Eurooppa-tutkimuksen keskus täyttää 20 vuotta, lämpimät onnittelut! Leena Malkki, millaista on luotsata tällaista nuoren aikuisen ikäistä yksikköä, jossa lienee kaikenlaista käynnissä ja vähän eri suuntiinkin vetäviä tulevaisuuden suunnitelmia?
Tuntuu siltä kuin istuisi näköalapaikalla seuraamassa sitä, mitä Euroopassa tapahtuu. Euroopassa eletään nyt kiistatta jonkinlaista murrosaikaa. Minkälaista täsmälleen, sitä myös monet meidän tutkijoistamme pohtivat parhaillaan. Osa heistä, erityisesti Timo Miettinen ja Johanna Vuorelma, ovat osallistuneet aktiivisesti tähän keskusteluun myös julkisuudessa.
Meillä on tosiaan monenlaista menossa, kun käytävällä istuu politiikan ja viestinnän tutkijoita, oikeustieteilijöitä, filosofeja, antropologeja ja historioitsijoita, jotka tutkivat hyvin moninaisia teemoja. Se on kuitenkin ollut pelkästään etu, sillä eri suunnilta Eurooppaa tarkastelevien tutkijoiden kohtaaminen on hieronut sopivasti aivonystyröitä ja syventänyt ajattelua.
Eurooppa-tutkimuksen keskuksella on monipolvinen organisatorinen historia, joka nivoutuu tiiviisti suomalaisen Eurooppa-tutkimuksen kehittymiseen ja sen keskeisiin vaikuttajiin. Miten kuvailisit kuluneita 20 vuotta ja samalla keskuksen nykyistä suhdetta Helsingin yliopistoon ja valtiotieteelliseen tiedekuntaan?
Eurooppa-tutkimuksen keskuksen perustamista alettiin suunnitella pian Suomen liityttyä Euroopan unioniin. Tarkoitus oli näin edistää Helsingin yliopistossa tehtävää Eurooppa-tutkimusta ja tuoda eri tieteenaloilla toimivia tutkijoita yhteen. Tämä oli osittain vastaus EU-jäsenyyden synnyttämiin uusiin tutkimus- ja koulutustarpeisiin. Ensimmäisenä johtajana toimi EU-tutkimuksen uranuurtaja Teija Tiilikainen, jonka lisäksi yksikön palkkalistoilla oli häntä avustanut suunnittelusihteeri.
Sittemmin toiminta on laajentunut paljon ja tutkimusteemat kehittyneet. Keskuksessa työskentelee nykyisin melkein 50 tutkijaa ja tutkimusavustajaa. Tutkitut teemat ovat myös monipuolistuneet. Euroopan unioni ja Eurooppa yleensäkään ei ole enää jokin paikka siellä jossakin, mihin ”mennään”. Yhteistyöstä Euroopan unionin puitteissa on tullut kiinteä osa politiikan tekemistä eri politiikkasektoreilla ja eurooppalaisuudesta entistäkin syvemmin osa itseymmärrystämme.
Euroopan unionia koskevaa tutkimusta on meillä edelleen, mutta sen rinnalla on paljon eurooppalaisten arvojen, oikeusperinnön ja demokratian kehittymisen tutkimusta. Sitä tehdään varsinkin Eurooppalaisen oikeuden, identiteetin ja historian tutkimuksen huippuyksikössä, joka on osa Eurooppa-tutkimuksen keskusta.
Eurooppa-tutkimuksen keskus on osa valtiotieteellistä tiedekuntaa, mutta sen toiminta-ala ei rajoitu vain yhteiskuntatieteisiin, vaan tutkimus- ja opetustoiminta on hyvin monitieteistä.
Painotat usein sitä, että Eurooppa-tutkimus ei ole sama asia kuin EU-tutkimus. Mikä on keskeinen laadullinen ero niiden välillä? Millaisena näet Eurooppa-tutkimuksen erityisen identiteetin?
EU on tietenkin tärkeä eurooppalainen instituutio, mutta ei sama asia kuin Eurooppa. Meillä Eurooppa-tutkimus ymmärrettiin alusta asti laajasti eurooppalaisia kulttuureja ja yhteiskuntia sekä erityisesti niiden välisiä yhteyksiä käsitteleväksi tutkimusalaksi. Yhteistyön areenoita on paljon muitakin kuin Euroopan unioni.
