Kirkkohistoria

Kirkkohistoria on sekä historiaa että teologiaa. Tutkimusala tarkastelee kristinuskoa, kirkkoja ja kristittyjä, uskonnollisia liikkeitä ja ilmiöitä – menneisyyden muutosvoimia, jotka vaikuttavat myös nykyisyyteen. Tutkimukseen perustuvaa opetusta annetaan kahdella käsi kädessä kulkevalla oppialalla: yleisessä kirkkohistoriassa sekä Suomen ja Skandinavian kirkkohistoriassa.

Uskonto on yksi historian ja yhteiskunnan vahvimmista voimista. Kirkkohistorian tutkimus auttaa ymmärtämään uskonnollisen tradition muotoutumista ja siirtymistä sukupolvelta toiselle. Se tutkii kristinuskon eri muotoja osana yhteiskuntaa ja laajempaa historiaa. Siksi sillä on läheisiä liittymäkohtia muihin historia- ja yhteiskuntatieteisiin sekä humanistisen tutkimuksen eri aloihin.

Aihepiirin laajuus näkyy tutkimuksen kirjossa. Kirkkohistorian osaston henkilökunta edustaa alan huippuja niin antiikin ja keskiajan kuin uuden ja nykyajan osalta. Koko maailma on tutkimuskenttänämme: viime aikojen opinnäytteissä on tarkasteltu yhtä hyvin Suomen ja Viron kuin vaikkapa Britannian tai Pakistanin kirkkohistoriaa. On liikuttu keskiajalla ja reformaatiokaudella, valistuksen ajoissa ja aivan uusimmassa 2000-luvun kirkkohistoriassa. Tutkittavana ovat olleet sekä kristinuskon näkyvimmät edustajat että sen ankarimmat vastustajat.

Kirkkohistorian osastolla on seuraavat professuurit:

  • kirkkohistoria

ja yliopistonlehtorin tehtävät:

  • kirkkohistoria

Katso työsuhteessa olevan henkilöstön yhteystiedot

Oppiainevastaavat: yliopistonlehtori Tuomas Heikkilä ja yliopistonlehtori Mikko Ketola

Tutkimushankkeet
Tiedot tutkimushankkeista löydät TUHAT-tutkimustietokannasta. Luettelot sisältävät kaikki osastolla toimivat nykyiset tutkimusprojektit, joissa tutkijat ovat joko vastuullisina tutkijoina tai tutkimusryhmän jäseninä, akatemiatutkijoiden ja tutkijatohtoreiden henkilökohtaiset tutkimushankkeet sekä jo päättyneitä hankkeita.