Aurinkoisena heinäkuun aamuna Helsingin Viikin kampuksen kasvihuoneiden takapihalla viisi opiskelijaa hoitaa salaatteja ja yrttejä rönsyävää vertikaaliviljelmää. Nämä eivät ole tavallisia kesälomaa viettäviä opiskelijoita – he ovat osa rohkeaa uutta kaupunkiviljelijäkokeilua kestävän ruuantuotannon ja mikroyrittäjyyden parissa.
Pilotti toteutetaan Viikki Food Design Factoryn, Helsingin yliopiston maatalous- metsätieteellisen tiedekunnan, Blokgardenin ja Ylvan Unicafe Viikunan yhteistyönä, Food SystemiCity -ohjelman mahdollistamana. Kyseessä on käytännönläheinen oppimiskokemus, jossa yhdistyvät kaupunkiviljely ja aito kosketus yrittäjyyteen. Kesän 2025 aikana viisi opiskelijaa otti haasteekseen pyörittää omaa Viikki Urban Farmers mikroviljely-yritystään, hoitaen kaikkea vesiviljelystä markkinointiin ja myyntiin.
Projektin ydin on ruuan kasvattamisen, jakamisen ja arvostamisen uudelleenajattelu kaupunkiympäristössä. Samalla se muuttaa tapaa, jolla nämä nuoret yrittäjät näkevät tulevaisuutensa.
Uuden mallin viljelyä
Viikissä, yliopiston kasvihuoneiden lomassa toimiva kaupunkiviljelijäpilotti tarjoaa opiskelijoille ainutlaatuisen mahdollisuuden viljellä kestävästi kaupungin rajojen sisällä. Viikki Urban Farmers -tiimi käyttää noin kymmenen tuntia viikossa pilotin toimintaan – kylvöön, kasvien hoitoon, vesiviljelyjärjestelmien ylläpitoon ja toimitusten järjestämiseen.
Viikko alkaa tiimipalaverilla, jossa jaetaan vastuut, ja jatkuu päivittäisillä tehtävillä, kuten ravinneliuosten tarkistuksilla, kastelun säädöillä ja sadonkorjuulla. Tuotteita myydään suoraan kuluttajille paikallisten ruokarenkaiden (REKO), opiskelijaryhmien ja tapahtumien kautta. Nämä myyntikanavat Viikki Urban Farmers avasi itse. Pilottihankkeen tueksi Viikki Food Design Factory toi opiskelijoille myös Unicafén keskeiseksi asiakkaaksi. Elokuusta lähtien heidän viljelemänsä salaatit, yrtit ja avomaankurkut tulevat asiakkaiden saataville kampuksen Unicafé Viikuna –ravintolassa.
Voitto jaetaan opiskelijoiden kesken, ja työ kerryttää opintopisteitä. Kyseessä on uudenlainen luokkahuone, joka on täynnä taimia, exceleitä ja sosiaalisen median strategiaa.
Kampukselta yhteisöön
Yksi kesän palkitsevimmista hetkistä koettiin paikallistapahtumassa, kun opiskelijat lähtivät ensi kerran farmilta yhteisön pariin.
Viikki Local Food Fair - tapahtumassa Viikki Urban Farmers -viljelijät saivat ensimmäisen todellisen myyntikokemuksensa. ”Olimme viikkokausia hoitaneet näitä kasveja, ja yhtäkkiä olimme kasvotusten ihmisten kanssa, jotka halusivat ostaa niitä.”
Tapahtumat toivat paitsi tuloja, myös auttoivat viestimään paikallisen, kestävän ruuan merkityksestä ja herättivät keskusteluja asiakkaiden kanssa mausta, tuoreudesta ja arvosta. Tiimi osallistui myös kirpputoritapahtumiin tavoittaakseen laajemman yleisön.
Tapahtumista tuli olennainen osa toimintaa – ne eivät olleet vain myyntipaikkoja, vaan myös luottamuksen ja näkyvyyden rakentajia alalla, jossa kaupunkiviljely on yhä uutta.
Tutustu Viikki Urban Farmers -viljelijöihin
Pilottiin valittiin viisi opiskelijaa hakemusten perusteella maatalous- metsätieteellisen tiedekunnan opiskelijoista Viikki Food Design Factoryn ja Blokgardenin toimesta. Kaikki tuovat mukanaan oman osaamistaustansa ja energiansa, mutta heitä yhdistää kiinnostus kestävään ruokajärjestelmään ja halu saada aikaan todellista muutosta.
Loviisa, jolla on biologian tausta ja harjoittelukokemusta Jalotukselta, halusi konkreettista tekemistä. ”Halusin jotain käsinkosketeltavaa. Kaupunkiviljely tuntui merkitykselliseltä.” Hän keskittyy viljelytehtäviin ja nousi tiimin pääviljelijäksi. Lempikasvi: keto-orvokki sen värin ja sitkeyden vuoksi.
