Ulrika Krook: Hej, och välkomna till Studio Soc&kom, och närmare bestämt Rättsvetenskapliga podden. Kanalen där vi diskuterar samhällsfrågor, rättsvetenskap och socialvetenskaper, och som görs av Svenska social- och kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet. Till Rättsvetenskapliga podden bjuder vi in främst nationella experter och intressanta gäster med olika professionell bakgrund och erfarenhet, för att tillsammans bena ut och diskutera aktuella samhällsfrågor och rättsvetenskapliga aspekter.
I den första Rättsvetenskapliga podden behandlar vi vägen till en nationell barnstrategi, om varför barnkonsekvensanalys och barnbudgetering behövs. Vi pratar också om hur COVID-19-pandemin har påverkat barn och familjer samt om den ökade polariseringen bland barnfamiljer, samt ökad barnfattigdom. Den första podden är inspelad mitt under pandemin, våren 2021. Den första podden ingick bland annat i kursen barnrätt på svenska på en akademisk nivå. Det var andra gången som den här kursen gavs i Finland på svenska på en akademisk nivå, just här på Soc&kom. Med mig i studion hade jag då barnrättsjuristerna Esa Iivonen och Kirsi Pollari. Mitt namn är Ulrika Krook och jag är barnrättsjurist och universitetslärare inom rättsvetenskap här på Soc&kom.
[Signaturmelodi]
Ulrika Krook: Välkomna, Kirsi Pollari och Esa Iivonen, tervetuloa! Den här podden kommer gå enligt då, också universitetets såhär språkstrategi på två språk. Jag kommer att ställa frågorna idag då på svenska och Kirsi och Esa kommer svara på finska.
Men, vi ska börja med Kirsi och Esa – ni får gärna kort presentera er själv. Er båda, nä, Esa har jag träffat via barnrättsjuristerna, och Kirsi har jag träffat redan tidigare – vi har suttit i många expertgrupper och sitter fortfarande i expertgrupper, bland annat på THL. Men varsågoda och presentera er! Jag är så glad att ni kunde komma hit idag.
Kirsi Pollari: Kiitos Ulrika, ja on oikein mukavaa olla täällä sinun vieraanasi. Mä oon tosiaan Kirsi Pollari ja koulutukseltani oon juristi. Oon valmistunut oikeustiedeteiden maisteriksi 2013 ja väittelin 2019 lääkintäoikeuden ja lapsioikeuden alaan liittyvällä tutkimuksella ja sen aihe oli lapsipotilaan päätöksentekokyky ja sen arviointi. Mulla on myös aiemmat tutkinnot terveystieteissä ja yhteiskuntatieteissä ja näihin aiempiin tutkintoihin liittyen mulla on pitkä käytännön työn kokemus lääkinnällisen kuntoutuksen alalta, ja työskentelin tällöin lasten ja nuorten kanssa jolla on jokin elämäänsä vaikuttava vamma, ja heidän perheidensä kanssa.
Tällä hetkellä työskentelen, ja olen työskennellyt vuodesta 2013, niin Lastensuojelun keskusliitossa. Lastensuojelun keskusliittohan on tämmöinen 1937 perustettu keskusjärjestö, joissa on useita eri jäsenjärjestöjä ja useita kuntia jäseninä. 98 jäsenjärjestöä ja 39 kunta- tai kuntayhtymäjäsentä.
Oma työni liittyy laaja-alaisesti lapsenoikeuksien edistämiseen ja vaikuttamistyöhön lapsi- ja perhepolitiikan saralla ja erityisesti ne asiat, jotka liittyy vammaisten lasten oikeuksiin ja terveydenhuollon kysymyksiin on mun työpöydällä.
Vielä mainitsen sen, että keskusliitolla on semmoinen erityinen tehtävä, että keskusliitto kokoaa ja koordinoi YK-lapsenoikeuksien komitealle annettavaa niin kutsuttua rinnakkaisraporttia, ja lapsenoikeuksien sopimuksen toimeenpanosta ja edistämisestä Suomessa.
Ulrika Krook: Tack Kirsi, varsågod Esa.
Esa Iivonen: Joo, kiitos Ulrika kutsusta tänne podcastiin. Olen Esa Iivonen ja oon koulutukseltani juristi. Oon Helsingin yliopistosta, vuonna 2000 valmistunut ja oon pitkään ollut Mannerheimin lastensuojeluliitossa töissä, olen siellä johtavana asiantuntijana ja mulla on vastuualueena lastenoikeuksien lapsi/perhepoliiittinen vaikuttaminen. Mannerheimin lastensuojeluliittohan 1920 perustettu kansalaisjärjestö ja toimitaan maanlaajuisesti. Hangosta Utsjoelle on noin 550 paikallisyhdistystä, 10 piirijärjestöä ja sitten keskusjärjestö, missä oon ollut töissä yhteensä noin 20 vuoden ajan, eli noin 20 vuotta taisi tulla tässä vähän aikaa sitten täyteen. Välillä oon ollut muuallakin, muun muassa tuolla Sosiaali- ja terveysministeriössä väillä lyhyen aikaa.
Ulrika Krook: Joo, och som jag här jag berättade också för Esa och Kirsi, att ni är från många olika studieområden deltar ni i den här kursen, och det är också ett av målen med den här barnrättskursen; att det ska vara en mångprofessionell sammansättning, en tvärvetenskaplig sammansättning. Jag har också tidigare för er studerande berätta att jag skulle aldrig ha klarat mig i mina jobb tidigare utan också andra kollegor som inte bara är jurister utan också samhällsvetare, socialarbetare, ekonomer och så vidare. Hur är det med er, Kirsi och Esa, har ni dragit nytta av sådant här mångprofessionellt arbete, och behövs det olika representanter/yrken i de jobb som ni gör?
Kirsi Pollari: No, jos ajattelee ihan mun aiempaa koulutus-, tutkimus- ja työtaustaa niin mä pidän moniammatillista alalla työskentelyä äärimmäisen tärkeänä ja välttämättömänä. Mutta mä haluun tässä kuitenkin painottaa sitä, että moniammattilainen työskentelyote ei voi tarkoittaa sitä, että esimerkiksi vastuu asiakkaiden asioiden eteenpäin viemisestä ja niiden koordinaatiosta hajaantuu siten, että loppupeleissä kellään ei ole enää asiasta vastuuta, että ehkä sitä näkökulmaa toivoisin, aina moniammatillisessa alassa ja työskentelyssä, että yhteinen työ edellyttää, että joku ammattilaisista vastaa – kantaa päävastuun asioiden etenemisessä. Asiakkaalle on oltava selvä keneen hän voi olla yhteydessä, kun tulee eteen ongelmia tai kysymyksiä.
