Tervetuloa väitöstilaisuuteen

Väittelemisen muodot ovat kehittyneet vuosisatojen aikana. Väitöstilaisuuden muodollisuudesta on nykyään eri tiedekunnissa erilaisia käsityksiä. Joissakin tiedekunnissa pidetään kiinni vanhoista traditioista, toisissa taas halutaan luoda seminaarimainen keskusteluilmapiiri väitökseen. Tiedekunnan nimittämä kustos on väitöstilaisuuden virallinen valvoja, joten hänen kanssaan sovitaan tilaisuuden yksityiskohdista.

respondentti - väittelijä

opponentti - vastaväittäjä

kustos - tiedekunnan nimittämä väitöstilaisuuden valvoja

lectio praecursoria - väittelijän alkupuheenvuoro

karonkka - iltajuhla vastaväittäjän kunniaksi

Väitöstilaisuus järjestetään aikaisintaan noin neljän viikon kuluttua luvan myöntämisestä, jotta väitöksestä ennätetään tiedottaa.

Tiedekuntaneuvosto määrää vastaväittäjän tai vastaväittäjät ja kustoksen. Väittelijällä on oikeus esittää halutessaan huomautus vastaväittäjän valinnasta tiedekunnalle.

Väittelijä sopii kustoksen ja vastaväittäjän kanssa väitöspäivästä ja varaa väitössalin yliopiston salivarauksesta sekä ilmoittaa väitöspäivän ja paikan myös tiedekunnan kansliaan. Yleensä väitöstilaisuudet merkitään alkaviksi keskiviikkoisin ja perjantaisin kello 12 ja lauantaisin kello 10. Väitökset alkavat kuitenkin akateemista "varttia" myöhemmin.

Miehet pukeutuvat yleensä frakkiin ja mustiin liiveihin. Väitösasuna käy myös tumma puku, papin puku tai sotilaspuku. Frakkiasuun kuuluvat mustat sukat ja kengät (ei kiiltonahkaiset). Valkoista rintanenäliinaa ei käytetä mustien liivien kanssa. Naisilla on lyhyt musta pitkähihainen asu, pikkumusta tai jakkupuku, joka ei ole avokaulainen. Hattu ja näyttävät korut eivät kuulu väitösasuun. Yliopistolla on myös muutamia väitösviittoja, joiden alle puetaan tumma puku. Viittoja voi varata päärakennuksen vanhan puolen vahtimestarilta (puhelin 02941 22338). Ulkomainen vastaväittäjä voi halutessaan käyttää oman yliopistonsa viittaa tai lainata Helsingin yliopiston viitan. Pukeutumisesta sovitaan kustoksen ja vastaväittäjän kanssa.

Kustos ja vastaväittäjä, mikäli heillä on tohtorin arvo, pitävät tohtorinhattua kädessään saliin astuessaan ja salista poistuessaan. Väitöstilaisuuden ajaksi he asettavat hatun eteensä pöydälle lyyra yleisöön päin käännettynä. Väitösyleisön pukeutumisesta ei ole ohjeita. Koska tilaisuus on julkinen, se on kaikille avoin. On siis täysin sopivaa tulla väitöstilaisuuteen arkiasussa. Väittelijän kutsumat vieraat pukeutuvat usein tummaan pukuun tai yleensä parempaan asuun.

Väitöstilaisuudessa väittelijä, vastaväittäjä ja kustos teitittelevät yleensä toisiaan. Puhuttelusanoja arvoisa, kunnioitettu, hyvä voi käyttää, jos ne omaan puheeseen sopivat ("Arvoisa vastaväittäjä").

Tilaisuudessa ei ole välttämätöntä käyttää tarkkoja sanamuotoja. Tilaisuuden muodollisuudesta voidaan etukäteen keskustella kustoksen kanssa. Alla on mainittu esimerkkinä traditionaalisia väitöstilaisuuksissa käytettyjä sanamuotoja.

