Sonja Repetti on monitieteinen väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa. Nykyisessä tutkimushankkeessaan hän tutkii, miten mikrolevät reagoivat ja sopeutuvat suolapitoisuuden muutoksiin kasvattamalla niitä eri suolapitoisuuksissa kuuden kuukauden ajan ja mittaamalla niiden fyysisiä ja geneettisiä muutoksia. Tämän lisäksi hän haluaa saada ihmiset näkemään ja ymmärtämään leviä paremmin.
Arkisin Sonja kasvattaa osana tutkijan työtään mikroleviä Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla Hangossa. Tutkijan työn rinnalla hän on suunnitellut ja toteuttanut näyttelyn, jonka tarkoituksena on saada ihmiset näkemään ja ymmärtämään meriemme mikroskooppisen pieniä osia.
-Olen alkanut ymmärtää, että tietous leväbiologiasta on turhaa, ellei levien tutkimukselle, seurannalle ja hallinnalle ole yhteiskunnallista tukea. Selviytyäkseen ilmastonmuutoksesta ihmisyhteiskunnan on kehitettävä ajatteluaan luonnosta yhtä paljon kuin levien tulee kehittyä sietääkseen muutoksia merellisissä elinolosuhteissa, Sonja toteaa.
Mikroskooppiset levät suurennettuina - näyttely Suomenlinnassa
Sonja Repetin näyttely Levät - Levä- Alger on avoinna yleisölle Levyhallissa Suomenlinnassa Helsingissä 2.7-4.8.2024 tiistaista sunnuntaihin klo 12-18.
-Olen suunnitellut näyttelyn, jossa osallistujat pääsevät kohtaamaan mikroskooppisten merieliöiden suurennettuja kolmiulotteisia malleja. Mallit on mallinnettu tietokoneavusteisella suunnittelulla elektronimikroskooppikuvista ja painettu biopolymeeristä. Lisätyn todellisuuden (AR:n) kautta näyttely edistää ymmärrystä näistä eliöistä.
Kävijät pääsevät myös osallistumaan Sonjan väitöskirjatutkimukseen, joka pyrkii ymmärtämään ihmisten ja levien välistä suhdetta. Tavoitteena on käyttää tutkimustuloksia parantamaan tiedotusta, ja viestintää levistä.
SYVENNÄ LEVÄTIETOUTTASI! 5 KYSYMYSTÄ, SONJA REPETTI VASTAA:
1.Miksi meidän pitäisi välittää levistä?
-Jos ymmärrämme, että termi ‘levä’ viittaa moniin erilaisiin eläviin organismeihin, jotka ovat kaikki osa monimutkaista toisiinsa liittyvää ekosysteemiä, eivätkä ole vain "pahoja", "hyviä" tai "hyödyllisiä". Näin voimme ehkä tuntea olevamme yhteydessä eliöihin sekä niiden elinympäristöihin, ja miettiä tarkemmin, miten ihmisen toiminta vaikuttaa, ja mitä voimme tehdä levien suojelemiseksi.
2. Miten kuvailisit omaan suhdettasi leviin?
- Levät (ja myös muut alkueliöt, eli kaikki eliöt, jotka eivät ole bakteereita, kasveja, elämiä tai sieniä) ovat viitoittaneet sekä tutkimukseni että myös elämäni suuntaa, siitä lähtien, kun kuulin niistä ensimmäisen yliopistovuoden biologian luennolla.
- Oppiakseni niitä lisää, vaihdoin pääaineeni meribiologiaksi, pyrin tutkijaksi ja olen asunut neljässä eri maassa, kolmessa eri maanosassa. Viimein tämä kiinnostus on johdattanut minut nykyiseen väitöskirjaprojektiin, jossa leväteeman alle yhdistyy monta eri tutkimussuuntausta ja menetelmää.
3. Miksi tutkimuksesi levistä ja on tärkeää?
- Voidaksemme ennustaa, millaisia tulevaisuuden ekosysteemit voisivat olla, ja mukauttaaksemme hallintaamme sen mukaisesti, meidän on tiedettävä, kuinka ilmastonmuutokset vaikuttavat leviin. Levät ovat monien meren ravintoverkkojen perusta. Ne keräävät yhteyttämällä energiaa auringosta. Levät myös kuluttavat, että vapauttavat hiilidioksidia ja happea, joten niillä on myös tärkeä vaikutus ilmakehään ja ilmastoon.
4. Mikä osa tutkimuksestasi on itsellesi mielenkiintoisinta?
- On aina jännittävää, kun tutkimustuloksissa voi nähdä suuntauksia. Esimerkiksi tietyssä suolamäärässä kasvatetut levät ovat tietyn näköisiä, ja se heijastuu myös niiden kasvutapaan. Silmiinpistävät erot ovat kivoja, kuten pulloihin tarttuvien levien määrä, joka vaihtelee erilaisten leväalalajien ja veden suolaisuuden mukaan.
5. Mikä sinun suosikkilevälajisi on?
Chrysoparadoxa australica oli ensimmäinen levä, jota pääsin tutkimaan vuonna 2017. Se löytyi hiekasta australialaiselta rannalta, ja oli entuudestaan tuntematon eliöluokka. Se nimettiin Kultaiseksi paradoksiksi, koska sen viherhiukkasen ympärillä oli epätavallinen määrä kalvoja. Vietin muutaman kuukauden analysoiden tämä levän proteiineja. Työ oli hieman tylsää, mutta opin paljon, ja projektin lopussa pääsimme jakamaan tiedon tästä kultaisesta kaunottaresta koko maailmalle.