Yhteinen työ, siihen on tietyt omat edellytyksensä, se edellyttää hyvää omaa ammattialan hallintaa, ja se edellyttää ymmärrystä muiden alojen ammattilaisten työstä ja työskentelytavoista ja se vaatii yhteisen ymmärryksen ja kiinnostuksen omaa ja toisten työtä kohtaan. Ja myös yhteisen kielen, että ollaan samalla kartalla. Toki ratkaisusta voidaan olla eriäviäkin mielipiteitä – ja usein onkin. Mutta asiat on pystyttävä neuvottelemaan ja sopimaan ja tietysti aina se, että kaiken keskiössä on asiakas; lapsi, nuori, perhe ja nimenomaan vuorovaikutus asiakkaan kanssa.
Esa Iivonen: Kyllä, juuri näin. Jos me ajatellaan, että mitä lapsen oikeuksilla suojataan – mitä oikeushyviä suojataan - niin siinähän on lapsen hyvinvointia, kehitystä ja kasvua. Sitten meidän täytyy tietysti tietää, että mitkä asiat tukee lasten hyvinvointia, kasvua ja kehitystä, ja sitten toisaalta mitkä on niin kun epäedullisia lapsen hyvinvoinnille, kehitykselle ja kasvulle. Ja siinä tietysti tarvitaan, voi sanoa tätä monitieteellistä ja moniammatillista asiantuntemusta. Eli oikeuksilla suojataan lasten hyvinvointia ja kehitystä ja siinä tietysti tarvitaan muutakin asiantuntemusta kuin oikeudellista; tarvitaan kasvatustieteen, terveydenhuollon, yhteiskuntatieteiden, tarvitaan hyvin laajasti sitä asiantuntemusta ja osaamista. Näitä tarvitaan myös tässä lapsen oikeuksien edistämisessä ja turvaamisessa ja lasten oikeuksien soveltamisessa.
Ulrika Krook: Joo, och som vi också har gått igenom på den här kursen så är det ju inte alltid såsom man många gånger säger, att sekretessen alltid hindrar det där mångprofessionella arbetet, som också Kirsi och Esa pratar om, utan vi har faktiskt också på lagstiftningsnivå bestämmelser som möjliggör det här mångprofessionella arbetet, och som möjliggör det som Kirsi och Esa säger, att också olika sektorer är ansvariga. Om det är småbarnspedagogiken kan man ta hjälp av socialvården, av skolan, när ett barn ska till skolan men det är ändå småbarnspedagogiken som ansvarar och som för det här samtalet. Och på samma sätt kan det var inom familjeservicen en socialarbete/en socialkurator. Så att här kom det mycket bra fram.
Men hör ni! Kirsi och Esa. Ni har varit mycket centrala personer i nånting som är en fantastiskt händelse i Finland skulle jag säga, nu som har hänt de senaste åren.
Ni studerande har träffat Meerikki Helander från Barnombudsmannen. Hon skrev en artikel 2018 i NAF:s tidning (Nordiska administrativa förbundets tidskrift), där hon då berättade om, som ni också hört om, att Barnombudsmannen rapporterar till riksdagen om hur barnens rättigheter uppfylls i Finland, och vad som skulle behöva göras. I den här artikeln så lyfte hon ju fram då, som ni också har hört av henne själv, att vi behöver en nationell barnstrategi. Redan faktiskt förra regeringen, Sipiläs regering, tog in det här i sitt regeringsprogram. Då började man med arbetet med barnstrategi.
Nå före det här, så hade då barnrättskommittén också lyft fram att vi borde få en nationell barnrättsstrategi till Finland, där man då omsätter också barnens rättigheter i ett politiskt styrningsdokument som ett också politiskt sett arbetsredskap - alltså juridik och politik möts. Och det här är ju också ett kännetecken för barnrätten, att inom barnrätten kan du inte separera på politik och juridik, de hänger samman.
Och som ni har bekanta er också med de här allmänna kommentarerna, så har kommittén slagit fast i sin allmänna kommentar nummer 5 att kommittén inte kan i detalj besluta om vilka åtgärder som varje enskild konventionsstat anser vara lämplig för att säkerställa att konventionen blir effektivt implementerad. Kommittén anser att ett verkligt genomförande av konventionen kräver en synlig, tvärsektoriell samordning för att erkänna verkliga barnets rättigheter inom hela statsförvaltningen mellan olika förvaltningsnivåer, mellan staten och civilsamhället, inklusive särskilt barn och ungdomar. Det är utan undantag så att barns liv och deras åtnjutande av sina rättigheter påverkas av en mängd olika statliga myndigheter och andra statliga eller halvstatliga organ. Det är få, om ens några, statliga myndigheter som inte har någon inverkan alls på barns liv, direkt eller indirekt. Det krävs sträng tillsyn av genomförande, och ska byggas in i förvaltningsprocessen... Och så fortsätter dom att utvecklandet av en heltäckande nationell strategi som är förankrad i konventionen är ett av de mål som varje stat borde ha.
Och nu! Esa, och Kirsi. Ni har varit väldigt centrala, här framför oss så har vi alla tre Finlands första nationella barnstrategi. Vi har också många kollegor också och vänner som har varit inblandade i den här processen men, Kirsi och Esa. Kan ni kort berätta om det här arbetet med den nationella barnstrategin, era roller i den här barnstrategin? Varsågoda.
Esa Iivonen: Joo, mielellämme kerromme siitä.
No, niin kuin Ulrika totesit, niin kansallinen lapsistrategiahan on osa YK:n lapsioikeuksien sopimuksen toimeenpanoa. Elikkä lapsioikeuksien sopimuksen neljännen artiklan mukaan jokaisen sopimusvaltion pitää lähteä, tai pitää tehdä kaikki tarvittavat toimenpiteet, lapsioikeuksien sopimuksen täytäntöönpanemiseksi. Ja tosiaan tässä yleiskommentissa niin kuin Ulrika kerroit, niin komitea on määritellyt yhdeksi tärkeäksi täytäntöönpanotoimeksi lapsen oikeuksiin ja lapsioikeuksien sopimuksen perustuvan kansallisen lapsistrategian. Lapsioikeuksien komitea kaikille sopimusvaltioille tätä lapsistrategiaa suosittelee, jokaisella valtiolla tulisi sellainen olla.
Suomeltahan sellainen on puuttunut, toisin kuin Ruotsilta esimerkiksi, ja komiteahan on siitä Suomelle huomauttanut, että Suomelle tulisi tällainen lapsistrategia laatia. Ja tosiaan vuonna 2017, kun vietettiin Suomen 100-vuotisjuhlavuotta, niin siinä yhteydessä sitten tämmöinen lapsen oikeuksien viestintäverkosto, joka koostuu eri lapsi- nuoriso- ja perhetoimijoista, niin antoi kannanoton, jossa vaadittiin sitä lapsistrategian laatimista Suomeen niin kuin lapsioikeuksien komitea on sitä esittänyt.