Väitöstilaisuus alkaa, kun osanottajat astuvat saliin ja yleisö nousee seisomaan. Ensin astuu saliin väittelijä, sitten tilaisuutta valvova kustos ja viimeisenä vastaväittäjä.

Kustos esittelee väittelijän ja vastaväittäjän ja avaa tilaisuuden sanomalla esimerkiksi:
" Tiedekunnan määräämänä kustoksena julistan lisensiaatti/maisteri/kandidaatti N.N.:n väitöstilaisuuden alkaneeksi." Tämän jälkeen istuudutaan.

Väittelijä pitää seisaaltaan lectio praecursorian, jossa hän esittelee työtään ja tutkimusmenetelmäänsä enintään 20 minuutin ajan. Lectio praecursoria voidaan aloittaa esimerkiksi sanomalla: " Arvoisa/Kunnioitettu kustos, arvoisa vastaväittäjä, hyvät kuulijat". Lectio pidetään yleensä samalla kielellä kuin väitös.

Lectio praecursorian päätyttyä väittelijä kääntyy vastaväittäjän puoleen ja pyytää tätä esittämään huomautuksensa sanomalla esimerkiksi: "Pyydän Teitä, Arvoisa Opponentti/Professori/Tohtori N.N. tiedekunnan määräämänä vastaväittäjänä esittämään ne muistutukset/huomautukset/huomiot, joihin katsotte väitöskirjani antavan aihetta."

Vastaväittäjä esittää seisaaltaan lyhyen lausunnon, jossa hän koskettelee väitöskirjan aihepiirin asemaa ja merkitystä tieteessä ym. samantapaisia yleisluontoisia kysymyksiä. Lausunnon jälkeen vastaväittäjä ja väittelijä istuutuvat.

Varsinaisessa tarkastuksessa vastaväittäjä käy työn läpi alkaen nimestä ja edeten menetelmiin, lähteisiin ja johtopäätöksiin. Väittelijä vastaa esitettyihin kommentteihin puolustaen omia valintojaan, johtopäätöksiään ja tuloksiaan.

Vastaväittäjä saa käyttää tarkastukseensa enintään neljä tuntia, jotta mahdollisille ylimääräisille vastaväittäjille jäisi riittävästi aikaa. Jos tarkastus vie runsaasti aikaa, voidaan pitää tauko, jonka kustos ilmoittaa.

Tarkastuksen lopuksi vastaväittäjä ja väittelijä nousevat seisomaan; vastaväittäjä esittää loppulausuntonsa ja kertoo (yleensä) esittävänsä väitöskirjan tiedekunnalle hyväksyttäväksi.

Väittelijä esittää seisaaltaan kiitoksensa vastaväittäjälle.

Tämän jälkeen väittelijä pyytää läsnäolijoita esittämään mahdolliset huomautukset ja kysymykset. Väittelijä voi sanoa esimerkiksi: "Tämän jälkeen kehotan niitä Läsnäolijoita, joilla on jotakin muistuttamista/huomauttamista/kysyttävää, pyytämään puheenvuoron Arvoisalta Kustokselta." Kustos valvoo, että väittelijä saa vastata kuhunkin huomautukseen ja ettei käytetyissä puheenvuoroissa poiketa aiheesta.

Kustos julistaa lopuksi seisaalleen nousten väitöstilaisuuden päättyneeksi. Tilaisuus saa kokonaisuudessaan kestää enintään kuusi tuntia.

Kustos ja vastaväittäjä pitävät jälleen tohtorin hattua kädessään poistuessaan salista samassa järjestyksessä kuin he ovat tulleet sisään: ensin väittelijä, sitten kustos ja vastaväittäjä. Yleisö ei taputa eikä muutenkaan osoita suosiota tilaisuuden aikana. Onnittelut säästetään hetkeen, jolloin väittelijä on salin ulkopuolella ehtinyt kiittää vastaväittäjää ja kustosta.

