat, Jaakko kehottaa nykyisiä opiskelijoita nauttimaan opiskeluajasta ja olla murehtimatta liikoja tulevaisuudesta. Yliopistoaika on arvokasta kokemusta, josta kannattaa nauttia, ja yliopistosta saatu vankka yleissivistys antaa hyvät edellytykset työelämään. Tavoitteita kannattaa toki olla, mutta parasta on luottaa siihen, mikä itseä kiinnostaa. Oman paikkansa kyllä löytää työelämässä, kunhan oman osaamisen vaan oppii tunnistamaan. Monessa työssä esiin tuleva projektimaisuus tarkoittaa toki, että työsuhteet eivät ole toistaiseksi voimassa olevia vaan esimerkiksi 1–3 vuodeksi kerrallaan, mutta tämä voi olla myös motivoivaa itsensä kehittämisen kannalta. Jaakko toteaa vielä lopuksi, että vaikka opiskelujen tai lyhempien työsuhteiden vuoksi tulevaisuutta ei voikaan suunnitella kovin kauas, tämän ei tarvitse estää elämästä nauttimista: “Aina kannattaa hieman suunnitella eteenpäin, mutta ennen kaikkea pitää kuitenkin nauttia hetkestä ja siitä elämäntilanteesta, missä on.”

–Jari Parkkinen

Tutkijatohtori, Tampereen yliopisto

”Monitieteinen maisterikoulu antoi eväitä tutkijan uralle.”

Jo ensimmäisenä opiskeluvuotenaan Pia Koivunen tiesi, että hän haluaa tutkijaksi. Hän kävi kuuntelemassa väitöstilaisuuksia, tutustui tutkimus-työhön eri projektien kautta ja tietysti opiskeli monipuolisesti eri sivuaineita pääaineensa historian lisäksi. Käsitys tutkijan urasta on toki muuttunut opiskeluajoista, mutta se on edelleen työ, jota Pia haluaa tehdä. ”Tämä on aina ollut a-vaihtoehto. Katsotaan b-vaihtoehtoa sitten kun tie nousee pystyyn. Vielä ei ole noussut.”

Pia opiskeli Tampereen yliopistossa historiaa ja sivuaineina mm. politiikan tutkimusta, filosofiaa, sosiologiaa sekä venäjän kieltä ja kulttuuria syventäviin opintoihin saakka. Venäjä-tutkimukseen hän syventyi lisäksi Tampereen yliopiston Russian Studies -opintokokonaisuuden sekä Aleksanteri-instituutin maisterikoulun kautta. Tampereella tehdyt opinnot muodostivat oman kokonaisuuden, ja muissa yliopistoissa tehdyt kurssit tulivat osaksi maisterikoulun suoritusta. ”Maisterikoulu mahdollistaa muidenkin kuin oman yliopiston opetustarjonnan hyödyntämisen. Itse kävin paljon Helsingissä kursseilla ja samalla sain nähdä miten asioita muualla tehdään”, toteaa Pia, joka jatkoi maisterikoulun opinnoissaan samaa monitieteistä suuntaa kuin kotiyliopistossaankin. Aleksanteri-instituutti tarjosi myös mahdollisuuden kansainvälisen kokemuksen kartuttamiseen, kun Pia pääsi maisterikoulun kautta Erasmus-vaihtoon Birminghamin yliopistoon.

Monitieteisistä opinnoista on sittemmin ollut hyötyä, sillä yhteistyötä eri tieteenaloilta tulevien tutkijoiden kanssa tehdään jatkuvasti. Pia on jäsenenä monitieteisessä tutkijakollegiumissa nimeltä Institute for Advanced Social Research, jossa historioitsijoita on Pian lisäksi vain yksi. “Tutkijalla on hyvä olla mahdollisimman laaja osaaminen. Suomen yliopistojen vahvuuksia ovat vapaus ja laaja yleissivistys, ja tätä mahdollisuutta kannattaa hyötyä. Esimerkiksi sivuaineita valitessa kannattaa tietysti miettiä mikä on hyödyllistä, mutta lisäksi tarttua uusiin asioihin avoimin mielin.” Pia itse opiskeli yliopistossa mm. monipuolisesti eri kieliä – venäjän lisäksi saksaa, espanjaa ja hieman puolaa, latinaa ja viroa. “En tietenkään puhu kaikkia näitä kieliä, mutta esimerkiksi väitöskirjatyössä aineistoa lukiessa kaikkia paitsi latinaa ja viroa taisi tulla vastaan. Oli hyvä, että oli jonkunlainen ymmärrys näistäkin kielistä.” Pian väitöskirja käsitteli Neuvostoliiton kulttuuridiplomatiaa vuosina 1947–57 Maailman nuorisofestivaali -tapahtuman kautta, ja siihen voi tutustua tästä.