Minä tosiaan Kirsin kanssa oltiin valmisteltu sitä kannanottoa, ja sitten lapsi- ja perhejärjestöt pari kuukautta myöhemmin, alkuvuodesta 2018, vielä toisti semmoisen kannanoton ja me laadittiin Kirsin kanssa aika laaja muistio sen tueksi. Niin kuin Ulrika totesi, niin Lapsiasiavaltuutettu omalla tahollaan vei sitä asiaa eteenpäin, jolla oli tietysti kanssa iso merkitys siinä. Samoin monet muut tahot liputti tämän lapsistrategian puolesta, se sai aika nopeasti puolueilta myös myönteisen vastaanoton.
Sitten hallituksen kehysriihessä 2018 niin Sipilä-hallitus teki semmoisen linjauksen, että aloitetaan esivalmistelu seuraavaa hallitusta varten, tämä lapsistrategian esivalmistelu, eli pohjustava työ. Kesäkuun alussa 2018 Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Sosiaali- ja terveysministeriö yhdessä asetti semmoisen lapsistrategia-hankeen ja siinä oli ohjausryhmä, minä olin itse siinä ohjausryhmässä mukana.
Sitten siinä keväällä 2019, sen työryhmän työskentelyn pohjalta julkaistiin tämmöinen Lapsenaika 2040-raportti. Siinä oli tukeva tutkijatyöryhmä, jossa oli monitieteisesti hyvin laajasti eri tutkijoita. Kaksi raporttia julkaistiin ja tietysti lapsi- ja perhejärjestöt oli aktiivisia vaikuttajia. Silloin oli keväällä 2019 eduskuntavaalit ja oli tässä järjestöjen vaikuttamistyössä oli tärkeällä siellä eduskuntavaalien vaikuttamisessa ja hallitusohjelman vaikuttamisessa. Sittenhän kävi niin onnellisesti, että Rinteen hallituksen ohjelmaan kirjattiin, että tällainen lapsioikeuksiin sopimuksen perustuva kansallinen lapsistrategia laaditaan. Syksyllä 2019 siinä sitten aloitti varatuomari Johanna Laisaari, joka on kanssa lapsioikeusjuristi, kansallisen lapsistrategian pääsihteerinä.
Keväänä 2020 sitten Marinin hallitus asetti parlamentaarisen komitean valmistelemaan tätä lapsistrategiaa. Parlamentaarinen komitea tarkoittaa sitä, että jokaisesta eduskuntapuolueista on siinä edustus. Siinä oli puheenjohtajana ministeri Krista Kiuru ja varapuheenjohtajana ministeri Li Andersson. Jokaisesta eduskuntapuolueesta oli tosiaan myös edustus. Me oltiin Kirsin kanssa mukana siinä sihteeristössä. Sitten tosiaan laadittiin vielä tämän lapsistrategian oikeudellinen perustajulkaisu.
Sitten tosiaan korona hieman tietysti vaikutti tähän parlamentaarisen komitean työskentelyyn. Se pääsi sitten aloittaa työskentelyn tuossa kesäkuussa, ja suuri osa kokouksista oli tämmöisiä hybridikokouksia. Siellä oli hyvin vilkasta keskustelua, koska eri puolueiden näkemykset myös lapsi- ja perhepolitiikasta ja tietysti muustakin politiikasta eroaa; Mitä asioita sinne [lapsistrategiaan] kirjataan? Ja missä laajuudessa kirjataan?
Kysymys kun tietysti on pitkän aikavälin strategiasta, joka ylittää hallituskaudet, niin kovin semmoisia ajatuksia että nyt on tämmöinen lakihanke, semmoisia ei siellä ole. Jos joku siis ihmettelee, että miksi jotain tämmöistä ajankohtaista asiaa ei sieltä löydy, niin sen takia, että on strategian tarkoitus ei vaan ole tälle hallitus- ja eduskuntakaudelle vaan seuraavalle, ja sitä seuraavalle. Tämä on tietysti syytä tunnistaa. Sitten on tämä toimeenpanosuunnitelma, joka sitoo juuri siihen aikaan, se täydentää [lapsistrategiaa]. Jokaisella hallituskaudella laaditaan sitten tämä lapsistrategian toimenpanosuunnitelma.
No sitten tämä sai ihan määräajassa, siinä oli hyvin tiukka aikataulu, että vuoden 2020 loppuun mennessä, silloin tosiaan joulukuussa komitea pääsi yksimielisyyteen siitä. Suomen ensimmäinen kansallinen lapsistrategia sitten julkistettiin tämän vuoden helmikuussa, eli helmikuussa 2021. Ja nyt parhaillaan on toimeenpanosuunnitelman valmistelu meneillään.
Sitten siihenhän liittyy aika paljon muuta työtä, että siinä oli esimerkiksi myös lapsistrategian koronatyöryhmä, jossa me Kirsin kanssa oltiin mukana. Sitten muutakin lapsistrategian toimeenpanoa tukevaa työtä on hyvin laajasti. Kysymys ei ole vaan tästä [itse] lapsistrategia-dokumentista, vaan on paljon muitakin selvityksiä ja raportteja, jotka tukee sen lapsistrategian toteutusta.
Ulrika Krook: Jo, och här kom det fram på ett bra sätt också Esa, du tog fram det här bra, att just den här barnstrategin, det är någonting som går över regeringsperioderna, vilket ju är ovanligt i vårt land överhuvudtaget – att man lyckas med något sånt. Det visar på hur viktig den här är, och att man faktiskt kan komma överens mellan dom här partierna att det här är en viktig sak för Finland.
Nånting som jag inte har tagit upp så mycket på kursen men som kom fram väldigt tydligt här, och som barnrättskommittén också har tagit fram, är hur viktiga också medborgarorganisationerna och organisationerna är. Många av dom här sakerna som man kanske inte alltid tänker på, har startat i organisationerna och här berättar ni ju också om hur ni Kirsi och Esa skrev det här pappret som sen kom med i regeringsprogrammet, som sen blev i praktiken vår barnstrategi, så det här är inget jobb som bara kom att förverkligas på ett år, utan det här är ett långsiktigt jobb som ni har jobbat länge med.
Här framför mig har jag nu den här rättsliga utredningen, den rättsliga grunden i den nationella barnstrategin. Det är ni två som har skrivit den, och redan har ju några av er studerande faktiskt använt er av den här och ni har tyckt att den var bra – men varför behövdes en sådan här rättslig utredning över huvud taget för den här barnstrategin? Varför behövs den Kirsi?
Kirsi Pollari: Tässä on hyvin tullut jo esiin sekä Ulrika sun puheenvuorossa, että Esa sun puheenvuorossa, että tässä lähtökohtana on hyvin vahvasti oikeudellinen peruste, joka kiinnittyy tähän. Esimerkiksi tämä lapsikomitean yleiskommenttiin numero 5, ja sitten myös lapsioikeuksien komitean Suomelle antamiin suosituksiin tästä lapsistrategiasta. Eli kyse on todellakin lapsenoikeus-perustaisesta lapsistrategiasta.
