Luonnonsuojelualueella kulkeva 1,7 km pitkä luontopolku vie läpi erittäin vaihtelevan luonnon, läpi rehevien lehtojen, lajirunsaille kalkkikedoille ja karuille kalliomänniköille. Polun varrella olevalta näköalapaikalta avautuu myös huikea näkymä Itämerelle.
Tvärminnen eläintieteellisen aseman paikallinen johtaja Joanna Norkko kertoo, että luontopolun opastaulut ovat olleet muodossa tai toisessa työn alla melkein 50 vuotta. Aseman pitkäaikainen amanuenssi Kalevi Keynäs oli Helsingistä saanut viestin, jossa kasvitieteen professori Hans Luther oli kirjoittanut: ”Olisi syytä yrittää saada luontopolun oppaat valmiiksi nyt talven aikana”.
- Toimeksianto on vuodelta 1978. Sen jälkeen luontopolulle on vuosien varrella pystytetty erinäisiä tilapäisiä opasteita ja kylttejä, mutta vasta nyt tämä toimeksianto on saatu maaliin asti, Joanna Norkko toteaa.
- Uudet opastaulut ovat mielestäni aivan upeita. Suuri kiitos koko työryhmälle, Joanna Norkko kiittää.
Luontopolku mahdollistaa, että yleisö pääsee tutustumaan luonnonsuojelualueen monimuotoiseen luontoon. Samalla luontopolku myös ohjaa kasvavia kävijäjoukkoja, niin että ympäröivä luonto ei vahingoitu.
Luonnonsuojelualueilla tärkeä rooli
Tvärminnen eläintieteellisen aseman perusti vuonna 1902 professori Johan Axel Palmén, joka valitsi paikan osittain juuri alueen monipuolisen luonnon takia. Luontopolku kulkee läpi vuonna 1957 perustetun luonnonsuojelualueen.
Luontopolun varrelle on sijoitettu 16 opastaulua. Asiasisältö on toteutettu kolmella kielellä: suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, lisäksi esiintyvät lajit esitellään tieteellisin nimin. Luontokartoituksen on tehnyt luonnonsuojelun asiantuntija Esko Vuorinen.
- Tvärminnen alue on todellinen helmi. Siellä on moninainen kirjo erilaisia luontotyyppejä pienellä alueella. Sen vuoksi lajirunsaus on suuri. Erikoisuutena ovat monet vaateliaat lounaiset lajit, jotka täällä esiintyvät levinneisyytensä äärirajoilla, Esko Vuorinen luonnehtii Tvärminnen erityispiirteitä.
Inspiroivat opastaulut innoittavat oppimaan
Helposti lähestyttävien asiatekstien lisäksi opastaulujen keskeisinä elementteinä ovat kauniit ja inspiroivat lajikuvitukset. Kuvitukset ja taitto on taitavan Anni Pöyhtärin kädenjälkeä. Näin hän luonnehtii hyvän kuvituksen etuja verrattuna valokuvaan.
- Mielestäni hyvin tehty lajikuvitus on selkeä kiteytys halutusta lajista, tietynlainen karikatyyri. Kuvittaen on mahdollista esittää (eliö)laji ominaispiirteineen yhdessä kuvassa. Luonnollisesti kuvituksen tulee olla myös houkutteleva ja kiinnostava, jotta katsoja jaksaa pysähtyä kuvituksen ääreen.
- Valokuva on aina kuva yksilöstä tai yksilöistä, ja välttämättä aina lajitunnistuksessa tarvittavat piirteet eivät erotu. Lisäksi valokuvissa on usein lajin havainnointia häiritsevää taustaa tai muuta ylimääräistä visuaalista informaatiota, mikä helposti vie huomion pääasiasta, eli itse lajista, Anni Pöyhtäri toteaa.
Tvärminnen eläintieteellisen aseman tiedekasvattaja Ilse Klockars on toiminut luontopolun opastaulujen tuottajana.
- Olen enemmän kuin tyytyväinen. Lopputulos on huikean hieno, hyvää kannatti odottaa. Opastaulut innostavat varmasti luontopolulla kulkevia havainnoimaan ja oppimaan uusia asioita luonnossa, Ilse Klockars.
Nykyisin Tvärminnen eläintieteellisen aseman suojeltu alue kattaa yhteensä noin 520 hehtaaria ja alueeseen kuuluu myös laajalti saaristo- ja vesialuetta aseman ympärillä. Suojelun tarkoituksena on alueen alkuperäisen ja saaristolaiskulttuurin muovaaman luonnon säilyminen tutkimuksen ja opetuksen tarpeisiin.