Toisinaan väittelijälle tuodaan kukkia ja lahjoja, jotka annetaan väitöstilaisuuden jälkeen. Väittelijän kannattaa varautua huolehtimaan näiden kuljetuksesta tai sopia, että ne toimitetaan kotiin.

Väitöstilaisuuden jälkeen väittelijä voi viedä vastaväittäjän ja kustoksen lounaalle. Iltajuhlan eli karonkan lisäksi väittelijä voi myös tarjota väitöskahvit tilaisuuden jälkeen.

Väitöskaronkka on vanha akateeminen perinne. Karonkka-sana on venäjänkielisen korona (kruunu) -sanan diminutiivimuoto koronka. Sanalla on siis yhteyksiä sanaan koronovanije, kruunajaiset. Karonkka on väitösprosessin päättäjäisjuhla, jonka väittelijä järjestää kiitokseksi vastaväittäjälle, kustokselle ja muille työhön vaikuttaneille. Nykyisin voi karonkkaan kutsua akateemisen yhteisön lisäksi sukua ja ystäviä. Seuraavassa kerrotaan hieman perinteisistä karonkkaan liittyvistä tavoista

Kutsut karonkkaan

Koska väitöskirjan kohtalo selviää muodollisesti vasta väitöstilaisuuden lopussa, ei ennen ollut tapana lähettää kutsuja etukäteen. Vanhan tavan mukaan väittelijä tiedusteli vastaväittäjältä ennen väitöstilaisuutta, voiko hän ryhtyä illallisvalmisteluihin ja myöntävän vastauksen saatuaan "vihjaisi" asiasta kutsuttaville vieraille. Nykyisin väittelijä kuitenkin lähettää kutsut. Väittelylupa tiedekunnalta varmistaa jo väitöskirjan laadun. Kutsun jokainen väittelijä muotoilee haluamallaan tavalla mutta kutsussa on hyvä kertoa tilaisuuden pukeutumiskoodi, varsinkin jos väittelijä ei halua vanhan tavan mukaista frakki- ja iltapukutilaisuutta tai haluaa antaa pukeutumisvaihtoehtoja.

Vastaväittäjän ja kustoksen lisäksi karonkkaan kutsutaan niitä professoreja, joiden alaan väitöskirja kuuluu sekä muita väitöskirjatyössä avustaneita. Väitöstilaisuuden "ylimääräiset vastaväittäjät" eli kysymyksiä ja huomautuksia esittäneet henkilöt on aikaisemmin ollut tapana kutsua karonkkaan, mutta kirjoittamattoman lain mukaan he eivät ota kutsua vastaan.

Paikka

Karonkan voi järjestää kotona, ravintolassa, osakunnan tai oman laitoksen tiloissa.

Pukeutuminen

Miehet pukeutuvat yleensä frakkiin ja valkoisiin liiveihin (väitöstilaisuudessa mustat liivit). Naisilla on iltapuku, väittelijällä musta. Perinteinen akateeminen juhlaväri on musta, mutta nykyään myös värikkäät puvut ovat yleistyneet. Frakin vaihtoehto on tumma puku, jolloin daamilla on lyhyt juhlava puku. Jos väittelijä toivoo muunlaista pukeutumista, on siitä hyvä kertoa kutsussa.

Istumajärjestys

Väitellyt on illan isäntä tai emäntä, ja vastaväittäjä on kunniavieras. Kunniavieraan paikka on pöydässä väitelleen oikealla puolella. Jos väitöstilaisuudessa on ollut kaksi vastaväittäjää, sijoitetaan heidät väitelleen molemmille puolille. Seuraavana istumajärjestyksessä on kustos, väittelijän vasemmalle tai vastapäätä. Hänen jälkeensä tulevat muut vieraat, yleensä akateemisten saavutusten järjestyksessä.