Tämä kansallinen lapsistrategia, niin kuin Esa tässä kuvasi, on nimenomaan ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien täytäntöönpanoväline lapsien ja lapsiperheiden osalta. Tässä oikeudellisessa selvityksessä kartoitetaan tätä lapsistrategian oikeudellisia lähtökohtia ja perus- ja ihmisoikeusvelvoitteita lasten, nuorten ja perheiden kannalta. Koska lapsistrategia [toimii] lapsenoikeusperustajana, niin se luonnollisesti edellyttää oikeudellista pohjatyötä.
Semmoinen asia on hyvä tuoda tässä esille, että vaikka lapsioikeuksien sopimus on keskeisessä asemassa tässä lapsistrategian valmistelussa niin sen tarkastelu ei kuitenkaan yksistään riitä, vaan lasten oikeuksia tulee tarkastella laajasti myös muiden ihmisoikeussopimusten velvoitteiden lähtökohdista. Eli kaikkien ihmisoikeussopimusten velvoitteet koskee myös lapsia, ja lisäksi myös useissa ihmisoikeussopimuksissa on myös erityisiä lapsia koskevia sopimuskohtia. Esimerkiksi vammaisyleissopimuksen kaikki oikeudet koskee yhtälailla lapsia kuin aikuisia, mutta sitten vammaisyleissopimuksen seitsemännen artikla sisältää erityisesti vammaisia lapsia koskevia velvoitteita. Ja sitten vammaissopimus ja lapsioikeussopimus yhdessä luo vahvan perustan vammaisen lapsen ihmisoikeuksille.
Ja sitten vielä me tehtiin Esan kanssa tämmöinen iso työ siinä, että tähän oikeudelliseen perustaan on määritelty 11 teemaosa-aluetta jotka liittyy lasten oikeuksiin. Ja ne on määritelty ja nostettu lapsistrategian pohjatyössä tärkeään asemaan, sillä ne perustuu eri ihmisoikeuksien valvontaelinten Suomelle antamiin suosituksiin. Eli näihin 11 teema-alueen kysymyksiin niin tulisi tässä lapsistrategian toimeenpanossa sitten löytää ratkaisuja.
Ulrika Krook: Hur är det Esa och Kirsi, är det meningen att både statliga myndigheter och kommuner ska använda sig av den här barnstrategin? Kan den användas av både kommuner och staten?
Kirsi Pollari: No lapsenoikeuksien sopimuksen toimeenpanohan on ensisijaisesti valtion velvollisuus, ja valtio siis vastaa siitä, että sopimusvelvoitteita noudatetaan. Ja valtiollahan on tietysti myös velvollisuus huolehtia siitä, että esimerkiksi kuntatasolla ja aluetasolla noudatetaan lapsioikeuksien sopimusta.
Esa Iivonen: Joo, ilman muuta se koskee koko hallintoa kaikilla tasolla, jos me ajatellaan jo, että miten Suomen perustuslakiin on kirjattu, että julkisen vallan tulee edistää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Julkiseen valtaan tietysti kuuluu valtion lisäksi kunnat ja tietysti tulevat hyvinvointialueet, kuntayhtymät ja muut julkista valtaa käyttävät tahot. Niillä on vahva velvoite perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamiseen. Sitten jos ajatellaan, että kenellä on se viimekätinen vastuu, niin viimekädessä se on tietysti valtiolla, viimekädessä maan hallituksella, joka vastaa kansainvälisille ihmisoikeuksien valvontaelimille niin kuin esimerkiksi YK:n lapsioikeuksien komitealle tai muille YK:n, tai Euroopan neuvoston tai vaikka kansainvälisen työjärjestön ILO:n toimielimille siitä, että Suomi sopimusvaltiona kunnioittaa, suojelee ja toteuttaa näissä ihmisoikeussopimuksissa turvattuja oikeuksia.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä on sitä kansallista lainsäädäntöä, esimerkiksi kuntien toimintaa, tai tulevien hyvinvointialueiden toimintaa säätelevää kansallista lainsäädäntöä. Se tarkoittaa voimavaroja, että kunnilla ja hyvinvointialueilla on käytettävissä riittävät voimavarat lasten oikeuksien toteuttamiseen esimerkiksi. Siinä on valtiolla se valvontavastuu ja tietysti siinä on perinteisesti tämä valtion ohjaus, joka jaetaan normiohjaukseen, niin kuin lainsäädäntöön ja resurssit ja voimavarat, ja sitten tulee tämä informaatio-ohjaus eli tiedolla ohjaaminen/tiedolla johtaminen.
Ulrika Krook: Joo, tack. Det var ett utförligt svar. Sen skulle vi gå in på ett annat ämne som både Esa och Kirsi ni har lyft fram: att polariseringen ökar i vårt samhälle. Klyftorna mellan barnfamiljer ökar. Vi har olika situationer bland barnfamiljerna i vårt land. Vi har till exempel börjat prata om barnfattigdom ännu mera. Också tack vare att ni har lyft fram det, så också via medier så får man veta att det finns fattiga barn i familjer i vårt land, något som man kanske inte har trott för att det är en välfärdsstat. Man har också börjat prata om att både invandrarbarn och barn med funktionsnedsättning bland annat, och andra då, såsom samer, också är utsatta för diskriminering. Också att barn mår psykiskt dåligt, har vi pratat om i kursen, att en del sjukhus är helt fulla, man har inte plats.
Men Esa och Kirsi, ni som har lyft fram det här, för att det här är ju väldigt viktigt att lyfta fram också i media och på andra sätt för att annars så känner man inte till det, om man inte har någon nära [som är fattig] som man känner. Kan ni berätta kort vad det handlar om just den här polariseringen, dom här ökade klyftorna, och vilka barnens rättigheter handlar det här just om det här med barnfattigdom och polarisering?
Kirsi Pollari: Se, että lapsenoikeudet Suomessa yleisesti ottaen toteutuu keskimääräisesti hyvin, niin se ei missään nimessä tähän tarkasteluun riitä. Pitää tarkastella erityisesti niiden lasten ja lapsiryhmien aseman oikeuksien toteutumista, jotka kuuluu esimerkiksi vähemmistöihin tai on haavoittuneessa asemassa tai syrjäytymisvaarassa. Lapsioikeuksien komitea on nostanut esille esimerkiksi juuri vammaisten lasten ja nuorten oikeudet, maahanmuuttotaustaisten lapset ja nuoret, kodin ulkopuolelle sijoitetut, alkuperäiskansoihin kuuluvat lapset, ja myös sateenkaarilapset ja nuoret, joiden asemaan ja oikeuksien toteutumiseen tulisi kiinnittää erityistä huomioita.