Kalle, viidennen polven yrittäjä ja ympäristö- ja luonnonvaraekonomian opiskelija, näki pilotin tapana viedä teoria käytäntöön. ”Kolmekymmentä prosenttia hiilijalanjäljestämme tulee ruuasta. Paikallinen tuotanto voi muuttaa sitä.” Hän hoitaa liiketoimintasuunnitelmaa, kirjanpitoa ja talouden hallintaa – sekä nauttii maustekurkuista smetanan ja hunajan kera.
Iikka, joka on kasvanut perinteisellä sekatilalla, toi tiimiin järjestelmätason näkökulmaa. Vilja- ja rehutuotannon kokemuksella hän sopeutui nopeasti vesiviljelyn maailmaan. Lempiyrtti: basilika, vaikka myöntää, että tilliä tulee syötyä niin paljon, että se pursuaa jo korvista.
Jenni, viiden vuoden maatalous- ja kasvintuotannon opintojen jälkeen, yhdistää akateemisen tiedon ja käytännön kokemuksen maatilalta ja viherrakentamisesta. Kaupunkiviljelykiinnostus ja rakkaus kasvien kasvatukseen houkuttelivat projektiin. Tiimissä hän on hoitanut kasveja ja myynyt tuotteita suoraan REKO-renkaiden kautta. Lempikasvit: kurkku (“Olen kurkku-ihminen ja syön niitä paljon”) ja korianteri, jota hän voisi syödä puskan kerrallaan.
Cindy, maisteriopiskelija maataloustieteissä (kasvintuotanto, agroekologia) ja ympäristötieteen kandidaatti Aberdeenin yliopistosta, on työskennellyt mm. siemenperunatarkastajana ja seosviljelyä tutkivassa tutkimusryhmässä. Hän halusi syventää osaamistaan viljelystä rajallisissa kaupunkiolosuhteissa. Tiimissä Cindy vastaa sosiaalisen median tileistä ja neuvoo kasvien hoidossa. Lempikasvi: runsassatoinen sekä asiakkaiden kehuma kurkku.
Ratkaisuiden siemenet kasvatetaan yhdessä
Viikki Urban Farmers -tiimi jakoi tehtävät vahvuuksien mukaan, mutta piti työnjaon reiluna kirjaamalla tunnit ja kommunikoimalla avoimesti. ”Pidimme huolen, että jokaisen työpanoksella on merkitys. Kukaan ei vain kastele kurkkuja viikkokausia.”
Haasteita riitti: vesiviljelyssä oli paljon uutta opeteltavaa, putket tulvivat, ravinnetasot vaihtelivat ja basilikaa vaivasi välillä jopa home. Viljely sujui silti usein helpommin kuin myynti. ”Salaatti kasvaa nopeammin kuin ehdimme sitä myydä,” yksi opiskelijoista vitsaili.
Tiimi testasi hinnoittelua, kartoitti ravintolayhteistyötä ja oppi sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin. Jokainen virhe opetti, ja jokainen onnistuminen oli yhteinen voitto.
Satoa ja oivalluksia
Kurkkujen, basilikan, ruohosipulin, korianterin ja salaattien lisäksi Viikki Urban Farmers -tiimi kasvatti myös syötäviä kehäkukkia ja keto-orvokkia “villikortteina” markkinakysynnän testaamiseksi. Myyntikanavina toimivat REKO-renkaat, Telegramin opiskelijaryhmät ja Instagram, jossa yksi kuva saattoi tuoda useita tilauksia.
Tiimi huomasi, että ruokayrityksen pyörittäminen on muutakin kuin tuotantoa – se on luottamusta, ajoitusta ja makua. Hinnoittelu, elintarvikelainsäädännön tuntemus ja asiakassuhteiden hoito veivät heidät mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta antoivat myös omistajuuden tunteen.
”Kun joku syö jotain, minkä olet itse kasvattanut, se luo yhteyden,” yksi opiskelijoista totesi.
Katse tulevaan
Pilotti on loppusuoralla, mutta kukaan opiskelijoista ei haluaisi sen vielä loppuvan. Syksylle on suunnitteilla mm. yrttien säilöntää maustesuolaksi. Kiinnostus vesiviljelyteknologiaa kohtaan on kasvanut, ja sitä opiskelijat haluaisivat kehittää myös jatkossa. Osa pohtii yritystoiminnan jatkamista tai uusien opiskelijoiden mentorointia vastaavissa piloteissa tai kursseilla.
Yrittäjyys, joka ennen tuntui etäiseltä, on nyt konkreettista. ”Ajattelin ennen, että yrittäjyys on yksinäistä, mutta tiimin kanssa se on innostavaa. Rakensimme jotain todellista, yhdessä.”
Tämä pilotti on osa Food SystemiCity -ohjelmaa, jota osarahoittaa Euroopan unioni.