Ohjelma

Väitellyt tarjoaa karonkassa ruokaa, juomaa ja mahdollisesti myös ohjelmaa. Aluksi väitellyt toivottaa läsnäolijat tervetulleiksi ennen ruokailun aloittamista.

Puheiden aika on vasta ruuan jälkeen eli kahvin aikana. Väitellyt kiittää omassa puheenvuorossaan vastaväittäjää ja muita työssä avustaneita. Vastaväittäjän vastauspuheenvuoro on yleensä tyyliltään kepeän asiallinen, ei liian juhlava tai vakava. Seuraava puheenvuoro on varattu kustokselle hänen niin halutessaan. Tämän jälkeen puheenvuoro on muilla läsnäolijoilla siinä järjestyksessä, jossa väitellyt heidät omassa puheenvuorossaan mainitsi. Omaiset mainitaan, jos heitä halutaan kiittää, puheessa vasta lopuksi.

Väitöstilaisuuden ja juhlimisen jälkeen seuraa väitöskirjan hyväksyminen sekä tohtorintutkinnon myöntäminen tiedekunnassa.

Vastaväittäjä antaa tiedekuntaneuvostolle perustellun kirjallisen lausunnon väitöskirjasta kahden viikon kuluessa väitöstilaisuudesta. Lausunnossa hän esittää väitöskirjan hylkäämistä tai hyväksymistä. Vastaväittäjä voi myös tehdä ehdotuksen väitöskirjan arvosanaksi.

Väittelijällä on mahdollisuus antaa vastineensa vastaväittäjän lausunnosta.

Tiedekuntaneuvosto päättää väitöskirjan hyväksymisestä tai hylkäämisestä sekä siitä annettavasta arvosanasta. Arvostelussa otetaan huomioon myös väittelijän puolustautuminen väitöstilaisuudessa.

Tiedekuntaneuvoston kokousaikataulut löydät Flammasta.

Kun väitöskirja on hyväksytty tiedekuntaneuvoston kokouksessa, dekaani päättää tutkinnon myöntämisestä. Tutkintotodistuksen voi saada joko perinteisessä publiikkitilaisuudessa tai suoraan tiedekunnan kansliasta muutaman viikon kuluttua. Publiikki on yksinkertainen diplomien luovuttamistilaisuus, johon voi liittyä pientä tarjoilua.

Tohtorin tutkinnon suorittanut saa samalla tohtorin arvon. Oikeus tohtorin arvon tunnusmerkkien, tohtorinhatun ja -miekan käyttämiseen on perinteisesti myönnetty juhlallisessa promootiossa, johon voi osallistua joko läsnäolevana tai poissaolevana. Nykyisin voi kuitenkin ostaa tohtorinhatun halutessaan heti tohtorinarvon saatuaan.

Alun perin väitöstilaisuuksiin osallistuminen oli osa opintoja. Niiden tarkoituksena oli Porthanin sanoin "harjaannuttaa oppilaita nopeasti käsittämään asiat, selvästi lausumaan ajatuksensa katselemaan asiaa usealta eri puolelta ja erottamaan pää- ja sivuasiat toisistaan". Professori laati väitöskirjan, jota hänen oppilaansa puolustivat ja opponoivat. Tilaisuudet olivat aloittelevilla yksityisiä, mutta kokeneemmilla julkisia. Joskus professori käsitteli aihetta useissa toisiaan seuraavissa väitöskirjoissa ja kandidaatilta vaadittiin vain perehtyneisyyttä kysymykseen ja väitöskirjan sisällykseen, siten että hän pystyi puolustamaan sitä itsenäisesti. Filosofian maisterin ja tohtorin arvot eriytyivät vasta vuoden 1828 statuuteissa, jolloin tohtorinarvoa varten vaadittiin erityinen väitöskirja.

Kandidaattien tuli pitää myös luentoja, useimmiten yksi. Tästä luennosta on jäljelle jäänyt nykyisten väitöstilaisuuksien alkajaisesitelmä, lectio praecursoria.