Esa Iivonen: Tämä on tosiaan, niin kuin Kirsi sanoi, niin hirveen usein me puhutaan että lapset ja nuoret voivat yleisesti ottaen ja keskimäärin hyvin. Tämä antaa semmoisen harhakuvan siitä, että lastenoikeuksien toteutuminen Suomessa olisi kunnossa. Mutta meillä on aika paljon sellaisia Kirsin mainitsemia ryhmiä, joissa on aika isojakin ongelmia toteutumisessa. Esimerkiksi se, miten romanilapsiin ja nuoriin kohdistuu rakenteellista syrjintää, tai miten juuri alkuperäiskansana saamelaisten lasten ja nuorten oma oikeus omakielisiin palveluihin toteutuu ja ylipäätään vähemmistökielisten, myös ruotsinkielisten lasten ja nuorten palveluissa toteutuu, on tietysti ongelmia.
On paljon oikeuksien toteutumattomuutta, jotka kohdistuu tiettyyn ryhmään mikä on vähemmistönä siinä. Nämä jää sitten yleisessä keskustelussa vähemmälle huomiolle. Samoin tietysti, minkä Ulrikakin mainitsi, eli lapsiperheköyhyys. Voidaan sanoa, että taloudellinen hyvinvointi, jos katsotaan pitkää perspektiiviä, mennyt valtavasti Suomessa eteenpäin. Voidaan sanoa, että keskimäärin ihmiset voivat taloudellisesti paremmin, kuin esimerkiksi 20–30 vuotta sitten - puhumattakaan 50- tai 60-luvusta.
Jos sitten katsotaan lapsiperheiden sisällä, niin esimerkiksi yksinhuoltajaperheitä, jossa lapsiperheköyhyys on huomattavasti yleisempää kuin kahden huoltajan perheissä. Jos ei ihan mitä tahansa mittaria katsota, vaan katsotaan suhteellista köyhyyttä, pientuloisuusastetta, tai koettua köyhyyttä, ja kysytään ihmisiltä, miten rahat riittää, tai katsotaan vaikka miten joudutaan turvautumaan viimeisisäiseen turvaan eli toimentulotukeen. Kaikilla mittareilla yksihuoltajaperheiden tilanne on paljon vaikeampi.
Ulrikakin toi esille, tämä mielenterveysasia. Jos me katsotaan, että miten somaattinen/fyysisen terveyden suojelu verrattuna mielenterveyteen ja mielenterveyspalveluihin, niin siinä on aika isoja eroja. Todellakin näet miten mielenterveyspalvelut lasten ja nuorten osalta jos me katsotaan perustasoa, niin ei toteudu riittävällä tavalla mikä vaikuttaa siihen, että erikoissairaanhoito ruuhkautuu, joka vaikuttaa sitten lastensuojeluun. Lastensuojelulla ja kodin ulkopuolisilla sijoituksilla paikataan sitä, että lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ei toteudu riittävällä tavalla.
Jos katsotaan tätä polarisoitumista, niin nuorten väkivalta, joka on ollut paljon esillä, siinä on yleisesti ottaen lasten ja nuorten tekemä väkivalta on merkittävästi pitkällä aikavälillä vähentynyt. Toisaalla niitä, jotka syyllistyy väkivallan tekoihin nuorista, saattaa olla hyvinkin vakavaa väkivaltaa, siinä on sellaisia ilmiöitä. Sitten tietysti koronan poikkeusolot voi kanssa myös osittain ehkä olla siinä taustalla.
Kysymys on tämmöistä, että usein kun kysytään että meneekö lasten oikeuksien toteutuminen Suomessa hyvään suuntaan? Vastaus ei ole kyllä tai ei välttämättä, vaan se voi olla aika usein sekä että. Voi olla hyvää kehitystä, mutta myös samanaikaisestin huonoa kehitystä, joka tuo sitä polarisointi-kehitystä.
Ulrika Krook: Joo, och när vi förberedde den här podden så råkade jag faktiskt ha på mig idag en Strömsö-tröja. Då sa Esa att, som jag tyckte var riktigt bra också ur ett annat perspektiv... Esa, du sa åt mig att också bland svenskspråkiga, och tvåspråkiga också, så går det inte alltid som på Strömsö. Du sa nånting så bra, tror du att du skulle kunna säga det på nytt på något sätt? Varför kanske det inte alltid syns på svenska?
Esa Iivonen: Joo se on ilman muuta, että jos tavallaan on sellainen oletusarvo, että ruotsinkieliset Suomessa/ suomenruotsalaiset voi suhteellisen hyvin, niin sitten kun onkin itseasiassa sitä perheissä, että taloudellisesti ei voidakaan hyvin, tai jos on esimerkiksi eri mielenterveyteen liittyviä ongelmia, tai mitä tahansa ongelmia [on perheessä]. Jos on sellainen oletusarvo pärjäämisestä, silloin niiden omien haasteiden esilletuominen ja avunhakeminen saattaa olla vaikeampaa. Se saattaa olla häpeää, jopa ehkä enemmän kuin sitten yleisesti sanottaisiin, että on niitä hyvinvoinnin haasteita ja ongelmia.
Esimerkiksi tässä koronatilanteessa, kun katsotaan, vaikka jossakin työn ja perheen yhteensovittamisessa, niin jossain tapauksissa korona on jollain tapaa helpottanut sitä, että sitten on enemmän aikaa perheen kanssa. Sitten sellaiset perheet, jossa ei olekaan mahdollisuutta etätyöhön, tai perheitä, jossa on erityislapsia tai pienlapsia, useita pieniä lapsia, niin se tilanne onkin ollut huomattavasti haastavampi. Jos on sellaista yleistä puhetta, että tässä on ollut hyviä vaikutuksia, niin ihmiset ei ehkä välttämättä tuokaan niitä omia haasteita esille. Sama tässä, jos me katsotaan ruotsinkielisten tilannetta, jos oletusarvo on pärjääminen ja hyvinvointi, niin sitten kynnys avun hakemiseen voi olla entistä suurempi.
Ulrika Krook: Joo, tack. Det här blev en bra ingång på nästa... Ni nämnde i början att det fanns en corona-arbetsgrupp, och det har gjorts en hel mångsidig, nästan hundrasidig utredning om hur corona har påverkat barn och unga och deras rättigheter. Och då undrar jag såhär, att varför gjorde man en sådan här utredning överhuvudtaget? Och vilka rättigheter äventyrar det och speciellt då utsatta barn? Alla frågor kom under det här coronakapitlet nu på en gång...
Esa och Kirsi, ni hörde till dom sakkunniga, dom jurister, som redan förra våren, och dom som läste barnrätt ifjol första gången på svenska, läste också era skrivelser om att det faktiskt nu när vi har en pandemi så får vi inte glömma bort barns och ungas rättigheter.