Tutkijan työssä korostuvat ennen kaikkea analysointikyvyt ja kyky hallita laajoja kokonaisuuksia. Myös näiden valmiuksien kehittämisessä maisterikoululla on ollut merkittävä rooli, vaikka Pia myöntääkin, että on vaikea eritellä mitä kautta tällaiset laajat osaamisalueet tarkalleen kehittyvät. “Ei ollut mitään yksittäistä metodikurssia, jossa sitä olisi oppinut, vaan ennen kaikkea nämä taidot kehittyivät oman työn ja siitä saadun palautteen kautta. Tässä maisterikoulun gradupiirillä oli suuri merkitys. Omaa työtä käsiteltiin ryhmässä ja siihen sai palautetta myös tutkijoilta, mikä auttoi tutkimustaitojen kehittämisessä”, Pia muistelee. Maisterikoulu tarjoaakin opiskelijoilleen mahdollisuuden saada tukea gradun tekemiseen niin seminaarien kuin henkilökohtaisen ohjauksen muodossa. Ohjausta tarjoavat Aleksanteri-instituutin monipuolisen ja ‑tieteisen tutkijayhteisön jäsenet.

Kysyttäessä Pialta neuvoja tulevaisuuden VIE-asiantuntijoille, hän korostaa monipuolista opiskelua ja avoimuutta. Myös substanssiosaaminen on tärkeää tutkittavan kohdealueen osalta, ja esimerkiksi hyvä kielitaito voi aina avata uusia mahdollisuuksia. Historioitsijoita hän muistuttaa pysymään ajan tasalla myös kohdealueen nykytilanteesta: ”Vaikka tutkisikin historiaa, kysymyksenasettelu ja tutkimuskohteet määräytyvät tämän päivän intressien ja tilanteiden mukaan. On hyvä seurata monipuolisesti eri medioita ja pysyä kiinni siinä mitä maailmassa jatkuvasti tapahtuu.” Hyvä neuvo minkä alan asiantuntijalle tahansa, ei ainoastaan historian.

-Jari Parkkinen

Tutkimusprofessori, Fridtjof Nansenin instituutti

”Kansainväliset valmiudet ja kyky joustaa auttavat vastavalmistunutta työelämään siirtymisessä” 

Opintojensa alussa Anna Korppoo ei tiennyt ryhtyvänsä tutkijaksi, ja opintoja ohjasi urasuunnitelmien sijasta ennen kaikkea oma kiinnostus. Venäjä ja sitä ympäröivät alueet kiinnostivat mutta sitä, miten niihin liittyviin aiheisiin voisi paneutua ammatillisesti, hän ei vielä silloin tiennyt. Nyt, 15 vuotta Tampereen yliopistosta valtiotieteiden maisteriksi valmistumisensa jälkeen Korppoo pitää maisterikoulua hyvänä alustana ammatillisesti ohjaaville Venäjä-opinnoille. Myös alussa ja vastavalmistuneena se on hyvä lisä ansioluettelossa ja tuo uskottavuutta työnhaussa. Hän muistelee, että maisterikoulun tarjoamat ympäristöalan luennot olivat päteviä ja täyttivät odotukset, ja että hyödyllisiä kontakteja kotimaiseen kenttään syntyi jo silloin.

