Pääjärvi on Suomen tutkituin järvi ja yksi maailman eniten tutkituista järvistä. Se on Suomen neljänneksi syvin järvi, suurin mitattu syvyys on 85 metriä. Tämä syvyys osaltaan vaikuttaa siihen, että järvestä tavataan jääkauden reliktilajina jättikatkaa, joka on 4.5 cm pitkä. Rantaviivaa Pääjärvellä on 37 kilometriä, ja siellä on 17 saarta.
Lammin biologinen asema seuraa Pääjärven vedenlaatua kuukausittaiseen vesinäytteenottoon perustuen ympärivuotisesti. Pääjärveen tulevaa ja sieltä lähtevää vedenlaatua seurataan viikoittaisella näytteenotolla ympärivuotisesti kuudessa virtavedessä. Ainutlaatuiset aikasarja-aineistot kattavat useiden vuosikymmenten ajanjakson. Lisäksi kolmesta Pääjärveen laskevasta purosta kerätään intensiivistä dataa jatkuvatoimisten vedenlaadun mittauslaitteiden avulla.
Evolla sijaitsee kymmeniä pieniä järviä, joissa on mahdollista tutkia esimerkiksi metsätalouden, maatalouden ja majavien vaikutuksia vesiekosysteemiin. Näissä järvissä voidaan tutkia myös kerrostuneisuutta, biotuotantoa, biodiversiteettiä ja happamoitumista.
Lammin biologisella asemalla on tällä hetkellä 37 vedenlaadun seurantakohdetta Evolla. Näiden metsäjärvien ja jokien vedenlaatua on tarkkailtu 1970-luvulta lähtien kahdesti vuodessa otettavilla vesinäytteillä. Lisäksi Valkea-Kotisen luonnontilaisella metsäjärvellä tehdään intensiivisempää vedenlaadun seurantaa.
Evon retkeilyalueella sijaitsee laajoja boreaalisia metsäalueita, yhteensä noin 5500 hehtaaria. Alueella kohoavat ehkä Etelä-Suomen upeimmat aarniometsäalueet, Kotinen ja Sudenpesänkangas, jotka molemmat ovat luonnonsuojelualueita. Nämä vanhat metsäalueet ovat korvaamattoman arvokkaita biodiversiteetin säilyttäjinä. Evon metsissä voidaan tutkia metsien lajistoa ja metsätalouden vaikutuksia metsälajistoon, sillä vielä viime vuosiin saakka osa Evon retkeilyalueen metsistä oli metsätalouskäytössä.
Helsingin yliopisto oli mukana työryhmässä, joka esitti tiedekansallispuiston perustamista Evolle.
Puiston pinta-ala olisi noin 4800 hehtaaria, ja se yhdistäisi jo olemassa olevat vanhan metsän alueet Kotisen ja Sudenpesänkankaan yhtenäiseksi metsämantereeksi. Tämä yhtenäinen alue olisi äärimmäisen tärkeä vanhojen metsien lajistolle, joiden elinalueet ovat lähes täysin hävinneet Etelä-Suomesta.
Tiedekansallispuisto olisi merkittävä vetovoimatekijä alueelle, ja se hyödyttäisi myös Lammin biologista asemaa ja Hämeen ammattikorkeakoulua. Tiedekansallispuiston tavoitteena olisi lähentää tutkimustietoa käytäntöön.
Luonnossa liikkuminen on tärkeää kaikille, ja tiedekansallispuistossa on huomioitu eri käyttäjäryhmät sekä perinteinen retkeily.