Men - Kirsi och Esa - vad handlar den här rapporten om, och vad e de för rättigheter som nu har äventyrats nu under pandemin, och är det några barn som drabbats mera än andra?
Esa Iivonen: Joo, tosiaan tämän kansallisen lapsistrategian yhteyteen Sosiaali- ja terveysministeriö asetti toukokuun lopussa 2020 työryhmän selvittämään lasten, nuorten, ja perheiden hyvinvointia koronakriisissä ja sen jälkihoidossa, ja lasten oikeuksien toteutumista. Kirsin kanssa oltiin molemmat siinä työryhmässä mukana. Jos ylipäätään ajatellaan, lapset ja nuoret helposti jää tässä koronakriisissä vähän sivurooliin koska tämä välitön terveysuhka on lapsille ja nuorille paljon pienempi kuin vanhusväestölle, ikääntyneille. Jos ajatellaan että alle 20-vuotiaat ei ainakaan toistaiseksi ole kuollut COVID-19 aiheuttamaan tautiin, toisin kuin taas vanhukset, erityisesti yli 70-vuotiailla on ollut ihan eri tilanne.
Kuitenkin korona ja sen rajoitustoimenpiteet vaikuttaa hirveen vahvasti lasten, nuorten ja lapsiperheiden arkeen. On tosiaan ollut tätä etäkoulua, sitähän on ollut esimerkiksi täällä pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi toisen asteen lukiolaisille ja amattioppilaitosopiskelijoille oli sitä keväällä, ja marraskuun lopulta oli nyt tähän toukokuun alkuun asti. Siinä puhutaan todella pitkästä ja todella poikkeavasta ajanjaksosta, joka on vaikuttanut harrastuksiin merkittävästi. Harrastukset on ollut tauolla. Se on lisännyt lasten ja nuorten yksinäisyyttä. On vaikuttanut sosiaali- ja terveyspalveluihin, jotka on monella tapaa ohennettu että ei se, että on virtuaalisesti etäyhteydellä esimerkiksi mielenterveyspalveluita ei koeta samalla tavalla.
Tämä on myös kuormittanut monella tapaa, esimerkiksi Kansalaispulssi-kysely, jota on säännöllisesti tehty, siellä nuoret on kokenut muuhun väestöön verrattuna enemmän stressiä. Lapset ja nuoret kasvaa osana yhteisöjä, se on vaikuttanut näihin yhteisöihin; niin kaverisuhteisiin, vertaissuhteisiin, koulussa kun harrastuksiin ylipäätään. Ne vaikutukset voi sanoa lasten ja nuorten elämään ja sosiaaliset vaikutukset olleen todella isot. Ne on tärkeää nostaa näkyväksi.
Korona työryhmä julkaisi kaksi raporttia. Toinen julkaistiin tai tehtiin hyvin nopeassa ajassa, jo kesäkuun loppupuolella 2020, ja toinen julkaistiin sitten tammikuun puolessa välissä. Nämä raportit on tietysti ollut pohjana Valtioneuvoston, sille koronan kielteisten vaikutusten torjumiselle lapsiin ja nuoriin ja lapsiperheisiin kohdistuu.
Ulrika Krook: Kirsi, du tog också upp före vi spelade in den här podden att till den här rapporten, och i den här rapporten, kommer det fram att delvis behöver vi komma fram till saker genom forskning, men vi behöver också annan information för att kunna tillvarata barns rättigheter. Till exempel just i det här coronamaterialet, så kommer det fram då att kunskapsunderlaget från bland annat enkäter som har skickats till föräldrar, till vårdnadshavare så används i det här. Och sen, vet vi ju också, vi som alla tre är bekanta med organisationsvärlden, så också det kommer på annat sätt fram också. Kirsi, kan du berätta - räcker det bara med den här vetenskapen?
Kirsi Pollari: Joo, siis tämä on ollut hyvin mielenkiintoinen ja opettavainen prosessi, tämä työryhmätyöskentely liittyen tähän molempiin koronaraportteihin. Kun me valmisteltiin näitä raportteja, niin meillähän oli tietysti lähdeaineistona kaikkea mahdollista tutkimuskirjallisuutta ja muuta mitä me siinä vaiheessa käsiimme saatiin, koska tämä ilmiöhän oli silloin kun me näitä valmisteltiin aika tuore. Sitten pikkuhiljaa on tullut lisää ja lisää, nythän on jo todella paljon, ja ihan laajojakin, tutkimuksia joko menossa tai osittaisia tuloksia jo tullutkin.
Mutta se, että niin kuin me hyvin tiedetään, jos me ajatellaan vaikkapa lapsen oikeuksien toteutumista eri elämän osa alueilla, niin meiltä puuttuu paljon tietoa, eli meillä on tietojen aukkopaikkoja, mistä me ollaan Esan kanssa oltu huolissaan ja tuotu niitä paljon esille, mikä näkyy myös tässä korona työraportin työstämisessä.
Erityisesti näiden ryhmien osalta, joiden oikeudet oli erityisesti vaarantuneet tämän koronakriisin aikana. Esimerkiksi juuri nämä, mistä Esa hyvin jo kertoi, eli pienituloisissa perheissä elävät lapset ja nuoret, ja vammaiset lapset ja nuoret, ja lapset ja nuoret, joiden perheissä on mielenterveyden ongelmia, ja kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset, ja kouluelämän ulkopuolelle ja työelämän ulkopuolella olevat nuoret, ja maahanmuuttajataustaiset nuoret - niin oli ainakin siinä vaiheessa kun me aloitettiin näitä raportteja työstämään jo todella vähän tietoa näistä ryhmistä, ja ei myöskään nytkään erityisen paljon.
Se, että jos me oltaisiin jääty, sen pelkän tutkimustiedon tiedon varaan, niin tämä olisi ollut todella, niukka tämä raportti näiden ryhmien osalta. Ja siitä syystä, tässä raportissa niitä osioita, jotka koskee nimenomaan näitä tiettyjä ryhmiä, niin tätä meidän kanssa on ollut kirjoittamassa nimenomaan myös hyvin vahvasti järjestöt, jotka työskentelee näiden ryhmien kanssa. Heiltä on saatu arvokasta tietoa. He on tehneet kyselyjä omille jäsenilleen ja heidän kanssaan työskenteleville. Se tieto on sellaista tietoa mitä muualta ei saada, ja mitkä täydentää sitä tutkimustietoa.
Tämän raportin arvo on mun mielestä vahvasti myös siinä, että siellä nostetaan esille näitä ryhmiä ja tuodaan sitä tärkeätä tietoa mitä sitten näiden ryhmien edustajat ovat nostaneet esille.