Eurooppa-tutkimuksen erityinen vahvuus on rajojen ylittämisessä. Yhdistävänä tekijänä toimivat eurooppalaiset teemat ja ilmiöt, joita tarkastellaan ilman tieteenalojen tai yhteen valtioon keskittyvien tutkimusperinteiden asettamia rajoja.
Sinut tunnetaan laajalti terrorismin tutkijana. Millä eri tavoin terrorismi nivoutuu Eurooppa-tutkimukseen?
Minut tosiaan tunnetaan etupäässä terrorismin ja poliittisen väkivallan tutkijana. Vähemmän tunnettu seikka on se, että olen ollut Eurooppa-tutkimuksen keskuksessa töissä lähes koko tutkijan urani ajan. Se on ollut alusta asti hyvin luonteva paikka alani tutkijalle.
Terrorismin ilmenemismuodot ovat aina liittyneet vahvasti eurooppalaisiin poliittisiin ja sosiaalisiin jännitteisiin. Terrorismi ja sen torjunta ovat valtioiden rajat ylittäviä ilmiöitä ja siten sujuvasti Eurooppa-tutkimuksen tonttia. Lisäksi paineet kehittää terrorismin torjuntaa ja radikalisoitumisen ennaltaehkäisyä ovat vaikuttaneet monien politiikka-alojen kehittymiseen Euroopan unionin tasolla ja sen jäsenmaissa. Yhteistä puhuttavaa ja pohdittavaa ei ole ollut koskaan vaikeaa keksiä muiden Eurooppa-tutkijoiden kanssa.
Euroopan tulevaisuus mietityttää nyt paljon. Sota riehuu keskellä maanosaa, globalisaatiokehitys ottaa takapakkia ja paine strategiseen autonomiaan kasvaa eri sektoreilla. Toisaalta Eurooppa on sisäisesti yhtenäisempi kuin pitkään aikaan ja myös keskinäisen solidaarisuuden arvo ymmärretään ehkä aikaisempaa kirkkaammin. Millaisia skenaarioita itselläsi on Euroopan tulevista vuosista?
Tässä tosiaan eletään jonkinlaista murrosaikaa, ja on vaikea hahmottaa, eletäänkö enemmän jonkin aikakauden loppua kuin uuden aikakauden alkua. Tällä hetkellä tilanne näyttäytyy helposti sodan ”paluuna” Eurooppaan ja edessä vaikuttaa siintävän Euroopan sotaisen historian toisinto.
Toisaalta tilanteen voisi tulkita myös siten kuin Helsingin yliopiston Tutkijakollegiumin johtaja Tuomas Forsberg on ehdottanut kirjoituksessaan: pitkän 1900-luvun viimeisenä sotana, siis yhden aikakauden loppuna. Tämä voi olla myös hetki, jolloin Euroopan yhdentyminen rauhanprojektina löytää uudelleen tarkoituksensa, ja yhteistyöhön tulee uutta syvyyttä. Se ei olisi ensimmäinen kerta, kun Euroopan maiden välinen yhteistyö kehittyy nimenomaan kriisien kautta.
Lopuksi tärkeä kysymys: millaisia tapahtumia aiotte järjestää nyt juhlavuotena ja miten alumnit ja muut Euroopasta kiinnostuneet pääsevät mukaan?
Merkkivuoden juhlistaminen alkoi jo viime vuoden puolella, kun järjestimme Tiedekulman kanssa sarjan Eurooppa murroksessa -keskusteluja. Niissä tutkijat pohtivat viimeaikaisia tapahtumia sodankäynnin muuttumisen, Euroopan sisäisten ja ulkoisten rajanvetojen ja kansainvälisen järjestyksen ja sääntöjen näkökulmasta. Keskustelut ovat edelleen ajankohtaisia ja katsottavissa ja kuunneltavissa Tiedekulman kanavilla.
Syksyllä tähän on luvassa jatkoa Helsingin yliopiston alumneille suunnatun ohjelman muodossa.
Yksi juhlinnan kohokohdista oli aiemmin helmikuussa, kun kokoonnuimme juhlaseminaariin yli 120 Eurooppa-tutkijan voimin keskustelemaan Eurooppa-tutkimuksen alan meneillään olevasta tutkimuksesta ja tulevaisuudesta Suomessa. Juhlia voi hyvillä mielin, sillä Eurooppa-tutkimus on Suomessa nyt aktiivisempaa ja monipuolisempaa kuin ehkä koskaan ennen.