Opettajankoulutuksen käytännöt ja pedagogiikat kehittyvät vastaamaan yhteiskunnan tarpeita

Opettajankoulutuksen tutkimusperustaisen kehittämisen konferenssi kokosi yli 120 kuulijaa Minerva-torille. Ohjelma koostui kiinnostavista puheenvuoroista ja hanke-esittelyistä. Tapahtuma keräsi runsaasti ilahtunutta palautetta.

Helsingin yliopistossa järjestettiin torstaina 7.2.2019 opettajankoulutuksen tutkimusperustaisen kehittämisen konferenssi ”Towards Sustainable Research and Pedagogies in Teacher Education”. Tapahtuman suosio ilahdutti suuresti; tulijoita olisi ollut enemmän kuin mitä Minerva-torille pystyttiin vastaanottamaan. Tapahtumaa oli mahdollista seurata myös videostriimin välityksellä.

Yleisössä oli mukana laajasti yhteistyökumppaneita ja sidosryhmiä: opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijoita, tutkijoita kotimaisista ja ulkomaisista yliopistoista, harjoittelukoulujen opettajia, kaupunkien opetustoimien edustajia sekä opetusalan keskuksia ja yrityksiä.

Tapahtuman avasi professori Auli Toom, jonka jälkeen professori Jari Lavonen valotti suomalaisen opettajankoulutuksen kehittämisen tämänhetkistä tilannetta ja kertoi opettajankoulutusfoorumin toiminnasta.

Opettajankoulutuksen innovaatiot ovat sidoksissa yhteiskunnan muutokseen

Konferenssin pääpuhujana oli professori Viv Ellis (King’s College London). Hänen esityksensä keskittyi opettajankoulutuksen innovaatioihin. Hän tarkasteli innovaation käsitettä ja sen merkitystä osana opettajankoulutuksen muutoksia. Ellis kertoi historiallisia esimerkkejä opettajankoulutuksen merkittävistä innovaatioista, ja pohti mitä näistä esimerkeistä on mahdollista oppia. Erityisesti hän nosti esille, että innovaatiot ovat edistäneet luovia sosiaaliseen vuorovaikutukseen suuntaavia pedagogisia ratkaisuja ja muuttaneet pysyvästi opettajankoulutuksen käytäntöjä.

Opettajankoulutuksen rakenteet eivät kuitenkaan aina tue innovaatioiden toteutumista käytännössä. Muutosten aikaansaaminen voi olla hidasta. Innovaatiot ovat sidoksissa yhteiskunnan muutokseen ja vaativat tasapainoilemaan erilaisten tahtotilojen ja muutosvoimien välillä. Innovoimisen haasteista huolimatta opettajankoulutuksen käytäntöjen kehittäminen on tärkeää. Se vaatii kuitenkin enemmän fokusta muun muassa opettajankouluttajien ammatillisen kehittymisen tukemiseen.

Opettajankoulutus uudistuu hankkeiden kehittämistyön myötä

Hankkeiden tekemä kehittämistyö oli vahvasti konferenssin keskiössä. Professori Kirsti Lonka kertoi johtamastaan #Luovaope –hankkeesta, jossa kehitetään hybridikurssia ilmiölähtöiseen opetukseen ja laaja-alaisten taitojen oppimiseen. Kurssi on tarkoitettu opettajaopiskelijoille ja työssä oleville opettajille tueksi opetuksen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Professori Kurt Fagerstedt toi esille AAKE-hankkeen näkökulmia aineenopettajakoulutuksen kehittämiseen; opettajaksi kasvua ja opintojen työelämärelevanssia pitää tukea vahvemmin ja varhaisemmin jo ainelaitoksilla.

Pedagogiseen johtamisen teemat olivat esillä professori Arto Kallioniemen ja yliopistonlehtori Elina Fonsénin esityksessä (Osallistava pedagoginen johtajuus oppilaitoksessa ja Eduleaders -hankkeet). Projektipäällikkö Marja Tamm kertoi KAARO-hankkeen tavoitteista kehittää kansallinen arviointiosaamisen verkosto. Professori Sanna-Kaisa Tanskanen kertoi VÄISKI-hankkeen näkökulmista suullisen kielitaidon opettamiseen ja arviointiin. Kansalliset suunnitelmat liittyen ylioppilaskirjoitusten suullisen kielitaidon kokeeseen edellyttävät myös opettajien osaamisen kehittämistä.

Hanketorilla jaettiin ideoita puolin ja toisin

Kaikki Helsingin yliopistosta johdetut OKM:n rahoittamat opettajankoulutuksen kehittämishankkeet (18 hanketta) olivat mukana hanketorilla. Hankkeet esittäytyivät muun muassa postereiden ja digitaalisten esitysten avulla – olipa mukana myös viidesluokkalaisia oppilaita opettajina. Hanketorilla yleisö pääsi tarkemmin tutustumaan hankkeiden kehittämistyön sisältöihin ja käymään monipuolisia keskusteluja hankkeiden väen kanssa.

Useat hankkeet kiittivät asiantuntevaa yleisöä hyödyllisistä keskusteluista, jotka antoivat uusia näkökulmia jatkotyöskentelyyn. Hanketorin päätteeksi kasvatustieteellisen tiedekunnan dekaani Johanna Mäkelä pohti kehittämishankkeiden merkitystä opettajankoulutuksessa yleisemmällä tasolla ja summasi päivän tapahtumia yhteen.

Verkostoituminen jatkui yliopiston vastaanotolla

Konferenssipäivän päätteeksi järjestettiin yliopiston vastaanotto, joka mahdollisti opettajankoulutuksen tulevaisuudesta keskustelemisen jatkamisen ja verkostoitumisen tiivistämisen. Vs. rehtori Sari Lindblom toivotti vieraat tervetulleiksi ja korosti puheenvuorossaan, että hankkeiden tutkimusperustaisen kehittämistyön jalkauttaminen osaksi opettajankoulutuksen käytäntöjä on ensiarvoisen tärkeää. Yliopiston vastaanotolla oli ilahduttavasti mukana myös Ainedidaktiikan symposiumin osallistujia.