Minusta tämä vammaisjärjestöjen tunnettu slogan “nothing about us without us”, niin sopii tähän oikein hyvin - että kuka kukapa muu voisi tietää näistä haasteista ja ongelmista paremmin kuin ne ihmiset, jotka niitten kanssa sitten kamppailee.
Ulrika Krook: Jag blev också på något sätt positiv eller glad rent ut sagt när jag läste den här; att vad man ska bland annat också kunna göra, för att då delvis ta bort de här effekterna som coronapandemin har gjort, men också för att hjälpa barnen och barnfamiljerna? Det är någonting som jag tar upp om och om igen på mina kurser, och det är att bland annat en sådan låg tröskel service som hemservice ska man kunna ge, då ensamstående föräldrar och man ska kunna ge det också till utsatta barn. Och här kan jag väl då konstatera någonting som jag glömde att konstatera när vi börjar den här podden, och som vi har också pratat många gånger om, är ju just det här att det finns en sån här missuppfattning i vårt samhälle om att allt som gäller barn, och barns rättigheter, ska gå direkt till barnskyddet, men vi börjar inte i de här grundläggande servicen också inom socialvården och det här är också sån här kunskap, Kirsi som du ju sa, att den kunskapen får man nödvändigtvis inte alltid heller via kommunens tjänstemän där det är sparkrav, eller sen heller via forskarna, för man är kanske inte så insatt i det här.
Hör ni, nu är det ju så att efter att staten har då gett bland annat också pengar till kommunerna på grund av corona. En del av de här pengarna är uttryckligen tänkta att användas för barn. Det som jag funderar på, är att kommer de här pengarna att användas för barnen; kommer våra politiker att använda dem till barn? Nu kommer vi in på någonting som jag brukar lära ut till mina studerande att också med juridik så kan ni argumentera för saker för att få pengar till barn, alltså med barnrätt. Men jag vet att ni utbildar och ni har utvecklat liksom då... Den här grunden finns i kommitténs kommentarer att vi borde, varje land, använda barnkonsekvensanalyser, barnbudgetering. På olika nivåer - vi borde använda det på statlig nivå; vi borde använda det också på kommunal nivå.
Men nu har jag 2 experter gällande barnkonsekvensanalys och barnkonsekvens-budgetering framför mig. Vad handlar det om, hör ni Esa och Kirsi? Vem ska göra det? Och ska barnen överhuvudtaget tas med när man gör dom här. Vi har pratat ganska mycket om på barns hörande. (Nu kom igen alla frågor på en gång...) Och finns det också positiva exempel? Jag vetat att ni båda två har farit runt i landet - finns det också sådana som är bra på barn konsekvens?
Esa Iivonen: Jos me ajatellaan vaikutusten arviointia, niin se on tietysti hirveän tärkeä osa tämmöistä tietoon perustuvaa päätöksentekoa, vaikutustenarvioinnin tarkoituksena on tuoda lisää tietoa siihen valmisteluun ja sitä päätöksentekoa varten. Jos puhutaan ennakkoarvioinnista, puhutaan jälkiarvioinnista tai toiminnan arvioinnista, niin se on sitä toiminnan kehittämistä varten ja tietysti esimerkiksi lainsäädännön jälkiarviointi, niin [kysymys] on sitten että tarvitaanko jotakin lainsäädäntömuutoksia? Pitääkö tehdä jotain korjausliikeitä?
Viime vuosina on hyvin paljon puhuttu tästä tietoon perustuvasta päätöksenteosta ja myös vaikutusten arvioinnista, ja vaikutus on tietysti jonkinlainen muutos. Se voi olla myönteinen, kielteinen tai neutraali jossakin asiassa. Vaikuttavuus sitten toisaalta on se, että minkälaisia tuloksia on sitten saatu aikaan, että jos ollut jotakin tavoitteita, niin onko ne tavoitteet toteutunut ja sitä voidaan sitten erityisesti tässä jälkiarvioinnissa tarkastella. Tietysti niin kuin lapsiin ja muuhunkin väestöön, on tärkeää arvioida niitä ihmisiin kohdistuvia vaikutuksia, ja lapsivaikutusten arviointi on tietysti osa sitä ihmisiin kohdistuvaa vaikutusten arviointia. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi helposti esimerkiksi lainvalmistelussa jää vähemmälle. Siellä kun esimerkiksi taloudellisten vaikutusten arvioinnista on hyvin paljon tästä tutkimustietoa viime vuosilta.
Lapsivaikutusten arvioinnissa on tietysti erityispiirteenä tämä lapsen edun ensisijaisuuden periaate, joka on lapsen oikeuksien sopimuksen kolmannen artiklan ensimmäisessä kappaleessa. Ja jos me katsotaan tämmöistä yleisesti lapsia koskevaa päätöksiä, tai tiettyjä lapsiryhmiä tai tiettyä lapsiryhmää koskevia päätöksiä, niin siinä lapsen tai lasten edut, niin ne juuri selvitetään lapsivaikutusten arvioinnilla. Arvioinnilla on hyvin vahva perusta tässä lapsen oikeuksien sopimuksessa.
Kun kysyit Ulrika siitä, että mikä sitten lasten ja nuorten oma rooli on? Lasten ja nuorten kuuleminen ja osallisuus on tärkeä osa sitä lapsivaikutusten arviointia. Jos me ajatellaan, että ketkä on lasten elämän ja arjen parhaita asiantuntijoita, niin kyllä varmasti lapset itse. Sen takia on tärkeätä että myös lapsilta ja nuorilta itseltään kysytään - he on siinä tiedon tuottajia siinä vaikutusten arvioinnissa.
Me ollaan Kirsin kanssa parhaillaan juuri liittyen tähän lapsistrategian toimeenpanoon tekemässä tällaista selvitystä, että miten lapsivaikutusten arviointi toteutuu, ja toisaalta miten sitä voitaisiin vahvistaa lain valmistelussa. Se on parhaillaan tekeillä ja varmaan tässä kesän aikana varmaan tulee julkaistua.
No lapsen arviointi on tietysti tärkeää tehdä kaikilla tasoilla, ja tässä YK:n lapsen oikeuksien komitea tosiaan peräänkuuluttaa sitä, että sitä pitää tehdä niin tietysti valtion tasolla, kun kuntien tasolla, kun aluetasolla. Tietysti se, jos me puhutaan ennakkoarvioinnista, niin se on tärkeä osa sitä valmisteluprosessia ja tietysti ne henkilöt, jotka vastaa siitä valmistelusta, niin myös vastaa siitä, että se lapsivaikutusten arviointi toteutetaan riittävällä tavalla, riittävässä laajuudessa ja riittävän laadukkaasti.