Jossain takaraivossa oli jo toive tutkijan urasta. Tampereen yliopistolta löytyi ilmastopolitiikan erikoiskurssi, jonka kautta Korppoo löysi tiensä vuonna 1999 YK:n ilmastoneuvotteluihin sekä kesätöihin tutkijana Tulevaisuuden tutkimuskeskukselle. Tämän jälkeen oli selvää että oma juttu oli löytynyt, ja hän lähti kartuttamaan osaamistaan Lontoon Chatham House -instituuttiin harjoittelijana. Korppoo järjesti seminaaria Moskovaan ja löysi sieltä ensimmäiset tärkeät kontaktinsa, jotka ovat säilyneet tähän päivään saakka.

Elämä Suomeen ei tuntunut vielä ajankohtaiselta harjoittelun jälkeen, ja Anna palasikin Lontooseen vuonna 2000 Imperial Collegelle tutkimushankkeen koordinaattoriksi. Vuonna 2007 hän väitteli energiapolitiikan tohtoriksi samassa paikassa. Imperial College oli tärkeä askel omalla uralla ja se avasi ovia moniin tärkeisiin verkostoihin ja tutkijoiden yhteisöihin.

Suomesta Anna sai kolmen vuoden sopimuksen Ulkopoliittisen Instituutin kanssa vuonna 2008. Kööpenhaminan ilmastokokous oli tulossa ja Annan tutkimusaihe ajankohtainen. UPI:n painopisteen siirtyessä pois ympäristöasioista oli taas aika vaihtaa paikkaa. Tällä kertaa suunta oli Fridtjof Nansen Instituutti Oslossa, jossa Anna työskentelee tällä hetkellä, ensimmäistä kertaa urallaan pysyvässä työsuhteessa.

Korppoo pitää menestyksensä ainesosina loputonta kiinnostusta tutkimusaiheeseensa, kovaatyötä ja hyvää tuuria. Urapolku on ollut täynnä sopivia sattumia – sopivia työmahdollisuuksia ja hyödyllisiä kontakteja oikeilla hetkillä. Toisaalta hän korostaa, että tie tutkijaksi on sisältänyt myös lujaa työtä päämäärän eteen ja joustavuuttaomassa elämässä. Jatkohankkeiden löytäminen, väitöskirjarahoituksen kasaaminen ja pienimpiinkin projekteihin tarttuminen ovat kaikki vaatineet voimia, mutta olleet välttämättömiä ponnistuksia. Vaikka rahoituksen löytäminen on vähemmän kilpaillussa aiheissa (Venäjän ympäristöpolitiikka) helpompaa, kannattaa opiskelijan pitää mielessään omat kiinnostuksen kohteensa. Rahoitusta on Suomessa tarjolla melko vähän, joten kannattaa rohkeasti etsiä mahdollisuuksia uralla etenemiseen myös ulkomailta.

Eri vaiheissa uraa on hyvä hankkia mahdollisimman monenlaista kokemusta. Korppoo listaa akateemisten rahoitushankkeiden kannalta tärkeiksi asioiksi kielitaidon, erilaiset julkaisut, verkostot, kansainvälisen kokemuksen, viestintätaidot ja politiikkarelevanssin, omassa tapauksessaan YK:n ilmastoneuvotteluiden seuraamisen.

Omaa opiskeluaikaansa muistellessaan Korppoo toteaa, että olisi halunnut kuulla silloin miten kaikki työ palkitaan vielä. Tämä ei kuitenkaan päde kaikkiin tutkijoihin: hän on nähnyt myös monia nuoria tutkijoita, joiden ura ei ole edennyt ja joiden on täytynyt etsiä uusi suunta. Siksi tutkijaksi haluavien kannattaa pitää mielessä myös toinen uravaihtoehto, jos tutkijanura ei syystä tai toisesta avaudu halutulla tavalla.

Venäjä-tutkijana Korppoo nostaa tärkeimmäksi ominaisuudeksi valmistuvalle asiantuntijalle kielitaidon. Erityisesti tutkijan on vaikea kasata uskottavaa materiaalia ilman paikallisen kielen tuntemusta. Kielitaidon lisäksi aito kiinnostus ja halu viettää aikaa tutkittavassa maassa on oleellista. Venäjän-kokemustensa perusteella Korppoo toteaa lisäksi, että vaikeuksien kohtaamiseen valmis asenne ja raudanluja tahto saavuttaa haluttu päämäärä ovat tärkeitä työvälineitä.