Kirsi Pollari: Tähän voisi vielä täydentää tähän Esan hyvään alustuksen lapsivaikutusten arvioinnista nimenomaan liittyen näiden lasten kuulemiseen ja lasten osallistumiseen. Meillä tuota niin on muutamia hyviä ja mielenkiintoisia esimerkkejä ja tapoja lasten kuulemiseen. Mutta että esimerkiksi nyt tässä lapsi strategiassa, niin on osana sitä parhaillaan toteutetaan tämmöistä Lastensuojelun osallisuus-pilottia. Nyt kun on parhaillaan lastensuojelulain muutokset on lausuntokierroksella, niin samanaikaisesti kuullaan sijaishuollossa olevia nuoria, ja siihen kehitetään sitten lapsistrategiassa semmoista vähän erityyppistä kuulemisen menetelmää, ja lisäksi tuodaan näiden nuorten tieto sitten näiden lastensuojelulain muutosten valmistelijoiden käyttöön sitten siihen jatkovalmisteluun. Kiinnostusta myös lainvalmistelussa lasten osallisuuteen ja lasten kuulemiseen on paljon jo olemassa ja siihen tarvitaan lisää tietoa, menetelmiä, yhteistyötä. Siihenkin pyritään sitten tässä meidän selvityksessä vähän pureutumaan.
Ulrika Krook: Det här är en mycket bra utveckling, jag följer er båda, både Esa och Kirsi på sociala medier och det här vet jag att också att ni är faktiskt ut och utbildar också våra kommunala beslutsfattare, men också myndigheter om just vikten av barnkonsekvensbedömningar som Esa, du sa att det är lika viktigt också som de här ekonomiska bitarna, att man bedömer de ekonomiska för de här har så långa följder.
Men hör ni nu är en timme nästan till slut! Vi skulle kunna sitta och diskutera här hur länge som helst, men två små kapitel som jag lade speciellt märke till i den här rättsliga utredningen ska vi ta här till slut. Den här barnrättskursen börjar jag ju med att visa er Greta Thunberg, som är en sån symbol för hur ungdomar också tar mera plats i den politiska diskussionen - en rättighet som de har enligt barnkonventionen, en rättighet som de också har enligt vår grundlag: att uttrycka sig.
Det som inte vi har pratat om här ännu idag, är ju också till exempel att från coronan har det också framkommit också sådana här positiva saker, och du Kirsi berättar till exempel om att det är som en sådan här positiv sak, att distansundervisningen har inte bara varit negativ för alla, utan den har också kunnat underlätta för en del elever att delta i undervisningen.
Men det som vi också har pratat om är att ungas hobbyer, och möjlighet till hobbyer, har begränsats under coronapandemin. Men här i den här rättsliga utredningen så har ni ett kapitel om att unga ska ha möjlighet till en intressant hobby, och ungas röst ska höras i en klimatdiskussion. När jag tittar på det här så ser man mera framåt - någonting positivt som händer i vårt land. Kan ni öppna upp de här kapitlen så där kort, jag vet inte hur ni har kommit överens om vem som börjar med vad. Varsågoda!
Kirsi Pollari: Joo, siis tällä lasten mahdollisuus harrastamiseen niin se on hurjan tärkeä, ja iso asia. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että harrastusten kova hinta ei saa estää lasta ja nuorta löytämästä itselleen sopivaa harrastusta. Kun me tehtiin Esan kanssa tätä oikeudellista selvitystä lapsistrategian pohjaksi, niin me todettiin, että vaikka lasten harrastukset ja vapaa-ajan toiminta sisältyy ihmisoikeussopimuksiin, muun muassa tietenkin lapsen oikeuksien sopimuksen 30 artiklaan, ne on lasten hyvinvoinnille ja kehitykselle tärkeitä, niin niitä käsitellään suoraan aika niukasti Suomelle annetuissa ihmisoikeusvalvontaelinten suosituksissa.
Kuitenkin harrastusten merkitystä [tulee] korostaa ja vapaa-ajan harrastusten ja myös levon merkitystä [tulee] korostaa. Lapsen oikeuksien komitea on antanut tästä ihan oman yleiskommenttinsa numero 17; lapsen oikeudesta lepoon, vapaa aikaan, leikkiin, virkistystoimintaan, kulttuurielämään ja taiteisiin.
Esa Iivonen: Joo, ja tämä toinen kysymys minkä toit Ulrika esille, tämä ilmastokeskustelu ja tämä ilmastonmuutos, niin todellakin lapset ja nuoret on ollut siinä eturintamassa. Siinähän on parhaillaan lapsen oikeuksien komitean käsillä käsiteltävänä semmoinen lasten valitus, ja samoin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on käsiteltävä semmoinen juttu, joka on lasten tekemä valitus.
Jos me katsotaan lapsen oikeuksien sopimuksen 29. artiklassa on nämä lapsen koulutuksen tavoitteet, niin siellä on yhtenä tavoitteena kunnioituksen edistäminen elinympäristöä kohtaan, elikkä voi sanoa kaiken lapsen kasvatuksen ja koulutuksen yhtenä tärkeänä päämääränä on ympäristötietoisuus ja ympäristökasvatus on tärkeässä roolissa. Jos me katsotaan Suomen perustuslakia ja sen 20. pykälää niin siellä on hyvin vahvasti tämä ympäristön perusoikeus. Niin kuin puhutaan, niin vastuu luonnosta ja ympäristöstä kuuluu kaikille. Lapset ja nuoret on ottanut tämän hyvin vahvasti ajettavakseen. Siinä on myös ollut semmoista kritiikkiä aika paljon, että aikuiset on vähätellyt sitä eri tavoin.
Kyllä me pidetään sitä, mitä Kirsin kanssa ollaan sitä pohdittu, hyvin erikoisena, että lapset ja nuoret on ottanut itse sen ympäristö asian, joka on jo perustuslaissa ja lapsen oikeuksien sopimuksessakin nostettu asiana joka täytyy ottaa vakavasti. Silloin aikuisten tehtävänä on kannustaa, eikä lannistaa, lapsia ja tukea sitä, ja tietysti myös toimia kaikin tavoin itse ilmastonmuutosta ja luonnon monimuotoisuuden tai ympäristön pilaantumista vastaan. Se on hyvin tärkeä asia, että me uskotaan, että tämä asia tulee olemaan lasten oikeuksien semmoinen vahvasti nouseva ja ylipäätään perus- ja ihmisoikeuksissa, niin nämä ympäristö perusoikeudet tulee entistä merkittävämpään rooliin. Tietysti tuota ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden parantumisen kautta.
Ulrika Krook: Och med det här, så avslutar vi den här Barnrättspodden och den här barnrättskursen. Stort tack, Kirsi och Esa att ni tog er tid och dela er tid och er värdefulla kunskap.
[OUTRO]
Följ gärna Studio Soc&kom på Youtube och olika poddplattformar och ta del av intressanta samhällsdiskussioner och rättsvetenskapliga diskussioner från Svenska social- och kommunalhögskolan i Helsingfors universitet.
[Signaturmelodi]